Haluaisin kunnollisen parisuhteen
Ei mitään moderneja avoimia suhteita ja paneskelua ympäriinsä vaan sellainen, jossa oltaisiin toisillemme ainoat ja maailman rakkaimmat.
Olen ollut aiemmin aina aloitteellinen miesten suhteen, mutta nämä parisuhteet ovat kaatuneet siihen, etten ole ollut miehelle se "ykkösnainen". Ovat siis suostuneet kanssani suhteeseen paremman puutteessa. Miten voisin tällä kertaa välttyä vastaavalta tilanteelta? Miesten aloitteiden odottaminen ei toimi, koska niitä ei tule (3 vuotta takana). Onko vaan tyydyttävä kohtaloonsa ja olla jollekin ihan kiva, tai vastaavasti viettää loppuelämänsä yksin?
N39
Kommentit (61)
Miehenä valitsisin sen harmaan hiirulaisen jonka kanssa arki luistaa ja kukkapuskia ei tarvitse aktiivisesti miettiä päivittäin. Että on vakaa ja turvallinen olo molemmilla. Tiski- tai ruoanlaittovuoroista ei tarvitse vääntää, molemmilla on riittävästi elämänkokemusta jotta osataan arvostaa sitä kun asiat ovat perushyvin. Asiat selviävät ääntä korottamatta tai pitämättä monen päivän mykkäkouluja. Tasa-arvo toteutuu ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Miksi se on niin tärkeää olla toiselle se tärkein? Eikö tärkeä riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Aloituksessa ei vaadittu mitään tiiviyttä. Vaan sitä, että minä olisin miehelle se jonka kanssa hän HALUAA olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Psykoanalyysin paikka.
Nuo kaikki ominaisuudet, joita kerrot muilla olevan - kertovat sinusta :)
Ole rohkea oma itsesi.
Mitkä ominaisuudet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Aloituksessa ei vaadittu mitään tiiviyttä. Vaan sitä, että minä olisin miehelle se jonka kanssa hän HALUAA olla.
Ap
Kai se on enemmän tuuria, kuin taitoa.
Joku yhdessä koettu vastoinkäyminen voi saada aikaan vahvan luottamuksen toiseen.
Ehkä yhteinen tavoite tai päämäärä samoin, jos molempien toimet tukee tätä.
Et ole ajatellut alkaa yrittäjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Ole haluttavampi. Kauniimpi, itsevarmempi, hiukan riippumattomampi. Pane mies haluamaan olla vain sinun kanssa.
Kuulostaa sanahelinältä. Mitkä ovat konkreettiset ohjeet tilanteen muuttamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoanalyysin paikka.
Nuo kaikki ominaisuudet, joita kerrot muilla olevan - kertovat sinusta :)
Ole rohkea oma itsesi.
Mitkä ominaisuudet?
Ap
Sinä kerroit halusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää sopeutua vallalla olevaan aikaan. Minä en olisi halunnut tulla 17 vuotiaana raskaaksi ja mennä naimisiin, mutta minkäs teit. Köyhällä maaseutulaisella ei ollut sitä ehkäisyä saatavilla ja naimisiin meno oli ainoa tapa päästä sieltä lapsuuden kodin ikeen alta.
Siis milloin olet elänyt nuoruuttasi? Vaikea uskoa, että kortsut olisivat paljon maksaneet. Ja kai kotoa sai tyttökin muuttaa omilleen.
Itse olen noin 40 vuotias (mies), enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. Haluaisin samantapaisen parisuhteen kuin sinä Ap. Itse pidän mahdollisena, että ehkä vielä joskus elän parisuhteessa. Mutta en tiedä miten tai kuinka se olisi mahdollista tässä ja nyt. Aina osinaan havahuu siihen, että aas on yksi vuosi menny ja olen ja olen ollut sinkkuna.
Olen vuosein saatossa kohdannut monta erinomaisen kivaa ja kiitettävän mukavaa naista. Osasta heistä on tullut kavereitani ja ystäviäni mutta parisuhteeseen asti en ole päässyt.
Oli aika jolloin -premman ermin puuttuessa- kriiseilin tämän asian kanssa. Nyttemmin olen oppinut nauttimaan sinkkuudesani.
Tai en ainakaan pidä parisuhteessa olemista yksinomaisena päämääränä johon verrattuna sinkkuna oleminen olisi korkeintaan puolinaista.
Totta kai jos kohtaisin sellaisen, jonka kanssa saattaisin edetä niin pitkälle, että voisimme harkita ja tai siis muodostaa yhteisen parisuhteen niin totta kai haluaisin silloin kokea ja tuntea, että se olisi parempi vaihoehto kuin se, etä jatkaisin sinkkuna.
Ellei näin käy niin jatkan sinkkuna niinkuin tähänkin asti. Yhä useammin olen huomannu kysyväni itseläni, että mitä oikeastaan menetän, jos elän ja olisin loppuikänikn sinkkuna.
Miksi se olisi ni-in kamalaa; vai olisiko se oikeataan vain parempi niin.
Olen jo ni-in vanha, etä olen jo alkanut hyväksyä senkin, että haastavaksi saattaa mennä, jos haluaisin saada omia biologisia lapsia. - Vaikka omien laps(i)en saaminen ja oma "oikea perhe" on aiemmin ollu yksi unelmistani. (- Olen itse saanut kasvaa melkein kliseisen omaisessa ydinperheessä)
Mutta kumppanuuden ja elämän jakamisa, jonkun yhden ja erituisne kanssa ei varmaankaan ole takarajaa, vai miksi olisi (?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Huomasitko aloittaja, että parisuhde tuli tuossa listauksessa viimeisenä? Kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ihmiset keskittyvät enenmän niihin itseään kehittäviin asioihin ja se parisuhde on tullakseen, jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä on se ongelma.
Se, ettei ole parisuhdetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitää sopeutua vallalla olevaan aikaan. Minä en olisi halunnut tulla 17 vuotiaana raskaaksi ja mennä naimisiin, mutta minkäs teit. Köyhällä maaseutulaisella ei ollut sitä ehkäisyä saatavilla ja naimisiin meno oli ainoa tapa päästä sieltä lapsuuden kodin ikeen alta.
Siis milloin olet elänyt nuoruuttasi? Vaikea uskoa, että kortsut olisivat paljon maksaneet. Ja kai kotoa sai tyttökin muuttaa omilleen.
60-luvulla, jolloin ehkäisyvälineitä sai vain apteekeista. Pitkät välimatkat ja ehkäisyvälineiden hinta rajoitti niiden käyttöä. Olisihan sitä voinut lähteä piikomaan tai jonnekin silakkanuotalle keittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Huomasitko aloittaja, että parisuhde tuli tuossa listauksessa viimeisenä? Kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ihmiset keskittyvät enenmän niihin itseään kehittäviin asioihin ja se parisuhde on tullakseen, jos tulee.
Ei tää ihan auennut mulle silti. Miten tämä liittyy siihen, että miehet ei tee mulle aloitteita ja ne joiden kanssa päädyn suhteeseen, olisivat halunneet jonkun toisen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä on se ongelma.
Se, ettei ole parisuhdetta.
Ap
Miksi sellainen pitäisi olla? Joku sanoisi sinulle joka päivä, että olet tärkeä? Sinä olet ihana ja tärkeä ilman sitä parisuhdettakin.
jokuvain kirjoitti:
Miksi se on niin tärkeää olla toiselle se tärkein? Eikö tärkeä riitä?
Mieti.
Et tule koskaan saamaan. Nykynuoret naiset estää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tässä on se ongelma.
Se, ettei ole parisuhdetta.
Ap
Miksi sellainen pitäisi olla? Joku sanoisi sinulle joka päivä, että olet tärkeä? Sinä olet ihana ja tärkeä ilman sitä parisuhdettakin.
Haluan läheisyyttä ja seksiä ja jonkun, jonka kanssa voi jutella ja mennä vaikka kävelylle. Mieluiten samassa paketissa. Ihan kuin olisin vaatimassa jotain aivan älyttömän epärealistista :D Tällaistako tää nykyään on? Normaali parisuhde on liian tiivistä ja vaativaa?
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo iässä, jossa harvempi rakentelee enää niitä pilvilinnoja ja ne tavoitteet parisuhteessa on realistisempia.
Mitä ne realistisemmat tavoitteet on? Olla sellaisen ihmisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Tai sellaisen, joka on muidenkin kanssa? Sellaisen, jolle et ole tärkein?
Ap
Tasapaino työn, harrastusten, ystävien, suvun ja sen parisuhteen välillä. Kaikkea ei haeta siihen elämään sen parisuhteen kautta ja se parisuhde ei ole niin tiivis. Toinen on hyvä tyyppi, jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja velvollisuuksia on vähemmän, kun ei tarvitse miettiä sitä perheen perustamista, yhteistä asuntolainaa ja voi säilyttää sen irrallisuuden toisesta.
Huomasitko aloittaja, että parisuhde tuli tuossa listauksessa viimeisenä? Kun sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ihmiset keskittyvät enenmän niihin itseään kehittäviin asioihin ja se parisuhde on tullakseen, jos tulee.
Ei tää ihan auennut mulle silti. Miten tämä liittyy siihen, että miehet ei tee mulle aloitteita ja ne joiden kanssa päädyn suhteeseen, olisivat halunneet jonkun toisen?
Ap
Miehet ei tarvitse sinua tullakseen toimeen ja ne jotka tarvitsee tarvii vaan jonkun korvikkeen.
Psykoanalyysin paikka.
Nuo kaikki ominaisuudet, joita kerrot muilla olevan - kertovat sinusta :)
Ole rohkea oma itsesi.