Lue keskustelun säännöt.
Oudosta valehtelusta/keksittyjen juttujen kertomisesta (ov)
15.08.2014 |
Eli minun mieheni tekee ja on aina tehnyt tuollaista. Aina olen myös ihmetellyt. Eli kyse EI ole
- Valkoisista valheista (paljonko tuo kalliin näköinen paita maksoi? Sain puoleen hintaan tarjoukseta viidellä kympillä, todellisuudessa olisi maksanut 70 €)
- Itseään kohottavista valheista (Pomo kehui minua ihan kamalasti töissä. Todellisuudessa näin ei ole tapahtunut)
- Pettuuruudesta (vehtailua naisten kanssa, outoa rahan käyttöä jne.)
VAAN
- kerrotaan joku juttu, jolla ei ole mitään merkitystä omaan elämään. Kyse saattaa olla omien luulojen sekoittumisesta todellisuuteen, jolloin ikään kuin luullaan (kertoja luulee) asian olevan totta tai se kerrotaan siten kuin se olisi totta. Esimerkki: Mieheni sanoi että hänen opettajansa osallistuu maratonille/puolikkkaalle (pidetään samassa kaupungissa). Minä kysyin "mistä tiedät". Mies: "ku hän juoksi viime vuonnakin". Minä katsoin netistä tuloksista oliko juossut ja EI ollut juossut. Sanoin miehelleni tästä ja mies sanoi; "kun näin ihan saman näköisen tyypin siellä". Sitten mieheni väitti, että minä olin taas ymmärtänyt väärin. Sanoin, että itsehän sanoit, että se juoksee etkä sanonut "opettaja varmaan menee juoksemaan maratonille, kun harrastaa niin paljon juoksemista".
Sitten myöhemmin muistin, että JO viime vuonna mieheni väitti, että olisi nähnyt opettajansa siellä juoksevan JA minä katsoin sen tuloksista EIKÄ sitä siellä ollut. Sanoin sen myös SILLOIN miehelleni. Eli aika jännä, että mies ei rekisteröinyt totuutta vaan eli edelleen oman mielikuvansa varassa.
Mies ei ole mitenkään pahantahtoinen, kontrolloiva, on ihan hyvä isä, hyvin ystävällinen (tekee paljon minua auttaakseen). Suuttuu aika paljon, kun minä syytän valehtelusta. Kysyin sitten tänään, että tekeekö hän tuota vahingossa vai minua kiusatakseen. Mies sanoi, että minähän en sellainen ihminen ole, että toisia kiusaan.
Tärkein kysymys teille olisikin, että tunnetteko ketään tuollaista ihmistä tai onko jopa läheinenkin? Muutenhan tuolla ei ole väliä, mutta saa minun epäilemään kaikkea mitä mies kertoo, mitkä ei siis liity käytännön asioihin, omiin oloihinsa tai tunteisiinsa. Itseni kanssa minulla on hankaluuksia, jos joudutaan tuollaiseen tilanteeseen. Kelailen, että miten ne sanomiset menikään (etenkin, jos saan myöhemmin jossain muussa tilanteessa vahingossa selville, että mieshän oli puhunut paskaa). Miten itse tuohon suhtaudutte?
Sitten vielä, jos itse olette tuollaisia niin kerrotteko että mikä on mekanismi takana? Miten juttu lipsahtaa suusta ja ajatteletteko mitä seurauksia siitä on toisille ihmisille? Miten läheisenne suhtautuu.
Kommentit (149)
Jotkut ihmiset kertoo aina asioita vähän sinne päin. Arvailevat, värittävät. Toiset kertovat vain sen, minkä tietävät ehdottoman todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mies valehteli/keksi asioita hyvinkin paljon. Monet valheet oli tosi pieniä, mutta joukkoon mahtui myös muutamia isoja. Esim. suhteen alussa kertoi, että omistaa asunnon Espanjassa. Mitään asuntoa ei ollutkaan. Onnistui jotenkin saamaan minut uskomaan, että olin ymmärtänyt väärin. Saattoi sanoa myös, että on käynyt jossain maassa, mutta ei sitten ollutkaan. Lopulta epäilin kaikkea hänen kertomaansa, sillä oli jäänyt niin monta kertaa kiinni valehtelusta. Hän oli myös narsistinen, joten siltä osin ei kuulosta mieheltäsi.
Olen itsesellainen, että keksin juttuja omasta päästäni, koska niitä on mukava kertoilla ja värittää.
Olen mm. haistanut karhun kotimetsässä, saanut toooosi isoja kaloja, jne jne
Se on kiva vaan viäntää juttua jostain,ei sen niin väliä, onko tottakaan.
Juu, ja äitini on savolaista syntyperää.
Minusta on kummallista että miehiä pidetään suoraselkäisinä ja totuuden puhujina, asia on just päinvastoin! Pahimmat juttujen värittäjät, vihjailijat ja suoranaiset valehtelijat löytyy miehistä. Naiset ovat yleisesti ottaen paljon rehdimpiä ja selkeämpiä ilmaisussaan, varsinkin äidit.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:47"]
Ex-mies valehteli/keksi asioita hyvinkin paljon. Monet valheet oli tosi pieniä, mutta joukkoon mahtui myös muutamia isoja. Esim. suhteen alussa kertoi, että omistaa asunnon Espanjassa. Mitään asuntoa ei ollutkaan. Onnistui jotenkin saamaan minut uskomaan, että olin ymmärtänyt väärin. Saattoi sanoa myös, että on käynyt jossain maassa, mutta ei sitten ollutkaan. Lopulta epäilin kaikkea hänen kertomaansa, sillä oli jäänyt niin monta kertaa kiinni valehtelusta. Hän oli myös narsistinen, joten siltä osin ei kuulosta mieheltäsi.
[/quote]
No joo, kyllä mieheni on kertonut SUHTEEN ALUSSA myös suuria ja pahoja valheita (siksi varmaan niin tarkka olenkin). Narsismihan on häiriintynyttä minäkuvaa ja hyvin häilyvää itsetuntoa eli suurennellaan itseään, mutta samaan aikaan tunnetaan olevan todella pieniä. Muita tarvitaan pönkitäkseen itsetuntoa. Eikö? Kumpiko johti eroon, paskan puhuminen vai paska luonne? Myönsikö ex mitään paskaa itsessään/halusiko olla parempi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, onko sulla miestä ja teetkö noin miehellesi?
ap
Minulla oli myös nuoruudessani poikaystävä, joka saattoi kertoilla tosi uskottavasti erilaisia tarinoita ihmisille, jotka myöhemmin paljastuivat täysin sepitetyiksi. Saattoi esimerkiksi kertoa tuttavalleen että oli ostanut jonkun tietyn elektroniikkalaitteen, jutteli pitkät tovit laitteesta ja sen ominaisuuksista ja kutsui vielä katsomaan sitä joku päivä. Kuuntelin vieressä hämmentyneenä ja kysyin kaverin lähdettyä että onko sulla tosiaan sellainen laite kun en ole hähnyt, niin totesi vaan että ei, mutta piti vähän höynäyttää. Näitä juttuja kertoi minullekin, hyvin elävästi ja uskottavasti, ja monet jutut tajusin vasta jälkikäteen että olivat silkkaa mielikuvituksen tuotetta.
Hyvin hämmentävää. Hän ei nimittäin hyötynyt näistä sepityksistään mitään, ja oli muuten tosi mukava, sosiaalinen, ystävällinen ja pidetty mies. Kai hän vain tykkäsi kertoilla erilaisia tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, erositko tuon takia?
ap
En tajua miksi en jättänyt miestäni tuolloin alussa kun tajusin jo hänen puhuvan paskaa. Silloin varmuudella vielä enemmän. Ny olen rakentanut elämän hänen kanssaan ja on todella vaikea jättää. On kaikkea; on lapsia jne. Olin tyhmä nuori *kyynelehii*
Mulla oli työkaverina nainen 20+, joka valehteli koko ajan, ihmisistä, tapahtumista yms. Saattoi kertia jotain tilannetta , jossa itse olin ollut mukana ja väittää, että siinä mukana ollut henkilö oli huutanut hänelle. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan mukana ollut henkilö oli käyttäytynyt asiallisesti. Kävi myös esimiehelle valittamassa ihmisistä. Tämä ihminen suuttui, jos hänen sanomisiaan kyseenalaistettiin, tosin kaikki työyhteisössä tiesivät hänen valehtelustaan, joten ei ollut kovin uskottava. Saattoi ottaa jonkun hampaisiinsa ja sabotoida mm. työtehtäviä. Käytöstavat puuttuivat, ei mitään käsitysyä, miten missäkin tilanteessa pitäisi käyttäytyä. Kova kiroilemaan. Kuvitteli olevansa hyvin kaunis:) . Työkaveri ihmetteli tämän tytön fb-profiilia, kaikki kuvat olivat naamakuvia itsestä, niitä oli useita kymmeniä erilaisia.
Onneksi ei enää tarvitse olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostelen tämän koska mietin tosi paljon tätä juttua. Toisaalta ärsyttää kun ei voi luottaa (suhde ei voi olla täydellinen), toisaalta mies on ihan hyvä mies.
ap
AP, miksei sulla alkaneet hälytyskellot soida suhteen alussa, kun mies valehteli sinulle? Ja minkä tyyppisiä nuo isot valheet olivat joita hän silloin kertoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:02"]
AP, miksei sulla alkaneet hälytyskellot soida suhteen alussa, kun mies valehteli sinulle? Ja minkä tyyppisiä nuo isot valheet olivat joita hän silloin kertoi?
[/quote]
Mulla oli nuorena tosi heikko itsetunto etten jättänyt miestä. Ajattelin että en halua olla yksin ja että en saa ketään muuta :(
Isoja valheita, en ala erikseen luettelemaan. No yksi oli vanhempien työpaikat, mutta sillekin oli motiivi. Vanhemmat olivat todellisuudessa meitä lähellä töissä ja jos olisin tavannut vanhempansa, olisi jäänyt suuremmasta valheesta kiinni. Itse asiassa näin kävikin, kun tapasin äitinsä.
ap
Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa alkaa tarkistelemaan jonkun itselle tuntemattoman ihmisen maratonille osallistumista netistä... Aika iso vaiva jonkun täysin turhan asian tarkistamiseen vain saadakseen miehensä kiinni valehtelusta. Minusta siis se miehen mahdollinen valehtelu ei ole tässä kuviossa ainut outo asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:02"]
AP, miksei sulla alkaneet hälytyskellot soida suhteen alussa, kun mies valehteli sinulle? Ja minkä tyyppisiä nuo isot valheet olivat joita hän silloin kertoi?
[/quote]
Mulla oli nuorena tosi heikko itsetunto etten jättänyt miestä. Ajattelin että en halua olla yksin ja että en saa ketään muuta :(
Isoja valheita, en ala erikseen luettelemaan. No yksi oli vanhempien työpaikat, mutta sillekin oli motiivi. Vanhemmat olivat todellisuudessa meitä lähellä töissä ja jos olisin tavannut vanhempansa, olisi jäänyt suuremmasta valheesta kiinni. Itse asiassa näin kävikin, kun tapasin äitinsä.
ap
[/quote]
Onpa harmillista. Miehesi kuulostaa kauhealta sluivailijalta, vaikka häntä sanotkin kunnon mieheksi.
Tuossa valehtelussa on sellainen riski että jossain vaiheessa hän lupailee asioita, mutta ei pidä lupauksiaan. Kyllä siinä perheen ja läheisten hermoja ja jopa mielenterveyttä koetellaan. Toinen huono juttu on, että jos teille tulee riitoja tai kaunaa, hän saattaa alkaa väittää sinulle perättömiä asioita (esim. että teet tiettyjä juttuja vain satuttaaksesi häntä, tai olet sanonut jotain mitä et ole sanonut) tai puhua sinusta perättömiä juttuja.
Nuo siis pahimpina skenaarioina, ainakin jos valehtelun taustalla on narsismia.
Tuossa vielä juttua valehtelusta: http://www.iltalehti.fi/terveys/200705186088668_tr.shtml
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:06"]
Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa alkaa tarkistelemaan jonkun itselle tuntemattoman ihmisen maratonille osallistumista netistä... Aika iso vaiva jonkun täysin turhan asian tarkistamiseen vain saadakseen miehensä kiinni valehtelusta. Minusta siis se miehen mahdollinen valehtelu ei ole tässä kuviossa ainut outo asia.
[/quote] No en stalkannu siinä mielessä vaan halusin nähdä ajan kun mies sanoi opettajan olevan todella juoksijan näköinen tyyppi ja käyvän joka aamu lenkillä.
Miehen valehtelu (tahallinen tai tahaton) on kuitenkin sinusta outoa? No kai sitä nyt tällaisia miettii, jos mies on monesti jäänyt valehtelusta kiinni.
ap
Mulla ihan samanlainen mies. Sitten se ihmettelee pyörein silmin miksi on vaikea luottaa häneen. HUOH. Raskastahan se on kun ei koskaan voi oikeasti tietää mitkä jutut on totta ja mitkä ei. Aiheuttaa myös mustasukkaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:06"]Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa alkaa tarkistelemaan jonkun itselle tuntemattoman ihmisen maratonille osallistumista netistä... Aika iso vaiva jonkun täysin turhan asian tarkistamiseen vain saadakseen miehensä kiinni valehtelusta. Minusta siis se miehen mahdollinen valehtelu ei ole tässä kuviossa ainut outo asia.
[/quote]
Veikkaan että tämä maratoniasia oli keksitty esimerkki jotta asianosaisia olisi vaikeampi tunnistaa.
Minä olen itse tuollainen. Olen käynyt lapsena asian takia jopa psykologilla, kun vanhemmat ja opettajat huolestuivat totena kertomistani keksityistä tarinoista. Vaan eipä siihen mitään apua sieltäkään saanut, todettiin lähinnä että olen tasapainoinen ihminen jolla nyt on aika vilkas mielikuvitus ja luovuus, ja vilkas temperamentti joten ei aina "malta" olla kertomatta mielikuvittelujaan totena. Neuvoksi sai lähinnä harjoitella sitä että miettii aina ennen suun avaamista sen, että onko tämä mitä haluaisin nyt sanoa, totta. Ja jos noin teen, pystykin siihen, mutta tosiaan en jaksa, on se hölöttävä vilkas temperamentti joten hölötän vaan menemään :D
"itten vielä, jos itse olette tuollaisia niin kerrotteko että mikä on mekanismi takana? Miten juttu lipsahtaa suusta ja ajatteletteko mitä seurauksia siitä on toisille ihmisille? Miten läheisenne suhtautuu."
Mekanismi tosiaan minulla on vaan se, että en itse edes ennen asian sanomista yleensä normaalisti puhuessani tiedä mitä aion sanoa .Sitten kun sanon sen, tiedostan kyllä että oho, taas tuli valhe, mutta sitten on jo ns. paskat housuissa. Olen mielikuvitukseltani erittäin vilkas ja luova ihminen, jonka päässä pyörii jatkuvasti tarinoita ja fantasioita. Jotenkin tuohon se liittyy että joskus tosimaailma ja fantasiamaailma on niin lähellä toisiaan, että en oikein erota niitä toisistaan ilman erityistä asian miettimistä.
Ja tosiaan, en ajattele asian seurauksia toisille enkä itselleni - jos niin tekisin, en valehtelisi. Minä tosiaan en ajattele MITÄÄN yleensäkään ennen kuin puhun noin rennoissa arkitilanteissa, vaan hölötän mitä hölöktän. Esim. töissä kyllä pystyn pitämään taipumukseni kurissa, kun mietin kurinalaisesti ennen jokaista sanomista että mitä aion sanoa, onko se totta, mitkä on sen seuraamukset. Mutta on kauhean rankkaa elää jatkuvasti kotonakin niin ettei mitään voi sanoa spontaanisti vaan jatkuvasti täytyy vatvoa ja miettiä.
Tästä taipumuksestani eivät tiedä kuin ihan läheisimmät ihmiset, vanhempani ja mieheni. He suhtautuvat asiaan lähinnä huumorilla, koska tietävät etten ole pahantahtoinen ihminen enkä peittele valheillani esim. pahoja tekemisiäni tai yritä saada niillä etuja. Päinvastoin, valheistahan on lähinnä erittäin suuri haitan riski minulle, jos sellaisia pääsisi epäsopivassa tilanteessa ja jäiti kiinni. Mutta joo, mieheni jopa vähän glorifioi taipumustani, hänestä se on merkki siitä että olen vähän omituinen huippuälykkö, sellaiset kuulemma on vähän erikoisia usein ;-)
Tässä AP:n tilanteessa vaikeinta on varmaan se, että oikein mihinkään toisen sanomisiin ei voi enää luottaa, ja sitä tulee varmaan aika vainoharhaiseksikin kun ei tiedä koskaan mihin voi uskoa ja mihin ei. Siksi sitä varmaan tarkistelee tuollaisia sinänsä pieniä asioita. Sinänsä hyvin harmillinen tilanne, koska mielestäni parisuhde rakentuu nimenomaan luottamukselle. Ehkä tilanne voisi helpottaa jos mies itse myöntäisi omat höpötyksensä, ja pohtisi miksi näin teki, ihan rehellisesti itselleenkin. Mutta jos hän kieltää ongelman ja jatkaa satuilujaan, niin kyllä minun ainakin olisi hyvin vaikeaa jatkaa yhteiseloa. Toki voi ajatella että tämä nyt vaan on yksi negatiivinen piirre muuten hyvässä miehessä, kuka nyt täydellinen olisi, ja hyväksyä tämä asia mieheen kuuluvana.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:39"]
Olen tuntenut ihmisen joka valehteli sellaisissa asioissa joissa ei ollut järkeä valehdella. Ei nyt aivan noin, mutta kummallisesti. Hänen käytöksessään oli outoja juttuja. Hän ei tunnsitanut ihmisen ilmeitä eli jos toinen itki hän sanoi, että tämä nauroi.
[/quote]
ei ole tuollainen "Hän ei tunnsitanut ihmisen ilmeitä eli jos toinen itki hän sanoi, että tämä nauroi."
Jaksatko kertoo esimerkin valheesta?
ap