Lue keskustelun säännöt.
Oudosta valehtelusta/keksittyjen juttujen kertomisesta (ov)
15.08.2014 |
Eli minun mieheni tekee ja on aina tehnyt tuollaista. Aina olen myös ihmetellyt. Eli kyse EI ole
- Valkoisista valheista (paljonko tuo kalliin näköinen paita maksoi? Sain puoleen hintaan tarjoukseta viidellä kympillä, todellisuudessa olisi maksanut 70 €)
- Itseään kohottavista valheista (Pomo kehui minua ihan kamalasti töissä. Todellisuudessa näin ei ole tapahtunut)
- Pettuuruudesta (vehtailua naisten kanssa, outoa rahan käyttöä jne.)
VAAN
- kerrotaan joku juttu, jolla ei ole mitään merkitystä omaan elämään. Kyse saattaa olla omien luulojen sekoittumisesta todellisuuteen, jolloin ikään kuin luullaan (kertoja luulee) asian olevan totta tai se kerrotaan siten kuin se olisi totta. Esimerkki: Mieheni sanoi että hänen opettajansa osallistuu maratonille/puolikkkaalle (pidetään samassa kaupungissa). Minä kysyin "mistä tiedät". Mies: "ku hän juoksi viime vuonnakin". Minä katsoin netistä tuloksista oliko juossut ja EI ollut juossut. Sanoin miehelleni tästä ja mies sanoi; "kun näin ihan saman näköisen tyypin siellä". Sitten mieheni väitti, että minä olin taas ymmärtänyt väärin. Sanoin, että itsehän sanoit, että se juoksee etkä sanonut "opettaja varmaan menee juoksemaan maratonille, kun harrastaa niin paljon juoksemista".
Sitten myöhemmin muistin, että JO viime vuonna mieheni väitti, että olisi nähnyt opettajansa siellä juoksevan JA minä katsoin sen tuloksista EIKÄ sitä siellä ollut. Sanoin sen myös SILLOIN miehelleni. Eli aika jännä, että mies ei rekisteröinyt totuutta vaan eli edelleen oman mielikuvansa varassa.
Mies ei ole mitenkään pahantahtoinen, kontrolloiva, on ihan hyvä isä, hyvin ystävällinen (tekee paljon minua auttaakseen). Suuttuu aika paljon, kun minä syytän valehtelusta. Kysyin sitten tänään, että tekeekö hän tuota vahingossa vai minua kiusatakseen. Mies sanoi, että minähän en sellainen ihminen ole, että toisia kiusaan.
Tärkein kysymys teille olisikin, että tunnetteko ketään tuollaista ihmistä tai onko jopa läheinenkin? Muutenhan tuolla ei ole väliä, mutta saa minun epäilemään kaikkea mitä mies kertoo, mitkä ei siis liity käytännön asioihin, omiin oloihinsa tai tunteisiinsa. Itseni kanssa minulla on hankaluuksia, jos joudutaan tuollaiseen tilanteeseen. Kelailen, että miten ne sanomiset menikään (etenkin, jos saan myöhemmin jossain muussa tilanteessa vahingossa selville, että mieshän oli puhunut paskaa). Miten itse tuohon suhtaudutte?
Sitten vielä, jos itse olette tuollaisia niin kerrotteko että mikä on mekanismi takana? Miten juttu lipsahtaa suusta ja ajatteletteko mitä seurauksia siitä on toisille ihmisille? Miten läheisenne suhtautuu.
Kommentit (149)
Minulla oli aikoinaan ystävä, joka valehteli ihan hassuista jutuista joilla ei ollut mitään merkitystä. Saattoi esim. kertoa, että tuli tänään busilla kouluun ja olikin tullut pyörällä. Tai kertoi että ruokalassa oli jauhelihakastiketta vaikka olisi ollut nakkikeittoa ym. ei ollut kyse mistään suurentelusta, asioiden pimittämisestä tai värittämisestä. Yksinkertaisen asian kertominen, niin että siitä yli puolet olisi ollut totta oli lähes mahdotonta. Keskustelu kyseisen ihmisen kanssa oli välillä aika kornia, kun kokoajan mietin onkohan mikään todella mennyt noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^minusta taas mieheni tekee niin että osa on totta ja osa ei, luullaksini ;)
ap
Voihan tuo olla että ihan vahingossa sanoo väärin/jotenkin sekoittaa. Olen nimittäin tarkastanut joitakin juttujaan ja ne ovat sitten olleet totta. Siis sellaisia juttuja joita "kerrotaan".
ap
Miettiikö tai kuvitteleeko sun mies etukäteen, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa? Mulla on taipumusta kuvitella etukäteen, että kun mennään sinne ja sinne, niin teen näin ja sanon noin ja sitten se toinen tekee ja sanoo tällä tavalla. Mulla on sitten vielä tapana märehtiä, jos asiat eivät menekään mun kässärin mukaan. Joskus sitten menee kai jotenkin tää mun kässäri ja tositapahtumat sekaisin ja saatan sen vuoksi muistaa väärin ja väittää ihan tosissani jotain, mikä onkin ihan päinvastoin. En koe tätä valehteluksi, koska ihan vilpittömästi olen luullut asian olevan niin kuin luulen sen olleen. Joskus mies tästä huomauttaa ja olen aivan hirvittävän loukkaantunut.
Tuosta juoksukilpailujutusta tulee mieleen, että ap:n mies on ajatellut opettajansa menevän kilpailuun, koska hän kerran harrastaa juoksua. Ja tais se joskus sanoakin, että vois mennä. Vai oliko se joku muu? Vai sanoko se ettei se mene, ei varmaankaan, kyllä se sanoi menevänsä, itse ainakin menisin jos olisin hän. Joo kyllä se menee.
Hei sinä mytomaani, onko sulla lapsia ja jos näin on, niin kerrotko heillekin tarinoitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
81, voihan tuo olla mahdollista. No kyllä hän vahvasti joitakin asioita olettaa, mutta en tiedä onko päässä ihan käsikirjoitusta. Eikä esim. matkoista sano miten niiden pitäisi mennä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap viittasi äsken viestiin 74