Lue keskustelun säännöt.
Oudosta valehtelusta/keksittyjen juttujen kertomisesta (ov)
15.08.2014 |
Eli minun mieheni tekee ja on aina tehnyt tuollaista. Aina olen myös ihmetellyt. Eli kyse EI ole
- Valkoisista valheista (paljonko tuo kalliin näköinen paita maksoi? Sain puoleen hintaan tarjoukseta viidellä kympillä, todellisuudessa olisi maksanut 70 €)
- Itseään kohottavista valheista (Pomo kehui minua ihan kamalasti töissä. Todellisuudessa näin ei ole tapahtunut)
- Pettuuruudesta (vehtailua naisten kanssa, outoa rahan käyttöä jne.)
VAAN
- kerrotaan joku juttu, jolla ei ole mitään merkitystä omaan elämään. Kyse saattaa olla omien luulojen sekoittumisesta todellisuuteen, jolloin ikään kuin luullaan (kertoja luulee) asian olevan totta tai se kerrotaan siten kuin se olisi totta. Esimerkki: Mieheni sanoi että hänen opettajansa osallistuu maratonille/puolikkkaalle (pidetään samassa kaupungissa). Minä kysyin "mistä tiedät". Mies: "ku hän juoksi viime vuonnakin". Minä katsoin netistä tuloksista oliko juossut ja EI ollut juossut. Sanoin miehelleni tästä ja mies sanoi; "kun näin ihan saman näköisen tyypin siellä". Sitten mieheni väitti, että minä olin taas ymmärtänyt väärin. Sanoin, että itsehän sanoit, että se juoksee etkä sanonut "opettaja varmaan menee juoksemaan maratonille, kun harrastaa niin paljon juoksemista".
Sitten myöhemmin muistin, että JO viime vuonna mieheni väitti, että olisi nähnyt opettajansa siellä juoksevan JA minä katsoin sen tuloksista EIKÄ sitä siellä ollut. Sanoin sen myös SILLOIN miehelleni. Eli aika jännä, että mies ei rekisteröinyt totuutta vaan eli edelleen oman mielikuvansa varassa.
Mies ei ole mitenkään pahantahtoinen, kontrolloiva, on ihan hyvä isä, hyvin ystävällinen (tekee paljon minua auttaakseen). Suuttuu aika paljon, kun minä syytän valehtelusta. Kysyin sitten tänään, että tekeekö hän tuota vahingossa vai minua kiusatakseen. Mies sanoi, että minähän en sellainen ihminen ole, että toisia kiusaan.
Tärkein kysymys teille olisikin, että tunnetteko ketään tuollaista ihmistä tai onko jopa läheinenkin? Muutenhan tuolla ei ole väliä, mutta saa minun epäilemään kaikkea mitä mies kertoo, mitkä ei siis liity käytännön asioihin, omiin oloihinsa tai tunteisiinsa. Itseni kanssa minulla on hankaluuksia, jos joudutaan tuollaiseen tilanteeseen. Kelailen, että miten ne sanomiset menikään (etenkin, jos saan myöhemmin jossain muussa tilanteessa vahingossa selville, että mieshän oli puhunut paskaa). Miten itse tuohon suhtaudutte?
Sitten vielä, jos itse olette tuollaisia niin kerrotteko että mikä on mekanismi takana? Miten juttu lipsahtaa suusta ja ajatteletteko mitä seurauksia siitä on toisille ihmisille? Miten läheisenne suhtautuu.
Kommentit (149)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:39"]
Olen tuntenut ihmisen joka valehteli sellaisissa asioissa joissa ei ollut järkeä valehdella. Ei nyt aivan noin, mutta kummallisesti. Hänen käytöksessään oli outoja juttuja. Hän ei tunnsitanut ihmisen ilmeitä eli jos toinen itki hän sanoi, että tämä nauroi.
[/quote]
ei ole tuollainen "Hän ei tunnsitanut ihmisen ilmeitä eli jos toinen itki hän sanoi, että tämä nauroi."
Jaksatko kertoo esimerkin valheesta?
ap
[/quote]
No esimerkiksi tupakointi. Olin sanonut, että minusta on jokaisen oma asia tupakoiko vaiko ei silti ihminen valeheteli ettei tupakoinut, mutta jäi kiinni valheesta. Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut paheksuja. Tuon valheen voin kuitenkin jotenkin järkeillä sillä, että oli tottunut salaamaan tupakointia joiltakin muilta jotka eivät sitä hyväksy ja vanhasta tottumuksesta valehteli.
Monissa valheissa ja kertomatta jättämisissä ei ollut minusta sellaista logiikkaa, että olisi hyödyttänyt valehtelijaa. Ilman tuota kvyttömyyttä tulkita toisen tunteita en kuitenkaan olisi pitänyt muuna kuin no...valehteluna.
Osassa valheissa oli ihan sellaista perinteistä tyyliä, että niistä hyötyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tällainen ihminen. Syytän hyvää mielikuvitusta ja halua tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Välillä se kyllä aiheuttaa vaikeuksia...
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 11:13"]
Siis tarkoitin kun sanoit hänen pitävänsä itseään älykkäänä! Siis mies pitää, ei hän.
ap
voe mahoton ap, olet niin hellyttävä kiltteydessäsi ja samaan aikaan toivottoman höynäytettävä. Ihmiset käyttävät toisia ihmisiä bulvaanina kun haluavat rehennellä ominaisuuksillaan. Ts. ei sanota, että olen mielestäni älykäs vaan "mieheni/työnantajani/miespuolisen kollegani mielestä olen älykäs." Näin voi laittaa oman kokemuksen itsestään esiin, mutta "kunnialliselta" kuulostavassa muodossa: en minä itsekehua harrasta, muuta vain ovat sitä mieltä.
Toki voi olla, että mies selittelee parhain päin vaimonsa valehteluominaisuutta koska todella pitää sitä älykkyyden merkkinä. Toisaalta hän voi tehdä niin koettaakseen kestää ahdistavaa taipumusta. Tällä tavalla ihmiset yrittävät nähdä kumppaneidensa noloja puolia eräänlaisten vaaleanpunaisten linssien läpi kestääkseen niitä. Oli niin tai näin, niin eipä keskustelija tuntunut myöskään näkemystä mitenkään vastustavan, joten ilman muuta hän on samoilla linjoilla miehensä kanssa eli itsekin valtavasta älykkyydestään ja luovuudestaan vakuuttunut. Sen hän halusi myös tuoda meidän kaikkien tiedoksi.
No nyt on pakko puuttua tähän keskusteluun, siis 22 takuulla valehteli älykkyysjutussa koska ei haukkunut itseään pahimmaksi tampioksi maan päällä? Mielestäni hänen tekstinsä oli varsin vilpitöntä ja uskottavaa, senkin takia että tuo on aihe josta ei normaalissa elämässä paljon kannata huudella. Tässä ketjussa puhutaan hyvässä hengessä, rakentavasti ihmisistä joilla on taipumusa valheteluun ja hänellä on kerrankin mahdollisuus kertoa oma kantaksa rehellisesti joutumatta tuomituksi ja menettämättä kasvojaan muiden, arjessa tuntemiensa ihmisten silmissä.
Onko joku pettänyt sinua vai miksi olet niin voimakkaasti häntä vastaan kuin vaan voi olla? Kukaan muu ei lukenut hänen viestejään yhtä negatiivisessa valossa. Jos kyse on omista ongelmistasi niin hoida pärjääminen kiitos toisessa ketjussa.
Minusta on ihan hyvä, että valehtelijat avutuvat. Haluaisin ymmärtää tätä entistä tuttuani, nyt vain jäi ikuinen arvoitus...miksi?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Uteliaisuudesta: Miten saat hoidettua työasiat jos joka kerta joudut miettimään puhu totta, älä valehtele ja onko tämä totta mitä nyt aion sanoa? Jos miettiminen ei kestä kuin sekunnin sadasosan, MIKSI sitä on vaikea toteuttaa muussa elämässä? Vastauksiasi luettuani saan käsityksen ettet edes halua.
[/quote]
Se valitettavasti kestää kaueamman kuin sekunnin sadasosan ja on psyykkisesti kuormittavaa. Onneksi minulla on työ, jossa ei tarvitse olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Koska tosiaan, tuo tarpeeni aina analysoida päässä pyörivät ajatukset ennen kuin sanon niitä tekee sen, että olen kauhean hidas ja jäyhä. Useimmat varmaan ajattelevat, että olen vain temperamentiltani sellainen, että kestää sekunteja ennen kuin saan edes aloitettua vastausta ja sittenkin saatan jäädä kesken miettimään. Onhan niitä hitaita ihmisiä aina ollut. Mutta tosiaan onneksi teen työtäni itsenäisesti tietokoneella ja vain harvoin on jotain palavereja joissa täytyy puhua ihmisten kanssa. Työkavereiden kanssakin täytyy varsin harvoin puhua, on niin itsenäistä työ.
[/quote]
Tipun nyt kärryiltä, siis olet kauhean hidas ja jäyhä mutta kuitenkin vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tulossa ihan samaa sanomaan kuin viestin 112 kirjoittaja. Ihmeellistä jankuttamista tuosta muka oman älykkyyden esilletuomisesta, jota siis en itse havainnut. Yksi sivumaininta miehen suhtautumisesta taipumukseen yhdessä viestissä, ja siitä jaksetaan jankata viestitolkulla. Jotkut kyllä korostavat itseään "hienovaraisesti" kertomalla toisten kehuneen, mutta 22:n maininta ei itselleni alkunkaan siltä kuulostanut, että pointtina olisi ollut paistatella omassa erinomaisuudessaan.
Huvittavinta koko jutussa on vielä se, että mikäli oikein käsitin, juuri tämä jankuttaja itse mainitsi aiemmin olevansa Mensan jäsen (pahoittelen jos sekoitin kirjoittajia). Kuulostaa että se oman älykkyyden korostaminen on suuri tarve jollekulle muulle kuin 22:lle...
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Uteliaisuudesta: Miten saat hoidettua työasiat jos joka kerta joudut miettimään puhu totta, älä valehtele ja onko tämä totta mitä nyt aion sanoa? Jos miettiminen ei kestä kuin sekunnin sadasosan, MIKSI sitä on vaikea toteuttaa muussa elämässä? Vastauksiasi luettuani saan käsityksen ettet edes halua.
[/quote]
Se valitettavasti kestää kaueamman kuin sekunnin sadasosan ja on psyykkisesti kuormittavaa. Onneksi minulla on työ, jossa ei tarvitse olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Koska tosiaan, tuo tarpeeni aina analysoida päässä pyörivät ajatukset ennen kuin sanon niitä tekee sen, että olen kauhean hidas ja jäyhä. Useimmat varmaan ajattelevat, että olen vain temperamentiltani sellainen, että kestää sekunteja ennen kuin saan edes aloitettua vastausta ja sittenkin saatan jäädä kesken miettimään. Onhan niitä hitaita ihmisiä aina ollut. Mutta tosiaan onneksi teen työtäni itsenäisesti tietokoneella ja vain harvoin on jotain palavereja joissa täytyy puhua ihmisten kanssa. Työkavereiden kanssakin täytyy varsin harvoin puhua, on niin itsenäistä työ.
[/quote]
Tipun nyt kärryiltä, siis olet kauhean hidas ja jäyhä mutta kuitenkin vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä+
[/quote]
Luonnostani olen vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä, jos siis saan puhua ilman tarvetta itsekontrollointiin. Mutta silloin myös tulee niitä valheita huomaamatta. Silloin kun tilanne vaatii sen, että varmistan ettei valheita ulos pääse ja tarkkailen jatkuvasti mitä mielessäni liikkuu ja mietin jokaisen lauseen jonka aion sanoa läpi enenn kuin lausun sen ääneen, minusta tulee hidas ja jäyhä, koska siihen pohtimis- ja analysointiprosessiin menee aikaa. En voi vaan vastata heti mitä olisi "kielen päältä" tulossa, koska silloin on valehtelun riski, vaan minun on mietittävä mitä sanon tarkkaan ja siihen menee aikaa, jonka ajan siis olen hiljaa ja jäyhänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Uteliaisuudesta: Miten saat hoidettua työasiat jos joka kerta joudut miettimään puhu totta, älä valehtele ja onko tämä totta mitä nyt aion sanoa? Jos miettiminen ei kestä kuin sekunnin sadasosan, MIKSI sitä on vaikea toteuttaa muussa elämässä? Vastauksiasi luettuani saan käsityksen ettet edes halua.
[/quote]
Se valitettavasti kestää kaueamman kuin sekunnin sadasosan ja on psyykkisesti kuormittavaa. Onneksi minulla on työ, jossa ei tarvitse olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Koska tosiaan, tuo tarpeeni aina analysoida päässä pyörivät ajatukset ennen kuin sanon niitä tekee sen, että olen kauhean hidas ja jäyhä. Useimmat varmaan ajattelevat, että olen vain temperamentiltani sellainen, että kestää sekunteja ennen kuin saan edes aloitettua vastausta ja sittenkin saatan jäädä kesken miettimään. Onhan niitä hitaita ihmisiä aina ollut. Mutta tosiaan onneksi teen työtäni itsenäisesti tietokoneella ja vain harvoin on jotain palavereja joissa täytyy puhua ihmisten kanssa. Työkavereiden kanssakin täytyy varsin harvoin puhua, on niin itsenäistä työ.
[/quote]
Tipun nyt kärryiltä, siis olet kauhean hidas ja jäyhä mutta kuitenkin vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä+
[/quote]
Luonnostani olen vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä, jos siis saan puhua ilman tarvetta itsekontrollointiin. Mutta silloin myös tulee niitä valheita huomaamatta. Silloin kun tilanne vaatii sen, että varmistan ettei valheita ulos pääse ja tarkkailen jatkuvasti mitä mielessäni liikkuu ja mietin jokaisen lauseen jonka aion sanoa läpi enenn kuin lausun sen ääneen, minusta tulee hidas ja jäyhä, koska siihen pohtimis- ja analysointiprosessiin menee aikaa. En voi vaan vastata heti mitä olisi "kielen päältä" tulossa, koska silloin on valehtelun riski, vaan minun on mietittävä mitä sanon tarkkaan ja siihen menee aikaa, jonka ajan siis olen hiljaa ja jäyhänä.
[/quote]
Sinun pitäisi ruveta standup-koomikoksi tai jotain, oletko koskaan kokeillut?
[/quote]
Tipun nyt kärryiltä, siis olet kauhean hidas ja jäyhä mutta kuitenkin vilkas ja temperamenttinen hölöttäjä+
[/quote]
Hidas, jäyhä, vilkas, temperamenttinen.... Todella pelottava ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti kyseessä on ihminen, joka kertoo omia luulojaan täytenä totuutena. Kun tuollaisen ihmisen kanssa on, niin joutuu tarkistamaan aina kaiken etukäteen ja moneen kertaan, koska muuten mistään ei tule mitään. Samaten ihmisten suhteen kannattaa olla tarkkana, mitä tällainen ihminen kertoo heistä tai nimenomaan jättää kertomatta. Samasta syystä syntyvät juorut.
Ihan esimerkkinä; kun tällainen ihminen näkee vaikka naisen juoksevan kaupungilla kadun yli, ja kuulee sen jälkeen rysähdyksen, mutta ei kuitenkaan näe mistä se tulee, hän tekee aukottomat oletukset joita kertoo eteenpäin. Tällainen ihminen tulkitsee tapahtumaketjun niin, että nainen aiheutti rysäyksen, vaikka todellisuudessa nainen juoksi kadun yli ja rysäys tuli taas vastapäätä osaa katua, jossa pakukuski ajoi päin seinää sekottaessaan polkimet keskenään. Silti tällaisella ihmisellä ei tule mieleenkään ottaa asiasta selvää tai myöntää, mistä on kyse, vaan hän selittää asiaa että nainen sotki liikenteen.
Mm. Äitini oli tuollainen, mutta se kohdistui juoksevien asioiden hoitoon. Hän ei ottanut mistään oikein koskaan selvää, ja siksi jouduin tarkistamaan lapsena aina kaiken itse ettei tullut suurempia pettymyksiä. Liikenteessä hän oletti, että opaskartat kertovat (olimme eksyksissä tai kuuntelimme maantieragea kun äiti ei tiennyt minne ajaa, tai sitten maantietyöt olivat esteenä joista ilmoitettiin kyllä ajoissa). Toisena esimerkkinä hän oli varannut saunavuoron tunnin hypyllä edelliseen aikaan nähden. Talkkari oli mennyt siirtämään sen ilmoittamatta tuntia aikasemmaksi, jotta hyppyä ei jää, ja ruksannut yli sen myöhäisemmän aikamme. Ilmoitin äidille, että se on siirretty, mutta äiti ei uskonut ennen kuin meni itse tarkistamaan asian. Jollen olisi käynyt ilmoittamassa asiasta, äiti ei olisi saunaan päässyt.
Nuorempana tuosta piirteestä johtuen jouduimme monesti kääntymään monista paikoista pois, koska äiti hoisi asiat aina vastaavalla tavalla eli helvetin leväperäisesti. Milloin joku tapahtuma olikin siirretty viikolla, milloin joku aika oli varttia aiemmin tai milloin joku juttu oli kokonaan peruutettu. Kaiken huippuna äiti löysi isämme jälkeen miehen, jolla oli sama piirre, mutta se kohdistui varsinkin ihmisiin. Miettikää mikä pariskunta! Toinen luulee paikoista ja toinen ihmisistä, mikä täydentävä kombo!
Tää tyyppi selitti ihmisistä ihan himmeitä juttuja. meidän lähipiirissämme on mm. elämäntapaintiaani, mikä elää omalla valitsemallaan tiellä ihan onnistuneesti ja osaa järkevästi vauhkoamatta perustella elämäntapansa. Silloin kun tutustuimme tähän kaveriin tän äidin miehen kautta, niin äidin mies selosti että tää on vain kauhea pummi mikä elää ihmiskunnan varoilla, ei käy suihkussa koska ei vaan käy ja on muutenkin sellainen epäilyttävä. Erään kerran, kun juttelimme tän elämäntapatyypin kanssa, niin selvisi, että kaveri käy duunissa ihan niin kuin me muutkin, maksaa kämppänsä lainoja ja on kiinnostunut vaihtoehtoisesta elämäntavasta, joihin kyllä kuului suihkussa käynti samalla tavalla kuin kaikille muillekin. Ton suihkuttomuuden mutsin äijä oli vain jostain keksinyt.. Ilmeisesti siitä, että he olivat mökkiolosuhteissa olleet keskenään kaveriporukalla viikon, joten siitä hän oli suorittanut loistavat päätelmänsä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:06"]
Eikö kenenkään muun mielestä ole outoa alkaa tarkistelemaan jonkun itselle tuntemattoman ihmisen maratonille osallistumista netistä... Aika iso vaiva jonkun täysin turhan asian tarkistamiseen vain saadakseen miehensä kiinni valehtelusta. Minusta siis se miehen mahdollinen valehtelu ei ole tässä kuviossa ainut outo asia.
[/quote]
Noin vaan alkaa toimia, jos toisen todenpuhumiseen menettää luottamuksen.
Mulla oli yksi kaveri, joka oli just samanlainen valehtelija kuin ap:n mies. Kasvotusten tosi hurmaava tyyppi ja aina kaikki kuunteli sen jutut ja naureskeli/kummasteli mukana... mutta kun mulle selvisi aika nopeasti, että n 90% sen jutuista on ihan sitä ihteensä, mä aloin ihan automaattisesti tarkkailla sitä tyyppiä. Kun se sanoi jotain, tarkistin faktat. Jos se sanoi jonkun sanoneen jotain, tarkastin asian kautta rantain jostain muualta.
Ei mullakaan mitään sen ihmeempää motiivia siihen ollut, eikä se varsinaisesti heilauttanut mun elämää. Mutta mä ymmärrän oikein hyvin, että jos toisen jutut on koko ajan valhetta, niitä alkaa tarkastella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 12:05"]
En ylevöitä taipumustani. Enää nyt keski-iässä en vaan jaksa enää vihatakaan sitä tai tuntea siitä syyllisyyttä. Varmaan pari vuosikymmentä vietin kyllä vihaten sitä ja tehden joka aamu itkuisia parannuksia: tänään en varmasti valehtele, enkä koskaan enää. Ja taas valehtelin kumminkin. Oli aika jolloin jopa eristin itseni muista ihmisistä siksi, kun ajattelin että olen taipumukseni takia sosiaalisesti niin epäkelpo että minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Aikuisella iällä olen töissä ja muussa normielämässä aina pärjännyt kuitenkin hyvin, koska osaan halutessani olla sellaisessa moodissa jossa en päästä sanaakaan suusta ennen kuin olen sen kriittisesti arvioinut ja varmistanut että se on totta.
Lapsena en vielä osannut, enkä nuorena. Tuo lapsuuden juttu psykologikäynteineen liittyi muuten koulukiusaamiseen. Minua kiusattiin ja syrjittiin, ja minä keksin kummallisia valheita yrittääkseni ostaa muilta hyväksyntää. Esimerkki tällaisesta oli, että väitin että sukulaisellani on hevostalli, jonne voin viedä muitakin käymään. Hevoshulluista tytöistä alkoikin löytyä yhtäkkiä minulle kavereita, kun näkivät että minusta voi olla hyötyä, vaikka ennen olivat syrjineet ja kiusanneet minua. Juttu kuitenkin paljastui valheeksi lopulta ja luonnollisesti johti vielä suurempaan kiusaamiseen, sen lisäksi että täytyi käydä siellä koulupsykologilla.
[/quote]
Herranjumala, kylläpä sulla tapa kertoa asioistasi todella muuttuu ihan sen mukaan, miten se on sun mielestä hyödyllisintä kertoa. Opi tästä jotain:
- lue tuo ylläoleva ahdistunut, katuva tilitys.
- Lue sitten tämä voitonriemuinen, itsekehuinen tilitys, jonka ensin esitit (en jaksanut kopioida kuin tämän yhden virnuilevan pätkän. Käy itse lukemassa loput)
"Minä olen itse tuollainen. Olen käynyt lapsena asian takia jopa psykologilla, kun vanhemmat ja opettajat huolestuivat totena kertomistani keksityistä tarinoista. Vaan eipä siihen mitään apua sieltäkään saanut, todettiin lähinnä että olen tasapainoinen ihminen jolla nyt on aika vilkas mielikuvitus ja luovuus, ja vilkas temperamentti joten ei aina "malta" olla kertomatta mielikuvittelujaan totena. Neuvoksi sai lähinnä harjoitella sitä että miettii aina ennen suun avaamista sen, että onko tämä mitä haluaisin nyt sanoa, totta. Ja jos noin teen, pystykin siihen, mutta tosiaan en jaksa, on se hölöttävä vilkas temperamentti joten hölötän vaan menemään :D"
Tajuatko, mikä rasittava tuuliviiri olet? Hyi, itse en ikinä olisi kaltaisesi ihmisen kanssa tekemisisissä. Ihmiset, jotka kääntävät asioiden laidan täysin sellaisiksi kuin luulevat, että nyt kannattaa tehdä, jotta mielikuva itsestä näyttäisi ihmisten mielestä hyvltä, ovat tosi, tosi raskasta seuraa.
Tapasi mennä mustasta valkoiseen on ahdistava.
Huomaatko sitä itse? Edes nyt, kun tässä on malliesimerkki siitä, miten tapasi kertoa asiasta vaihtuu täysin vastakkaiseksi?
[/quote]
Mahdoitkohan sekoittaa nyt kaksi eri kirjoittajaa keskenään? :P
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:00"]
hyväksyn jo taipumukseni enkä enää pidä itseäni läpikotaisin huonona ihmisenä sen takia.
[/quote]
Niin aiemminhan sanoit pitäväsi itseäsi uälykkäänä ja huippuluovana sen takia :D
[/quote]
Ei, joko muistat väärin tai sitten vääristelet tahallasi koska sinula on joku tarve pilkata ja halventaa minua. Kerroin, että mieheni on sanonut pitävänsä minua huippuälykkäänä, ja on esittänyt teorian että tämä taipumus olisi huippuälykkyyden "sivuvaikutus". Itse en pidä itseäni huippuälykkäänä enkä oikeastaan juuri ajattele sitä kuinka älykäs nyt sitten olen tai kuinka tyhmä. Pääasia että riittävän älykäs että olen saanut kouluni käytyä ja saan työni tehtyä.
[/quote]
"Olen mielikuvitukseltani erittäin vilkas ja luova ihminen, jonka päässä pyörii jatkuvasti tarinoita ja fantasioita. Jotenkin tuohon se liittyy että joskus tosimaailma ja fantasiamaailma on niin lähellä toisiaan, että en oikein erota niitä toisistaan ilman erityistä asian miettimistä.
Mutta joo, mieheni jopa vähän glorifioi taipumustani, hänestä se on merkki siitä että olen vähän omituinen huippuälykkö, sellaiset kuulemma on vähän erikoisia usein ;-)"
Sanot itseäsi erittäin luovaksi ja yhdistät sen valehtelutaipukseesi. Lisäksi miehesi näkemyksen takaa markkinoit itseäsi huippuälykkönä.
Nyt sitten vedät sanasi takaisin, kun tästä omahyväisestä itsekehusta ei olekaan erityistä hyötyä vaan sen takia näyttäydyt vain entistä todellisuudentajuttomana tyyppinä!
Jepu jee. En jatka tätä keskustelua enempää. Toivon vain, että huomaisit, miten tosiaan vääntelet todellisuutta ja näköjään teet sen siltä pohjalta, joutuuko käsityksesi itsestäsi kyseenalaiseen valoon.
Et kestä kritiikkiä etkä uskalla katsoa omia inhimillisiä vikojasi suoraan silmiin. JOku itsetuntoisempi ihminen olisi sanonut, että joo, taisin tosiaan hieman glorifioida taipumustani. Itsetuntoisempi tajuaisi, ettei se ole maailmanloppu eikä jonkin oman piirteensä kyseenalaistamisessa oma persoonallisuus kokonaisuutena tuhoudu. Sinun kaltaisillasi ihmisillä se tuntuu tuhoutuvan ja siksi valheeseen tukeudutaan. Pohjimmiltaan sitä käytetään itsepuolustukseen, ehkä sinullakin taustalla on se.
Itse pahoittelen, että takerruin tilanteeseesi. SE johtui siitä, että tänään on tylsä työpäivä eikä mitään tekemistä.
Hyvää (vai parempaa?) loppuelämää sinulle!
[/quote]
Jos joku tässä ketjussa vaikuttaa sairaalta, niin tämä raivostuttava keittiöpsykologivänkääjä... Huoh. Käännät ja väännät kirjoittajan 22 sanomisia ihan päälaelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
119, meillä ei onneksi noin pimeetä.
119 tarkentaa..
Äitini kohdalla tuo piirre oli tavallaan valehtelua ja tavallaan omissa luuloissaan elämistä, ihan kuten ap:n kertoma esimerkkitapaus maratooniin osallistuvasta opettajasta. Hän oli kerran kuullut, että mun hammaslääkäriaikani on 11:30, niin myöhemmin paikalle mentyäni kuulin, että se olikin 13:10 joten jouduin kuppaamaan odotushuoneessa siihen asti. Asiaa ei voinut sitten tarkistaa ajoissa, vaan siinä omassa luulossaan oli sitkeästi elettävä.. Kai tuo on enemmän huithapelointia kuin valehtelua, mutta se täytti samalla valehtelun tunnusmerkistön, koska ei voinut myöntää missään vaiheessa omia luulojaan vääräksi tai ottaa selvää tarkemmin asioita, vaan pidettävä sitkeästi kiinni luuloistaan. En osaa tarkemmin asiaa selittää, mutta joku muukin oli aiemmin tässä ketjussa puhunut vastaavista. Esim. jonnekin retkelle menosta ä'iti sanoi aivan varmana, että voin mennä, ja kun menin etsimään kerhon järjestämää bussikyytiä, mulle kerrottiinkin et mut olisi pitänyt ilmoittaa mukaan - jota äiti ei ollut tehnyt. Samaten kerran ekaluokalla annoin yhden ison satsin aanelosia opettajalta äidille täytettäväksi. Äiti katsoi lappua, ja paiskasi sen sivuun ja sanoi, että ei sitä vielä tarvitse palauttaa. Muut palauttivat lapun heti seuraavana päivänä ja sain vaikka kuinka monta unohdusta tuon yhden saakelin pinon takia, koska meidän äiti ei vain täyttänyt sitä. Olin ihan kuin puun ja kuoren välissä, kun opettaja natkutti koulussa siitä lomakkeesta ja äiti taas kyseli miksi painostan häntä. Äiti siis valehteli lapun päivämääristä, koska toi oli vielä sitä aikaa ekaluokasta jolloin en osannut vielä itse lukea päivämääriä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:06"]
119, meillä ei onneksi noin pimeetä.
[/quote]
Keneltä tää tuli? :)
Lisätään vielä valehtelijoita samaan listaan:
Mun serkkujeni äiti, eli setäni vaimo, oli kova juoruamaan kaikkea hyvin ilkeää muista ihmisistä. Kerran isoäitini ihmetteli, miksi yksi yhteinen tuttu ei enää moikkaa sille tai jää juttelemaan. Myöhemmin selvisi, että tää mun serkkujen äiti oli mummolleni kertonut jotain ihan puuta heinää tästä ihmisestä. Heti kun mummoni selkäni käänsi, tää s.:n äiti oli mennyt sille kolmannelle osapuolelle kertomaan et meidän mummo levitteleekin ihan hirveitä juttuja siitä, vaikka oli kaiken aikaa itse ollut se jutun hengissä pitäjä.
Mun mielestä valehteluksi voidaan myös laskea asioiden pimittäminen. Ei kerrota jotain oleellista asiaa tai mainitaan siitä ohimennen kuin sillä ei olisi merkitystä. Koskien vaikka rahaa, sukupuolitauteja, aikaisempien suhteiden lapsien lukumäärää.. Eksäni teki niin, että monta kertaa sanoi lähtevänsä kotiin vaikka todellisuudessa olikin mennyt juhliin johon meidät molemmat oltiin kutsuttu. Nykyinen mieheni taas teki sen, että hänen kaverinsa olivat kutsuneet meidät joihinkin juhliin, mutta hän oli mennyt puolestani perumaan koko setin eikä kertonut koko kutsusta. Pieniä juttuja, mutta pistää vihaksi!
Kaikkein rankimmat kusetukset kuulin kuitenkin yhdeltä entiseltä naapurilta, johon tutustuin tupakkapaikalla. Tän mimmin ikä vaihtui aina vähän väliä, milloin oltiin 23 vuotiaita, milloin 21 vuotiaita. Yhtenä kertanan löysin valokuvan kastajaispukuun puetusta vauvasta, joka makasi kehdossa ja kuva oli selkeästi otettu 80-luvun lopulla (päättelin tavaroista ja kuvan laadusta niin, plus ihmettelin kuvan takana olevaa päivämäärää - se oli otettu 89, joten henkilön iän arvoitus syveni entisestään.) Tää mimmi alkoi selittää, että kuva oli hänen lapsestaan. Sen jälkeen tuli dramaattinen nyyhkäys "Se lapsi olisi nyt viisi vuotias, jollei se olisi kuollut traagisessa onnettomuudessa rekan ja auton yhteentörmäyksessä." Olin vain että wtf, ja olin aivan varma, että kuva oli naisesta itsestään, mutta oli vain pakko keksiä tää tarina jostain syystä. Toisekseen hän selitti hurjat tarinat, miten tää lapsi oli saanut alkunsa raiskauksen seurauksena kun hän oli ollut reilusti alaikäinen. Kaikkein paskin valhe oli kuitenkin hänen hevoskasvatusmetodinsa. Tää mimmi oli nähnyt hevoskuiskaajaleffan, ja selitti omaavansa tuon taidon..:P
Itse inhoan valehtelua ja olen mielestäni ollut aina tarkka etten valehtele tai väritä. Sitten tapasin työkaverini joka koitti kokoajan saada minua kiinni valheesta, en tiedä miksi, kerran sanoin ettei minulla jalkahiki haise kun pesen jalat niin hyvin, raspaan ja hoidan, sitten toisena päivänä sanoinkin että jalat haisee kun 8 oli samat kengät töissä hikoillut ja muhitellut ja siis olin valehdellut työkaverin mielestä. itseni tuntien en todellakaan tarkoituksella valehdellut, olin varmaan tarkoittanut että jalat ei haise kun kuolleen ihon raspaa ja leikkaa kynnet. Olen todella huono muistinen ollut aina.
Totuus eri ihmisillä muuttuu ajan saatossa ja totuus voi muuttua myös muiden mielipiteistä, vähän niin kuin aika kultaa muistot. Katsoin kerran dokumentin joka teki testejä ihmisille, siinä lavastettiin rikos ja ihmiset keskustelivat keskenään tapahtumista sitten heitä kuulusteltiin, joku sanoi että ampujalla oli aurinkolasit, ihan varmasti oli, hän itse näki, todellisuudessa toinen henkilö oli kysynyt häneltä oliko sillä aurinkolasit ja näin totuus muuttui, kukaan ei tarkoituksella valehdellut. ( oikeasti keksin tämän vertauksen dokumentista, en siis sitä että tosiian katsoin tälläisen dokkarin, mutta en nyt muista tarkalleen oliko kyse aurinkolaseista vai parrasta, en muista enään yksityiskohtia ja halusin tuoda pointtini esille, jos nyt kuukauden kuluttua muistelisin samausta dokkaria ystävälle voisin kertoa esimerkin totuutena, en tahallani vaan saattaisin muistaa esimerkin koska kirjoitin siitä tänne en koska muistaisin mitä ohjelmassa oikeasti tapahtui) olen vain todella hajamielinen, enkä tahallani valehtele ja jos tekee paljon oletuksua päässään voi ne matkalla muuttua totuudeksi. Uskon myös että monet valheet ovat väärin ymmärryksiä kuten jalka hikeni.
En usko että ap.n mies tavallaan tarkoituksella puhuu paskaa, uskon myös että hän voi päästä yli värittelyistään ainakin ap. Kanssa jos siitä muistuttaa, muttei jää syyllistämään. On todella raskasta jos joku kokoajan epäilee puheitasi.
Minulla oli muuan tuttu, johon välitkin sitten katkesi jo kauan sitten. Oli kummallinen tapaus, mukava ja hauska, mutta ne valheet. Hän valehteli valhdeiden päälle ja päälle ja sekosi itsekin jo tarinoissaan. Milloin oli syöpää, milloin ryöstetty, raiskattu, hakattu pahasti, ahdisteltu yms. Sitten kun asioista kyseli, esim se syöpä, hän joko lisäsi valheita, jotka eivät oikeastaan tehneet paljoa järkeä tai sitten "en ole koskaan väittänyt niin!". Huh. Sitä oli aina hieman varuillaan, kun ei tosiaan voinut tietää puhuuko toinen totta vai oliko sekin jo valhe, etenkin kun valehteli/puhui vaikeista asioista. En tiedä miksi hän valehteli, valehteli paljon menneisyydestäänkin. Tahtoiko vain huomiota, jota ei ehkä saanut muualta vai?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:59"]
Minä en jaksaisi varmistella puolisolta tai ystävältä puhuuko tämä varmasti totta. Parisuhde ja ystävyys olisi pian kivillä.
[/quote]
Kukaan ei sinua varmasti siitä moiti. Useimmat ihmiset lienevät tuossa samaa mieltä kanssasi. En itsekään uskonut että koskaan voisin löytää puolisoa tämän ongelman takia, olin sen jo täysin hyväksynyt kohtalokseni. Harvassa taitaa olla ihmiset, joita ei niin haittaa mitä höpöä sen muijan suusta välillä tulee, vaan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, ihan sama :D
Mutta vakavasta asioista valehtelua mieheni ei varmasti hyväksyisi yhtään, ei vaikka hänestä on suloisen yhdentekevää jos sanon käyneeni Siwassa kun kävin Valintatalossa tai jotain vastaavaa. Mutta hän tietää että valehtelen vaan kun höpötän jotain kevyttä "lämpimikseni", en vakavista asioista. En tiedä mistä hän sen tietää, mutta hän on itse sanonut, ettei ikinä epäilisi minun esimerkiksi valehtelvan tekemisistäni, raha-asioista tai mistään tuollaisesta tai minun pettävän häntä mitenkään selän takana.