Loukkaantuisitko jos 40+ ikäisenä saisit kuulla että sinua tituleerataan nuorempien naisten toimesta töissä "täti-ihmiseksi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa tätiytyy jo kaksvitosena ja enemmistö kolmekymppisinä. Nelikymppisinä enää harva on säilyttänyt elämänhehkua vaan on rupsahtanut sekä vajonnut elämänvaihelarpin syövereihin.

Deal with it.

Hyvin sanottu, ihme että nainen myöntää tämän. Alapeukuista päätellen monelle se on kova paikka. Sen sijaan mies alkaa vasta päästä vauhtiin neljänkympin jälkeen.

Mutta sinä se pääset vauhtiin joka päivä, ikävä kyllä, näppäimistön hakkaamisessa ja huonojen provojen suoltamisessa. Jokainen nykyhetken keski-ikäinen on vuorollaan ollut parikymppinen. Jokaisesta nykyhetken parikymppisestä tulee keski-ikäinen. Aika on siitä kummallinen juttu.

Ja vastaus kysymykseen: Ei voisi vähempää kiinnostaa. Oletan, että minua on työpaikalla sekäni takana kutsuttu huomattavasti pahemmillakin nimityksillä, ja siitäkin olen hengissä selvinnyt.

T. Keski-ikäinen, esimiesasemassa oleva nainen

Työpaikalle ei nyt kuulu kenenkään nimittely tai kiusaaminen, koska se on jo laissa kielletty ja siihen on nolla toleranssi.

Nimittelijä on henkisesti keskenkasvuinen, eikä sovellu työyhteisöön, iästä riippumatta.

Ei haittaisi! Tituleeraan aina välillä itseäni "kukkahattutädiksi" niissä nuorten asioissa joita en ymmärrä tai joita katson kieroon :D

Päivän esimerkki siitä, että typerän aloituksen varmistaa se, ettei viestikentässä ole kuin kysymysmerkki, ”niin” tai miten on?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa tätiytyy jo kaksvitosena ja enemmistö kolmekymppisinä. Nelikymppisinä enää harva on säilyttänyt elämänhehkua vaan on rupsahtanut sekä vajonnut elämänvaihelarpin syövereihin.

Deal with it.

Hyvin sanottu, ihme että nainen myöntää tämän. Alapeukuista päätellen monelle se on kova paikka. Sen sijaan mies alkaa vasta päästä vauhtiin neljänkympin jälkeen.

Mitä ihmettä? Eihän tästä nyt ole edes kysymys, vaan työyhteisön pelisäännöistä, jotka määritellään jo lainsäädännöllä, eikä siihen kuulu tätittely tai tytöttely, vaan työpaikalla kaikenlainen toisten nimittelyyn ja kiusaamiseen on nolla toleranssi. Ja siihen esimiehen/johtoportaan on puututtava, aiheuttaako se pahaa mieltä vai ei, on samantekevää.

En. Olen ollut täti 28 vuotta, niin ei se nimitys enää mene ihon alle. Olen kuitenkin jo 48.

Vierailija kirjoitti:

Täteys on ehkä enemmän henkinen tila, kuin kronologinen ikä. En koe itseäni tädiksi, vieläkään. Ja olen kosolti yli 40.

Haluaisin olla mieluummin iätön tai sitten kunnolla vanha, joku harmaalettinen  hullu shamaanimummo.

Täteys edustaa itselleni jämähtäneisyyttä. Rajojaan pitää aina vähän rikkoa. 

En. Tämän ikäisenä (50+) ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka tituleeraisivat demoniksi. Toki olisi kiva ajatella, että pitävät minua mukavana ja fiksuna, mutta kaikkia ei voi miellyttää joten sama sillekin. Saavat sanoa vaikka päin näköä tädiksi, se ei ole minusta lainkaan negatiivinen ilmaisu. Sehän kertoo, että on tullut ikää eli viisautta.