Pelaavatko 25+ -ikäiset aikuiset paljonkin TIETOKONEPELEJÄ?
En käsitä - vaikka mitäpä se minulle kuuluu, miten jokainen haluaa aikaansa käyttää ja elämäänsä elää - miten kohta 26 vuotta täyttävä sisarenpoikani voi käyttää kaiken vapaa-aikansa tietokonepelien pelaamiseen. Hän ei harrasta mitään liikuntaa tai mitään "miesten" hommia. Onneksi on sentään töissä, se on hyvä, mutta muuten kaikki aika menee pelien maailmassa.
Onko tämä nykyään oikeasti todellisuutta nuorten aikuisten elämässä vai onko sisarenpoikani poikkeus?
Kommentit (69)
Mun mies on 27-vuotias ja pelaa aina kun on vapaa aikaa. Pelaan itsekin. Ei haittaa. Pelimaailma on aliarvostettua. Kaikki nuoret, jotka ovat pelaneet paljon tietokone ja pleikkapelejä nuorena ovat olleet lähipiirissäni hyviä englannissa. Se on kivaa hyppyä eri maailmaan, pois ikävistä ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä olisi tuntunut lapsena, jos vanhempanne olisivat pelanneet sen sijaan että lukivat kirjoja? "Meillä pitää olla sitten hiljaa, äiti pelaa Nintendoa."
Meillä ei tarvinnut olla hiljaa kuin öisin, kun nukuttiin. Päivällä kun nuoremmat sisaret nukkuivat.
Mä olen syntynyt -72 ja meillä oli tv-pelit ja commodore kasarin alussa. Niillä pelas lapset ja vanhemmat yhdessä ja erikseen.
Vimoset kakskytä vuotta pelannut Simseja, taas uusi innostus, kun tuli uusi kiva lisäosa. Puhelimella pelaan haydayta, tetrista, candycrushia...
Olen nainen 40v ja pelaillut eri laitteilla 80-luvulta lähtien. Vastaajat täällä eivät (taaskaan) ymmärrä sitä että on eri asia pelailla vaikka muutama tunti päivässä kuin tuhlata koko hereillä olo aika pelaamiseen. Ei nuoren tai oikeastaan kenenkään kuulu olla nenä kiinni ruudussa 24h. Mutta mitäpä peliongelmaiset siitä tajuaisivat.
Mulla menee usein noin tunti päivässä, joskus paljon enemmänkin M44
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen 40v ja pelaillut eri laitteilla 80-luvulta lähtien. Vastaajat täällä eivät (taaskaan) ymmärrä sitä että on eri asia pelailla vaikka muutama tunti päivässä kuin tuhlata koko hereillä olo aika pelaamiseen. Ei nuoren tai oikeastaan kenenkään kuulu olla nenä kiinni ruudussa 24h. Mutta mitäpä peliongelmaiset siitä tajuaisivat.
Miten eivät muka ymmärrä? Ootkohan sä nyt lukenut tätä ketjua vähän valikoiden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä olisi tuntunut lapsena, jos vanhempanne olisivat pelanneet sen sijaan että lukivat kirjoja? "Meillä pitää olla sitten hiljaa, äiti pelaa Nintendoa."
Meillä ei tarvinnut olla hiljaa kuin öisin, kun nukuttiin. Päivällä kun nuoremmat sisaret nukkuivat.
Mä olen syntynyt -72 ja meillä oli tv-pelit ja commodore kasarin alussa. Niillä pelas lapset ja vanhemmat yhdessä ja erikseen.
Vimoset kakskytä vuotta pelannut Simseja, taas uusi innostus, kun tuli uusi kiva lisäosa. Puhelimella pelaan haydayta, tetrista, candycrushia...
Itse olen pelannut simssejä niiden ensi pelistä lähtien, olen -79. Uusi kiva lisäosa? Phah, joka ikinen uusi lisäosa mikä on tullut parin viimeisen vuoden aikana on vaan enemmän ja enemmän cash grab. Mutta hei, sateenkaarilehmiä jeeee
Eipä ole ihme, että ihmisen keskimääräinen eliniänodote on alkanut laskea siitä, mitä se on ollut esim. 1970-80-luvuilla syntyneille. Jos KAIKKI vapaa-aika istutaan jonkun ruudun ääressä pelatessa, ei kroppa voi olla kovin kummoisessa kunnossa vaikka suht hoikka olisikin.
Näin 35:na ei enää videopelit nappaa samalla tavalla poislukien omat klassikot toisinaan. Tärkein elementti videopeleissä on musiikin ja äänimaailman muodostama tunnelma. Kummoista tarinaakaan ei välttämättä tarvitse olla, koska musiikki ja äänimaailma kertoo sitä. Grafiikat voivat olla mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ihme, että ihmisen keskimääräinen eliniänodote on alkanut laskea siitä, mitä se on ollut esim. 1970-80-luvuilla syntyneille. Jos KAIKKI vapaa-aika istutaan jonkun ruudun ääressä pelatessa, ei kroppa voi olla kovin kummoisessa kunnossa vaikka suht hoikka olisikin.
Ei voi olla kroppa hyvässä kuosissa myöskään jos KAIKKI vapaa-aikaa nostetaan punttia tai vedetään intervallia ylämäkeen. Sosiaalinen elämä kärsii kovin jos KAIKKI vapaa-aika käytetään kotona puutarhanhoitoon, lisäksi koti jää hoitamatta jos KAIKKI vapaa-aikaa menee kirjoja lukiessa.
Teen kyllä noita miesten hommia, eli metsä- ja rakennushommia, kalastusta ja metsästystä ja kaikkea muutakin mitä voi ulkona touhuta. Mutta kyllä se vaan rentouttaa päivän päälle laittaa vaikka Doomi pariksi tunniksi tulille ja rankoa demoneja oikein urakalla!
80-luvulla pelit oli vielä hiukan lapsellisia jo nuorelle aikuiselle ja siksi jo jäivät monasti pois.
On normaalia, että aikuisetkin pelaavat. Itsekin olen pelannut viime kuukausien aikana useampia kymmeniä tunteja. Mutta sen sijaan sitä en itse pitäisi oikein hyvänä, jos kaikki vapaa-aikani menisi pelaten. Ei kroppa kestä täyttä liikkumattomuutta kymmeniä vuosia.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ihme, että ihmisen keskimääräinen eliniänodote on alkanut laskea siitä, mitä se on ollut esim. 1970-80-luvuilla syntyneille. Jos KAIKKI vapaa-aika istutaan jonkun ruudun ääressä pelatessa, ei kroppa voi olla kovin kummoisessa kunnossa vaikka suht hoikka olisikin.
Ei voi olla kroppa hyvässä kuosissa myöskään jos KAIKKI vapaa-aikaa nostetaan punttia tai vedetään intervallia ylämäkeen. Sosiaalinen elämä kärsii kovin jos KAIKKI vapaa-aika käytetään kotona puutarhanhoitoon, lisäksi koti jää hoitamatta jos KAIKKI vapaa-aikaa menee kirjoja lukiessa.
Eipä niin. "Kohtuus kaikessa" - niin pelaamisessa kuin kuntoilussakin - on hyvä ohjenuora.
Yksi asia oli ennen paremmin mitä tulee videopeleihin. Niitä pelattiin samassa huoneessa porukalla. Nykyisin pelataan vain netissä ja se ei ole sama asia.
Olen pelannut 80- luvulta asti. Pelaan enää hyvin harvoin koska ei ole aikaa, mutta pelaan kuitenkin.
Monissa peleissä on myös iso sosiaalinen elementti. Joku tuolla aiemmin viittasikin jo kielitaidon kehittymiseen. Mutta kyllä siellä kaikkea muutakin voi tapahtua.
Minulle kävi aivan tahattomasti sinkkuaikana siten, että eräs pelissä tapaamani ranskalainen nainen alkoi lähentyä. Siirryimme hänen aloitteestaan pelin chatista omaan. Taisi olla Messenger tuohon aikaan. Emme lopulta enää pelanneet lainkaan, viestittelimme, vaihdoimme kuvia ym. Lopulta nainen saapui lomallaan kotikaupunkiini. Ja joku aika myöhemmin minä puolestani Ranskan keskiosissa sijaitsevaan kaupunkiin.
Ihan mukava romanssi siitä kehkeytyi. Nykyisin tosin naimisissa toisen, suomalaisen naisen kanssa. Pelaaminen on paljon muutakin kuin monet kuvittelevat.
olen kuuskymppinen mummeli ja just tulin iltavuorosta ja päivittäin pelaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/Y-sukupolvi
Siskonpoikasipa on milleniaali.