Pelaavatko 25+ -ikäiset aikuiset paljonkin TIETOKONEPELEJÄ?
En käsitä - vaikka mitäpä se minulle kuuluu, miten jokainen haluaa aikaansa käyttää ja elämäänsä elää - miten kohta 26 vuotta täyttävä sisarenpoikani voi käyttää kaiken vapaa-aikansa tietokonepelien pelaamiseen. Hän ei harrasta mitään liikuntaa tai mitään "miesten" hommia. Onneksi on sentään töissä, se on hyvä, mutta muuten kaikki aika menee pelien maailmassa.
Onko tämä nykyään oikeasti todellisuutta nuorten aikuisten elämässä vai onko sisarenpoikani poikkeus?
Kommentit (69)
AP on niin oikeassa. Pelaaminen ei ole kehittävä harrastus, paitsi älyllisesti. Sama koskee tietenkin myös muita 'paikallaan pysyviä' harrastuksia; lukeminen, televisio, puhelin, ristipistot, yms. Jos ketä tahansa, aikuinen, nuori, vanhus, pelaa tai katsoo telkkaria niin se pitäisi heti lopettaa ja lähteä ulos lenkille. Toinen vaihtoehto olisi tehdä jotain kehittävää.
Silloin aikoinaan, ennen kirjapainon keksimistä, nuoriso oli vielä hyvää. Sitten Gutenberg meni keksimään kirjapainon ja nuoriso jämähti sohvalle. Tässä on jo 500 vuotta mennyt hukkaan, paitsi tietenkin minun kohdalla, minähän olen hyvä ja parempi kuin muut.
Pitäisi lopettaa televisiolähetykset, tai ainakin rajoittaa ne 2 tuntiin päivässä, uutisia ja ajankohtaista asiaa. Tietokoneet voisi siirtää kirjastoihin ja kirjastoihin pääsisi ainoastaa 10km juoksulenkin jälkeen. Ehkä tähän samaan voisi miettiä kylän nuorten miesten hakkaamista keväisin, voisi pysyä kuri yllä.
Minä olen kohta 50 ja pelaan välillä. 75-vuotias appiukkokin pelaa.
Olen 41-vuotias, olen pelannut konsoleilla ja tietokoneilla 6-vuotiaasta lähtien. Lomilla enemmän, koulu- ja työpäivinä tietenkin vähemmän. Harrastan liikuntaa, luen paljon, kirjoitan, leivon ja kokkailen.
Pidän seikkailupeleistä ja rakentelupeleistä eniten, mutta myös muotiin ja pukeutumiseen liittyvistä peleistä, mikä on vähän hassua ehkä koska nuo jälkimmäiset kiinnostavat vain ja ainoastaan virtuaalisesti.
Nytkin pyörii peli tabletilla tuossa vieressä, mutta kun lähden kotoa liikkeelle, en pelaa kännykällä, mieluummin vaikka luen Wikipedian (englanninkielisen tietysti) artikkeleita. Suurin osa ystävistäni luonnollisesti myös pelaa, ja peliyhteisöjen kautta minulla on tuttuja ympäri maailmaa.
Enemmän minua ihmetyttäisi nykymaailman aikuinen joka EI pelaa. Mitä se sitten tekee? Tuijottaa televisiota? Miten se on yhtään parempi?
No mun kokemus tuosta on että sellainen pönttö kiljua oli aikuisella pelaajalla kämpillään. Väittää että ei ole teinien, ja kai se on uskottava kun näin miten hän sekoitti itselleen kiljua sellaiseen armeijan kenttäpulloon kun meni tietokoneelle pelaamaan :DD onko tämä nyt vähän lapsellista ja noloa vai ihan vain normaalia?
Pelaavat, kuten moni vanhemmankin ikäpolven ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No mun kokemus tuosta on että sellainen pönttö kiljua oli aikuisella pelaajalla kämpillään. Väittää että ei ole teinien, ja kai se on uskottava kun näin miten hän sekoitti itselleen kiljua sellaiseen armeijan kenttäpulloon kun meni tietokoneelle pelaamaan :DD onko tämä nyt vähän lapsellista ja noloa vai ihan vain normaalia?
Eli törmäsit alkoholisoituneeseen pelaajaan ja kuvittelit kaikkien pelaajien olevan sellaisia? Millä logiikalla? Jos puhun alkoholisoituneen perheenisän kanssa, ovatko kaikki perheenisät alkoholisteja?
Ja ei, tuo kiljupönttö ei ole lapsellista eikä noloa eikä normaalia. Ennemminkin huolestuttavaa.
Mitä miesten hommia voi kerrostaloasunnossa tehdä? Ei siellä mitään remonttihommia jne. tehdä eikä minun sukupolvellani tule olemaan taloudellisia mahdollisuuksia omakotitaloon.
Käyn toki punttisalilla, lenkillä jne mutta siellä ei mene kaikkea vapaa-aikaa. Tunti tai kaksi kerrallaan maksimissaan. Lopun aikaa pelaan tietokoneella.
Naisten kanssa olen aina ollut huono enkä osaa keskustella kuin niistä asioista jotka kiinnostavat itseäni. Nykypäivänä ei myöskään ole tarvetta ylläpitää kulissiliittoa. Saatan myös jännittää naisia melko tavalla, varsinkin oman ikäisiä ja nuorempia. Mummoa taas en näe seksuaalisena olentona.
Keskituloisena kunnan virkamiehenä työskentelen.
M37
Isäni (s. 1940, k. 2019) pelasi paljon 8-bittistä Nintendoa, kun sellainen meille aikoinaan hankittiin. Jäätyään työttömäksi 90-luvun lopulla isä pelasi vuosikausia päivittäin, konsolit (samoin kuin isän suosikit, Zelda-pelit) vain vaihtuivat uudempiin. Toisaalta taas isä luki aina paljon kirjoja ja harrasti liikuntaakin. Loppuvuosina isän pelaaminen väheni, mutta ehdimme vielä aloittaa yhdessä yhden Zeldan puolisen vuotta ennen hänen kuolemaansa. Äitini (s. 1944) alkoi myös pelata Nintendolla (Pacmania, Adventure Islandia) jäätyään työkyvyttömyyseläkkeelle samoihin aikoihin kun isä jäi työttömäksi. Äitikin pelasi päivittäin, mutta harrasti myös paljon muuta, kunnes hänen kuntonsa hiljalleen huononi ja harrastukset jäivät.
Itse pelasin paljon lapsena, mutta lukioajoista yliopistoaikojen loppuun pidin taukoa, koska en yksinkertaisesti jaksanut juuri mitään ylimääräistä. Nykyään (vajaakuntoisena työttömänä) pelailen silloin tällöin konsoleilla tai PC:llä, mutta myös ulkoilen, joten "muutakin elämää" pelien lisäksi löytyy. Iltaisin "pelaamme" usein puolisoni kanssa niin, että hän pelaa jotain juonellista peliä ja minä katson vieressä käsitöitä tehden. Lisäksi puoliso ajelee sim racing -kisoja penkki-ratti-polkimet-virtuaalilasit-kombollaan. Hänelläkin on pelaamisen vastapainoksi liikunnallisia harrastuksia.
Ei se pelaaminen lapsuuden jälkeen / osana aikuiselämää siis mitenkään epätavallista ole.
N40