Yksilapsiset: miksi teillä on vaan yksi lapsi?

Lapseni on kaikkeni. 

Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut kolme vuotta hoitaa häntä itse kotona ja antaa hänelle kaiken aikani ja jakaa elämäni hänen kanssaan. 

Jos olisin nuorempana saanut lapsen, niin sisarus olisi varmasti tehty, mutta ikäeroa olisi tullut ainakin viisi vuotta. Minua säälittää pienet lapset, jotka oireilevat huomion puutteessa ja joutuvat pärjäilemään väsyneiden vanhempien hoidossa. Aikamoista hulabaloota se useimpien monilapsisten elämä on. Minä viihdyn rauhallisessa meiningissä.

Onnekseni lapsellani on kaksi sisarpuolta, joilla on oma äiti. Yhteinen aikamme menee mukavasti, ikäreoa on sen verran, että leikit menee kivasti yhteen. Eikä lapsen tarvitse olla sillälailla ainokainen, että kuitenkin on siskoja, jotka ovat elämässä mukana. 

Jokatapauksessa minulle riittää yksi lapsi. En kaipaa mitään, kun olen hänen kanssaan.

https://twitter.com/ainokaiset <3

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:03"]Halusimme yhden. Eikä mielenterveytenikään ole vakaammasta päästä.

[/quote]

sama :)

Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Meidän ainokainen lähti ulkomaille opiskelemaan. Kulut noin 70.000 euroa. Vaviskaa mammat! Haluatteko, että lapsistanne tulee rupusakkia? EI teillä ole varaa kouluttaa liutaa lapsia. Maksut ne on tulossa Suomeenkin. Lapsemme opisekli täällä ihan arvostettuun ammattin - DI - mutta päätti lähteä vielä paremman perään. Ja me maksamme. Siihen ei olisi varaa, jos tenavia olisi liuta. Hänellä on hyviä ystäviä ja  serkkuja, joten ei ole yksinäinen. Ja nyt maailmalla paljon, paljon ihania ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:11"]

Halusin aina nolla tai yhden lapsen EHKÄ. Sitten löysin elämäni miehen ja saatiin lapsi. Vauva-aika ei ollut rankkaa vaan ihanaa ja muutenkin lapsi on parasta mitä voi toivoa. Meillä on ihana pieni perhe ja ollaan onnellisia, ei tähän mahtuisi muita. Lapsi 5v joskus toivoo sisarusta, mutta en voi lapsentekopuuhiin ryhtyä pelkästä lapsen halusta. Toivon että joskus voitaisiin olla vaikka tukiperheenä tms.

Viisasta puhetta! Kyllä se taitaa olla niin, että lisääntymisautomaateilla äly ei pelaa.

Haluan myös panostaa opiskeluihin ja uraan, matkustellaan paljon ja harrastetaan yksin ja yhdessä. Olen mahtava äiti yhdelle mutta olisin varmaan huono monen lapsen äiti. Monet tuttavaperheet ovat toisella ja kolmannella kierroksella ja se elämä ei ole yhtään sitä mitä haluan.

[/quote]

Tässä kun ketjun luin, niin mietiskelin että kuka ihme näitä juttuja alapeukuttaa? Ja miksi?
Jokainen kertoo oman versionsa miksi vain yksi lapsi, mitä alapeukutettavaa siinä on?
Ylipäätään miksi aihe on niin herkkä monilapsisille mammoille? Äiti se on yhden lapsenkin äiti.

Itselläni vain yksi lapsi siksi, että halusin hänen kanssaan kokea intensiivisesti kaiken "ensimmäisen", ensimmäiset sanat, lauseet, kerhopäivään valmistautumisen. Haluan kuunnella, keskittyä.
Lopulta lapsi olikin jo 5 ja minä 35, enkä tässä iässä jaksaisi enää vauva-aikaa.

Jos ajatellaan että maapallon suurin ongelma on yksinkertaisesti se, että väkeä on liikaa. Mitä tahansa ongelmaa ajatellessa päädytään lopuksi aina väestön paljouteen, on paras vaihtoehto että kahdestä ihmisestä tulee yksi. Näin kummankin geenit jatkuu, mutta väestö vähenee. Silti saa vanhemmuuden ja lapsen ikävaiheet kokea.

Minuakin pelottaa että jos pojalle sattuisi jotain, ettei minulle jäisi mitään, koska hän on kaikkeni, mutta en voi elää vain peläten, vaan nauttien siitä ihanasta joka minulla on.

Olen aina halunnut suurperheen ja se sopi miehellekin (tai niin ainakin antoi ymmärtää). Saatiin yksi lapsi ja toista oltiin "tehty" puoli vuotta kun mies ilmotti että tämä oli tässä ja muutti pois mun ja lapsen luota. Siinä meni luotto miehiin ja sain vain yhden lapsen. Ikää on jo sen verran (yli 30v.) etten enää ala lapsia tekemään, varsinkin kun ei ole sitä miestäkään.

a) Masennuin synnytyksen jälkeen, vauva oli ihana mutta oma mieli musta ja kamala. En haluaisi kokea uudelleen ahdistavaa raskausaikaa ja tummaa vauva-aikaa. Lapsi on upea ja rakas mutta pikkulapsen äitiys kakka-oksennus-uhma -vaiheineen ei ollut mun juttu.

b) Elämä on helppoa yhden lapsen ja kahden vanhemman perheessä. Rahat riittää vaikka tulisi työttömyyttä tms. Perusturvallisuus siis hyvä myös toimeentulon osalta ja ei tarvitse pihistellä ihan joka merkkifarkun kohdalla jos sellaiset tarpeen. Ehkä joskus voi auttaa lasta oman elämänsä alkuun asunnonhankinnan ym. kanssa. Meidän tuloilla kahden tai useamman lapsen kohdalla ei olisi samoin.

c) On aina aikaa lapselle, ehditään jutella, puuhata, harrastaa yhdessä ja erikseen, hänellä on aina vanhempien tuki ja huomio jos tarvetta on. Enkä tarkoita lellimistä vaan tukea ja kannustusta. Matkailu, perheen kanssa harrastaminen ja liikkuminen ym. on helppoa (lentokoneessa pääsee 3 henkeä samaan penkkiriviin ;)

d) Omat sisarussuhteeni ovat heikot, enemmän kateutta ja kilpailua kuin kannustusta - en halua samaa omalle lapselleni. Serkkuihinsa tosin hänellä ihan mukavat välit.

e) Ei tarvitse enää hätäillä päivähoitoja, koulun aloittamisia, tuntea muutakaan suurta huolta tai murhetta elämänmuutoksista. Ja jos tälle ainoalle kävisi jotain, ei mielestäni kukaan sisarus voisi olla kenenkään "varakappale" tai lohtukorvike - en ymmärrä sitä ajatusta.

f) Tämä on meille hyvä perhekoko juuri näin. Joskus tunsimme paineita hankkia sisarusta lapselle "kun muillakin on" mutta sitten ymmärsimme, että ei kenenkään lapsen pidä syntyä vain pakkosisarukseksi vaan halutuksi lapseksi. Toiseen lapseen ei meillä vanhemmilla tullut koskaa aitoa halua vaan tämä yksi on meille se täydellinen ja riittävin, rakas, ihana elämämme valo. Myöskään lapsi ei ole sisaruksia ainakaan ääneen kaivannut vaan on onnellinen omassa elämässään ainakin juuri nyt - ja tulevasta kun emme kukaan tiedä.

Minä en niin halunnut lapsia juurikaan, mutta mies halusi. Teimme sitten yhden, joka toki on kovin rakas. Toiste en aio kokea raskautta tai synnytystä tai sitä helvetillistä ensimmäistä vuotta. Jos mies haluaa toisen lapsen, hänen sopii itse kantaa ja synnyttää se. Emme myöskään ole suurituloisia, joten meillä on mukava elintaso yksilapsisena perheenä.

minulla on AdHd, mies lievästi autistinen. pelkäsimme, että lapsesta tulee outo emmekä pärjää kovin hyvin vanhempina ( raskaus oli vahinko, ns. kierukkalapsi. ). nyt pelko on osottautunut turhaksi, meillä on onnellinen & reipas 6v mutta emme silti aio tehdä enää toista !

Toinen oli kohdun ulkopuolella, repesi munasarjat ja kohtu ja jouduttiin poistamaan. Aikaa nyt kulunut puolitoista vuotta ja mietitään, että pitäisköhän meidän adoptoida. Kriteerit täyttyisi kyllä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:14"]Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Meidän ainokainen lähti ulkomaille opiskelemaan. Kulut noin 70.000 euroa. Vaviskaa mammat! Haluatteko, että lapsistanne tulee rupusakkia? EI teillä ole varaa kouluttaa liutaa lapsia. Maksut ne on tulossa Suomeenkin. Lapsemme opisekli täällä ihan arvostettuun ammattin - DI - mutta päätti lähteä vielä paremman perään. Ja me maksamme. Siihen ei olisi varaa, jos tenavia olisi liuta. Hänellä on hyviä ystäviä ja  serkkuja, joten ei ole yksinäinen. Ja nyt maailmalla paljon, paljon ihania ystäviä.

[/quote]

Kuulostaapa säälittävältä että aikuinen ihminen (DI jo), elää vanhempien rahoilla!?!

Eikö tuossa vaiheessa pitäisi olla jo itsenäinen ja olla halu pärjätä ja elättää itsensä?

koska esikonkin tekemisessä meni 7 vuotta. En jaksaisi niitä raskaita lapsettomuushoitoja enää. Ja tämä yksi on meidän ihme ja täydellinen <3

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:14"]Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Meidän ainokainen lähti ulkomaille opiskelemaan. Kulut noin 70.000 euroa. Vaviskaa mammat! Haluatteko, että lapsistanne tulee rupusakkia? EI teillä ole varaa kouluttaa liutaa lapsia. Maksut ne on tulossa Suomeenkin. Lapsemme opisekli täällä ihan arvostettuun ammattin - DI - mutta päätti lähteä vielä paremman perään. Ja me maksamme. Siihen ei olisi varaa, jos tenavia olisi liuta. Hänellä on hyviä ystäviä ja  serkkuja, joten ei ole yksinäinen. Ja nyt maailmalla paljon, paljon ihania ystäviä.

[/quote]

Maailmassa on liikaa väkeä, mutta paikallisesti syntyvyyden lasku on ollut ja tulee olemaan iso ongelma. Ei ne Aasian ja Afrikan lapset auta esim. sinun eläkkeittesi tai sairaanhoidon maksamisessa yhtään, suomalaiset lapset taas auttavat. Ja sinäkö ne Suomen koulutuspoliittiset linjat päätät :-D Naurattaa vaan kun noissa argumenteissasi ei ole mitään pohjaa, olisi sitä montakin ihan järkevää syytä keksinyt miksi vain yksi lapsi on järkevää. Ja itse en ole muuten koskaan tajunnut tuollaista kalliin koulutuksen hakemista ulkomailta: saman saa täällä ilmaiseksikin. No, ei tietysti siinä tapauksessa jos älli ei riitä päästäkseen yliopistoon, ulkomaille pääsee ihan rahalla. Mutta lapsesi rupesi siis ns. ikuiseksi opiskelijaksi? Luki täällä itsensö DI:ksi (5-7 vuotta?) ja sitten vielä joku tutkinto ulkomailta? No mikäs siinä jos pappa betalar eikä ole itsellä haluja ruveta työntekoon ;-)

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:14"]Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Meidän ainokainen lähti ulkomaille opiskelemaan. Kulut noin 70.000 euroa. Vaviskaa mammat! Haluatteko, että lapsistanne tulee rupusakkia? EI teillä ole varaa kouluttaa liutaa lapsia. Maksut ne on tulossa Suomeenkin. Lapsemme opisekli täällä ihan arvostettuun ammattin - DI - mutta päätti lähteä vielä paremman perään. Ja me maksamme. Siihen ei olisi varaa, jos tenavia olisi liuta. Hänellä on hyviä ystäviä ja  serkkuja, joten ei ole yksinäinen. Ja nyt maailmalla paljon, paljon ihania ystäviä.

[/quote]

Sorry mutta tästä tekstistä kyllä paistaa katkeruus: ja olisi ollut ehkä ihan fiksuakin tehdä, kuulostaa tuo teidän ainokainen niin pilalle paijatulta. Vai että valmis DI ja edelleen mennään pitkin maailmaa vanhempien rahoilla. DI:n arvostus muuten perustuu siihen, että he yleensä työskentelevät kovapalkkaisina johtajina jossain tai sitten tutkimuksen parissa tuottaen pohjaa uusille innovaatioille, ei se DI nimike itsessään mikään ihmeellinen ole. Nykyään muuten työttömyysprosenttikin diplomi-inssieillä on aika korkea. Joko se teidän mussukka on katsellut missä haluaisi opiskella sen kolmannen tutkintonsa, jonka te oletettavasti myös maksatte?

Raskausaika oli liian rankka, 9kk sairaslomalla. Lisöksi myös raha mietityttää.

Meille on vain riittänyt yksi lapsi. En ole kokenut tarpeelliseksi että lapsia olisi useampia.

En osaa edes kuvitella, että olisi monta lasta.

Meillä on vain yksi lapsi, koska toinen ei ole vielä syntynyt

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:40"]

Koska tämä yksi on juuri täydellinen meille. On helppo matkustaa ja tulee halvemmaksi. Hänen ei tarvitse tapella aikanaan perinnöstä kenenkään kanssa (omassa suvussani hirveät perintöriidat ja katkeruudet ja välit poikki sisaruksiin). Hänelle pystytään antamaan kaikki, mitä hän tarvitsee: laadukkaat vaatteet, harrastusmahdollisuudet, aikanaan voimme ostaa hänelle ensiasunnon. Eli pystymme antamaan hänelle hyvät taloudelliset lähtökohdat rakkauden lisäksi.

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[/quote]

Ja sillä ainoalla lapsellako ei ole ystäviä ja puolisoa ja kenties omia lapsia kun vanhemmista aika jättää?Että ihan yksin on kylmässä maailmassa. Varsinainen neropatti olet.

[/quote]

On niitä muitakin sukulaisia. Minulle serkku on läheisempi kuin sisarukseni, serkulle soitan hädän hetkellä.

Seksi loppui kokonaan esikoisen syntymään. Lapsi on nyt 8-vuotias. Lisäksi mies jätti yksin kesällä avioeropaperit ja rikkoi perheemme.