Lue keskustelun säännöt.
Miten te yksinäiset kestätte? Mun pää hajoo olla aina yksin ja varsinkin nyt kesällä.
31.07.2021 |
Mulla ei ole yhtään ystävää. Lapsi on mun kanssa kouluajat. Mutta nyt melkein koko kesän isällään, koska näkee muuten niin harvoin. Tuntuu niin hirveen yksinäiseltä kesällä, kun muut ihmiset tapaa toisiaan, mutta mä vaan olen täysin yksin. Ikääkin jo 48. Joku mies olis ihan kiva elämässä, mutta miten mä sellaisen löytäisin. En usko että netistä voi löytää mitään oikeaa. Yhden tapasin, mutta sekin sitten vain pyöritti montaa naista yhtaikaa.
Kommentit (33)
Mistä sitä seuraa saa? Siis ystäviä, ei miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tää aika raskasta. Sukulainen kysyi et oonko onnellinen niin mulla tuli itku. Kun olen kaikkea muuta kun onnellinen.
Mistä niitä ystäviä saisi? Yksinäisyys on ottanut vallan ja on vaikea edes aloittaa mitään harrastusta. Muutenkin olen tyyppi jota ei juuri huomata.
Lukekaa Karla Niemisen kirja "Olet hyvä tyyppi". Ei se elämä muutu hetkessä, vaan pienin askelin.
Mun mielestä yksinäisyydessä on se ongelma, että mitä enemmän (ja pidempään) on yksin, sitä enemmän ihmiset alkavat ällöttää! Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan? Itse ainakin koen näin käyneen. En enää siedä ihmisiä, muuten kuin näin anonyymisti kommentoiden ja töissä kun siellä on pakko esittää mukavaa.
Siitä tilanteesta tuntuu olevan ihan mahdotonta yrittää enää sosiaalistua. Kestän omia perheenjäseniänikin (äiti ja veli) enää vain hyvin lyhyen aikaa. Olen jotenkin ihan liian uppoutunut omaan kuplaani.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44v sinkkumies. Ei ole koskaan ollut parisuhdetta eikä kavereita, enkä todellakaan kaipaa ketään elämääni. Suurin osa ihmisistä on ku5ipäitä.
Vapaus tehdä mitä itse haluaa. Kukaan ei käske. Ei sovittuja menoja, ei aikatauluja.
Elän itselleni.
Oletko kokeillut facebookin yksinäiset-ryhmiä tai kaverihaku.net -sivua? :) On paljon muitakin, jotka kaipaavat kaveria! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan olisi kannattanut kyllä miettiä sana valintojaan.
Jotkun on ihan oikeasti, täysin yksin.
Ollut jo vuosia/vuosikymmeniä.Ilman kumppaneja, lapsia tai kavereita.
Voi että ärsyttää tuollainen! Sairaskaan ei varmaan saa valittaa, koska AINA löytyy joku vielä vakavammin sairas???
Tiedoksi nillittäjille, että vaikka olisi lapsi, mies tai yksi ystävä VOI OLLA YKSINÄINEN. Mitä hittoa se lohduttaa, että joku on vielä yksinäisempi? Ja onko tämä joku vatun kilpailu?
😤
Ei, mutta jotkut tosiaan ovat oikeasti yksin ja yksinäisiä. Kun aina täytyy kaikesta selvitä yksin, niin kyllä hermostuttaa kun joku itkee vaikka talo täynnä.
Arvostaisivat edes sitä mitä on!
Aloittaisivat keskustelun vaikka ”siitä huolimatta että minulla nämä kaikki, tunnen välillä yksinäisyyttä......”
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yksinäisyydessä on se ongelma, että mitä enemmän (ja pidempään) on yksin, sitä enemmän ihmiset alkavat ällöttää! Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan? Itse ainakin koen näin käyneen. En enää siedä ihmisiä, muuten kuin näin anonyymisti kommentoiden ja töissä kun siellä on pakko esittää mukavaa.
Siitä tilanteesta tuntuu olevan ihan mahdotonta yrittää enää sosiaalistua. Kestän omia perheenjäseniänikin (äiti ja veli) enää vain hyvin lyhyen aikaa. Olen jotenkin ihan liian uppoutunut omaan kuplaani.
N43
Totta muuten!
Mulla varmaan johtuu että yksinäisyyden täyttämiseksi olen käyttänyt maladaptaavista haaveilua, ärsyttää jos joku (ei oikeastaan kukaan koskaan) tulee häiritsemään sitä.
Plus muiden ongelmat vaan kuulostaa niin pieniltä ja naurettavilta kun itse on oikeasti ihan küsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan olisi kannattanut kyllä miettiä sana valintojaan.
Jotkun on ihan oikeasti, täysin yksin.
Ollut jo vuosia/vuosikymmeniä.Ilman kumppaneja, lapsia tai kavereita.
Älä viitsi vähätellä ja mitätöidä toisen tunteita. Kyllä ihminen voi kärsiä yksinäisyydestä, vaikka hänellä olisikin kumppani, perhe tai kavereita. Se, jos ja kun joku toinen on vielä enemmän yksin, ei tee siitä tunteesta yhtään sen vähäpätöisempää eikä helpota yksinäisen oloa.
Mutta itse teet samoin ja olet ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Ei yksinäisyys ole mikään kilpailu, vaan yksinäisyyttä on erilaista. Ihan hyvin voisi sanoa, että ethän sinä ole oikeasti yksinäinen kun sulla vielä on vanhemmatkin elossa.
Olin aikoinaan facebookissa yksinäisten ryhmässä.
Kookas ryhmä, muistaakseni useampi tuhat jäsentä.
Siellä äänekkäimmät olivat juuri tätä sakkia "sulla on lapsi/mummo/naapuri/työkaveri/kissa/marsu jne, et ole todellakaan yksinäinen, et ymmärrä mitä yksinäisyys on, mee pois".
Yksinäisyys oli kilpailu, jossa ultimaattiset alfat olivat niitä ketkä eivät edes olleet samassa ilmatilassa kenenkään kanssa.
Ja annas olla, jos yksinäiseksi tunteva sanoi tehneensä yksin jotain kivaa. Siinä syttyivät roviot ja talikot heiluivat.
Miksi yksinäisyyttä pitää aina katsoa negatiivisuuden kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin koen oloni välillä hyvin yksinäiseksi, mutta silti voisin sanoa, että tärkeintä on yrittää lähteä kotoa ja tehdä asioita. Kotiin on helppo jumittua suremaan, mutta jo lenkki auttaa. Vielä parempi, jos jaksat lähteä vaikkapa museoon, taidenäyttelyyn, rannalle, metsään, ravintolaan, kahvilaan, tms. tekemään juttuja yksinkin. Noissahan myös näkee ihmisiä. Joskus olen saattanut taidenäyttelyssäkin kommentoida jotain taideteosta ihan tuntemattomalle ja ollaan rupateltu hetki, on tullut hyvä mieli.
Eli älä jää sohvalle, vaikka se olisi kuinka houkutteleva.
Älä viitsi vähätellä ja mitätöidä toisen tunteita. Kyllä ihminen voi kärsiä yksinäisyydestä, vaikka hänellä olisikin kumppani, perhe tai kavereita. Se, jos ja kun joku toinen on vielä enemmän yksin, ei tee siitä tunteesta yhtään sen vähäpätöisempää eikä helpota yksinäisen oloa.