Miten te yksinäiset kestätte? Mun pää hajoo olla aina yksin ja varsinkin nyt kesällä.
Mulla ei ole yhtään ystävää. Lapsi on mun kanssa kouluajat. Mutta nyt melkein koko kesän isällään, koska näkee muuten niin harvoin. Tuntuu niin hirveen yksinäiseltä kesällä, kun muut ihmiset tapaa toisiaan, mutta mä vaan olen täysin yksin. Ikääkin jo 48. Joku mies olis ihan kiva elämässä, mutta miten mä sellaisen löytäisin. En usko että netistä voi löytää mitään oikeaa. Yhden tapasin, mutta sekin sitten vain pyöritti montaa naista yhtaikaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Miten fiksua meinaat, että olisi tuolla lukutaidolla tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Miten monta kuukautta AP:n tulisi olla yksin, jotta kriteeri yksinäisestä täyttyisi? Nyt on kesä mennyt jo yksin ja varmasti tulevaisuudessa lapsi on myös ajoittain isällään. Ymmärrän tosin senkin, jos aikuinen ihminen kokee olevansa yksin, jos ainoa seuralainen on lapsi. Lapsesta on kaiken lisäksi vastuu ja velvollisuudet.
Aloittajan olisi kannattanut kyllä miettiä sana valintojaan.
Jotkun on ihan oikeasti, täysin yksin.
Ollut jo vuosia/vuosikymmeniä.
Ilman kumppaneja, lapsia tai kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Ei yksinäisyys ole mikään kilpailu, vaan yksinäisyyttä on erilaista. Ihan hyvin voisi sanoa, että ethän sinä ole oikeasti yksinäinen kun sulla vielä on vanhemmatkin elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Omaishoitajana ollessa se oli juuri sitä ettei muita kontakteja ollut muihin viikkokausiin, kaupan vastaa tulevalle henkilökunnalle ja kassalle sai sanoa ”hei” pari kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Tämä!
Itse olen syrjäytynyt lukion jälkeen. Oon pelannu nyt joku 12 vuotta tietokoneella ja katsonut animea. Yöllä saatan käydä doomer nightwalkilla.
M30 neitsyt
En kestäkään. Minullakin on teini-ikäiset lapset, jotka eivät ole koskaan kotona ja toinen heistä muuttaa nyt syksyllä pois. Miesystävä on, mutta eron partaalla ollaan oltu jo pitkään (lopullinen päätös sieltä tulee kai parin päivän sisällä). Ahdistaa niin paljon, että olen tänäänkin vain itkenyt.
Tämä kuluva vuosi on ollut minulle yksinäisyyden vuoksi hankala, joten päätin tehdä asialle jotain. Aloitin alkukesästä uuden harrastuksen, ja syksyllä aloitan vielä koronatilanteen salliessa toisenkin. Aloin panostaa entistä enemmän nykyisiin ihmissuhteisiin ja olla itse niissä aktiivisempi. Ihan hiljattain olen löytänyt yhden uuden ystävän netistä.
Miehen haluaisin minäkin löytää, mutta sen en usko olevan mahdollista. Toisaalta olen niin tottunut elämään yksin, että ei kai sen niin väliä.
No ei se muiden seura niin kummoista ole. Paremmin viihdyn itseni seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Miten monta kuukautta AP:n tulisi olla yksin, jotta kriteeri yksinäisestä täyttyisi? Nyt on kesä mennyt jo yksin ja varmasti tulevaisuudessa lapsi on myös ajoittain isällään. Ymmärrän tosin senkin, jos aikuinen ihminen kokee olevansa yksin, jos ainoa seuralainen on lapsi. Lapsesta on kaiken lisäksi vastuu ja velvollisuudet.
No jos on ollut 19 vuotta yksin, niin sitten voisi sanoa jo jotain.
Ja siis ilman kavereita tämä aika, ei lapsia, eikä koskaan eläissään ollut parisuhteessa tai mitään romanttista actionia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Miten monta kuukautta AP:n tulisi olla yksin, jotta kriteeri yksinäisestä täyttyisi? Nyt on kesä mennyt jo yksin ja varmasti tulevaisuudessa lapsi on myös ajoittain isällään. Ymmärrän tosin senkin, jos aikuinen ihminen kokee olevansa yksin, jos ainoa seuralainen on lapsi. Lapsesta on kaiken lisäksi vastuu ja velvollisuudet.
Ei ole mitään kuukausirajaa. Itse olen yksinäinen. Edellisen kerran juttelin ihan oikeasti jonkun kanssa maaliskuussa. Kaupan kassan hei ja otatko kuitin keskustelua en laske mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen syrjäytynyt lukion jälkeen. Oon pelannu nyt joku 12 vuotta tietokoneella ja katsonut animea. Yöllä saatan käydä doomer nightwalkilla.
M30 neitsyt
Sama paitsi en päässyt lukioon, syrjäydyin pari vuotta aiemmin.
Ennen katselin leffoja, nykyään en pysty kun sattuu nähdä ihmisten elävän elämäänsä.
Joten kuuntelen vain asmr:iä.
N37 (ja myös neitsyt)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kommentoida jotain fiksua, mutta tämä olikin tätä tyypillistä naisten "yksinäisyyttä". Eli lapsi ja mies löytyy
Ajattelin ihan samaa. Huvittaa nämä tyypit jotka ovat "yksin" vaikka on lapsi. Oikeasti yksinäinen on sellainen joka ei tapaa välttämättä kuukausiin tai edes vuosiin ketään, ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa.
Miten monta kuukautta AP:n tulisi olla yksin, jotta kriteeri yksinäisestä täyttyisi? Nyt on kesä mennyt jo yksin ja varmasti tulevaisuudessa lapsi on myös ajoittain isällään. Ymmärrän tosin senkin, jos aikuinen ihminen kokee olevansa yksin, jos ainoa seuralainen on lapsi. Lapsesta on kaiken lisäksi vastuu ja velvollisuudet.
Jep, ei lapsi ole mikään kaveri. Ja riippuu vähän minkä ikäinenkin lapsi on kyseessä, jossain vaiheessa ne alkavat suorastaan vältellä vanhempiaan, pitävät ovensa lukossa ja tyyliin juoksee ohi äkkiä ennen kuin niiden kanssa ehtii edes mitään jutella. Pikkulapsista onkin vielä jotain seuraa kun niitä vielä kiinnostaa omat vanhemmat. Mutta sekään ei korvaa toisen aikuisen ihmisen seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan olisi kannattanut kyllä miettiä sana valintojaan.
Jotkun on ihan oikeasti, täysin yksin.
Ollut jo vuosia/vuosikymmeniä.Ilman kumppaneja, lapsia tai kavereita.
Voi että ärsyttää tuollainen! Sairaskaan ei varmaan saa valittaa, koska AINA löytyy joku vielä vakavammin sairas???
Tiedoksi nillittäjille, että vaikka olisi lapsi, mies tai yksi ystävä VOI OLLA YKSINÄINEN. Mitä hittoa se lohduttaa, että joku on vielä yksinäisempi? Ja onko tämä joku vatun kilpailu?
😤
Rohkaisisin sua etsimään treffiseuraa netistä. On myös hyvä pitää mielessä, että ihmisiä on siellä joka lähtöön ja alkuun kannattaa tapailla kevyesti, eikä miettiä kuka tapailee ketä ja miten montaa. Saati ottaa itseensä muiden hölmöilyjä. Itsekin kärsinyt varsinkin kesäisin yksinäisyydestä, kun kaverit on perheiden parissa ja menneillä kumppaneilla ollut omat kesäkuviot ilman minua. Nyt uusi suhde ja mies on yllättäen halunnut lomailla myös minun kanssa, niin tuntuu ihan hassulta.
Aloitin yksinäisen ihmisen urani niin aikaisin, että olen siihen tottunut. Väsyn helposti, jos esimerkiksi naapurilla on liian usein tai liian paljon kertomista. Tapaan siis elämässäni noin kaksi-kolme kertaa kuukaudessa sen kaupan kassan ja naapurin silloin, kun en onnistu tätä välttämään poistuessani asunnostani.
Sillä baarireissulla kävin kerran noin 20 vuotta sitten. Kahvilassa olen istunut viime vuosituhannen puolella. Kyllä se elämä siinä menee - lukien ja netissä ollen jne.
Yksinäisyydelle voi tehdä itse jotain. Pitää itse hakea sitä seuraa.
Hyvin menee.
Harrastan, liikun, käyn paikoissa, retkeilen, välillä olen vaan kotona ja nautin.
Edellisen kerran kävin tutun kanssa kaljalla vuonna 2016 ja heti perään 2018 saman kanssa. Sen jälkeen ollut seuraelämä vähän hiljaisempaa...