Ex-mies, lapsi ja uudet naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Kumpi aiheuttaa enemmän traumoja; lastaan ajatteleva vanhempi joka huolehtii että arki on tasaista, vai vanhempi joka vaihtaa kumppaneita lennosta ja tämä näkyy myös lapsille?

Lapsi yhä ei siitä traumatisoidu vaikka Isällä olisi uusi nainen. Lapset päinvastoin ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin ja on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

Kaikki suhteet alkavat tapaamisesta, treffeistä, tapailusta ja seurustelusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä milloin esittelee omat lapset uudelle. Joskus suhteet kestää ja joskus ei. Useimmilla kai on ajatuksena, että ne suhteet kestää. On epänormaalia elää yksin vain lapsiaan varten luullen siten suojelevansa lapsia joltain (miltä?).

Eihän tässä ole kyse etteikö saa esitellä, on kyse kuinka pian ja kuinka usein näitä esittelyjä eri kumppaneiden kanssa tapahtuu.

Lapset tarvitsevat pysyvyyttä, arkea, välittäviä aikuisia jotka luovat edellä mainittuja. Siltä suojellaan, että lapset eivät tarvitse arkeen näitä jotka siihen tulevat pyörähtämään viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Kumpi aiheuttaa enemmän traumoja; lastaan ajatteleva vanhempi joka huolehtii että arki on tasaista, vai vanhempi joka vaihtaa kumppaneita lennosta ja tämä näkyy myös lapsille?

Lapsi yhä ei siitä traumatisoidu vaikka Isällä olisi uusi nainen. Lapset päinvastoin ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin ja on onnellinen.

Ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin onnellisena viidennen kerran muutaman vuoden aikana? Onko isä onnellinen aina kuukauden vai jopa kaksi kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Kumpi aiheuttaa enemmän traumoja; lastaan ajatteleva vanhempi joka huolehtii että arki on tasaista, vai vanhempi joka vaihtaa kumppaneita lennosta ja tämä näkyy myös lapsille?

Lapsi yhä ei siitä traumatisoidu vaikka Isällä olisi uusi nainen. Lapset päinvastoin ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin ja on onnellinen.

Ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin onnellisena viidennen kerran muutaman vuoden aikana? Onko isä onnellinen aina kuukauden vai jopa kaksi kerrallaan?

Todennäköisesti mies on onnellisempi kuin katkera ex.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei mene rikki uusien ihmisten tapaamisesta. Katkerien exien kiukuttelusta ei kannata välittää.

No jos lapset ovat niin innoissaan uusien ihmisten tapaamisesta, niin ei taida olla ongelma jatkuvasti vaihtuvat opettajatkaan. On se aamulla jännempää, kun ei tiedä, kuka siellä luokassa on.

Joo lisätään tähän vielä, että ei teitä vaihtajia haittaa varmasti jos lapsilla on päiväkodissa joka aamu eri aikuiset, teillä aina eri työkaverit, aikuiset lapsenne vaihtaisivat kumppania kuukausittain ja aina toisi näytille...

Vierailija kirjoitti:

Joo lisätään tähän vielä, että ei teitä vaihtajia haittaa varmasti jos lapsilla on päiväkodissa joka aamu eri aikuiset, teillä aina eri työkaverit, aikuiset lapsenne vaihtaisivat kumppania kuukausittain ja aina toisi näytille...

Ei ole vaikea arvata kuka näissä perheissä on traumat aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Joo lisätään tähän vielä, että ei teitä vaihtajia haittaa varmasti jos lapsilla on päiväkodissa joka aamu eri aikuiset, teillä aina eri työkaverit, aikuiset lapsenne vaihtaisivat kumppania kuukausittain ja aina toisi näytille...

Onko exän uudet vaihtuvat kumppanit lasten hoitajia/huoltajia tai kuka hänet sellaisena esittellee lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain hyvin häiriintynyttä on siinä, että pyritään kontrolloimaan eksän parisuhteita vedoten lapsen etuun. Seurustelu, tapailu jne. on ihan normaalia elämää.

Tuoko ne lapset seurusteluun ja tapailuun jonkun extra kiksin, vai minkä takia seurustelua ja tapailua ei voi tehdä ilman lapsia?

Ai, että pitäisi olla salasuhde, että lapset ei vain tiedä mitään uudesta kumppanista? Tai, kun on tulossa lisää sisaruksia, niin jätetäänkö niistäkin edellisen liiton lapsille kertomatta? Mulle ainakin oli tärkeää tutustua myös miehen lapsiin ennen kuin vietiin suhdetta vielä pidemmälle.

Sama, koska en etsinyt 50% osasuhdetta, joka olisi ollut miehen lapsettomana aikana. Vaan ihan täysipainoista kokoaikaista suhdetta, johon kuului siis myös miehen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

Kaikki suhteet alkavat tapaamisesta, treffeistä, tapailusta ja seurustelusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä milloin esittelee omat lapset uudelle. Joskus suhteet kestää ja joskus ei. Useimmilla kai on ajatuksena, että ne suhteet kestää. On epänormaalia elää yksin vain lapsiaan varten luullen siten suojelevansa lapsia joltain (miltä?).

Eihän tässä ole kyse etteikö saa esitellä, on kyse kuinka pian ja kuinka usein näitä esittelyjä eri kumppaneiden kanssa tapahtuu.

Lapset tarvitsevat pysyvyyttä, arkea, välittäviä aikuisia jotka luovat edellä mainittuja. Siltä suojellaan, että lapset eivät tarvitse arkeen näitä jotka siihen tulevat pyörähtämään viikoksi.

Ap ei puhunut viikoista, vaan hänen ex-miehensä kohdalla vaihtuvasta oli esimerkki 2vuodesta ja 5vuoden sisään kolmesta seurustelukumppanista.

Tavatkoon mies vaikka joka viikko uuden naisen, mutta lapsia siihen ei kukaan järkevä sotke mukaan.

Oma narsis ti isä vaihtoi naista usein lapsena. Silloin olin vielä lojaali isää kohtaan, kun hän meille tekemistä järjesti työttömän äidin sijaan. Eräskin mukava nainen vaihdettiin viikossa johonkin uuteen, joka esitti pullantuoksuista äitiä meille heti. Onnea kesti siihen asti, kun nainen tuli raskaaksi ja hän sai tarpeekseen isän takakireydestä. Meillä on velipuoli, jota ei olla nähty 15 vuoteen.

Isä opetti käytöksellään kumppanien olevan hyväksikäytettäviä, joiden kanssa ei ongelmia tarvitse ratkaista, koska aina voi vaihtaa uuteen ja yrittää siinä olla parempi ihminen. Äiti sen sijaan opetti kuinka rakkaus on anteeksiantoa ja valinta. Äidin suhde on kestänyt isän jälkeen näihin päiviin asti. Äidiltä opimme lämpimät aidot arvot.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puolustatte uusien kumppanien esittelyä lapselle. Kertokaa kaksi asiaa:

1. Kuinka nopeasti saa esitellä

2. Miksi pitää esitellä? Mikä siinä on tarkoitus?

Olen se esimerkki, joka ollut mieheni kanssa 30v yhdessä ja meidän osalta hänen lapsensa kohdalla

1. Esitteli noin kuukauden yhdessäolon jälkeen (en kyllä muista tarkkaa viikkomäärää, voi olla vähempikin)

2. Tarkoituksena oli elää yhdessä pariskuntana, jossa tutustutaan toiseen ja hänen elämäänsä, johon kuuluu myös hänelle tärkeät ihmiset, kuten se lapsi

Ja tosiaan miehen ex-avovaimo kyllä kertoi silloin ensimmäisellä kerralla ihan minun kuullen, ettei halua miehen esittelevän vaihtuvia kumppaneita lapselle. Olin ensimmäinen heidän eronsa jälkeen (ja siitä oli kulunut jo aikaa vajaan vuoden, huomioitavaa että poikki pistänyt oli miehen ex) ja ainoa.

Onneksi mies osasi tehdä omat valintansa ja päätöksensä ilman, että kuunteli ex:nsä mielipidettä tuossa. Ja ei ollut mitään absoluuttista ”oikean ajan” määritelmää, tai miehen elää kahta erillistä elämää johon toiseen kuuluu lapsi ja toiseen kuuluu seurustelukumppani, mutta eivät mahdu samaan aikaan.

12v ei saa päättää meneekö toiselle vanhemmalle vai ei, jos toinen vanhempi haluaa hänet luokseen. Tässä ketjussa on useita harhakäsityksiä monesta asiasta mutta tämän haluaisin korjata. 12v tulee kuulluksi asumisasioista ym. jos asiaa käsitellään oikeudessa mutta jos etävanhempi vaatii tapaamisia, lapsi ei saa yksin päättää meneekö tapaamaan toista vanhempaa. Olisihan se älytön vastuu lapselle jos noin olisi. Meillä aikanaan teini oli samassa luulossa, että kun täyttää 12 niin saa itse päättää miten menee ja tulee. Tällaisten höpinöiden takia se käsitys varmasti oli syntynyt.

Olen ilmeisesti vähemmistössä, mutta minä en näe tuota niin isona ongelmana kuin jotkut muut. Totaaliyksinhuoltajatkin joutuvat esittelemään uudet kumppanit aika nopeasti. Toki voi sanoa että tämä on eri asia koska tässä miehellä on paljon aikaa nähdä naisia muutenkin, mutta sehän on vain aikuisten näkökulmasta kohtuullisuuteen vaikuttava asia, ei se lapsen kannalta tilannetta pahenna vaan pikemminkin päinvastoin. Lähivanhemman tai etenkin totaaliyh:n kumppanit tulevat helposti läheisemmäksi kuin sen viikonloppuetän kumppanit ja siksi ensiksi mainittujen häviäminen kuvioista osuu lapseen paljon pahemmin. Ei lapsi hajoa siitä, jos tapaa parin vuoden välein uuden aikuisen jota näkee joskus ja jouluna ja sitten se vaihtuu uuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Kumpi aiheuttaa enemmän traumoja; lastaan ajatteleva vanhempi joka huolehtii että arki on tasaista, vai vanhempi joka vaihtaa kumppaneita lennosta ja tämä näkyy myös lapsille?

Lapsi yhä ei siitä traumatisoidu vaikka Isällä olisi uusi nainen. Lapset päinvastoin ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin ja on onnellinen.

Ilahtuvat kun isä on päässyt elämässä eteenpäin onnellisena viidennen kerran muutaman vuoden aikana? Onko isä onnellinen aina kuukauden vai jopa kaksi kerrallaan?

Todennäköisesti mies on onnellisempi kuin katkera ex.

Edelleen ihmettelen, miksi eteenpäin elämässä pääseminen on yhtä kuin uusi kumppani?

Jos ihminen elää onnellista elämää eron jälkeen, huolehtii lapsistaan, menestyy elämässään haluamallaan tavalla, muttei kaipaa enää uutta puolisoa siihen kaikkeen, niin hänkö ei sitten näillä kriteereillä ole koskaan päässyt "elämässä eteenpäin"?

Jos minua joku exän uusi alkaisi sanoa katkeraksi exäksi, niin todennäköisesti purskahtaisin nauruun. Kun kyllä sille erolle on ihan syynsä ollut, enkä tosiaan enää niihin kuvioihin palaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puolustatte uusien kumppanien esittelyä lapselle. Kertokaa kaksi asiaa:

1. Kuinka nopeasti saa esitellä

2. Miksi pitää esitellä? Mikä siinä on tarkoitus?

Olen se esimerkki, joka ollut mieheni kanssa 30v yhdessä ja meidän osalta hänen lapsensa kohdalla

1. Esitteli noin kuukauden yhdessäolon jälkeen (en kyllä muista tarkkaa viikkomäärää, voi olla vähempikin)

2. Tarkoituksena oli elää yhdessä pariskuntana, jossa tutustutaan toiseen ja hänen elämäänsä, johon kuuluu myös hänelle tärkeät ihmiset, kuten se lapsi

Ja tosiaan miehen ex-avovaimo kyllä kertoi silloin ensimmäisellä kerralla ihan minun kuullen, ettei halua miehen esittelevän vaihtuvia kumppaneita lapselle. Olin ensimmäinen heidän eronsa jälkeen (ja siitä oli kulunut jo aikaa vajaan vuoden, huomioitavaa että poikki pistänyt oli miehen ex) ja ainoa.

Onneksi mies osasi tehdä omat valintansa ja päätöksensä ilman, että kuunteli ex:nsä mielipidettä tuossa. Ja ei ollut mitään absoluuttista ”oikean ajan” määritelmää, tai miehen elää kahta erillistä elämää johon toiseen kuuluu lapsi ja toiseen kuuluu seurustelukumppani, mutta eivät mahdu samaan aikaan.

Niin? Jos hän olisi sanonut noin, kun olitte olleet jo pidempään, esim. vuoden, yhdessä, se olisi ollutkin törkeää. Mutta koska aikaa oli kulunut kk tai vähemmän, ei ex-vaimo mitenkään voinut tietää, mihin suhteenne on menossa.

Sen vuoksi on ihan järkevää heti alussa kertoa, että ei halua VAIHTUVIA kumppaneita esiteltäväksi. Kun olit ensimmäinen, jouduit tämän tietysti kuulemaan. 

Mitään pahaa ei ole sulle sanottu, vaan ihan tavallinen, järkevä kannanotto, jota sinä mälväät vielä vuosikymmenien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti vähemmistössä, mutta minä en näe tuota niin isona ongelmana kuin jotkut muut. Totaaliyksinhuoltajatkin joutuvat esittelemään uudet kumppanit aika nopeasti. Toki voi sanoa että tämä on eri asia koska tässä miehellä on paljon aikaa nähdä naisia muutenkin, mutta sehän on vain aikuisten näkökulmasta kohtuullisuuteen vaikuttava asia, ei se lapsen kannalta tilannetta pahenna vaan pikemminkin päinvastoin. Lähivanhemman tai etenkin totaaliyh:n kumppanit tulevat helposti läheisemmäksi kuin sen viikonloppuetän kumppanit ja siksi ensiksi mainittujen häviäminen kuvioista osuu lapseen paljon pahemmin. Ei lapsi hajoa siitä, jos tapaa parin vuoden välein uuden aikuisen jota näkee joskus ja jouluna ja sitten se vaihtuu uuteen.

Mistä sinä tämän tiedät, kun kaikki lapsipsykologian kirjat väittävät muuta, korostavat, että jatkuvuus ja vakaus on erittäin tärkeää normaalien kiintymyssuhteiden kehittymiseen?

Oletko sinä ollut lapsena tuossa tilanteessa? Minä olen ja voin kertoa, että ihan p*rseestä ja hajottaa todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puolustatte uusien kumppanien esittelyä lapselle. Kertokaa kaksi asiaa:

1. Kuinka nopeasti saa esitellä

2. Miksi pitää esitellä? Mikä siinä on tarkoitus?

Olen se esimerkki, joka ollut mieheni kanssa 30v yhdessä ja meidän osalta hänen lapsensa kohdalla

1. Esitteli noin kuukauden yhdessäolon jälkeen (en kyllä muista tarkkaa viikkomäärää, voi olla vähempikin)

2. Tarkoituksena oli elää yhdessä pariskuntana, jossa tutustutaan toiseen ja hänen elämäänsä, johon kuuluu myös hänelle tärkeät ihmiset, kuten se lapsi

Ja tosiaan miehen ex-avovaimo kyllä kertoi silloin ensimmäisellä kerralla ihan minun kuullen, ettei halua miehen esittelevän vaihtuvia kumppaneita lapselle. Olin ensimmäinen heidän eronsa jälkeen (ja siitä oli kulunut jo aikaa vajaan vuoden, huomioitavaa että poikki pistänyt oli miehen ex) ja ainoa.

Onneksi mies osasi tehdä omat valintansa ja päätöksensä ilman, että kuunteli ex:nsä mielipidettä tuossa. Ja ei ollut mitään absoluuttista ”oikean ajan” määritelmää, tai miehen elää kahta erillistä elämää johon toiseen kuuluu lapsi ja toiseen kuuluu seurustelukumppani, mutta eivät mahdu samaan aikaan.

No tuskin säkään toivot, että ne lapset tapaisivat vaihtuvia kumppaneita?

Se, että ap kutsuu eksäänsä narsistiksi ja vahtaa hänen seurustelusuhteitaan ovat aika varmoja merkkejä siitä, että ap itse on umpihullu eli normaali av-mamma. Ja alapeukkuja sataa. :D

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ex-puolison elämää ja lastenhoitapaa ei voi kontrolloida. Mun ex- mies hoitaa asian niin, että kun lapset (teinit) on hänellä hoidossa niin mies hankkii jääkaapin täyteen ruokaa ja lähtee naisyhstäviensä luo. Lasten mukaan mies käy asunnollaan kerran päivässä kurkkamassa lapsia ja toteaa että "pärjäätte täällä ihan hyvin" ja lähtee omille teilleen. Mies käy kuulemma hoitovuorollana vaan nukkumassa asunnollssan yöt lasten kanssa noin klo 23-10. 

Ei sentään tuo naisiaan hoitovuorollaan asuntoonsa. Mutta viettää ajan naistensa luona eikä lastensa kanssa. Mikä sitten on parempi tai huonompi tapa?

Meidän lapset on täysin kyllästyneitä isäänsä. Ovat miehen hoidossa vuorollaan vai sen takia kun niin kuuluu olla.

Teinit voi päättää itse tapaavatko isää vai eivät. Eli ei ole mikään pakko mennä ja ymmärtää todella hyvin, jos eivät innostu tapaamisista.