Ex-mies, lapsi ja uudet naiset

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puolustatte uusien kumppanien esittelyä lapselle. Kertokaa kaksi asiaa:

1. Kuinka nopeasti saa esitellä

2. Miksi pitää esitellä? Mikä siinä on tarkoitus?

Tämä on edelleen vastaamatta niiltä jotka puhuvat miten lapset esitellään heti uusille.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun täällä puolletaan vain vanhemman oikeutta seurustella ja että ap olisi estämässä toisen tapailut ja seurustelut kun ainakin itse ymmärsin ongelmaksi sen, että lapset esitellään heti kättelyssä ja tapailua ei voi tehdä jos ei tutustu lapsiin ja että on ok vaikka ihmissuhteet kaatuilee koska lapsen pitäisi ymmärtää että kaikki suhteet eivät kestä.

Huomaa että monet menee oma napa edellä ja viis lapsesta.

Se on tuo luetunymmärtäminen monella pielessä tai halutaan puolustella omia ratkaisuja.

Teini-iässä oleva lapseni kerran kysyi minulta, että onko isällä siis noita naisia kaikkialla. Olin?? No kun sillä on aina uusi, kun menen hänen luokse ja muutaman kerran käynyt niin, että nainen lähtee kotiin, niin toinen nainen tulee tunnin päästä. En kertonut totuutta isästään. Säästin lapseni ja sanoin en minä tiedä. Sillä äijällä on ollut aina ja oli suhteemme aikana paljon naisia. En minä sitä silloin tiennyt. Sain kaiken tämän tiedon, kun erottiin. En exältä vaan muilta.

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä oleva lapseni kerran kysyi minulta, että onko isällä siis noita naisia kaikkialla. Olin?? No kun sillä on aina uusi, kun menen hänen luokse ja muutaman kerran käynyt niin, että nainen lähtee kotiin, niin toinen nainen tulee tunnin päästä. En kertonut totuutta isästään. Säästin lapseni ja sanoin en minä tiedä. Sillä äijällä on ollut aina ja oli suhteemme aikana paljon naisia. En minä sitä silloin tiennyt. Sain kaiken tämän tiedon, kun erottiin. En exältä vaan muilta.

Siinä on oikein esimerkillinen Isä. Kruunua päähän vain.. Hyvä isäsuhde varmasti syntynyt

Lapsi ei mene rikki uusien ihmisten tapaamisesta. Katkerien exien kiukuttelusta ei kannata välittää.

En ymmärrä miten se lapsi menee rikki uusien ihmisten tapaamisesta. Meneekö hänen elämä raiteiltaan silloinkin, jos päikyssä / koulussa on hetken aikaa uusi tuuraaja, joskus isä ottaa lapsen harrastuksiin mukaan (jossa hänet esitellään uusille aikuisille) tms?

Onhan se selvää kaikille että isä on isä ja äiti on äiti.

Korkeintaan lapsi vanhetessaan tekee johtopäätöksen että isänsä on naistenmies, mutta ei sekään itsessään tee huonoa isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain hyvin häiriintynyttä on siinä, että pyritään kontrolloimaan eksän parisuhteita vedoten lapsen etuun. Seurustelu, tapailu jne. on ihan normaalia elämää.

Tuoko ne lapset seurusteluun ja tapailuun jonkun extra kiksin, vai minkä takia seurustelua ja tapailua ei voi tehdä ilman lapsia?

Ai, että pitäisi olla salasuhde, että lapset ei vain tiedä mitään uudesta kumppanista? Tai, kun on tulossa lisää sisaruksia, niin jätetäänkö niistäkin edellisen liiton lapsille kertomatta? Mulle ainakin oli tärkeää tutustua myös miehen lapsiin ennen kuin vietiin suhdetta vielä pidemmälle.

Tutustuitko lapsiin alle kk tapailun jälkeen ja muutitte yhteen alle puolessa vuodessa?

Mitäpä nämä sulle kuuluu? Tämä ketju on täynnä katkeria eksiä, jotka olisivat kieltämässä eksän uudet kumppanit. Samaa teki mieheni eksä. Yrittää edelleen hallita tilannetta vuosien jälkeen.

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

VIERESSÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain hyvin häiriintynyttä on siinä, että pyritään kontrolloimaan eksän parisuhteita vedoten lapsen etuun. Seurustelu, tapailu jne. on ihan normaalia elämää.

Tuoko ne lapset seurusteluun ja tapailuun jonkun extra kiksin, vai minkä takia seurustelua ja tapailua ei voi tehdä ilman lapsia?

Ai, että pitäisi olla salasuhde, että lapset ei vain tiedä mitään uudesta kumppanista? Tai, kun on tulossa lisää sisaruksia, niin jätetäänkö niistäkin edellisen liiton lapsille kertomatta? Mulle ainakin oli tärkeää tutustua myös miehen lapsiin ennen kuin vietiin suhdetta vielä pidemmälle.

Tutustuitko lapsiin alle kk tapailun jälkeen ja muutitte yhteen alle puolessa vuodessa?

Mitäpä nämä sulle kuuluu? Tämä ketju on täynnä katkeria eksiä, jotka olisivat kieltämässä eksän uudet kumppanit. Samaa teki mieheni eksä. Yrittää edelleen hallita tilannetta vuosien jälkeen.

Eihän kukaan mitään uusia kumppaneita ole kieltämässä. Kyse on siitä, milloin alkaa tutustuttaa lapsiaan uusiin kumppaneihin.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

Lapset eivät traumatisoidu nähdessään isänsä uutta naisen, saattavat jopa pitää hänestä. Enemmän kuin jopa äidistään.

Olisit jättänyt narsisti-sanan pois aloituksestasi, niin olisi ollut jotain uskottavuutta.

Meillä se tahtoo olla niin päin, että äiti esittelee uudet aina nopeasti lapsille. Itse opin kerrasta. On myös mukavampi olla lasten kanssa keskenään, kuin että joku ulkopuolinen olisi siinä pyörimässä mukana. Toisella kierroksella monikaan nainen ei halua mitään vakavaa, joten siksikin olisi tyhmää esitellä uusi tarjokas nopeasti.

Mulla on tähän pari kertomusta lähipiiristä.

Tapailin miestä, jolla oli lapsi, 7v.

Pidin suhdetta vakavana ja miehen poika oli ajoittain mukana retkillä, kotona yms. Meistä tulikin ihan läheisiä myös pojan kanssa.

Suhde mieheen päättyi kuitenkin noin kahden vuoden jälkeen ja tämän jälkeen naisia oli muutaman vuoden sisällä varmaan viisi, yhden kanssa asuivatkin yhdessä.

Lapsi turtui tähän kuvioon niin ettei halunnut enää viettää ollenkaan isänsä kanssa aikaa.

Nyt ei ole yli vuoteen nähnyt isäänsä lainkaan.

Muutamalla näistä miehen naisystävistä oli myös omia lapsia jotka tuli heti kuvioihin mukaan.. tämä osaltaan vaikutti asiaan.

Toinen kertomus ystävästäni, jolla kolme lasta- tapasi miehen jolla yksi lapsi.

Rakastuivat, muuttivat heti yhteen, käymättä edellistä eroa lasten vanhemmista ollenkaan läpi.

Tässä uusperheen rakastumisessa lapset jäivät taka-alalle ja alkoivat oireilla.

Miehen tytär ei halunnut puhua ystävälleni mitään, naisen pojat oireilevat koulussa, varastivat, valehtelivat ja tekivät kiusaa.

Parisuhde meni lasten edelle.

Muutaman vuoden jälkeen sitten ero ja kumpikaan ei ole toistensa lasten kanssa missään tekemisissä ja silloin aikanaan selitettiin kuinka ovat niin hyviä sisaruksia keskenään.

En ymmärrä tällaista hoppua.

Voisihan sitä rauhassa tapailla, tutustua yms- mihin sitä on kiire.

Kolmas ja lähin kokemus:

Erosin lasten isästä useita vuosia sitten, miehellä oli uusi nainen katsottuna jo ennen eroa ja myös tässä tapauksessa kiire oli kova- lapseni tapasivat naisen kerran ja sen jälkeen muuttivat yhteen.

Näin kuinka lapseni kärsivät kun eivät voineet omassa kodissaan elää kuten kotona kuuluisi voida olla- kulkea alusvaatteissa, pieraista, juosta aamuisin iskän viereen nukkumaan.

Välissä oli hetkiä että asiat menivät parwmmin, mutta täytyy sanoa etteivät NE hyväksi suoranaisesti kääntyneet. Kun poikamme täytti 18 eihän enää halunnut asua isällään, ja nyt sama kuvio edessä tyttärellä.

Jostain syystä tämä ex-miehen vaimo ei siedä tytärtäni ( mitään riitaa yms ei ole ollut) ja uhkaa aina heittää lapseni ulos kodistaan. Tätä tapahtuu silloin kun heillä on riitaa parisuhteessa keskenään.

Viimeksi tytär soitti ja itki ettei tiedä mitä pahaa on tälle naiselle tehnyt.

Ja kyllä, minä äitinä korjaan näitä jälkiä. Tytär on saanut apua ja onneksi välit isäänsä on hyvät, sekä minulla että hänellä.

Mutta itse päätin, että eron jälkeen minun kotini on sellainen jossa lapset saavat olla ilman vierasta aikuista ja jos joskus miehen tapaan, asumme erillämme kunnes lapset aikuisia.

Ja näin olen tehnyt ja olen ratkaisusta erittäin ylpeä.

Lapseni tuntevat mieheni, voimme viettää lomaa mökillä yhdessä tai matkustella, mutta kodit ovat omat.

Suosittelen!

Tsöpö kirjoitti:

En ymmärrä miten se lapsi menee rikki uusien ihmisten tapaamisesta. Meneekö hänen elämä raiteiltaan silloinkin, jos päikyssä / koulussa on hetken aikaa uusi tuuraaja, joskus isä ottaa lapsen harrastuksiin mukaan (jossa hänet esitellään uusille aikuisille) tms?

Onhan se selvää kaikille että isä on isä ja äiti on äiti.

Korkeintaan lapsi vanhetessaan tekee johtopäätöksen että isänsä on naistenmies, mutta ei sekään itsessään tee huonoa isää.

Ei se tee naistenmiestä, jos seurustelut karahtaa jatkuvasti kiville.

Puhun omasta kokemuksesta. Alkuhuuman jälkeen en riitä naisille. En tosin esittele heitä lapsille, koska tiedän naisten mielenmuutokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ex-puolison elämää ja lastenhoitapaa ei voi kontrolloida. Mun ex- mies hoitaa asian niin, että kun lapset (teinit) on hänellä hoidossa niin mies hankkii jääkaapin täyteen ruokaa ja lähtee naisyhstäviensä luo. Lasten mukaan mies käy asunnollaan kerran päivässä kurkkamassa lapsia ja toteaa että "pärjäätte täällä ihan hyvin" ja lähtee omille teilleen. Mies käy kuulemma hoitovuorollana vaan nukkumassa asunnollssan yöt lasten kanssa noin klo 23-10. 

Ei sentään tuo naisiaan hoitovuorollaan asuntoonsa. Mutta viettää ajan naistensa luona eikä lastensa kanssa. Mikä sitten on parempi tai huonompi tapa?

Meidän lapset on täysin kyllästyneitä isäänsä. Ovat miehen hoidossa vuorollaan vai sen takia kun niin kuuluu olla.

Jos ovat jo teinejä niin eikö heillä ole asiassa sananvaltaa? Luulisi elämän olevan heille parempaa jos asuisivat läsnäolevan aikuisen kanssa, vaikka varmasti sinänsä pärjäävät keskenäänkin.

Kuka teini haluaa sitä että huoltaja on paikalla ja läsnä 24/7.

No ainakin semmoinen joka tapaa vanhempaansa harvoin ja haluaisi saada viettää koko ajan sen vanhemman kanssa kun on kaivannut ja haluaisi tuntea olevansa vanhemmalleen tärkeä ja arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Tsöpö kirjoitti:

En ymmärrä miten se lapsi menee rikki uusien ihmisten tapaamisesta. Meneekö hänen elämä raiteiltaan silloinkin, jos päikyssä / koulussa on hetken aikaa uusi tuuraaja, joskus isä ottaa lapsen harrastuksiin mukaan (jossa hänet esitellään uusille aikuisille) tms?

Onhan se selvää kaikille että isä on isä ja äiti on äiti.

Korkeintaan lapsi vanhetessaan tekee johtopäätöksen että isänsä on naistenmies, mutta ei sekään itsessään tee huonoa isää.

Ei se tee naistenmiestä, jos seurustelut karahtaa jatkuvasti kiville.

Puhun omasta kokemuksesta. Alkuhuuman jälkeen en riitä naisille. En tosin esittele heitä lapsille, koska tiedän naisten mielenmuutokset.

Ei tule mieleen sitten katsoa peiliin kun kerran kerta toisensa jälkeen karahtaa kiville? Ei se vika ole niissä naisissa baan sinussa.

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taaplaa tyylillään. Eipä tarvitse ihmetellä esim lasten puolisoiden valintoja, häiriökäyttäytymistä koulussa tms jos vanhemmilla on jo lähtökohtaisesti näin lasta vähättelevä asenne.

Totta, jos katkerat epätodennäköistä oppisivat käyttäytymään, moni lapsi välttyisi turhilta traumoilta.

Kumpi aiheuttaa enemmän traumoja; lastaan ajatteleva vanhempi joka huolehtii että arki on tasaista, vai vanhempi joka vaihtaa kumppaneita lennosta ja tämä näkyy myös lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää! Ei ole kyse siitä että täällä katkerat exät ovat estämässä toisten seurustelua. Kyse on siitä mitä lasten pitää nähdä ja kokea sillä hetkellä kun toinen vanhemmista tapaa uuden mahdollisen kumppanin.

Hieman eri asia joku harrastuksen aikuinen, eskariope tai lastenvahti kuin joku Pirkko joka tuli eilen kuvioihin ja nukkuu isän hirressä yön.

Kaikki suhteet alkavat tapaamisesta, treffeistä, tapailusta ja seurustelusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä milloin esittelee omat lapset uudelle. Joskus suhteet kestää ja joskus ei. Useimmilla kai on ajatuksena, että ne suhteet kestää. On epänormaalia elää yksin vain lapsiaan varten luullen siten suojelevansa lapsia joltain (miltä?).