Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ex-mies, lapsi ja uudet naiset
31.07.2021 |
Narsisti exäni on sanonut ettei voi seurustella jos ei heti esittele lasta uudelle kumppanille. 5 vuoden sisällä meidän erosta, on lapsi esitelty vähintään kolmelle. Eli kun lapsi menee isälleen (harvoin) niin tämä aika käytetään osittain siihen että mennään yöksi "isän kaverin luokse". Sitten kun tästä edellisestä erotaan niin etsimällä etsitään uutta ja alle vuoden päästä on yleensä jo seuraava joka ei taaskaan kestä.
Lapsi ei ole päättänyt vanhempien erosta, lapsi ei ole päättänyt rakastua. Mutta kaikki mitä sanon exälle hän kääntää sen niin että minä olen sekopää kun puutun hänen asioihin.
-minulle on ihan sama vaikka seurustelisi viikottain eri ihmisen kanssa, mutta minun lastani ei tarvitse esitellä kaikille, eikä varsinkaan käyttää "katso kun olen hyvä isä" mallin vuoksi, koska se ei ole totta
Suutunko aiheesta? Kuinka nopeasti teillä on esitelty lapset uusille puolisoille?
Kommentit (193)
Miten voi joidenkin mielestä olla oikein esitellä lapsille uusia kumppaneita vain koska lapset sopeutuu ja lapselle on hyvä että tapaa uusia ihmisiä? On joo hyvä vierailla ja kyläillä, mutta voisitteko oikeasti käsi sydämellä sanoa samoin, jos omat vanhempanne olisivat tehneet tuota teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Mitä todisteita on olemassa siitä että jos isän ja lapsen suhde ei ole kunnossa, isä viettää aikaa lasten kanssa jos kuvioissa ei ole uusia parisuhteita?
Ällistyttävää. SIis puolustellaan sitä, että uusia naisia pyörii kuvioissa koko ajan sillä, että noh, suhdehan siis oli huono jo alun perin lapseen. Niin mitä tämä pikku haitta, uudet naiset, siinä enää mitään haittaa.
Paljon on palstalla puhuttu toisten naisten roolista, mutta eniten minä kyllä ihmettelen näitä naisia, jotka haluavat ottaa miehen lapsineen luokseen heti kättelyssä.
Eivätkö hekin mieluummin hoitaisi sen kiherrysvaiheen ilman lasta kuin lapsen silmien edessä?
Mulle on lapsena molemmat vanhemmat esitellyt useampia uusia kumppaneita, ja voin sanoa että se on aivan p-rseestä. Omille lapsilleni en tee ikipäivänä samaa. Mieluummin olen vaikka yksin jos tulee ero lasten isästä. Lapsille ei tee hyvää tutustua vieraisiin aikuisiin, jotka eivät koskaan ole pysyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Huono suhde vanhemman ja lapsen välillä ei koskaan ole lapsen syytä, mutta ei siitä kyllä pidä syyttää ulkopuolisiakaan, ulkopuoliseksi lasken tässä kohtaa myös ne uudet kumppanit. Syytellähään siitä voi lähes ketä ja mitä tahansa oli se sitten isän kaverit, harrastukset, työ, päihteet tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Mitä todisteita on olemassa siitä että jos isän ja lapsen suhde ei ole kunnossa, isä viettää aikaa lasten kanssa jos kuvioissa ei ole uusia parisuhteita?
Ei tietenkään mitään. Kyllä huono vanhempi voi olla monella eri tavalla. Tässä ketjussa nyt vain puhuttiin juuri tästä tavasta olla huono vanhempi, raahata lasta uuden kumppanin luota toisen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on lapsena molemmat vanhemmat esitellyt useampia uusia kumppaneita, ja voin sanoa että se on aivan p-rseestä. Omille lapsilleni en tee ikipäivänä samaa. Mieluummin olen vaikka yksin jos tulee ero lasten isästä. Lapsille ei tee hyvää tutustua vieraisiin aikuisiin, jotka eivät koskaan ole pysyviä.
Väkisin lapset tutustuu myös vieraisiin aikuisiin joista ei synny pysyviä ihmissuhteita.
Mun mielestä 3 uutta kumppania viidessä vuodessa ei ole paljon. Toki ikävää, että yksikään näistä ei ole sitten kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Huono suhde vanhemman ja lapsen välillä ei koskaan ole lapsen syytä, mutta ei siitä kyllä pidä syyttää ulkopuolisiakaan, ulkopuoliseksi lasken tässä kohtaa myös ne uudet kumppanit. Syytellähään siitä voi lähes ketä ja mitä tahansa oli se sitten isän kaverit, harrastukset, työ, päihteet tms.
Olenko syytellyt? Olen todennut, että tässä asiassa petyin nimenomaan omiin vanhempiini, isään, joka tuota teki ja äitiin, joka ei asiaan puuttunut.
Minua ei juurikaan silloin kiinnostanut nuo ihmiset, eikä vieläkään kiinnosta, en suurimman osan nimiä edes muista, enkä tuntisi, jos kadulla vastaan tulisi. Jo hyvin nuorena, että ei tämä juuri nimenomainen tässä kovin pysy, niin miksi olisin nähnyt vaivaa heihin tunteitani kohdistaa, negatiivisiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on lapsena molemmat vanhemmat esitellyt useampia uusia kumppaneita, ja voin sanoa että se on aivan p-rseestä. Omille lapsilleni en tee ikipäivänä samaa. Mieluummin olen vaikka yksin jos tulee ero lasten isästä. Lapsille ei tee hyvää tutustua vieraisiin aikuisiin, jotka eivät koskaan ole pysyviä.
Eihän sitä uutta kumppania pidä nostaa vanhempien tasolle, vaan se tosiaan on vain yksi muu aikuinen lapsen elämässä. Lapsi tapaa jatkuvasti väliaikaisia luotettavia vieraampia aikuisia kuten opettajia ja harrastusohjaajia. On kyllä tärkeä ymmärtää, että kaikki tuttavuudet ei ole pysyviä. Kavereitakin yleensä tulee ja menee lapsilla ja sama se on aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on lapsena molemmat vanhemmat esitellyt useampia uusia kumppaneita, ja voin sanoa että se on aivan p-rseestä. Omille lapsilleni en tee ikipäivänä samaa. Mieluummin olen vaikka yksin jos tulee ero lasten isästä. Lapsille ei tee hyvää tutustua vieraisiin aikuisiin, jotka eivät koskaan ole pysyviä.
Väkisin lapset tutustuu myös vieraisiin aikuisiin joista ei synny pysyviä ihmissuhteita.
Kyllä. Mutta harvemmin kuuntelevat näiden vieraiden aikuisten seksiääniä. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Huono suhde vanhemman ja lapsen välillä ei koskaan ole lapsen syytä, mutta ei siitä kyllä pidä syyttää ulkopuolisiakaan, ulkopuoliseksi lasken tässä kohtaa myös ne uudet kumppanit. Syytellähään siitä voi lähes ketä ja mitä tahansa oli se sitten isän kaverit, harrastukset, työ, päihteet tms.
Olenko syytellyt? Olen todennut, että tässä asiassa petyin nimenomaan omiin vanhempiini, isään, joka tuota teki ja äitiin, joka ei asiaan puuttunut.
Minua ei juurikaan silloin kiinnostanut nuo ihmiset, eikä vieläkään kiinnosta, en suurimman osan nimiä edes muista, enkä tuntisi, jos kadulla vastaan tulisi. Jo hyvin nuorena, että ei tämä juuri nimenomainen tässä kovin pysy, niin miksi olisin nähnyt vaivaa heihin tunteitani kohdistaa, negatiivisiakaan.
Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa myös se toinen vanhempi on ulkopuolinen, eikä se puuttuminen oikein ole mahdollista vaikka sitä haluaisikin, Puuttua tuohon lähinnä voi siinä vaiheessa kun miettii kenenkä kanssa ne lapset tekee, jonkin verran siihen voi tietenkin vaikuttaa jos asutaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Olisiko tuo tapahtunut jos isällä olisi ollut hyvä suhde kanssasi? Tuskin. Olisiko se suhde ollut hyvä ilman näitä uusia kumppaneita? Tuskin.
No jos isä olisi viettänyt aikaansa minun kanssani, eikä näiden naisten, on aika loogista ajatella, että suhde olisi ollut parempi.
Ja juu, noin minäkin ajattelin: minä olen vain niin huono, että isälläni ei ole kiinnostusta hyvään suhteeseen kanssani. Että koska mä nyt vaan olen tämmöinen ja isä on semmoinen, että haluaa tutustua uusiin = parempiin ihmisiin, niin näinhän tämän on pakko mennä, kun äiitikin sanoo, että tämmöistä se nyt on.
Huono suhde vanhemman ja lapsen välillä ei koskaan ole lapsen syytä, mutta ei siitä kyllä pidä syyttää ulkopuolisiakaan, ulkopuoliseksi lasken tässä kohtaa myös ne uudet kumppanit. Syytellähään siitä voi lähes ketä ja mitä tahansa oli se sitten isän kaverit, harrastukset, työ, päihteet tms.
Olenko syytellyt? Olen todennut, että tässä asiassa petyin nimenomaan omiin vanhempiini, isään, joka tuota teki ja äitiin, joka ei asiaan puuttunut.
Minua ei juurikaan silloin kiinnostanut nuo ihmiset, eikä vieläkään kiinnosta, en suurimman osan nimiä edes muista, enkä tuntisi, jos kadulla vastaan tulisi. Jo hyvin nuorena, että ei tämä juuri nimenomainen tässä kovin pysy, niin miksi olisin nähnyt vaivaa heihin tunteitani kohdistaa, negatiivisiakaan.
Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa myös se toinen vanhempi on ulkopuolinen, eikä se puuttuminen oikein ole mahdollista vaikka sitä haluaisikin, Puuttua tuohon lähinnä voi siinä vaiheessa kun miettii kenenkä kanssa ne lapset tekee, jonkin verran siihen voi tietenkin vaikuttaa jos asutaan yhdessä.
Puuttuminen on toki vaikeaa, mutta reagoinkin siihen neuvoon, ,että sano vaan lapselle, että isän luona ollaan noin. Sitä pidin huonona.
Mielestäni tässä tilanteessa pitää avoimesti kohdata se hankala asia, että lapsen ei ole hyvä olla isänsä kanssa tästä syystä. Lapsen pitää saada edes äidin luona purkaa näitä tunteita ja kertoa niistä. Häntä ei saa vaientaa myös äidin luona sanomalla, että näin se nyt vaan on ja luottaa, että kyllä hän oppii ja sopeutuu.
Äidille tämä tietysti on raskasta, ei ole kivaa kuulla, että omalla lapsella ei ole kaikki hyvin, mutta joo, siinä kohtaa tietysti sitten voisi miettiä että eikö tosiaankaan tähän ole mitään mahdollisuutta puuttua. Meillä olsii voinut olla helpotus, että oltaisiin vaan luovuttu siitä kulissista, jota hoettiin, että ero meni hyvin ja sovussa ja nyt X on niin hienosti molemmissa kodeissa = vanhemmat olisivat luopuneet hyvän vanhemman kilvestä ja minä en olisi niin usein käynyt isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on kenelle toinen huoltaja lapset esittelee?
Sinulla ei ole joko lapsia tai sitten olet itse sellainen joka esittelee heti lapset uudelle kumppanille.
Totta kai se on lapsista outoa ja heille vahingollista jos koko ajan vaihtuu joku vieras aikuinen. Nyt kyse kuitenkin alle 10 vuotiaasta lapsesta.
On helppo esitellä alkuhuuman vuoksi, mutta kestääkö suhde niin se on jo toinen asia.
Itse esittelisin vasta kun tietäisin että yhdessä sitten oikeasti ollaan ja suhde kestää huuman loputtuakin.Ap
Mulla on lapsia mutta ei uusia kumppaneita. Sen sijaan lapsille outoja aikuisia on meidän vanhempien elämässä silloin tällöin ja jos lapset on paikalla kyllä heidät myös esitellään näille. Eihän noi suhteet aina kestä mutta minusta lasten on ihan hyvä tottua siihen että kaikkien ihmissuhteiden ei tarvi olla pysyviä. Tutustumaan tai kiintymään en lapsia pakottaisi kehenkään aikuisen ystävään oli suhteet pysyviä tai väliaikaisia.
Jos ajattelisit itse vaikka niin, että sinä olisit lapsi/nuori ja omat vanhempasi olisivat eronneet ja kumpikin vuorollaan toisivat uusia partnereita kylään ja perustelisivat sen sillä, että ei kaikki suhteet kestä. Miten siihen suhtautuisit?
Ei vanhemmat koskaan olisi onnistuneet perustelemaan sitä että kaikki suhteet kestää. Miten se olisi ollut edes mahdollista jos vanhempien välinen suhdekaan ei olisi kestänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, en itsekään ymmärtäisi vaihtuvien kumppaneiden esittelyä lapselle, mutta antamasi esimerkki ex-miehesi 2v suhteesta ei ole mielestäni enää samalla lailla vaihtuva kumppani, vaan vakiintunut suhde.
Mikä ap:n mielestä olisi sopiva aika seurustelun alusta tutustuttaa lapsi seurustelukumppaniin? Ja tietääkö ap ex-puolisona koska ex-miehen seurustelut ovat alkaneet vai luuletko uudesta seurustelusuhteesta vasta kun lapsi näkee kumppanin ensimmäisen kerran? Tiedätkö oikeasti kuinka paljon seurustelua on takana ennen sitä?
Tämä alle 2 vuoden suhde oli siis sellainen että muutettiin yhteen muutaman kk jälkeen, puhuttiin perheestä ja uuden naisen lapset olivat kuka Sisaruksia meidän lapselle, lapsi kertoi minulle uudesta naisesta kuinka inhottava hän on häntä kohtaan, mutta noihin kommentteihin isä käänsi sen niin että lapsi kuvittelee asioita. Eron jälkeen myönsi tämän minulle että huono suhde oli.
Ja mitä tulee uuden esittelyyn, niin puhutaan kuitenkin useamman kk kestäneestä seurustelusta johon lapsia ei ole sekoitettu vielä. Alkuhuuman laannuttua vasta näkee kestääkö suhde. Tiedän koska suhteet ovat alkaneet kun lapsi kertoo heti minulle itse jos ovat isän kanssa jonkun naisen luona käyneet ja kun yhteen muutetaan kuukauden jälkeen niin siitä tiedän myös.
ApAlahan elämään omaa elämääsi eläkä sotkeennu entisen miehesi elämään.
Sanot lapselle että isä nyt vain on sellainen että hän tykkää tavata uusia ihmisiä, ja että isällä on sellaista ja äidillä on tällaista. Kyllä ne lapset oppii ja mukautuu. Et voi kieltää entistä miestäsi elämästä elämäänsä haluamallaan tavalla joten anna olla. Lasua sitten kehiin jos lapsi kokee oikeasti väkivaltaa isän luona.
Luuletkos, etten tiennyt, että iskä nyt vain on sellainen, että se tykkää tavata uusia naisihmisiä, muuten ei kyllä mikään ihmisrakas ollut?
Ei äiti voi lapsen tunteita pyyhkiä pois määräyksellä ymmärtää, että isä nyt vain on sellainen.
Ja lapset kyllä oppivat ja sopeutuvat, se on taivaan tosi. Niin opin minäkin, hiippailemaan hiljaa nurkissa näkymättömänä ja sopeutumaan siihen, että vaikka lähes oksennus oli kurkussa niin isälle oli mentävä.
Kyllä minä toivon, että olisin osannut paremmin äidille kertoa, mutta en ole kyllä varma, olisiko siitä ollut hyötyä. koska hänellä oli asenne, jota hoettiin: "minä pesen käteni siitä, mitä isäsi tekee".
Toivon, että hän olisi pitänyt puoleni ja ymmärtänyt, että näin koin hylkäyksen kahdelta taholta: isältä, jota kiinnosti nuo naiset enemmän kuin minä ja äidiltä, jota ei kiinnostanut, mitä minulle isän luona tapahtuu ja miltä siellä tuntuu.
Voitko olla lainaamatta minua, kun en ole sinulle vastannut mitään. Olen vastannut ap:lle. Tai ehkä oletkin ap...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet viisas äiti. Ja ajattelet lapsesi parasta. Lapset ei kiinny uusiin aikuisiin samalla tavalla, kun vanhempiinsa. Ei tuo nyt hyvältä kuulosta miten isä hoitaa asiansa. Sinunkaltaisen exän olisin halunnut elämääni joskus.
Kiitos kauniista sanoista!
Kuten aiemmin sanoinkin, että minulle on ihan sama jos ex seurustelee ja tekisi mitä tahansa, mutta päätöksiä, erityisesti noin isoja päätöksiä pitäisi tehdä lapsen parasta ajatellen. En puhuisi mitään jos lapseni ei olisi näitä uusia koskaan tavannut, koska silloin se ei ole minun asia, mutta jos vähäisestä isä-lapsiajasta menee suurin osa uusiin kumppaneihin niin sitten koen sen ongelmaksi.Ap
Taidat vastailla itsellesi ;)
Mitä väliä sillä on onko lapsi pekalla vai pirkolla yötä, jos se oln isän kaveri. Varmaan muistat aina lapsen edessä sitten kauhistella että hyi isää, ei saa olla kaverilla yötä. Tottakai saa olla.
Ja kun lapsi varmaan sinunkin mielestäsi kaiken vaistoaa, vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan, niin kyllä hän silloin vaistoaa myös sen miksi kysyt, ja mitä mieltä äiti on asiasta. Eli se vaikutus lapseen johtuu pitkälti sinun omasta käytöksestäsi. Lopeta se, niin lapsikin voi paremmin. Ei isän kaverit mitään haittaa.
P*skat. Minä olin tälläinen lapsi ja voin kertoa, että kyllä haittaa. Tai siis, en tiedä, ei isän kaverit varmaan olisikaan haitanneet, sitä en päässyt kokemaan, kun ei isällä kavereita ollut, mutta nämä hoidot eivät olleetkaan mitään kavereita, etenkään, kun suhteet loppuivat.
Mahdatko ymmärtää, miltä se suhteen alkuhuuman seksuaalinen hehkutus isän ja ventovieraan ihmisen välillä näyttää lapsen silmiin? Siinä kiehnätään, kiherretään, vaihdetaan kosketuksia ja katseita ja aletaan kuudelta puhumaan, että nyt olisi lapsen hyvä aika jo mennä nukkumaan. Sitten yöllä heräät epämääräisiin ääniin, joista vanhempana sitten ymmärrät, mitä ne ovat. Yökötys vieläkin.
Sun osa on tässä olla turpa rullalla ja mahdollisimman näkymätön.
Ja sitten seuraa se ihana jälkipyykki, kun iskä dearest huutaa puhelimessa, ovikellot pimputtaa yölläkin ja kohta mennään taas.
Tuo on vain sinunukokemuksesi eikä liity mitenkään muiden kokemukseen. Se että lapsi tapaa uusia ihmisiä ei ole lapselle vahingoksi. Sinullakin vahinko on tapahtunut muun takia kuin sen että isä on tavannut ihmisen.
Aivan totta. Mutta sinä et myöskään voi väittää tietäväsi, miltä lapsesta tuntuu. Minä voin ainakin puhua omasta kokemuksestani, miltä se VOI tuntua.
Millä kokemuksella sinä väität, että näiden uusien ihmisten tapaaminen ei vahingoita lasta?
Fakta on että uusien ihmisten tapaaminen ei vahingoita lasta. Sinun kokemustasi et voi laajentaa koskemaan kaikkia muitakin, sekin on fakta. Älykäs ihminen ymmärtää että itävaltalaisen kellarin miehen tapaaminen ja kivan uuden kaverin tapaaminen on eri asioita, joten siitä ei ole mielekästä "keskustella".
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joidenkin mielestä olla oikein esitellä lapsille uusia kumppaneita vain koska lapset sopeutuu ja lapselle on hyvä että tapaa uusia ihmisiä? On joo hyvä vierailla ja kyläillä, mutta voisitteko oikeasti käsi sydämellä sanoa samoin, jos omat vanhempanne olisivat tehneet tuota teille?
Ajatteletko siis että jos oikein kovasti paheksut lapselle ja exälle että hyi, ei saa tavata naisia, niin exä lopettaa? Vai ?
Vierailija kirjoitti:
Ällistyttävää. SIis puolustellaan sitä, että uusia naisia pyörii kuvioissa koko ajan sillä, että noh, suhdehan siis oli huono jo alun perin lapseen. Niin mitä tämä pikku haitta, uudet naiset, siinä enää mitään haittaa.
Paljon on palstalla puhuttu toisten naisten roolista, mutta eniten minä kyllä ihmettelen näitä naisia, jotka haluavat ottaa miehen lapsineen luokseen heti kättelyssä.
Eivätkö hekin mieluummin hoitaisi sen kiherrysvaiheen ilman lasta kuin lapsen silmien edessä?
Lapsen uudelle kumppanille esitteleminen ei tarkoita kiherrystä lapsen naaman edessä.
Alue: Aihe vapaa
Aivan totta. Mutta sinä et myöskään voi väittää tietäväsi, miltä lapsesta tuntuu. Minä voin ainakin puhua omasta kokemuksestani, miltä se VOI tuntua.
Millä kokemuksella sinä väität, että näiden uusien ihmisten tapaaminen ei vahingoita lasta?