Onko sukuun naitu pilannut perhesuhteenne?

Meillä myös veljen vaimo on pitänyt huolen, että hänen puolen sukunsa matkustelee veljeni perheen kanssa ja jopa anopin - mutta siskoa ei kutsuta mihinkään. Sama täällä, kuin edellisellä. Oman veljen täysi veltostuminen vaimonsa oikuille sai lopettaamaan yhteydenpidon. Ja joo, meilläkin oli ennen hyvin tiivis ja lämmin perheyhteys. Ja miniäkin toivotettiin eli käly ihan tervetulleeksi. Ei vaan oikein sietänyt sitä, että meillä oli lämpimät välit ilmeisesti.

Ikävä ihminen kaiken kaikkiaan ja kyllä on monesti miettinyt, millaisetkohan suhteet olisivat ilman tuota piikittelevää ja ilkeää veljen vaimoa. Mukavampia tyttiksiäkin kun oli tarjolla. 

Näennäisestä menestyksestä huolimatta veljeni on vaikuttanut aina onnettomalta, naimisiin mentyään.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:39"]

Eikös se vanhakantaisesti ole niin, että vaimo menee miehen sukuun....Eli te kaikki naiset jotka olette naimisissa kuulutte miehenne sukuun. Turha siis nurista inhoista kälyistä sukua sotkemassa ...  Vanhapiikasiskoista on sanontakin ( kun veli tuo vaimonsa" nuoren emännän " taloon).  " Käly kyynä kynnyksellä , nato naulana arkussa" . Ei sukuun tuleminen ennenkään ole ollut helppoa;-)

[/quote]

Sepä se. Vaimon tulisi alistua miehensä sukuun eikä päinvastoin. Mutta nykykälyt/miniät tekevät juurikin päinvastoin ja erottavat miehensä tämän suvusta. MOT. ;)

[/quote]

Sinänsä asia ei minua liikuta, mutta pakko huomauttaa miten se perinteisesti menee:

Jumala sääti avioliiton. ”Herra Jumala sanoi: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:18, 24.)

Ettäs sillä tavoin se siis menikin...

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:25"]

Aina täällä syytellään sitä ulkopuolista, mutta olisikohan kuitenkin joku syy miksi tuo kumppani on valittu ja miksi oman perheen kanssa ei kiinnosta olla tekemisissä? Me ollaan paljon enemmän tekemisissä minun perheeni kanssa ja joskus mietin, että mitähän miehen siskot siitä ajattelevat, mutta se ei tosiaankaan johdu minusta. Mies ei vaan halua. 

[/quote]

Olen tämmöinen mies, ei vaimoni tosin painosta suuntaan eikä toiseen. Ei mua kiinnosta olla tekemisissä omien sisarusteni *eikä* vaimon sisarusten kanssa. Kukaan ei voi pakottaa. Kavereita hommaan silloin kun tarviin.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:25"]

Heh, tänne on tainnut eksyä muutama tälläinen kyseinen alapeukuttaan.. :DD 

[/quote]

Ajattelin juuri samaa, että ehkäpä se oman veljen kullannuppuvaimo eksyi sivulle alapeukuttamaan :D :D 

Sopisi hyvin kuvioon, on se sellainen kärttymuija, että ei ihmettelisi. HAHA!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:32"]

Näennäisestä menestyksestä huolimatta veljeni on vaikuttanut aina onnettomalta, naimisiin mentyään.

[/quote]

Vastuu painaa ja se tulee perheen perustamisen myötä, hauskat päivät ovat ohi.

"Onko se yhteydenpito ainoastaan veljen ja vaimon vastuulla? Miksi et voi itse soittaa ja viestitellä veljelle jos olet kerran kuulumisia vailla? Tai itse mennä käymäön heidän luonaan? Jos itse istuu persellään kuin tatti ja odottaa muiden tekevän kaiken niin ei ole kyllä varaa syytellä toisia siitä ettei pidetä yhteyttä."

Olen käynyt veljeni luona eri puolilla maailmaa, koska ovat asuneet useissa maissa. Useimmiten asunut siis hotellissa tai huoneistohotelleissa yms siellä. Viimeisen parin vuoden kaksi kertaa tässä viimeisimmässä asuinmaass, toisella kertaa muiden sisarusteni kanssa. Olen soitellut ja lähetellyt sähköposteja, ja muistanut aina veljen sekä vaimon synttärit ja hääpäivän. 

Veljeni soittaa lähinnä joskus kun on humalassa, keskellä yötä, joka ei ole paras mahdollinen aika lapsiperheelle. 

Eikös se vanhakantaisesti ole niin, että vaimo menee miehen sukuun....Eli te kaikki naiset jotka olette naimisissa kuulutte miehenne sukuun. Turha siis nurista inhoista kälyistä sukua sotkemassa ...  Vanhapiikasiskoista on sanontakin ( kun veli tuo vaimonsa" nuoren emännän " taloon).  " Käly kyynä kynnyksellä , nato naulana arkussa" . Ei sukuun tuleminen ennenkään ole ollut helppoa;-)

aIka tuttuja tarinoita  :D

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:22"]

Miehen veljen vaimo on melkoinen tyranni.

Minua asia ei kiinnosta, saa olla sellainen kuin tahtoo, mutta mies joskus säälii veljeään ja sitä, että tämä ei saa tehdä oikeastaan mitään ilman, että vaimo hermostuu. Jos veli käväisee meillä vaikka 30 min verran, saattaa vaimonsa soittaa sinä aikana kolme kertaa, että missä olet. Kun tulevat perheenä meillä käymään, tietää perheen äiti heti, mitä olen tehnyt väärin tyyliin mehu on liian laimeaa, kannattaa maistaa pari kertaa valmistuksen aikana tai lihapulliin ei pidä laittaa valkosipulia tms. Minua asia huvittaa, mutta selkeästi miehen veli asiasta kärsii.

[/quote]

Meilläkin velipoika näytti olevan sellaisessa talutusnuorassa, että jos oli vaikka puolituntia oman perheensä parissa piti jo soittaa kännykällä kovaan ääneen vaimolle..

Melko sairasta ja epävarmaa käytöstä. Ennen vaimoketta veli oli itsevarmempi eikä kysymässä koko ajan lupaa: saako olla pidempään tjs. Kärppävaimoke teki veljestä pikkulapsen, joka äksyili sitten omalle perheelleen kun vaimolleen ei uskaltanut. Surullista katsottavaa. :)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:25"]Heh, tänne on tainnut eksyä muutama tälläinen kyseinen alapeukuttaan.. :DD 

[/quote]

No minä olen alapeukutellut ja olen miniä, joka ei miehen kanssa juuri miehen perhettä näe. Voi olla vikaa minussakin, mutta kyllä täällä tosi mustavalkoisesti syytellään vaan noita sukuunnaituja hirveiksi tyranneiksi ja muuksi. Meillä tuo yhteyttäpitämättömyys on lähtenyt ihan miehen aloitteesta, minä ne harvat kahvikutsut ynnä muut appivanhempiin hoidan. Mutta esim. joulut ovat miehen perheessä suoraan sanottuna yhtä helvetti: siellä vanhemmat riitelee milloin mistäkin lautasliinan väristä ja keskustelua käydään huutamalla huoneesta toiseen. Miehen pikkusisko aivan oma lukunsa: 3-kymppinen prinsessa, joka mm. katkeroitui siitä että veli oli menossa naimisiin ennen häntä ja että meidän lapsemme oli heidän vanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi eikä hänen. Appivahemmat yrittivät ihan sovitella että voisiko niitä meidän häitä siirtää tai jos pidettäia ihan pienet kakkukahvihäät kun sisko haluaisi pitää ne perheen ensimmäiset prinsessahäät. Mieheni vaan tokaisi tuohon että koko ikänsä on katsellut kun pikkusisko tansittaa kaikkia muita marionetteina ympärillään, hän aikuinen ihminen tekee nyt juuri kuten haluaa.

17 jatkaa, että veljen vaimo pyrittiin ottamaan avosylin vastaan. Tätä on paljon pohdittu, että miten saatais silloinen neiti mukaan sukumme juttuihin. Siis sisarukseni ja vanhempamme.

Olemme kutsuneet kälyn vanhemmat ja veljen perheineen myös mukaan meininkeihin (n. kerran kuussa pieni "tapahtuma"), jotta kälyllä olisi mukavampi olla.

Hänen laajennettu perhe on mukavaa väkeä, suvut ovat silminnähden nauttineet keskenään olosta.

Veli on ystävystynyt vaimonsa veljen kanssa ja kerran väleihin turhautuneena sanoinkin, että veli nai väärän Virtasen.

Sanoin vanhemmilleni, kun ihmeteltiin veljen poissaoloa. Kiukutelkoot akka mitä kiukuttelee, mutta pitääkö sitä perhettä rangaista sillä, ettei sukuaan näe?

Kälyn veljen ja vaimonsa kanssa olemme hyvissä väleissä ja he ovat myös yrittäneet ratkaista tilannetta. Tuittu on tuittu, lapsesta saakka. Eihän sillä ole kavereitakaan ihmeemmin ollut, kuulemma.

Mulla on ikävä veljeä ja lapsia! Miettikää vaan kuinka vanhempamme kärsii tilanteesta.

Veli on täysin munaton muijansa kanssa, kun kuulemma haluais tavata, muttei sitten jaksa piilotella ja tapella. Iisimmällä pääsee, kun pysyy tosdun alla.

Nyt ei edellinen kirjoittaja taas tajua koko pointtia. Jos yhteydet katkeaa kuin veitsellä leikaten uuden tyttelin tullessa sukuun, ei se ihan terveellä pohjalla se suhde ole.  Kukaan ei ole ollut avioliittoa mitätöimässä, vaan nämä tyttelit suvussa ovat halunneet mitätöidä miehensä koko menneisyyden ja perhesuhteet. Vissi ero.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:39"]

Eikös se vanhakantaisesti ole niin, että vaimo menee miehen sukuun....Eli te kaikki naiset jotka olette naimisissa kuulutte miehenne sukuun. Turha siis nurista inhoista kälyistä sukua sotkemassa ...  Vanhapiikasiskoista on sanontakin ( kun veli tuo vaimonsa" nuoren emännän " taloon).  " Käly kyynä kynnyksellä , nato naulana arkussa" . Ei sukuun tuleminen ennenkään ole ollut helppoa;-)

[/quote]

Sepä se. Vaimon tulisi alistua miehensä sukuun eikä päinvastoin. Mutta nykykälyt/miniät tekevät juurikin päinvastoin ja erottavat miehensä tämän suvusta. MOT. ;)

Se on kumma, miten se uus tulokas voi olla niin paha ja se vanha ja oikea perhe niin hyvä. Mutta pakkohan sen on niin olla, koska niin moni on sitä mieltä...

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:39"]"Onko se yhteydenpito ainoastaan veljen ja vaimon vastuulla? Miksi et voi itse soittaa ja viestitellä veljelle jos olet kerran kuulumisia vailla? Tai itse mennä käymäön heidän luonaan? Jos itse istuu persellään kuin tatti ja odottaa muiden tekevän kaiken niin ei ole kyllä varaa syytellä toisia siitä ettei pidetä yhteyttä."

Olen käynyt veljeni luona eri puolilla maailmaa, koska ovat asuneet useissa maissa. Useimmiten asunut siis hotellissa tai huoneistohotelleissa yms siellä. Viimeisen parin vuoden kaksi kertaa tässä viimeisimmässä asuinmaass, toisella kertaa muiden sisarusteni kanssa. Olen soitellut ja lähetellyt sähköposteja, ja muistanut aina veljen sekä vaimon synttärit ja hääpäivän. 

Veljeni soittaa lähinnä joskus kun on humalassa, keskellä yötä, joka ei ole paras mahdollinen aika lapsiperheelle. 

[/quote]

Jos veli soittelee sulle vaan humalassa tai huonoihin aikoihin, osannet itsekin päätellä että veljeä ei kovasti kiinnosta olla kanssasi tekemisissä. Turhaan siitä hänen vaimoaan syytät.

Melko jeesustelija joku kälisijä edellä. Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että onpa vaikea myöntää mistä ketjussa oikeasti keskustellaan ;)

Tämä ketju aukaisi silmäni, kiitos siitä! En enää sure olematonta kanssakäymistä veljeni kanssa, veljen vaimo saa pitää hänet ihan rauhassa omanaan. En enää edes yritä.

Olisiko tässä nyt suurin ongelma se veli, joka on ihan vapaaehtoisesti ottanut kusipään vaimon? Ja pysyy naimisissa? Jospa se veli ei parempaa saa?

Äärettömän noloa haukkua sukuun naitua. Sehän on sen oman sukulaisen "vika"! Haukkukaa veljeä, kun on ottanut naisen, jonka kanssa muut ei tule toimeen.

TVälejä on sitten turha korjailla myöhemmin, kun sillat jo poltettu.

Oletteko te nyt ihan tosissanne? Minulla on mieheni kanssa yhteinen perhe ja meillä molemmilla on omat lapsuuden perheemme ja omat sukumme. Mieheni pitää yhteyttä omaan sukuunsa halutessaan ja minä omaani. Minä satunnaisesti omissa asioissani miehehni sukuun ja hän minun sukuuni. Jos mieheni ei pidä yhteyttä omaan lapsuuden perheeseensä tai muuhun sukuunsa, en minä sitä hänen puolestaan tee. En estä, mutta en myöskään tee. Omissanikin on ihan tarpeeksi tekemistä, hyvässä ja pahassa.

Yksi veljistäni ei ole meihin muihin sisaruksiin paljoa yhteydessä. Hän seurustelee naisen kanssa josta en pidä kovasti. Ei tule mieleenikään kuitenkaan syyttää tuota naista veljeni käytöksestä, aikuisen miehen!