Onko sukuun naitu pilannut perhesuhteenne?

On pilannut täysin. Nuorena tekee virheitä joskus.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:46"]

Tässä on tämä naisten syyllistys jälleen: kun mies saa elämäänsä muutakin sisältöä (naisen ja lapset) ja on niin saamaton, ettei jaksa enää pitää suhteitaan sukuun kunnossa, käly on paska :D

 

Oma perhe on aina se oma perhe ja pitäisi mennä tyttöystävän ja jopa vaimon edelle. On se oikeasti aika surullista, kun on koko suku yhdessä vietetty joulut ja muut juhlapyhät ja sitten menetät yhtäkkiä veljen jollekin tuntemattomalle akalle, joka haluaa heidän perheen lähtevän joulun pyhinä ulkomaille ja veli lähtee kilttina hernepussina mukana, kun on ihan vaimonsa tohvelin pohjassa.

Eli siis sinun vanhempasi menevät omille vanhemmilleen, nämä taas omille vanhemmilleen, te omille vanhemmille, teidän lapset teille joulua viettämään?

Suku joulu, sepäs hauskaa.

Siellähän ois isovanhemmat, mummot&papat,vanhemmat, veljet, siskot,lapset, yms.

Missö on se hiuksen hieno raja milloin aletaan juhlimaan joulua oman puolison ja lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso suku ja tiivis sukuyhteisö, mikä on aika harvinaista nykyisin. Yhteisöllisyydessä on kuitenkin puolensa, sillä yhteiskunta ei pysty tarjoamaan samanlaista turvaa yksilölle kuin mitä sukumme pystyy tarjoamaan jäsenilleen. Meidän suvussa uskalletaan toteuttaa toiveita ja ottaa riskejä, koska viimekädessä suku kyllä pitää huolen ja "auttaa takaisin pystyyn", jos yksilö epäonnistuukin. Ketään ei jätetä yksin, kaikista aidosti välitetään, lapsenvahdin tai koiranulkoiluttajan saa jokainen ihan vain pyytämällä, vanhusten luona käydään apuna, tuetaan nuoria opiskeluissa, autetaataan tarvittaessa asunnon ja työpaikan hankinnassa jne. 

Olemme syntyneet tähän sukuun ja kasvaneet tässä suvussa. Puolison valinnassa tietynlainen sukurakkaus on tärkeää, koska sen puolisonkin pitää tulla osaksi tätä yhteisöä. Vielä on niin suvun miehet kuin naisetkin valinneet puolisoita, joiden vuoksi kenenkään ei ole tarvinnut lähteä pois tästä yhteisöstä. 

Tälle sukuyhteisölle on toinen nimitys ja se on lahko.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:13"]

Ongelma on näiden kateellisten siskojen puolelta siinä, että he luulevat että lapsuuden perhe on miehelle se tärkein, ja miehen uusi nainen on vaan joku vaihdettavissa oleva akka, jonka täytyisi "tulla sukuun" ja hyväksyä oma asemansa siskojen alapuolella.

Todellisuus voi olla niinkin että tämä nainen on miehen elämän rakkaus, jonka kanssa hän aikoo olla koko loppuelämänsä. Mies ja vaimo ovat yhtä, mies eroaa lapsuuden perheestään ja liittyy vaimoonsa. He ovat toistensa elämän tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset, vasta sen jälkeen tulevat lapsuudenperheet, ystävät ja kaverit.

Kukaan ei kiistä avioliittoa ja vaimoa tärkeänä. Mutta jos oma perhe jää kokonaan yhtälön ulkopuolelle ennen suhteiden ollessa lämpimät, niin tokihan siinä jokin mättää. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa myöntää tai käsittää? ;)

Terveen vaimon/miniän/kälyn tunnistaa siitä, että se ei yritä ohjailla miehensä suhteita / antipatioita puukottamalla selkään ja keksimällä juoruilutarinoita, joilla välejä katkaista. Taidat olla itse kyseisenlainen käly kautta miniä, joka ei voinut sietää miehensä eli poikaystävänsä lämpimiä välejä perheeseensä.

Eli tässä sinä nyt annat luvan kaikkien kälyjen ja miniöiden lopettaa miesten patistelut oman suvun yhteydenpitoon?

Moni ei kuule veljestään/pojastaan enää ikinä kun ei kukaan ole vieressä muistuttamassa suvulle soittamisesta.

Sitten voidaan taas koko suvun voimin siirtyä haukkumaan miniää/kälyä, joka eristi miehen suvusta?

Ikuinen noidankehä.

Tilanteet voi näyttää aika erilaisilta eri puolilta katsoen. Mulla on kokemusta kahdesta miehestä, jotka eivät selvästikään olleet riittävästi erkaantuneet siitä lapsuuden perheestään. Toinen ei kyennyt sanomaan äidilleen vastaan mitään ja toinenkin tuntui pitkään pistävän aina sen lapsuuden perheen etusijalle. Hyvä esimerkki oli joulu, jolloin piti ostaa sisaruksille lahjoja, etteivät loukkaannu, mutta minulle ei nähnyt tarpeelliseksi hankkia lahjaa. Se, mikä suvun mielestä voi näyttää siltä, että käly/miniä/kihlattu pyrkii erottamaan miehen suvustaan, varmasti monessa muussakin tilanteessa on enemmänkin sitä, että uuden kumppanin kanssa miehen on vihdoin aika katkaista vähän napanuoraa äitiinsä/lapsuuden perheeseensä, kun on jäänyt aiemmin katkaisematta.

Ja toinen juttu on, että aika monessa perheessä vastuu yhteydenpidosta niin omiin kuin puolisonkin sukulaisiin jotenkin jää vaimolle. Jos mies ei itse pidä yhteyttä sukuunsa niin minä en ainakaan koe luontevaksi alkaa siinä hääräämään isommin. Varmaan sitten, jos/kun suku on jo tullut tutuksi ja omaksi minullekin, mutta eihän sitä kovin helposti käy, jos siihen ei pidetä yhteyttä. Nykyisen puolison sukuun pidetään paljon enemmän yhteyttä kuin minun sukuuni, koska heidän perhe ja suku muutenkin pitävät enemmän yhteyttä. Joskus kyllä tekee mieli sanoa, että ei voi olla niin kamalan tärkeää lapsen taas nähdä isän puolen isovanhempia (onhan edellisestä kerrasta jo viikko!) kun minun vanhempiani ei ole nähty muutamaan kuukauteen ja joskus sillekin on oltava aikaa.

Kommenteista päätellen en ihmettele miksei pidetä omaan sukuun yhteyttä kun nähdään puolison normaalisti käyttäytyvä suku.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:03"]niin eli kälyyn tarkoitin siis myös tietenkin..

kälyt eli miniät usein eristävät veljen/pojan lapsuudenperheestään.. tuttu juttu...

ja sitten alkaa se pelkkä v ttuilu ja peeloilu.. ja omasta ennen rakkaasta veljestäkään ei näy enää jälkeäkään, kun pirttihirmu on hiipinyt sen syövereihin. jos meinaa haluta keksiä, ei saa olla tekemisissä omaan siskoon/äitiin ja sitä rataa. ;) näinhän se muuten menee.

Näinkö menee? Vai onkohan sitä miniää aidosti hyväksytty perheeseen veljen/pojan ykkösnaisena? Aina sitä miniää syytetään, mutta jospa sitä miestä rassaa hyväksynnän puute. Itselläni on hyvät välit miehen sukuun, mutta kaikilla ei ole. Vikaa on usein puolessa ja toisessa.

Terveisin poikien äiti, anoppi ja miniä.

Mikä HELVETIN YKKÖSNAINEN????? Siis voi apua mitä henkisiä lapsia täälläkin taas vikisee.

Mä en ole ikinä tajunnut tätä kuviota: Äiti, sisko ja puoliso - nämähän on täysin erilaiset roolit elämässä. Miten ihmeessä sisko ja uusi puoliso ovat kilpasilla, kun sisko ei ikinä voi olla puoliso ( lakikin sen sanoo) ja puoliso taas ei koskaan voi olla sisko. Samoin kuin äiti on aika erilaisessa roolissa kuin puoliso, miten tähän voi saada jonkun hässäkän aikaiseksi?

Mulla on läheiset välit veljeeni, ja arvostan ja pidän hänen puolisostaan, vaikka emme varsinaisesti ystäviä olekaan, olemme niin erilaisia. Mutta en mä nyt helvetti soikoon ymmärrä miten mun pitäisi osoittaa hänen olevan veljeni elämän ykkösnainen? En edes tajua mitä se tarkoittaa. 

Oletan toki, että aikuiset ihmiset ovat itsellisiä tyyppejä, eikä mulle tulisi mieleenkään alkaa sanella asioita veljeni elämässä - samoin kuin hän ei tee minulle. Ehkä sitten jossain suvuissa, missä jokainen härkkii toistensa asioita  tämä on oikea ongelma.

Hyviä kirjotuksia, kaikilla mielipiteensä.Olettaisin että nämä extrovertti-introvertti asetelmatikin vaikeuttavat kuviota. Useimmiten ärsyynnytään toisessa luonteenpiirteisiin joita itselläkin on,mutta joita ei tiedostaa.

Annan esmikerkin.Iso sisko ja pikku veli olleet läheisiä koko lapsuuden.Iso sisko päättänyt leikeistä jne.pikkuveljeä viety.Aikusena pikkuveli tapaa siskonsa kaltaisen naisen.Samat kuviot toistuu, nyt vaan tämä uusi nainen ottanut isosiskon aseman.

Olettaisin että lapsuuden perheen isosisko saattaisi kuviosta kärsiä.Kärsiä koska sehän on vaan hän joka saa pikkuveljeä pompottaa halujensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:25"]

Aina täällä syytellään sitä ulkopuolista, mutta olisikohan kuitenkin joku syy miksi tuo kumppani on valittu ja miksi oman perheen kanssa ei kiinnosta olla tekemisissä? Me ollaan paljon enemmän tekemisissä minun perheeni kanssa ja joskus mietin, että mitähän miehen siskot siitä ajattelevat, mutta se ei tosiaankaan johdu minusta. Mies ei vaan halua.

Olen tämmöinen mies, ei vaimoni tosin painosta suuntaan eikä toiseen. Ei mua kiinnosta olla tekemisissä omien sisarusteni *eikä* vaimon sisarusten kanssa. Kukaan ei voi pakottaa. Kavereita hommaan silloin kun tarviin.

Eli tyypillinen suomalainen sosiaalisesti kömpelö mies, joka eron sattuessa onkin yht´äkkiä täysin yksin, ja silloin kyllä kelpaisi seura ja lohtu.

Ja tällaisia tursakkeita vielä säälitään. Ei todella pitäisi. Niin makaa kuin petaa.

Jep56556

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme veljeä, ja kyllä ainoastaan yhden kanssa on ollut ongelmia. Tai viraantumista. Olemme mielestämme aika lepppoisa perhe, eikä meillä ole tiukkoja perinteitä tai tapoja, joihin muiden tulsi sopeutua. Yhteyttä pidetään ja autetaan tarvittaessa, ilman ehtoja. Tämä veljen vaimo on saanut myös veljeni "unohtamaan" kaikki vanhat kaverinsa. Hassua on, että osa kavereista on vielä muiden perheenjäseniin yhteyksissä (lapsuudenystäviä, eli olleet meillä lapsuudesta asti usein), mutta veljeen ei. Siis ihan kunnollisia, elämässään menestyneitä, normaaleita ihmisiä, perheenisiä yms nämä kaverit, eivät mitään "paheisiin" johdattelevia...

Niin tuttua. Sukuun naiduissa on eroja!

On.

Vähän kuin mrs markle. Kaikki mulle heti jamyrkyllinen kuin mikä. Erohan heille tuli. Tai ns kulissiliitto.