Onko sukuun naitu pilannut perhesuhteenne?

lol mua alkaa naurattamaan noi tosikkoalapeukuttajat. näen zieluni zilmin kälyni vetämässä alapeukkua irvistys päällä. hahahah!!!1

hellitä vähän, käly PIKKARAINEN :D

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:12"]Naurettavaa toi yhden miniä alapeukuttaminen. Varmaan oman veljeni kaltainen kälättäjäkäly. Ellei jopa itse hän:D

[/quote]

voi sua PIKKUSTA :D :D :D

Kasva vähän, konkreettisestikin ;)

Siellä kuitenkn 12 ihmistä hänen kanssaan samaa mieltä ja ainoastaan 2 alapeukutellut. Ilmeisesti sinä ja joku toinen. Että noilla suhteilla katsoisin kyllä vähän peiliin...

[/quote]

Veljen vaimo on kauhee paskan puhuja lehmä. Haukku koko perheen toisen siskon perheelle ja on itse niin täydellinen. Sisko sille hermostu oikeen kunnolla ja hetkeksi se oikeni. Aina saapelätä uskaltaako veljelle puhua ku akka on niin mustis..

Rupespa taas vituttaa veli oli läheinen, mutta olen aina sanonut tärkeintä on veljen onni, jos hän on onnellinen olen minäkin.

miksihän muuten just kälyt ja natot ei oikein natsaa keskenään.. vielä vähemmän kuin anopit ja miniät :D

ja aihe on ilmeisen tulehtunut ja tulenarka?? :D

Kyllä nyt sapettaa noita kamaluuksia, kun niiden kammottavuus tuodaan julki! HAH! :D

Täällä kanssa odotellaan eroa sormet ja varpaat ristissä ton miehen veljen ja sen kihlatun välille. 

En ole aktiivisesti kiinnostunut sukulaisteni asioista, joten ihan sama minulle, ketä he naivat.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:12"]Naurettavaa toi yhden miniä alapeukuttaminen. Varmaan oman veljeni kaltainen kälättäjäkäly. Ellei jopa itse hän:D

[/quote]

voi sua PIKKUSTA :D :D :D

Kasva vähän, konkreettisestikin ;)

Siellä kuitenkn 12 ihmistä hänen kanssaan samaa mieltä ja ainoastaan 2 alapeukutellut. Ilmeisesti sinä ja joku toinen. Että noilla suhteilla katsoisin kyllä vähän peiliin...

[/quote]

[/quote]

Ootko vähän lapsellinen? Ja muuten älypuhelimilla voi peukuttaa itseään ihan just niinmonta kertaa plussaa kun haluaa, joten äläpä viitsi :D:D

taisi kalahtaa vähän lujaa kalikka :D

Minä en usko, että tuo huono miniä tms. on kovin yleistä vaan kyse on vain muutamista prosenteista ihmisiä, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa ja joiden kanssa ei kenenkään pitäisi koskaan mennä naimisiin. Silti niitä tapauksia kertyy, koska muutamastakin prosenteista saadaan kymminiä tuhansia tapauksia. Ja on tietysti tapauksia, että ongelmien syynä onkin anoppi tai appi, joka lyttää miniän.

Itsekin olin yhden naisen kanssa yhdessä ja minulta yritettiin kieltää (jo muutenkin vähäinen) yhteydenpito sukuuni (jopa poistin vanhempieni puh.numerot kännykästä, mutta sain ne sitten muutaman viikon sisällä kun minulle lopulta soitettiin) ja lisäksi jopa terveelliset liikuntaharrastukset 1-3 kertaa/viikko (ei kyse rajoituksista iltaelämään, koska en koskaan käynyt baareissa enkä juonut, kaljoitellut, en tupakoinut enkä edes kiroillutkaan). Pääsin onneksi sitten eroon tästä huumorintajuttomasta, herkästi oudoista asioista suuttuvasta ja loukkaantuvasta naisesta, jollaista en ollut koskaan aiemmin tavannut enkä toivo tapaavanikaan enää. Hän jopa kehitteli teorioita, miten sukulaiseni olisivat olleet häntä vastaan jo ensi tapaamisella. Ja hänen mielestä kaikki toivoivat hänelle pahaa.

Nykyinen naisystävä ymmärtää tavallista huumoria ja enemmänkin, eikä suutu jos autan häntä eikä hauku sukuani ja vanhempiani. Epäilen vahvasti exääni narsistiksi, koska kaikki täsmäsi, mitä oli kerrottu kirjassa "Naimisissa narsistin kanssa". Lisäksi hän oli kotoisin avioeroperheestä, jossa uusi isä oli alkoholisti. Alussa kaikki oli niin mukavaa ja hän mielistelikin, mutta yhtäkkiä alkoi tulla niitä rajoituksia, mustasukkaisuuskohtauksia (muka katsoin vastaantulevan auton naiskuskia tai kaupan kassaa), yllättäviä raivo- ja itkukohtauksia ihan tavallisista pikkuasioista jne.

Ihmiset, jos kumppaninne tai lapsenne puoliso käyttäytyy todella oudosti, niin lukekaa kirja "Naimisissa narsistin kanssa". Sitä löytää kirjastoista. Voitte pelastaa oman elämänne. Ja vaikka sitten ei olisikaan kyse narsistista, niin siinä on hyvin paljon tärkeätä tietoa, josta on hyötyä elämässänne ja joka parantaa ihmistuntemustanne.

Tieto ei ole haitaksi.

alapeukkua vaan, kun viiltää liian tutulta :D ;)

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

Onhan tuo suvusta erottaminen juurikin narskun tapa yrittää hallita miestään täydellisesti. Mustamaalaa tämän perheen ja saa jopa lopulta uskomaan, että kaikki ovat tahtoneet hänelle pahaa vaikka on ITSE ollut se, joka niitä piruja on miehen perheestä tälle maalaillut. Pirttihirmu veljen aviovaimona. Säälittää.

Minulla on hyvät välit omaan lapsuudenperheeseeni sekä miehen äitiin, siskoon ja isään. Mutta mieheni ei itse tule toimeen äitinsä kanssa eikä hänellä ole oikein puhumista isälleenkään. Eikä tämä perhe muista toistensa syntymäpäiviä tms. Näinpä yhteydenpito, muistamiset, vierailujen suunnittelemiset tms. ovat koko ajan kääntymässä enemmän minun tehtäväkseni, koska minua nolottaa mieheni suhtautuminen.

Meillä on lapsia, kiireinen ja vaativa työ, paljon ystäviä, laaja kaveripiiri ja erittäin lämpimät välit minun perheeseeni (auttelevat meitä lasten kanssa ja tulemme hyvin toimeen heidän kanssaan). Mielestäni minun tehtäväni ei ole hoitaa yhteyksiä miehen perheeseen vaan miehen pitää itse pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa. Hänestä ja lapsenlapsista he ovat kiinnostuneita eivät "sukuun naidusta". ;) Itse tapaan omia vanhempiani usein silloin kuin puolisoni on muualla, eihän toisen vanhemmat ole toiselle yhtä rakkaista, mutta mieheni ei suostu tapaamaan vanhempiaan ilman minua.

Tämän keskustelun jälkeen tajusin, että minua voidaan pitää kakkamaisena miniänä, joka suosii omaa perhettään ja eristää miehen vanhemmat lapsenlapsistaan. Onneksi miehen siskon kanssa myös mies itse tulee toimeen.

Mieheni ei erityisemmin pidä perheestään, mutta minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Päinvastoin olen lämmitellyt suhteita ja pyytänyt miestäni olemaan ystävällinen siskolleen. Vanhemmat ovat erittäin vähäpuheisia, mutta olen aina kohtelias heille. 

Mä olen varmaan kans tälläinen hirviöminiä, jolla oli aikaisemmin tosi hyvät välit mieheni vanhempiin. Mutta sitten tapahtui jotain mitä en voi antaa anteeksi heille ja se muutti välimme pysyvästi. Nyt tilanne on se että mies pitäköön vanhempiinsa yhteyttä niin paljon kun haluaa, itse en aio olla enää tekemisissä heidän kanssaan..

Oman veljeni pitkäaikaisen avopuolisoni olen nähnyt tasan kerran, hän ei halua olla koko sukumme kanssa missään tekemisissä. Syytä en tiedä. Nää on surullisia juttuja mutta jokainen päättää itse miten elää elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:02"]

Miehen veljen uusi kihlattu. Hyi ja yök. Kaikki mitä ikinä tapahtuu tai mitä ikinä tehdään pitäisi tehdä juuri eikä melkein kuten hän haluaa. Ei kykene ymmärtämään, että perhe johon on tullut uutena on toiminut jo tietyllä tavalla pitkään ja koko perhe ei ala muuttaa tapojaan toimia uuden kihlatun takia. Kiehuu milloin mistäkin ja pistää tämän miehen veljen soittelemaan perheelleen ja haukkumaan heidät, koska se ja tää asia ei mennyt kuten tämä uusi kihlattu olisi halunnut. Arvatkaa vaan onko kiva olla tuollaisen kanssa tekemisissä? 

[/quote]

Uudet kihlatuthan haistelee perheen ilmapiiriä, ja jos ei ala hyppimään oman maun mukaan seurauksena on perheestä erottaminen. Siis sen veljen/sisaren erotus omasta lapsuusperheestä. Näin muuten kävi meilläkin.

Aika kusipäinen, tosin ihan akateeminen (tai juurikin siksi ;)) eksyi sukuumme eikä tiedä, miten päin nokkansa olisi pystyssä, jotta kokisi olevansa niin paljon parempi kuin kaikki muut yhteensä. Kukaan ei pitänyt uudesta tulokkaasta, mutta minkäs teet.. veljen valinnalle. Ei olla missään yhteyksissä enää, ennen tiivis perheyhteys :)

[/quote]

Akateeminen, voi kauhistus, ne on niin OLEVINAAN! Oli varmaankin sellainen 'ensimmäisen polven akateeminen', eli vielä enemmän OLEVINAAN. Itse vaikutat mukavalta ja ennakkoluulottomalta, AIDOLTA ihmiseltä johon on helppo tutustua :D

Katosikohan yksi viesti täältä..

No siis asia meni näin.

Veljeni vaimon perhe duunareita ns. Meidän perheemme keskiluokkaa. Ihan eri kulttuuri käsitellä asioita. Heillä juoruilevaa ja ilkeää sananvaihtoa, epäsuoraa kommunikointia. Selkään puukottamista. Meillä avoimet, lämpimät ja suorat välit. (Siis ennen veljen naimakauppoja).

Eri puolelta Suomea - aivan eri kulttuuri.  Plus ns. luokkaero. Vieraanvaraisuus: äitini ja koko perheemme tekivät kaikkensa, että miniä käly tuntisi itsensä tervetulleeksi. Heikäläiset kysyivät lähtiessä, jotta olisitteko juoneet kahviakin? Täysin eri tapa kohdella vieraita tai sukuun tulevia.

Kun miniäehdokas nousi sitten yli duunaritaustaisen perheensä, koppavuuden määrää ei oikein voi sanoin kuvailla. Sellaista tekstiä sitä välillä sieltä tuli, että eipä paljon tehnyt mieli olla enää tekemisissä. Pahalta tuntui veljen ''erhe'' ottaa pomottaja-vaimo puolisoksi. Minkäs teet, lapsiakin jo maailmassa sitten. Kovin olivat materialisteja, koska ilmeisesti vaimon perheelle se oli kaiken mitta. Toisin kuin meillä, hieman koulutetummassa perheessä, jossa perheen yhteisyys ja jakaminen oli enemmänkin se juttu.

Joten kyllä ne kulttuurierotkin heittää skismaa väliin, kun tulokas tulee ihan eri piireistä ja haluaa siksikin ehkä korostaakseen omaa valtaansa mieheensä katkaista tämän välit perheeseensä. Ja toki se on valintakyssäri sitten pojalle slash veljelle, että jatkaako avioliittoa pomottajan kanssa vai pitääkö suhteet entiseen perheeseensä kunnossa.  Mutta jjoo. Pieni prosentti ikäviä kälyjä ja miniöitä - mutta sitäkin kuuluvampia he ovat.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:02"]

Miehen veljen uusi kihlattu. Hyi ja yök. Kaikki mitä ikinä tapahtuu tai mitä ikinä tehdään pitäisi tehdä juuri eikä melkein kuten hän haluaa. Ei kykene ymmärtämään, että perhe johon on tullut uutena on toiminut jo tietyllä tavalla pitkään ja koko perhe ei ala muuttaa tapojaan toimia uuden kihlatun takia. Kiehuu milloin mistäkin ja pistää tämän miehen veljen soittelemaan perheelleen ja haukkumaan heidät, koska se ja tää asia ei mennyt kuten tämä uusi kihlattu olisi halunnut. Arvatkaa vaan onko kiva olla tuollaisen kanssa tekemisissä? 

[/quote]

Uudet kihlatuthan haistelee perheen ilmapiiriä, ja jos ei ala hyppimään oman maun mukaan seurauksena on perheestä erottaminen. Siis sen veljen/sisaren erotus omasta lapsuusperheestä. Näin muuten kävi meilläkin.

Aika kusipäinen, tosin ihan akateeminen (tai juurikin siksi ;)) eksyi sukuumme eikä tiedä, miten päin nokkansa olisi pystyssä, jotta kokisi olevansa niin paljon parempi kuin kaikki muut yhteensä. Kukaan ei pitänyt uudesta tulokkaasta, mutta minkäs teet.. veljen valinnalle. Ei olla missään yhteyksissä enää, ennen tiivis perheyhteys :)

[/quote]

Akateeminen, voi kauhistus, ne on niin OLEVINAAN! Oli varmaankin sellainen 'ensimmäisen polven akateeminen', eli vielä enemmän OLEVINAAN. Itse vaikutat mukavalta ja ennakkoluulottomalta, AIDOLTA ihmiseltä johon on helppo tutustua :D

[/quote]

Joo, oli juurikin ekan polven akateeminen. Eli oikein akkateeminen :D

Ja joo, oikein arvattu. Olen oikein mukava :D

Tosin en kälyn mielestä ;)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:46"]

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

[/quote]

Kääntäen: Mitä sinussa on sellaista, minkä vuoksi veljesi tulisi väkisin pitää yhteyttä sinuun? Eihän teillä vaikuta olevan käytännössä mitään muuta yhteistä kuin se, että geneettinen lotto arpoi teille samat esivanhemmat. Sukulaisuus ei ole mikään syy olla tekemisissä, jos kemiat eivät muuten kohtaa.

Taitaa olla niin että harva nainen hyväksyy veljensä tyttöystävää, jos sellainen sattuu olemaan kauniimpi kuin mitä itse on. Sitten alkaa nämä narsistiksi ja pirttihirmuksi haukkumiset, kun on ensin omalla ennakkoluuloisella käytöksellään tehnyt välit hankaliksi. Veljeä säälitään kuin avutonta pikkulasta, vaikka oikeasti aikuinen mies osaa tehdä omat valintansa ja kantaa vastuunsa virheistäkin...

Äitini ei tullut toimeen isäni perheen kanssa. Ei mitään riitoja ollut, vaan sellaista molemminpuolista kyräilyä, kaikki osapuolet taisivat kuvitella, että se vastapuoli paheksuu vielä enemmän kuin oikeasti paheksui. Äitini tyttärinä minä ja siskoni saimme osamme tästä, aina sai tuntea olevansa outo ja erilainen ja ulkopuolinen ja samaan aikaan vihjailtiin, että pitäisi pitää enemmän yhteyttä! Oltiin huomattavasti läheisempiä äidin suvun kanssa, ja isäkin tuli heidän kanssaan hyvin toimeen. 

No, parikymmentä vuotta myöhemmin äitini ja isäni erosivat ja kas kummaa, isän sukulaiset huomasivat, että kaikki ei ollutkaan äitini syytä! Isä on edelleen ihan erilainen kuin sisaruksensa ja sen takia hän oli myös erilaisen naisen valinnut.