Lue keskustelun säännöt.
Mieheni saanut tälläisen kasvatuksen että mies ylempänä..
13.08.2014 |
Hänen äitinsä ja isänsä eivät koskaan riidelleet. Isäkun sanoi jotain äiti oli hiljaa ei alkarun riitelemään. Äidin/ Eli anoppini mielestä mies on aina ylempänä. Hän kerran sanoikin että mies on ain mies. Poikalapsia pitää myös ylempänä jotenkin. Remonttia ei kummemmin vaatinut. Ongelma onkin se että nyt oma mieheni ei kestä kun riitelemme ja sanon vastaan. Ehdotan remontteja, naisen ei kuulu toimia näin. Muuten hyvä käytöksinen ja ihana mies,kiroilua ei siedä. Miten voin suhtautua tälläiseen mieheen ja anoppiin. Miten puhun heille oman kantani. Heidän mielestä nainen ei saa komennella tai vaatia liikaa.
Kommentit (43)
Mulla oli semmonen mies, joka yritti päästä ns niskan päälle suhteen edetessä. Hänen mielestään naisen tehtävä on pyörittää huushollia, siis hoitaa kotona aivan kaikki ja miehen tehtävä tienata rahat. Äitinsä oli passannut ihan pilalle pienestä pitäen koko äijän. Joten kävi ilmi, että mies piti mua jotenkin alempana ihmisenä sukupuoleni takia.
Yritti alkaa määräillä mun elämää. Suuttui, kun en suostunut hänen vaatimuksiinsa ja erohan siitä tuli. Mun olisi kuulemma pitänyt alkaa myös kotiäidiksi, onneksi ei ehditty perustaa perhettä. Nostin siis kytkintä ja yhtään en ole katunut. Mua ei pompottele koskaan yksikään mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:29"]
Manipuloi miestä suostumaan tahtoosi nöyryyden kautta! Näin tekevät esim. monet etelän maiden naiset. Näissähän mies on todellinen herra ja hidalgo olevinaan, ja perheen pää, mutta käytännössä usein nainen on melkoinen määrääjä. Espanjassa on jopa sanonta siitä, että mies on perheen pää mutta nainen on kaula joka sitä kääntää ;)
Tärkeintä vaan on ettei lähde avoimesti törmäyskurssille tuollaisen miehen kanssa, ei loukkaa miehen miehistä ylpeyttä eikä vaadi. Ehdottaa ja perustelee näennäisen nöyrästi ja kaikella naisellisella söpöydellä. Usein asiaa tehostaa jos vielä lisää että tehdään tietenkin niin kuin sinä päätät tai että sinun päätöksesihän se lopulta on. Näin miehellä ei tule tunnetta että kyseessä on arvovaltakiista joka pitää voittaa pitämällä oma tahtonsa.
Oma mieheni oli tuossa mielessä aikoinaan varsin jyrkkä ja esim. halveksi naisten älyllisiä kykyjä. Mutta minä pidin aina huolen että en provosoidu mistään vaan myhäilen vaan, mutta silti hiljaa taustalla ohjaan asiat suuntaan johon haluan. Ilman mitään avointa konfliktia miehen kanssa. Esim. kun halusin opiskella, mieheni totesi ykskantaan ettei ala ole ämmien ala eikä mun järki riitä. Minä vain hymyilin ja menin pois, mutta jonkun ajan päästä otin puheeksi ja sanoin hyvän seksin jälkeen, että olet varmaan oikeassa etten pärjää siellä opinnoissa mutta haluaisin silti kokeilla. Sitten vähän nälkäisen koiranpennun katseita sopivissa paikoissa ja asian tekonöyrää puheeksi ottamista. Ei siinä kauaa mennyt että sain kokeilla, ja kun alkuun pääsin, sain jatkaa loppuunkin ;-)
[/quote]
Ja nautitko elämästäsi tuollaisessa parisuhteessa? Yäk.
Miehesi on oikeassa ja lempeäkin vielä. Miksi hän muuten sallisi sinun käyttää internettiä keittiössä?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:29"]
Manipuloi miestä suostumaan tahtoosi nöyryyden kautta! Näin tekevät esim. monet etelän maiden naiset. Näissähän mies on todellinen herra ja hidalgo olevinaan, ja perheen pää, mutta käytännössä usein nainen on melkoinen määrääjä. Espanjassa on jopa sanonta siitä, että mies on perheen pää mutta nainen on kaula joka sitä kääntää ;)
Tärkeintä vaan on ettei lähde avoimesti törmäyskurssille tuollaisen miehen kanssa, ei loukkaa miehen miehistä ylpeyttä eikä vaadi. Ehdottaa ja perustelee näennäisen nöyrästi ja kaikella naisellisella söpöydellä. Usein asiaa tehostaa jos vielä lisää että tehdään tietenkin niin kuin sinä päätät tai että sinun päätöksesihän se lopulta on. Näin miehellä ei tule tunnetta että kyseessä on arvovaltakiista joka pitää voittaa pitämällä oma tahtonsa.
Oma mieheni oli tuossa mielessä aikoinaan varsin jyrkkä ja esim. halveksi naisten älyllisiä kykyjä. Mutta minä pidin aina huolen että en provosoidu mistään vaan myhäilen vaan, mutta silti hiljaa taustalla ohjaan asiat suuntaan johon haluan. Ilman mitään avointa konfliktia miehen kanssa. Esim. kun halusin opiskella, mieheni totesi ykskantaan ettei ala ole ämmien ala eikä mun järki riitä. Minä vain hymyilin ja menin pois, mutta jonkun ajan päästä otin puheeksi ja sanoin hyvän seksin jälkeen, että olet varmaan oikeassa etten pärjää siellä opinnoissa mutta haluaisin silti kokeilla. Sitten vähän nälkäisen koiranpennun katseita sopivissa paikoissa ja asian tekonöyrää puheeksi ottamista. Ei siinä kauaa mennyt että sain kokeilla, ja kun alkuun pääsin, sain jatkaa loppuunkin ;-)
[/quote]
Ja nautitko elämästäsi tuollaisessa parisuhteessa? Yäk.
[/quote]
Meillä on muuten oikein hyvä parisuhde. Nyt 14 vuoden naimisissa olon jälkeen mies myös arvostaa minua eikä ole enää asenteiltaan niin vanhanaikainen kuin aikoinaan. Mutta ei minua silloinkaan haitannut se että välillä täytyi vähän oveluutta käyttää miehen pään kääntämiseksi. Minusta on kummallista, miksi joidenkin mielestä esim. riitely on suht ok keinona ratkaista konflikti, mutta se että kiertäisi riidan oveluudella olisi jotenkin tosi paha? VAikka usein minun keinollani molemmilla on parempi mieli asioiden selvittämisen jälkeen ja kompromissi tai ratkaisu saadaan aikaan.
Itseäni ei sinänsä kiinnosta suhteessa ollenkaan tuollaiset käsitteelliset asiat kuin "ylempänä tai alempana". Siksi ei minua yhtään haittaa jos mies haluaa jostain syystä ajatella olevansa ylempänä. Se sen sijaan kiinnostaa, että arki sujuu tavalla jossa saan elää vapaana ja mieleiselläni tavalla, ilman ainakaan isoja ristiriitoja. Olen onnistunut tässä hyvin vaikka mieheni on ollut alunperin sellainen, jota moni olisi pitänyt hyvin vaikeana.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]
En olisi tuollaiseen lähtenyt alun perinkään, aika lailla ainoa sellainen asia (rikostaustaa lukuunottamatta), joka nostaa tien saman tien pystyyn. Vastenmielinen ajatusmalli, joka periytyy myös teidän mahdollisille lapsillenne. Tämä on se ajatusmalli, josta kumpuaa kaikki naisten tasa-arvo ongelmat, niin täällä kuin muualla.
EI, ei ja ei.
Jos tuohon jäät, saat olla raudankova. Yhtään ainutta kertaa et enää tuollaista kuuntele. Ja jos saatte tyttäriä... no, ole valmis siihen, että tyttö ensin itkee ja tuskailee vuosikausia, kun isä ei rakasta ja teininä alkaa ehkä etsiä miesten hyväksyntää muualta. Ja poikanne voi kasvaa joko itsekeskeiseksi kusipääksi tai sitten kovaksi mieheksi, joka ei tunne omia tunteitaan.
Hyi stna.
[/quote]
Tai itsekeskeiseksi kusipääksi, joka ei tunne tunteitaan.
Sellainen tapaus tässä nyt on tullut vastan, 60-luvulla syntynyt ja istuu äitinsä luona pöydän päässä, koska on tällä hetkellä suvun vanhin mies.
Äiti passaa, kaataa kahvit valmiiksi, lisää saa kun ilmoittaa "haluan lisää kahvia", äiti juoksee.
Kupit tietenkin jätetään pöytään, koska "ei mun ole ikinä niitä tarvinnut keittiöön viedä".
Parisuhteessa tämä tyyppi ei pysty olemaan, mutta sehän ei johdu hänestä, vaan muista.
Hänellä pitäisi aina olla vaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:29"]
Manipuloi miestä suostumaan tahtoosi nöyryyden kautta! Näin tekevät esim. monet etelän maiden naiset. Näissähän mies on todellinen herra ja hidalgo olevinaan, ja perheen pää, mutta käytännössä usein nainen on melkoinen määrääjä. Espanjassa on jopa sanonta siitä, että mies on perheen pää mutta nainen on kaula joka sitä kääntää ;)
Tärkeintä vaan on ettei lähde avoimesti törmäyskurssille tuollaisen miehen kanssa, ei loukkaa miehen miehistä ylpeyttä eikä vaadi. Ehdottaa ja perustelee näennäisen nöyrästi ja kaikella naisellisella söpöydellä. Usein asiaa tehostaa jos vielä lisää että tehdään tietenkin niin kuin sinä päätät tai että sinun päätöksesihän se lopulta on. Näin miehellä ei tule tunnetta että kyseessä on arvovaltakiista joka pitää voittaa pitämällä oma tahtonsa.
Oma mieheni oli tuossa mielessä aikoinaan varsin jyrkkä ja esim. halveksi naisten älyllisiä kykyjä. Mutta minä pidin aina huolen että en provosoidu mistään vaan myhäilen vaan, mutta silti hiljaa taustalla ohjaan asiat suuntaan johon haluan. Ilman mitään avointa konfliktia miehen kanssa. Esim. kun halusin opiskella, mieheni totesi ykskantaan ettei ala ole ämmien ala eikä mun järki riitä. Minä vain hymyilin ja menin pois, mutta jonkun ajan päästä otin puheeksi ja sanoin hyvän seksin jälkeen, että olet varmaan oikeassa etten pärjää siellä opinnoissa mutta haluaisin silti kokeilla. Sitten vähän nälkäisen koiranpennun katseita sopivissa paikoissa ja asian tekonöyrää puheeksi ottamista. Ei siinä kauaa mennyt että sain kokeilla, ja kun alkuun pääsin, sain jatkaa loppuunkin ;-)
[/quote]
Ja nautitko elämästäsi tuollaisessa parisuhteessa? Yäk.
[/quote]
Meillä on muuten oikein hyvä parisuhde. Nyt 14 vuoden naimisissa olon jälkeen mies myös arvostaa minua eikä ole enää asenteiltaan niin vanhanaikainen kuin aikoinaan. Mutta ei minua silloinkaan haitannut se että välillä täytyi vähän oveluutta käyttää miehen pään kääntämiseksi. Minusta on kummallista, miksi joidenkin mielestä esim. riitely on suht ok keinona ratkaista konflikti, mutta se että kiertäisi riidan oveluudella olisi jotenkin tosi paha? VAikka usein minun keinollani molemmilla on parempi mieli asioiden selvittämisen jälkeen ja kompromissi tai ratkaisu saadaan aikaan.
Itseäni ei sinänsä kiinnosta suhteessa ollenkaan tuollaiset käsitteelliset asiat kuin "ylempänä tai alempana". Siksi ei minua yhtään haittaa jos mies haluaa jostain syystä ajatella olevansa ylempänä. Se sen sijaan kiinnostaa, että arki sujuu tavalla jossa saan elää vapaana ja mieleiselläni tavalla, ilman ainakaan isoja ristiriitoja. Olen onnistunut tässä hyvin vaikka mieheni on ollut alunperin sellainen, jota moni olisi pitänyt hyvin vaikeana.
[/quote]
Ai sehän sujui nopeasti kun mies jo 14 vuoden jälkeen arvostaa sinua. Kyllä riitely on normaalimpi tapa, koska terveissä ihmissuhteissa molemmilla osapuolilla on oikeus ilmaista suoraan tarpeensa ja tunteensa. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä joka ristiriitaan jotain pikku näytelmiä, joiden avulla saada miehen pää kääntymään. Pitäisikö sinun keksiä elämääsi jotain järkevämpiä haasteita kuin miehen miellyttäminen? Nyt hei itsetuntoa kasvattamaan!
Mieheni ei ole paha. Osaa tehdä kaikkia hommia. Lapsia kohtelee rakastavasti. Lapset ovat poikia. Mutta hänellä on petrattavaa. Tekee naistenkin hommia. Mutta hänen kasvatuksensä näkyy hänessä. Onko vanhanaikasuus hyvä vai huono? Ei ole saamaton. Minua ärsyttää anopin kommentit, eikö muilla ole vanhanaikasia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:45"]
Ai sehän sujui nopeasti kun mies jo 14 vuoden jälkeen arvostaa sinua. Kyllä riitely on normaalimpi tapa, koska terveissä ihmissuhteissa molemmilla osapuolilla on oikeus ilmaista suoraan tarpeensa ja tunteensa. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä joka ristiriitaan jotain pikku näytelmiä, joiden avulla saada miehen pää kääntymään. Pitäisikö sinun keksiä elämääsi jotain järkevämpiä haasteita kuin miehen miellyttäminen? Nyt hei itsetuntoa kasvattamaan!
[/quote]
En minä ole koskaan kokenut että joutuisin olemaan varpaillani. Kyllä minä myös olen aina uskaltanut sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni, mutta minulle on tärkeämpää päästä päämäärääni kuin pitää kiinni oikeudestani sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni. Eli minä mielelläni pidättäydyn siitä suoraan sanomisesta, jos mieheni tuntien tiedän, että pääsen tavoitteeseeni paremmin toisella tavalla.
Itse ajattelen niin päin, että tällä tavalla toimimiseen vaaditaan itse asiassa aika hyvä itsetunto. Ajattelen esimerkiksi että mieheni käytös ennen johtui paitsi lapsuudenkodin malleista myös siitä, että hänellä itse asiassa oli paljon huonoa itsetuntoa ja pelkoa että joutuu akan alistamaksi. En nähnyt häntä ilkeänä päsmärinä vaan tosiaan tavallaan pelokkaana ja epävarmana. Koin itse olevani henkisesti vahvempi ja kypsempi ja paremmalla itsetunnolla varustettu, ja siksi minulla oli varaa joustaa ja kiertää ilman että tunsin itseni mitenkään alistetuksi tai nöyryytetyksi. Ja tosiaan tällä tavalla olen päässyt käytännössä tilanteeseen jossa mies ihan vapaaehtoisesti tekee asioita joita vielä 10 vuotta sitten sanoi akkojen hommiksi ja kamaliksi pirttihirmuiksi naisia jotka laittaa miehiä semmoisia tekemään. Jopa äidilleen, joka aina kyseli huolestuneena minulta, että ei kai meidän Seppo vaan joudu mitään NAISTEN TÖITÄ tekemään, sanoi kerran, että ei hän joudu, mutta hän haluaa, kun hän haluaa pitää minut tyytyväisenä kun olen hyvä nainen ja äiti :)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:45"]
Ai sehän sujui nopeasti kun mies jo 14 vuoden jälkeen arvostaa sinua. Kyllä riitely on normaalimpi tapa, koska terveissä ihmissuhteissa molemmilla osapuolilla on oikeus ilmaista suoraan tarpeensa ja tunteensa. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä joka ristiriitaan jotain pikku näytelmiä, joiden avulla saada miehen pää kääntymään. Pitäisikö sinun keksiä elämääsi jotain järkevämpiä haasteita kuin miehen miellyttäminen? Nyt hei itsetuntoa kasvattamaan!
[/quote]
En minä ole koskaan kokenut että joutuisin olemaan varpaillani. Kyllä minä myös olen aina uskaltanut sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni, mutta minulle on tärkeämpää päästä päämäärääni kuin pitää kiinni oikeudestani sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni. Eli minä mielelläni pidättäydyn siitä suoraan sanomisesta, jos mieheni tuntien tiedän, että pääsen tavoitteeseeni paremmin toisella tavalla.
Itse ajattelen niin päin, että tällä tavalla toimimiseen vaaditaan itse asiassa aika hyvä itsetunto. Ajattelen esimerkiksi että mieheni käytös ennen johtui paitsi lapsuudenkodin malleista myös siitä, että hänellä itse asiassa oli paljon huonoa itsetuntoa ja pelkoa että joutuu akan alistamaksi. En nähnyt häntä ilkeänä päsmärinä vaan tosiaan tavallaan pelokkaana ja epävarmana. Koin itse olevani henkisesti vahvempi ja kypsempi ja paremmalla itsetunnolla varustettu, ja siksi minulla oli varaa joustaa ja kiertää ilman että tunsin itseni mitenkään alistetuksi tai nöyryytetyksi. Ja tosiaan tällä tavalla olen päässyt käytännössä tilanteeseen jossa mies ihan vapaaehtoisesti tekee asioita joita vielä 10 vuotta sitten sanoi akkojen hommiksi ja kamaliksi pirttihirmuiksi naisia jotka laittaa miehiä semmoisia tekemään. Jopa äidilleen, joka aina kyseli huolestuneena minulta, että ei kai meidän Seppo vaan joudu mitään NAISTEN TÖITÄ tekemään, sanoi kerran, että ei hän joudu, mutta hän haluaa, kun hän haluaa pitää minut tyytyväisenä kun olen hyvä nainen ja äiti :)
[/quote]
Elät itsepetoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:48"]Mieheni ei ole paha. Osaa tehdä kaikkia hommia. Lapsia kohtelee rakastavasti. Lapset ovat poikia. Mutta hänellä on petrattavaa. Tekee naistenkin hommia. Mutta hänen kasvatuksensä näkyy hänessä. Onko vanhanaikasuus hyvä vai huono? Ei ole saamaton. Minua ärsyttää anopin kommentit, eikö muilla ole vanhanaikasia miehiä.
[/quote]
Ei ole, en olisi ikinä tuollaista miestä ottanut. Sinä otit, joten kestä anoppi ja kestä mies. He eivät muutu.
Vieläkö tuommosia ukkoja edes on? Itse en pystyisi näkemään tuollaisessa miehessä mitään ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:45"]
Ai sehän sujui nopeasti kun mies jo 14 vuoden jälkeen arvostaa sinua. Kyllä riitely on normaalimpi tapa, koska terveissä ihmissuhteissa molemmilla osapuolilla on oikeus ilmaista suoraan tarpeensa ja tunteensa. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä joka ristiriitaan jotain pikku näytelmiä, joiden avulla saada miehen pää kääntymään. Pitäisikö sinun keksiä elämääsi jotain järkevämpiä haasteita kuin miehen miellyttäminen? Nyt hei itsetuntoa kasvattamaan!
[/quote]
En minä ole koskaan kokenut että joutuisin olemaan varpaillani. Kyllä minä myös olen aina uskaltanut sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni, mutta minulle on tärkeämpää päästä päämäärääni kuin pitää kiinni oikeudestani sanoa suoraan tarpeeni ja tunteeni. Eli minä mielelläni pidättäydyn siitä suoraan sanomisesta, jos mieheni tuntien tiedän, että pääsen tavoitteeseeni paremmin toisella tavalla.
Itse ajattelen niin päin, että tällä tavalla toimimiseen vaaditaan itse asiassa aika hyvä itsetunto. Ajattelen esimerkiksi että mieheni käytös ennen johtui paitsi lapsuudenkodin malleista myös siitä, että hänellä itse asiassa oli paljon huonoa itsetuntoa ja pelkoa että joutuu akan alistamaksi. En nähnyt häntä ilkeänä päsmärinä vaan tosiaan tavallaan pelokkaana ja epävarmana. Koin itse olevani henkisesti vahvempi ja kypsempi ja paremmalla itsetunnolla varustettu, ja siksi minulla oli varaa joustaa ja kiertää ilman että tunsin itseni mitenkään alistetuksi tai nöyryytetyksi. Ja tosiaan tällä tavalla olen päässyt käytännössä tilanteeseen jossa mies ihan vapaaehtoisesti tekee asioita joita vielä 10 vuotta sitten sanoi akkojen hommiksi ja kamaliksi pirttihirmuiksi naisia jotka laittaa miehiä semmoisia tekemään. Jopa äidilleen, joka aina kyseli huolestuneena minulta, että ei kai meidän Seppo vaan joudu mitään NAISTEN TÖITÄ tekemään, sanoi kerran, että ei hän joudu, mutta hän haluaa, kun hän haluaa pitää minut tyytyväisenä kun olen hyvä nainen ja äiti :)
[/quote]
Elät itsepetoksessa.
[/quote]
Millä tavalla? Elän mieleiselläni tavalla, vapaana, rakastettuna ja arvostettuna naisena. Ihan mukava itsepetos tällainen :)
Miten sinun kotona tää asia toimi. Elääkö sinun isäsi vielä. Nimittäin jos elää niin voisit puhua hänen kanssaan ja saada hänet keskustelemaan ydessä kanssasi miehen kanssa.
Tuo on vaikeaa. Sillä jokainen kasvatetaan eri lailla. Mutta älä luule ettei anopillasi ole mielipiteitä. Hän on oppinut toimimaan toisella lailla miehensä kanssa. Olen nähnyt vastaavaa. Jos seuraat tarkkaan pidemmän aikaa heidän yhteis elämää, (yksi ilta ei riitä) niin huomaat että hän junailee haluamansa asiat niin, että mies luulee sen keksineensä. Hieno homma. Ei rarvitse riidellä ja mies saa päteä perheen päänä. Niin ja nainen saa sen mitä on halunnutkin. Kaikki on tyytyväisiä.
Se on taito joka meidän kaikkien naisten kannattaa opetelle. Tietty, ellet ole nainen joka haluaa että kaikki näkee kuka talossa päättää ja sehän ei ole mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan huudettu toisillemme, emme ole koskaan halunneet loukata toisiamme. Jos näin on käyny niin kumpikin on pyytäny anteeksi vilpittömästi. Meidän ei tarvitse kysyä kummankaan lupaa toisiltamme tehdäksemme omia asioitamme tai ostaessamme itellemme jotain.
En ole koskaan ollut varpaillani eikä hänkään. Mutta suhde on tärkeä. Ja tiedän sen siitä että hän on itse sanonu että vasta tuossa iässä mies alkaa ymmärtää elämän syvyyttä tarkemmin. No on varmaan miehiä jotka ei kasva aikuiseksi koskaan, niin kuin naisiakin.
Näiden vuosienkin jälkeen katsomme telkkaria vierekkäin, kävelemme käsikäsikkäin. Annamme suukon toisillemme kun lähdemme jonnekkin ja tulemme kotiin. Rakkaus on vain niin suuri asia että sitä sietää vaalia. Jos sitä ei vaali vaan alkaa itsekkäästi räyhätä omaa tahtoaan läpi niin tulee vastaan arki "kuten välinpitämättömyyttä nykyisin kutsutaan"
Onko niin kauheen vaikeaa myöntää ja näyttää toisille, että tuo ihminen on oikeasti se maailman tärkein ihminen josta välitä ihan kauheesti. Ei kai sillä ole niin kauheen väliä jos mies päättää missä kaappi seisoo, päätä sinä mitä se kaappi sisältää.
Yksi tärkeimpiä tehtäviä parisuhteessa on huolehtia ettei toinen menetä itsetuntoa. Kyllä nainen saa helposti miehen itsetunnon pyyhittyä pois. Mutta mitä sillä voittaa. Onko naisen itsetunto niin heikko ettei voi olla joskus vaikka" väärässä " vaikka tietää olevansa oikeassa. Mitä sillä on väliä. Hommat pelittää.
Yksi sellainen miehen alistamis konsti johon olen törmännyt on että kun vaimo suuttuu niin ajaa miehen nukkumaan sohvalle tai toiseen huoneeseen. Uskomatonta. Onko miestä sillä lailla nöyryytettävä että AJETAAN POIS HÄNEN OMASTA SÄHGYSTÄÄN. Pahempaa nöyryytystä en tiedä. Sehän on sama kuin häneltä kiellettäisiin syömästä ruokapöydän ääressä ja ajettais lattialle syömmään. Minusta on uskomatonta että jotkut naiset luulee että se on tasa-arvoa kun alistaa miehen omaan tahtoonsa. Se on väkivaltaa siinä kuin nyrkiniskukin eikä kuulu parisuhteeseen.
Kiitos hyvistä vastauksista:) jokaisessahan vikaa on.
Nykyään tuntuu että naiset alistavat miehet täysin. Naiset käyvät jumpissa ja ostoksilla. Miehet hoitavat kotityöt ja lapset.Tasa-arvoa. Erotilanteessakin, jos nainen lähtee ja muuttaa pois uhoaa kuinka pärjää. Mies saa tehdä läksyt ja muija juoksee jumpissa. Nykyajan naiset ovat menneet liiallisuuksiin.
Mielummin pullaa leipova ja kodin siistinä pitävä nainen vaikka vähän pyöreä. Kun jumpissa liikaa juokseva kanki joka jättää hommat miehelle.
näinhän se on.
mies on pää ja nainen kaula joka pitää sen kropassa kiinni :)
Manipuloi miestä suostumaan tahtoosi nöyryyden kautta! Näin tekevät esim. monet etelän maiden naiset. Näissähän mies on todellinen herra ja hidalgo olevinaan, ja perheen pää, mutta käytännössä usein nainen on melkoinen määrääjä. Espanjassa on jopa sanonta siitä, että mies on perheen pää mutta nainen on kaula joka sitä kääntää ;)
Tärkeintä vaan on ettei lähde avoimesti törmäyskurssille tuollaisen miehen kanssa, ei loukkaa miehen miehistä ylpeyttä eikä vaadi. Ehdottaa ja perustelee näennäisen nöyrästi ja kaikella naisellisella söpöydellä. Usein asiaa tehostaa jos vielä lisää että tehdään tietenkin niin kuin sinä päätät tai että sinun päätöksesihän se lopulta on. Näin miehellä ei tule tunnetta että kyseessä on arvovaltakiista joka pitää voittaa pitämällä oma tahtonsa.
Oma mieheni oli tuossa mielessä aikoinaan varsin jyrkkä ja esim. halveksi naisten älyllisiä kykyjä. Mutta minä pidin aina huolen että en provosoidu mistään vaan myhäilen vaan, mutta silti hiljaa taustalla ohjaan asiat suuntaan johon haluan. Ilman mitään avointa konfliktia miehen kanssa. Esim. kun halusin opiskella, mieheni totesi ykskantaan ettei ala ole ämmien ala eikä mun järki riitä. Minä vain hymyilin ja menin pois, mutta jonkun ajan päästä otin puheeksi ja sanoin hyvän seksin jälkeen, että olet varmaan oikeassa etten pärjää siellä opinnoissa mutta haluaisin silti kokeilla. Sitten vähän nälkäisen koiranpennun katseita sopivissa paikoissa ja asian tekonöyrää puheeksi ottamista. Ei siinä kauaa mennyt että sain kokeilla, ja kun alkuun pääsin, sain jatkaa loppuunkin ;-)