Salasuhteessa ja rakastunut naimisissa olevaan vl-mieheen

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:39"]

"Eli ero on juuri siinä. Jos mies ei minua rakasta, niin miksi helvetissä minun pitäisi hänen kanssaan pilata oma elämäni kuolemaan asti. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja maailmaan miehiä mahtuu. Yksi jos lähtee, niin jostain voi putkahtaa aivan ihana tapaus eteen ja ainakin minä olen todella kiitollinen, että erosimme avokkini kanssa ja hän petti minua. Ilman sitä pettämistä, olisin jäänyt ilman tätä kokemusta tämänhetkisen mieheni kanssa.

Ja jos nykyinen mieheni minua pettäisi, niin sitten pettäisi.  Minä olen aikuinen ihminen ja vahva ja pystyn elämään yksinkin, enkä ole riippuvainen, en edes nykyisestä aviomiehestäni. Jos hän haluaa lähteä, hän saa sen vapaasti tehdä. En ala sitomaan ketään itseeni.

Maailmassa nyt vain sattuu kaikenlaista ja niiden asioiden kanssa on elettävä. Kukaan ei voi mennä vannomaan, että juuri minua ei petetä. Siksi kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja olla sen verran riippumaton, että tietää pärjäävänsä yksinkin, jos niin käy. Elämä ei ole mitään harlekiinitarinaa, missä yhtäkkiä rakastutaan ja sitten eletään onnellisina elämä loppuun. Rakkaus kuolee tai rakkauden huumassa ei huomaa, että tuon ihmisen kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Kun arki koittaa, huomaa, että olemmekin aivan vieraita toisillemme, kun alkuhuuma meni ohitse. 

Elämä on sellaista, kuin sen itse tekee itselleen. Kannattaa nauttia tästä päivästä, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan"

Pitäisikö edellinen kirjoitus näyttää niille neljälle lapselle, joilta tässä perhe hajoaa? "Maailmassa nyt vaan sattuu kaikenlaista? Elämä on sellaista, kuin sen tekee itselleen?" Mikä sinusta on tehnyt noin kylmän? Se, että eksäsi petti sinua? Eikö olisikin irvokasta..?

[/quote]  Kylmä...Siis sekö tekee kylmän, että en päivittäin kyttää petääkö mieheni tai ole naivi ja ajattele, että mies ei ikinä petä. Olen realisti ja tiedän, että maailmassa saattaa sattua vaikka mitä, mihin en voi itse vaikuttaa. Minä luon itse oman elämäni. Onko se jotenkin väärin, että ajattelen niin, että olen vahva ja jos nykyinen mieheni lähtee lätkimään, tulen siitä selviämään.

Maailmassa oikeasti sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ketään ei voi omistaa, tai määrätä sanomalla, että soo soo, älä petä. Elämää kannattaa elää niin, että pystyy elättämään lapsensa, vaikka mies kuolisi tai jättäisi. Samoin myös itsetuntonsa niin, että ei romahda, jos mies sattuukin lähtemään.

Sekö on kylmyyttä, että ei ripustaudu toiseen niin, että se on elämän ainoa mahdollisuus elää? Miksi ei voi vain rakastaa ja ajatella, että huominen tuo omat murheensa ja selvitän ne sitten, jos niitä tulee. Mitä sillä voittaa, että uinuu harhaan, että minun kohdalle ei tapahdu koskaan mitään. Aina voi jotain sattua ja silti täytyy jatkaa elämää. Kun tietää elämän realiteetit (seuraa esimerksi ympäristöään, huomaa, kuinka paljon eroja tulee pettämisen takia), on helpompi nauttia tästä päivästä.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä ja naivi

[/quote]

Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..

Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.

Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset.

[/quote] Katso ympärillesi, äläkä elä pumpulissa. Kuinka paljon ihmiset eroavat. Ei kannata tuudittautua unelmaan, että sinun miehesi ei ikinä petä. Jokaiselle meille voi käydä niin. Silti voi satsata elämään ja parisuhteeseen, mutta silti voi tiedostaa senkin, että kymmenien vuosien suhteessa voi sattua vaikka mitä.

On sulla jälleen ala-arvoista kommenttia tässä ketjussa. Et keksinyt tälläkään kertaa mitään uutta, samaa paskaa kieputat jälleen. Ja taas ripottelet tarinaasi sivujuonteiksi peppupanot, levinneet toosat, timmit nuoret tytöt, riipputissit, alistetut äidit, kulissit, pakkoliitot jne. Ne ovat omia mielikuviasi, omassa päässäsi leijuvia pakkomielteitä. Yritä nähdä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:41"]

Mikä siltikään estää eroamasta ennen pettämistä?

[/quote] Ihmisen pienuus. Jos on kasvanut ahdasmielisessä ilmapiirissä ja yhteisössä, joka kannustaa nuorena naimisiin koska normaaleja seurustelusuhteita ei sallita ja sulkee ulkopuolelleen, jos haluatkin erota.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]

156 ja 157, te nyt väännätte asian ainoastaan siihen että liitto jossa ei ole rakkautta, ei saisi päättyä. Kysehän ei ole pelkästään siitä vaan kuten otsikossa jo sanotaan, on kyse salasuhteesta. Jos rakkaus loppuu, ok, erotaan. En minäkään haluaisi missään kuolleessa liitossa olla. Mutta, onhan tuo selvää että te ette asiaa voi näin ajatella. Paha uskoo aina televänsä oikein... se minkä te oman navan tuijottelijat jätätte viileesti huomiotta on tämä tapahtunut aviorikos.

mutta hei, onnea ihan todella paljon teille hyvästä avioliitosta. Tämähän ei iki kuuna päivänä voisi teidän miehiä koskettaa.

[/quote]  Voihan se koskettaa. Jos mieheni rakastuisi johonkin muuhun, niin miksi minä sitoisin mieheni sängynjalkaan. Jos meillä alkaisi mennä huonosti ja mies rakastuisi johonkin toiseen naiseen ja siinä vaihdessa saisi herätyksen, että ehkä meidän on todella parempi erota, miksi alkaisin kiukutella ja itkeä ja kiristää häntä pysymään luonani.

Siinä tilanteessa se olisi juuri niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, se avaisi muita ovia ja todennäköisesti avaisi minullekin monta uutta ovea loppuelämään ja mahdollisuuksia kokea uusia rakkauksia tai mitä sitten olisikin varalla elämälleni. 

Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta.

[/quote]

se on valitettavaa ettei sinulle ole siunattu sen vertaa selkärankaa että et ilman toista miestä pystyisi huonoa liittoa jättämään. Tämä keskustelu nyt kuitenkin lähtee puhtaasti väärille raiteille aikaisemmasta aiheesta, joka kuitenkin oli se että ap vehtaa miehen kanssa, jolla on neljä lasta, vaimo ja suku, joka ei tilannetta ottaisi tietäessään mitenkään kevyesti. Apn mielestä olisi kuitenkin oikein että mies kääntäisi selkänsä tälle.

[/quote] Pakko ihmetellä mammojen lukutaitoa. Missä tässä puhuttiin minusta ja toisesta miehestä :)

Luin monta kertaa ja hieroin silmiäni. Kyllä siinä lukee ihan niin, että jos mieheni löytäisi toisen naisen ja rakastuisi, en alkaisi häntä sitomaan sängynjalkaan.

En enää yhtään ihmettele, miten nämä ketjut levähtää, kun näin pahasti ihmiset lukee väärin :)

[/quote]

sama kuin kivelle puhuisi. Itse ymmärsin sanomastasi "Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta", että mielestäsi tällainen on ihan ok. Sinä selvästi otat asiat kuitenkin sanasta sanaan. Mikä on hieman hassua, sillä vaikuttaa ettei niitä papin edessä sanottuja tahtomisia kuitenkaan tarvitse ottaa... Mutta miten vain, anna olla jo. Elä sitä onnellista elämääsi ja pidä se kasassa. Anna muiden tehdä tai yrittää tehdä sama.

[/quote]  Minä en ole papin edessä sanonut mitään :) Ihan maistraatissa vihittiin. Mutta kyllä käytännössä, kun seuraa ympäristöä, se on näin, että moni kituu huonossa liitossa tavan vuoksi, eikä saa lähdettyä pois. Kun rakastuu, uskaltaa tehdä ratkaisun. Kulissiliitossa pysytään usein omaisuuden takia, ympäristön painostuksen tai lasten takia. Monilla on esim. yhteinen asunto, mikä pitää yhdessä, kun ei jaksa alkaa sitä sotaa puolison kanssa, että tapellaan omaisuudesta. Tai muuten vain sitä riitelyä ja itkua ja tuherrusta, kun kokee liitossa itsensä onnettomaksi. Rakastuminen antaa voimaa riuhtaista itsensä irti onnettomasta elämästä.

Toki moni elää kaksoiselämää eli hankkii harrastuksia ja menoja tai rakastajan itselleen, että sietää sitä liittoa. Ja kun tarpeeksi kypsyy, uskaltaa jättää kaiken taakseen.

Lisäksi moni jaksaa siihen asti, että saa lapset pois pesästä. Erittäin moni tuttuni on eronnut tässä vaiheessa. Ja sepä se vasta onkin ollut järkyttävää toiselle, kun ollaan viiskymppisiä ja luultu, että kaikki on hyvin. Toinen ilmoittaa, että tämä oli sitten tässä. Olen ollut onneton kanssasi 20vuotta, mutta päätin kestää lasten takia ja nyt lähden.

Kyllä olen sitä mieltä, että jos kokee olonsa onnettomaksi toisen kanssa ja rakastuu ja uskaltaa sillä riuhtaista itsensä eroon, niin se on hyvä. Vaikka se rakastuminen toiseen ei kestäisikään kuin hetken. Juuri sen, että uskaltaa tehdä ratkaisun.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:39"]

"Eli ero on juuri siinä. Jos mies ei minua rakasta, niin miksi helvetissä minun pitäisi hänen kanssaan pilata oma elämäni kuolemaan asti. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja maailmaan miehiä mahtuu. Yksi jos lähtee, niin jostain voi putkahtaa aivan ihana tapaus eteen ja ainakin minä olen todella kiitollinen, että erosimme avokkini kanssa ja hän petti minua. Ilman sitä pettämistä, olisin jäänyt ilman tätä kokemusta tämänhetkisen mieheni kanssa.

Ja jos nykyinen mieheni minua pettäisi, niin sitten pettäisi.  Minä olen aikuinen ihminen ja vahva ja pystyn elämään yksinkin, enkä ole riippuvainen, en edes nykyisestä aviomiehestäni. Jos hän haluaa lähteä, hän saa sen vapaasti tehdä. En ala sitomaan ketään itseeni.

Maailmassa nyt vain sattuu kaikenlaista ja niiden asioiden kanssa on elettävä. Kukaan ei voi mennä vannomaan, että juuri minua ei petetä. Siksi kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja olla sen verran riippumaton, että tietää pärjäävänsä yksinkin, jos niin käy. Elämä ei ole mitään harlekiinitarinaa, missä yhtäkkiä rakastutaan ja sitten eletään onnellisina elämä loppuun. Rakkaus kuolee tai rakkauden huumassa ei huomaa, että tuon ihmisen kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Kun arki koittaa, huomaa, että olemmekin aivan vieraita toisillemme, kun alkuhuuma meni ohitse. 

Elämä on sellaista, kuin sen itse tekee itselleen. Kannattaa nauttia tästä päivästä, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan"

Pitäisikö edellinen kirjoitus näyttää niille neljälle lapselle, joilta tässä perhe hajoaa? "Maailmassa nyt vaan sattuu kaikenlaista? Elämä on sellaista, kuin sen tekee itselleen?" Mikä sinusta on tehnyt noin kylmän? Se, että eksäsi petti sinua? Eikö olisikin irvokasta..?

[/quote]  Kylmä...Siis sekö tekee kylmän, että en päivittäin kyttää petääkö mieheni tai ole naivi ja ajattele, että mies ei ikinä petä. Olen realisti ja tiedän, että maailmassa saattaa sattua vaikka mitä, mihin en voi itse vaikuttaa. Minä luon itse oman elämäni. Onko se jotenkin väärin, että ajattelen niin, että olen vahva ja jos nykyinen mieheni lähtee lätkimään, tulen siitä selviämään.

Maailmassa oikeasti sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ketään ei voi omistaa, tai määrätä sanomalla, että soo soo, älä petä. Elämää kannattaa elää niin, että pystyy elättämään lapsensa, vaikka mies kuolisi tai jättäisi. Samoin myös itsetuntonsa niin, että ei romahda, jos mies sattuukin lähtemään.

Sekö on kylmyyttä, että ei ripustaudu toiseen niin, että se on elämän ainoa mahdollisuus elää? Miksi ei voi vain rakastaa ja ajatella, että huominen tuo omat murheensa ja selvitän ne sitten, jos niitä tulee. Mitä sillä voittaa, että uinuu harhaan, että minun kohdalle ei tapahdu koskaan mitään. Aina voi jotain sattua ja silti täytyy jatkaa elämää. Kun tietää elämän realiteetit (seuraa esimerksi ympäristöään, huomaa, kuinka paljon eroja tulee pettämisen takia), on helpompi nauttia tästä päivästä.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä ja naivi

[/quote]

Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..

Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.

Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset.

[/quote]  surullista, jos lapset ovat olleet sinulle uhraus. Lasten pitäisi olla aina rikkaus ja lahja. Olisi karmeaa oikeasti elää suhteessa, missä nainen on marttyyri ja kokee uhranneensa itsensä lasten takia vain siksi, että toinen on luvannut seisoa vieressä.

Minulle lapset oli lahja ja rikkaus ja olen onnellinen, että heidät sain ja en kyllä ole koskaan kokenut uhranneeni itseäni lasten vuoksi.

Sinä tunnut ajattelevan, että olet uhrannut itsesi lasten vuoksi ja miehen on maksettava siitä loppuelämä, kun suostuit pilaamaan elämästäsi muutaman vuoden lasten takia. Aika ahdistavaa. Lapsillekin.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:39"]

"Eli ero on juuri siinä. Jos mies ei minua rakasta, niin miksi helvetissä minun pitäisi hänen kanssaan pilata oma elämäni kuolemaan asti. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja maailmaan miehiä mahtuu. Yksi jos lähtee, niin jostain voi putkahtaa aivan ihana tapaus eteen ja ainakin minä olen todella kiitollinen, että erosimme avokkini kanssa ja hän petti minua. Ilman sitä pettämistä, olisin jäänyt ilman tätä kokemusta tämänhetkisen mieheni kanssa.

Ja jos nykyinen mieheni minua pettäisi, niin sitten pettäisi.  Minä olen aikuinen ihminen ja vahva ja pystyn elämään yksinkin, enkä ole riippuvainen, en edes nykyisestä aviomiehestäni. Jos hän haluaa lähteä, hän saa sen vapaasti tehdä. En ala sitomaan ketään itseeni.

Maailmassa nyt vain sattuu kaikenlaista ja niiden asioiden kanssa on elettävä. Kukaan ei voi mennä vannomaan, että juuri minua ei petetä. Siksi kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja olla sen verran riippumaton, että tietää pärjäävänsä yksinkin, jos niin käy. Elämä ei ole mitään harlekiinitarinaa, missä yhtäkkiä rakastutaan ja sitten eletään onnellisina elämä loppuun. Rakkaus kuolee tai rakkauden huumassa ei huomaa, että tuon ihmisen kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Kun arki koittaa, huomaa, että olemmekin aivan vieraita toisillemme, kun alkuhuuma meni ohitse. 

Elämä on sellaista, kuin sen itse tekee itselleen. Kannattaa nauttia tästä päivästä, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan"

Pitäisikö edellinen kirjoitus näyttää niille neljälle lapselle, joilta tässä perhe hajoaa? "Maailmassa nyt vaan sattuu kaikenlaista? Elämä on sellaista, kuin sen tekee itselleen?" Mikä sinusta on tehnyt noin kylmän? Se, että eksäsi petti sinua? Eikö olisikin irvokasta..?

[/quote]  Kylmä...Siis sekö tekee kylmän, että en päivittäin kyttää petääkö mieheni tai ole naivi ja ajattele, että mies ei ikinä petä. Olen realisti ja tiedän, että maailmassa saattaa sattua vaikka mitä, mihin en voi itse vaikuttaa. Minä luon itse oman elämäni. Onko se jotenkin väärin, että ajattelen niin, että olen vahva ja jos nykyinen mieheni lähtee lätkimään, tulen siitä selviämään.

Maailmassa oikeasti sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ketään ei voi omistaa, tai määrätä sanomalla, että soo soo, älä petä. Elämää kannattaa elää niin, että pystyy elättämään lapsensa, vaikka mies kuolisi tai jättäisi. Samoin myös itsetuntonsa niin, että ei romahda, jos mies sattuukin lähtemään.

Sekö on kylmyyttä, että ei ripustaudu toiseen niin, että se on elämän ainoa mahdollisuus elää? Miksi ei voi vain rakastaa ja ajatella, että huominen tuo omat murheensa ja selvitän ne sitten, jos niitä tulee. Mitä sillä voittaa, että uinuu harhaan, että minun kohdalle ei tapahdu koskaan mitään. Aina voi jotain sattua ja silti täytyy jatkaa elämää. Kun tietää elämän realiteetit (seuraa esimerksi ympäristöään, huomaa, kuinka paljon eroja tulee pettämisen takia), on helpompi nauttia tästä päivästä.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä ja naivi

[/quote]

Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..

Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.

Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset.

[/quote]  surullista, jos lapset ovat olleet sinulle uhraus. Lasten pitäisi olla aina rikkaus ja lahja. Olisi karmeaa oikeasti elää suhteessa, missä nainen on marttyyri ja kokee uhranneensa itsensä lasten takia vain siksi, että toinen on luvannut seisoa vieressä.

Minulle lapset oli lahja ja rikkaus ja olen onnellinen, että heidät sain ja en kyllä ole koskaan kokenut uhranneeni itseäni lasten vuoksi.

Sinä tunnut ajattelevan, että olet uhrannut itsesi lasten vuoksi ja miehen on maksettava siitä loppuelämä, kun suostuit pilaamaan elämästäsi muutaman vuoden lasten takia. Aika ahdistavaa. Lapsillekin.

[/quote]

Siis minä olen lapseton nainen. Ihan metsään menee.

"Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..

Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.

Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset."

Juurikin näin! Väkivalta, riippuvuudet, tai pitempiaikainen totaalinen rakkaudettomuus ovat asia erikseen. Ap:n kertoman tilanteen totuudenmukaisuutta ei edes ap tiedä kuultuaan vain yhden puolen kertomuksen.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:47"]

On sulla jälleen ala-arvoista kommenttia tässä ketjussa. Et keksinyt tälläkään kertaa mitään uutta, samaa paskaa kieputat jälleen. Ja taas ripottelet tarinaasi sivujuonteiksi peppupanot, levinneet toosat, timmit nuoret tytöt, riipputissit, alistetut äidit, kulissit, pakkoliitot jne. Ne ovat omia mielikuviasi, omassa päässäsi leijuvia pakkomielteitä. Yritä nähdä ihminen.

[/quote] Ymmärrätkö, että meitä keskustelijoita on täällä useita. Minä puhuin peppupanoista, mutta en ole sanallakaan maininnut kulisseja, pakkoliittoja tai alistettuja äitejä, toosia tai tissejä. Ihan nuori tyttökään en ole.

Huomenna onkin taas treffit naimisissaolevan miehen kanssa :) Mielenkiintoista lukea tätä ketjua. Vaimo ei tiedä meistä mitään, eikä ole tarvetta tietääkään. Pidämme vain hauskaa ja minulla ei ole mitään tarvetta ottaa miestä itselleni.

Joskus näen tätä vaimoa ja mietin, että tajuaakohan hän, että kuinka hataralla pohjalla hänen elämänsä on. Kovin ei kannattais ylimielinen olla, koska se voi ärsyttää laittamaan vaikka nimettömän viestin.

Aviovaimoilla pöksyt tärisee pelosta, kun tajuavat, että ehkä heidänkään miehensä ei niin kiltti ja uskollinen ole, kuin he ovat luulleet.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:47"]vl:t menevät kyllä naimisiin rakkaudesta. heillehän se (yleensä) on elinikäinen liitto, joten miksi menisivät naimisiin, jos eivät rakasta eivätkä haluaisi loppuelämää puolisonsa kanssa viettää? kun täällä joku väitti, että vl:t eivät rakkaudesta mene naimisiin, vaan painostuksen alla.

voihan toki olla että rakkaus joskus hiipuu, arki tulee jokaiseen suhteeseen. oli vl tai ei. kyllä pettäjiä on vl:issäkin, toki vähemmän. mutta varmasti ap:nkin mies on naimisiinmennessään rakastanut. luultavasti rakastaa edelleen, mutta onhan ihastuminen kiva tunne ja alkuhuuma ja kaikki salailu voi myös viehättää.

joku sanoi myös että vl:ille suuri lapsiluku on pääsylippu taivaaseen. näin ei kyllä ole. vl:issä on myös lapsettomia pareja, ei kaikki saa lapsia. lapsimääräträ ei ole missään raamatussakaan sanottu niin, että lapsia täytyisi tehdä kymmeniä ennen kuin taivaaseen pääsee. vl:illä vain on yleensä paljon lapsia siksi, että suht nuorena mennään naimisiin ja ehkäisyä ei käytetä, siinä hedelmälliset nuoret ehtivät kyllä monta lasta saamaan.

jännä miten vl:t paheksuttaa tällä palstalla. jokaisessa uskonnossa varmasti on omat ongelmansa sekä asiat joista muut jauhaa. antaisitte olla, miksi jauhatte asiasta joka ei teihin vaikuta millään tavalla?

t. vl-äiti

[/quote]

Sori piti antaa alapeukun sijaan yläpeukku! t. Vl-nainen

Puolet liitoista päättyy eroon (avoliitot useammin) ja melko iso osa pettämisen takia. Kannattaa varmaan laskeutua alas sieltä norsunluutornista ja tajuta, että 40v ja 50v ovat niitä aikoja, jolloin pitkätkin liitot hajoaa, kun yleensä mies löytää uuden. 

Kuinka monelle onkaan käynyt niin, että on vannonut, että mieheni ei koskaan ja sitten vähän ajan päästä on tärskähtänyt totuus esille ja kaikki romahtanut.

No niin. Ap on niin nuori, että voi seurustella salasuhteessa vaikka 10 vuotta, ja vasta sitten lähteä etsimään omaa elämänkumppania. Ja mitä siitä sitten. Hänellä on kokemus rakastumisesta, parisuhde. Voi olla että ero tulee ennen kuin 10 vuotta salasuhdetta tulee täyteen - veikkaan että alkaa ärsyttää jossakin vaiheessa kun kaikki joulut, juhannukset, vaput, uudetvuodet saa salarakas viettää sinkkuna kavereiden kanssa, ja oman kullan kainaloon pääsee vain salaa. Mutta on sekin elämää. Ja eräänlaista rakkautta. Varmasti ap oppii siitä jotakin, seuraavaa suhdettaan varten.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:48"]Ompas täällä vihaisia naisia :D eiköhän timmi synnyttämätön nainen ole parempi petikumppani kun jo 3 lasta porsinut nainen.. Miettikääs

[/quote][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:48"]Ompas täällä vihaisia naisia :D eiköhän timmi synnyttämätön nainen ole parempi petikumppani kun jo 3 lasta porsinut nainen.. Miettikääs

[/quote Sairasta puhetta! Hae terapiaa ja lääkitystä itsellesi pian!

Naiset on alistettuja tässä uskontokunnassa, se on totuus. Tiedän kun on kokemusta

t. ex vl-nainen

Toivottavasti jokainen pettäjä saa maistaa omaa lääkettään. Niin idiootteja, itsekeskeisiä luusereita he tuntuvat olevan.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:19"]

Ei ketään vl-yhteisössä painosteta naimisiin. Jonkinlaiselta selkärangattomuudelta vaikuttaa miehen selitykset. Avioliiton onni tai onnettomuus on loppupelissä kahden kauppa, ei minkään "tahon".

[/quote]

Ei painosteta, mutta moni ajautuu naimisiin ajattelematta itse asiaa riittävästi. Avioliitto on nimenomaan tahdon asia. Kahden henkilön tahdon ja sitoutumisen aikaansaama pysyvä liitto. Jos tuo hairahtanut mies panostaisi vaimoonsa saman verran eforttia kuin tähän ihastukseensa, eiköhän suhde vaimoonkin olisi paremmalla tolalla. Se, mihin ehkä olette ryhtymässä, on sellainen mankeli, etten ihan äkkiseltään suosittele sitä kenellekään. Anna miehelle mahdollisuus korjata asiansa ja perheensä. Anna hänelle tilaa ja mahdollisuus. Jos hän siltikin jättää vaimonsa ja uskonsa, tehkää mitä haluatte. 

[/quote] Olen itse mies, joka on kokenut vastaavan asian. Olen naimisissa, kotona seksiasiat 0, siksi ajauduin ulkopuoliseen suhteeseen. Suhde kehittyi hyvin läheiseksi, seurustelin rakkaan ihastukseni kanssa yli 5v. Tavattiin muutama kerta viikossa.

Olin vanhempi kuin salarakkaani, jota rakastin, mutta kotona oli kaksi lasta ja ns. isän vastuut.

Jouduin tekemään raskaan päätöksen, jätin salarakkaani. Ero ja uusi liitto oli hyvin lähellä todellisuutta. Eroni salarakkaasta tapahtui jo vuosi sitten, silti vieläkin kaipaava haikeus kiusaa minua ja varmaan häntäkin.

Nyt yritän vaimoni kanssa elää kunnollista parisuhdetta vaikka seksi asiat ovat sitä mitä on.

[/quote]  Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun. Vaimo, kun saa pitää miehensä, joka ei rakasta häntä. Mies, joka tekee velvollisuutensa ja lapset, jotka vaistoavat, että kotona ei ole kaikki hyvin.

Hyvää loppuelämää teille vain.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:02"]

Toivottavasti jokainen pettäjä saa maistaa omaa lääkettään. Niin idiootteja, itsekeskeisiä luusereita he tuntuvat olevan.

[/quote] Mä maistelen mieluummin sun miehesi ihanaa munaa ;)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:19"]

Ei ketään vl-yhteisössä painosteta naimisiin. Jonkinlaiselta selkärangattomuudelta vaikuttaa miehen selitykset. Avioliiton onni tai onnettomuus on loppupelissä kahden kauppa, ei minkään "tahon".

[/quote]

Ei painosteta, mutta moni ajautuu naimisiin ajattelematta itse asiaa riittävästi. Avioliitto on nimenomaan tahdon asia. Kahden henkilön tahdon ja sitoutumisen aikaansaama pysyvä liitto. Jos tuo hairahtanut mies panostaisi vaimoonsa saman verran eforttia kuin tähän ihastukseensa, eiköhän suhde vaimoonkin olisi paremmalla tolalla. Se, mihin ehkä olette ryhtymässä, on sellainen mankeli, etten ihan äkkiseltään suosittele sitä kenellekään. Anna miehelle mahdollisuus korjata asiansa ja perheensä. Anna hänelle tilaa ja mahdollisuus. Jos hän siltikin jättää vaimonsa ja uskonsa, tehkää mitä haluatte. 

[/quote] Olen itse mies, joka on kokenut vastaavan asian. Olen naimisissa, kotona seksiasiat 0, siksi ajauduin ulkopuoliseen suhteeseen. Suhde kehittyi hyvin läheiseksi, seurustelin rakkaan ihastukseni kanssa yli 5v. Tavattiin muutama kerta viikossa.

Olin vanhempi kuin salarakkaani, jota rakastin, mutta kotona oli kaksi lasta ja ns. isän vastuut.

Jouduin tekemään raskaan päätöksen, jätin salarakkaani. Ero ja uusi liitto oli hyvin lähellä todellisuutta. Eroni salarakkaasta tapahtui jo vuosi sitten, silti vieläkin kaipaava haikeus kiusaa minua ja varmaan häntäkin.

Nyt yritän vaimoni kanssa elää kunnollista parisuhdetta vaikka seksi asiat ovat sitä mitä on.

[/quote]

hatun nosto! Tässä on sitä 'tahdon' meininkiä!

[/quote] En todellakaan haluaisi olla tämä vaimo, joka "saa" pitää miehensä miehen velvollisuuden takia. Mitä ihmiselämän tuhlausta sen takia, että pelätään, mitä ulkopuoliset sanoo.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:48"]Ompas täällä vihaisia naisia :D eiköhän timmi synnyttämätön nainen ole parempi petikumppani kun jo 3 lasta porsinut nainen.. Miettikääs

[/quote][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:48"]Ompas täällä vihaisia naisia :D eiköhän timmi synnyttämätön nainen ole parempi petikumppani kun jo 3 lasta porsinut nainen.. Miettikääs

[/quote Sairasta puhetta! Hae terapiaa ja lääkitystä itsellesi pian!

[/quote]

Jaa-a, taas tää lääke-kortti kun mitään muuta ei keksitä :D en tarvi lääkitystä kiitos vaan huolenpidosta. Sinä taasen voisit opetella lainaamaan tekstiä oikein.