Salasuhteessa ja rakastunut naimisissa olevaan vl-mieheen

Menipä taas ihan paskaksi tämäkin ketju. Alku oli ihan hyvää keskustelua. 

Ei ollutkaan tarkoitus alkaa ja emminkin melko pitkään. Rakkaus vaan voitti lopulta. Uskon ja toivon totisesti , että mies on minulle se oikea ja ainut elämänkumppani. Ja siihen en suostuisi ollenkaan, että mies lapset takiani jättäisi. T ap

Siis täälon mahdoton hulabaloo! :D Ap ei tee mitään väärää... hänhän on sinkku ja vapaa tekemään mitä tahtoo. Mies tekee väärin vaimoaan kohtaan, mutta jos mies on suhteessa onneton kannattaa heidän erota. Sitten vasta kun mies on saanut tarpeeksi aikaa toipua erosta teidän kannattaa jatkaa tapailua. Laastarisuhteet ei vaan yksinkertaisesti kestä...nyt voit vain jännittää miten heidän suhteen käy

Minullakin on suhde vl-mieheen, mutta sivusuhteena pysyykin. Tiedostan realiteetit ja olen päättänyt vain nauttia tästä huumasta niin kauan kuin sitä kestää. On sitä jo jokunen vuosi kestänytkin. Perhettä emme koskaan perusta, enkä kannusta miestä jättämään vaimoaan ja lapsiaan, mutta vietämme aikaa yhdessä aina kun voimme. 

Ja millainen mies vikittelee toista, kun kotona on tuo tilanne. Mies ei taida jaksaa olla mies ja pakenee tilannetta ap:n luo. Sinänsä ymmärrettävää, sillä vl miehellä on paljon vastuuta kannettavanaan. Väärin se silti on. Enkä ymmärrä, miten ap voisi olla niin julma toiselle nuorelle naiselle, että riistäisi tältä mahdollisuuden rakkauteen.

vl:t menevät kyllä naimisiin rakkaudesta. heillehän se (yleensä) on elinikäinen liitto, joten miksi menisivät naimisiin, jos eivät rakasta eivätkä haluaisi loppuelämää puolisonsa kanssa viettää? kun täällä joku väitti, että vl:t eivät rakkaudesta mene naimisiin, vaan painostuksen alla.

voihan toki olla että rakkaus joskus hiipuu, arki tulee jokaiseen suhteeseen. oli vl tai ei. kyllä pettäjiä on vl:issäkin, toki vähemmän. mutta varmasti ap:nkin mies on naimisiinmennessään rakastanut. luultavasti rakastaa edelleen, mutta onhan ihastuminen kiva tunne ja alkuhuuma ja kaikki salailu voi myös viehättää.

joku sanoi myös että vl:ille suuri lapsiluku on pääsylippu taivaaseen. näin ei kyllä ole. vl:issä on myös lapsettomia pareja, ei kaikki saa lapsia. lapsimääräträ ei ole missään raamatussakaan sanottu niin, että lapsia täytyisi tehdä kymmeniä ennen kuin taivaaseen pääsee. vl:illä vain on yleensä paljon lapsia siksi, että suht nuorena mennään naimisiin ja ehkäisyä ei käytetä, siinä hedelmälliset nuoret ehtivät kyllä monta lasta saamaan.

jännä miten vl:t paheksuttaa tällä palstalla. jokaisessa uskonnossa varmasti on omat ongelmansa sekä asiat joista muut jauhaa. antaisitte olla, miksi jauhatte asiasta joka ei teihin vaikuta millään tavalla?

t. vl-äiti

Ompas täällä vihaisia naisia :D eiköhän timmi synnyttämätön nainen ole parempi petikumppani kun jo 3 lasta porsinut nainen.. Miettikääs

300 ohittaa hienosti kirjoitteluillaan pointin. Miten mikään kirjoittamastasi liittyy siihen asiaan, josta sinulle kirjoitettiin? eli että pettäminen on väärin, mistä tahansa syystä, ja vielä enemmän väärin kun siitä joutuvat viattomat lapset kärsimään. Väitän myös, ettet ole koskaan ketään rakastanutkaan jossei sinua loukkaisi se että rakastamasi ihminen sinua pettäisi. Se on juuri sitä kylmyyttä, johon normaali, tunteva ihminen ei pystyisi.

Kukaan ei ole väittänytkään, ettei pettämisestä selviäisi tai että oma itsetunto pitäisi päästää niin alas, että joku toinen sen sinulta saisi vietyä. Muttei pettäminen ole missään tilanteessa oikeutettua, se on nimenomaan heikon ja epävarman ihmisen toimintatapa. Heikko ei ole se, joka suree kokemaansa vääryyttä, vaan se joka oman heikkoutensa takia toisia tarpeettomasti loukkaa. Vielä kerran nyt painotan, ettei kysymys ole siitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, aina voi erota ennen pettämistä. Varsinkin, kun lapsia on perheessä, olisi järkevintä yhteisen vanhemmuuden jatkumisen kannalta mahdollisimman sovussa erota, jottei lasten tarvitsisi yhtään enempää kärsiä. Pettäminen ei liene se keino. Josko nyt viimein asiani menisi perille?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:47"]vl:t menevät kyllä naimisiin rakkaudesta. heillehän se (yleensä) on elinikäinen liitto, joten miksi menisivät naimisiin, jos eivät rakasta eivätkä haluaisi loppuelämää puolisonsa kanssa viettää? kun täällä joku väitti, että vl:t eivät rakkaudesta mene naimisiin, vaan painostuksen alla.

voihan toki olla että rakkaus joskus hiipuu, arki tulee jokaiseen suhteeseen. oli vl tai ei. kyllä pettäjiä on vl:issäkin, toki vähemmän. mutta varmasti ap:nkin mies on naimisiinmennessään rakastanut. luultavasti rakastaa edelleen, mutta onhan ihastuminen kiva tunne ja alkuhuuma ja kaikki salailu voi myös viehättää.

joku sanoi myös että vl:ille suuri lapsiluku on pääsylippu taivaaseen. näin ei kyllä ole. vl:issä on myös lapsettomia pareja, ei kaikki saa lapsia. lapsimääräträ ei ole missään raamatussakaan sanottu niin, että lapsia täytyisi tehdä kymmeniä ennen kuin taivaaseen pääsee. vl:illä vain on yleensä paljon lapsia siksi, että suht nuorena mennään naimisiin ja ehkäisyä ei käytetä, siinä hedelmälliset nuoret ehtivät kyllä monta lasta saamaan.

jännä miten vl:t paheksuttaa tällä palstalla. jokaisessa uskonnossa varmasti on omat ongelmansa sekä asiat joista muut jauhaa. antaisitte olla, miksi jauhatte asiasta joka ei teihin vaikuta millään tavalla?

t. vl-äiti

[/quote]

Kannattaako noin nuorena mennä naimisiin ? Se 23v mies huomasi että hei, hänellä on vielä nuoruus elämättä ja muut naiset kokematta kun on jo sidoksissa vaimoon ja lapsiin. Se voi olla aika kova paikka miehelle. Tajuaa että ei haluakkaan sellasta elämää kun on vähän jo aikuistunut. Nuorena ei tajua sitä vielä..

Naissa kay yleensa niin, etta saat napattua miehen jos olet kovasti nuorempi. Sen jalkeen mies alkaa maistua tylsemmalta ja eroatte. Sen jalkeen seuraavaa varattua katselemaan.

Naisia kiinnostaa eniten sellainen mies joka kiinnostaa muitakin naisia. Varattu mies. Vallassa oleva mies. Rahakas mies.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:58"]En jaksa lukea kaikkia vastauksia. Mutta vastaan siis ns. puhtaalta pöydältä, kun ei ole muut vastaukset vaikuttamassa ajatuksiini. 

Olkoot siis provo tai ei. Mutta asun siis seudulla, missä on paljon lestadiolaisia. Nuoresta asti heitä valmennetaan parisuhteeseen ja siihen, että saavat paljon lapsia, että pääsevät taivaaseen. Lapsi itsessään ei ole tärkeä, joten he itsekään eivät ole saaneet sillä tavalla rakastavaa lapsuutta, että heidät olisi huomioitu yksilönä.

Seksi on jotain salamyhkäistä siellä takana. Joten nuoret menevät nuorina naimisiin, kun normaali seksihalut tulevat. Mennään massan mukana ja tehdään lapsi kerran vuodessa unohtaen, mitä itse haluaa elämältään. Koko ajan painotetaan sitä, että tämä maanpäällinen elämä on vain pieni pätkä ja me päässään taivaaseen ja siellä ilo repeää.

Mutta kas, jos joku pysähtyy ja alkaa miettimään, että mitä minä haluan. Eli ap.n tapaus ei ole mitenkään erikoinen. Mies tai nainen saattaa herätä joku aamu katsomaan puolisoaan, että minä en tuota rakasta. Olen toteuttanut yhteisön toiveet ja mennyt naimisiin ja lisääntynyt.

Ja sitten jos sattuu rakastumaan johonkin muuhun, hyökkää ihmiset kivittämään, että täytä velvollisuutesi, kun olet siittänyt neljä lasta ja et voi jättää vaimoa ja olet sika ja äkkiä takaisin kotiin lisääntymään holtittomasti rakkaudettomaan liittoon ja odottamaan, että taivaassa se palkitaan.

Miksi ei vl-mies tai nainen ihan samalla tavalla, kuin muutkin ihmiset voi herätä, että hei, haluan elää omaa elämää ja mitä minä itse haluan. Haluanko toteuttaa vain yhteisön toiveet. Vai saako kruunun päälaelleen, jos elää kituuttaa siinä rakkaudettomassa liitossa ja panee uuden lapsen alkuun joka vuosi, ettei yhteisö ihmettele, missä mennään.

Muutkin ihmiset menevät vääristä syistä naimisiin ja eroja tulee. Vl-perheissä on vain se ero, että lapsia on vain useampi, koska uskoon kuuluu tehdä paljon lapsia, koska lapsimäärä takaa taivaspaikan. Ja kun lapsia ei ajatella yksilöinä, eivät he opi miettimään(ja eivät uskalla, koska salaperäinen Jumala voi tulla rankaisemaan ja heittää tulimereen), mitä he itse haluavat elämältään. Jopa homot menevät naimisiin naisen kanssa, kun eivät uskalla elää omaa elämää.

Sekö on palstamammojen mielestä parempi, että tämä vl-pari elää yhdessä elämänsä loppuun huonossa ja rakkaudettomassa liitossa ja lapset kärsivät siitä, että pariskunta on vain pakosta yhdessä ja ilmapiiri on huono. Onko todella niin, että naiset haluavat vaikka väkisin pitää miehen itsellään ja eivät anna tämän ottaa eroa. Sekö on hienoa elämää, että mies elää teidän kanssanne ja lopulta inhoaa teitä ja kosketusta teihin ja haluaisi kiihkeästi elää jossain muualla, sitä omaa, ainutlaatuista elämää, eikä vain uhrautuen suvun, uskonnon ja vaimon takia. Siitäkö te vaimot nautitte, kun saatte miehen pakotettua elämään kanssanne.

Ihmiset menevät vääristä syistä naimisiin. Varsinkin uskonnollisissa yhteisöissä ja ahtaissa maaseutupaikoissa. Vielä 30 vuotta sitten oli tapana ns. korjata jäljet vahinkoraskaudesta ja mennä vihille maha pystyssä. Kuinka kauan luulette, että tällainen liitto pysyy onnellisena. Ja jos tällaisessa liitossa mies löytää toisen, niin se toinen nainen on huora, kun rikkoo "hyvän" liiton ja vaimo haluaa miehen pitää väkisin aviomiehenään, vaikka mies ei rakasta häntä, eikä ole koskaan rakastanutkaan. Vaan kyseessä on pakkoavioliitto.

[/quote]

Tämä! Fiksuin kommentti täällä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:31"]

300 ohittaa hienosti kirjoitteluillaan pointin. Miten mikään kirjoittamastasi liittyy siihen asiaan, josta sinulle kirjoitettiin? eli että pettäminen on väärin, mistä tahansa syystä, ja vielä enemmän väärin kun siitä joutuvat viattomat lapset kärsimään. Väitän myös, ettet ole koskaan ketään rakastanutkaan jossei sinua loukkaisi se että rakastamasi ihminen sinua pettäisi. Se on juuri sitä kylmyyttä, johon normaali, tunteva ihminen ei pystyisi.

Kukaan ei ole väittänytkään, ettei pettämisestä selviäisi tai että oma itsetunto pitäisi päästää niin alas, että joku toinen sen sinulta saisi vietyä. Muttei pettäminen ole missään tilanteessa oikeutettua, se on nimenomaan heikon ja epävarman ihmisen toimintatapa. Heikko ei ole se, joka suree kokemaansa vääryyttä, vaan se joka oman heikkoutensa takia toisia tarpeettomasti loukkaa. Vielä kerran nyt painotan, ettei kysymys ole siitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, aina voi erota ennen pettämistä. Varsinkin, kun lapsia on perheessä, olisi järkevintä yhteisen vanhemmuuden jatkumisen kannalta mahdollisimman sovussa erota, jottei lasten tarvitsisi yhtään enempää kärsiä. Pettäminen ei liene se keino. Josko nyt viimein asiani menisi perille?

[/quote] Jos se on ainoa keino repiä itsensä irti helvetistä. Tai ihmiset nyt vain voivat jopa rakastua, jos ovat menneet vääristä syistä naimisiin.

Ilmoita meille kun mies jättää naisesa ja ottaa sinut. Sitä odotellessa ja neljä lasta johan he tekevät viellä lisää.

Joku vihanen vl-Akka alapeukuttaa kaikki totuuden sisältävät viestit HAHHAHA. Ottaa koville selvästi

Mikä siltikään estää eroamasta ennen pettämistä?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:31"]

300 ohittaa hienosti kirjoitteluillaan pointin. Miten mikään kirjoittamastasi liittyy siihen asiaan, josta sinulle kirjoitettiin? eli että pettäminen on väärin, mistä tahansa syystä, ja vielä enemmän väärin kun siitä joutuvat viattomat lapset kärsimään. Väitän myös, ettet ole koskaan ketään rakastanutkaan jossei sinua loukkaisi se että rakastamasi ihminen sinua pettäisi. Se on juuri sitä kylmyyttä, johon normaali, tunteva ihminen ei pystyisi.

Kukaan ei ole väittänytkään, ettei pettämisestä selviäisi tai että oma itsetunto pitäisi päästää niin alas, että joku toinen sen sinulta saisi vietyä. Muttei pettäminen ole missään tilanteessa oikeutettua, se on nimenomaan heikon ja epävarman ihmisen toimintatapa. Heikko ei ole se, joka suree kokemaansa vääryyttä, vaan se joka oman heikkoutensa takia toisia tarpeettomasti loukkaa. Vielä kerran nyt painotan, ettei kysymys ole siitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, aina voi erota ennen pettämistä. Varsinkin, kun lapsia on perheessä, olisi järkevintä yhteisen vanhemmuuden jatkumisen kannalta mahdollisimman sovussa erota, jottei lasten tarvitsisi yhtään enempää kärsiä. Pettäminen ei liene se keino. Josko nyt viimein asiani menisi perille?

[/quote] Olet aika lapsellinen. Et voi tietää, mitä minkäkin perheen sisällä on. Lisäksi tunteilleen ei vain voi aina mitään. Itse olen pettänyt siksi, että elin eräänlaista alisteisessa suhteessa narsistimiehen kanssa. Olin kuin sumussa muutaman vuoden ja itsetunti oli todella alhaalla. Sitten tapasin miehen, joka näki minussa hienon naisen. Minä rakastuin aivan tulisesti ja menin jopa sänkyyn miehen kanssa. Tämän kautta sain voimaa repiä itseni irti sairaasta ihmissuhteesta.

Kaikki kyllä tuomitsivat minut, koska petin ns. kunnon miestä. Aivan sama, kunhan pääsin eroon sieltä nyrkin ja hellan välistä. Suhteeni vieraaseen mieheen ei jatkunut, mutta olen ikuisesti kiitollinen hänelle, että hän opetti minut taas rakastamaan itseäni.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:31"]

300 ohittaa hienosti kirjoitteluillaan pointin. Miten mikään kirjoittamastasi liittyy siihen asiaan, josta sinulle kirjoitettiin? eli että pettäminen on väärin, mistä tahansa syystä, ja vielä enemmän väärin kun siitä joutuvat viattomat lapset kärsimään. Väitän myös, ettet ole koskaan ketään rakastanutkaan jossei sinua loukkaisi se että rakastamasi ihminen sinua pettäisi. Se on juuri sitä kylmyyttä, johon normaali, tunteva ihminen ei pystyisi.

Kukaan ei ole väittänytkään, ettei pettämisestä selviäisi tai että oma itsetunto pitäisi päästää niin alas, että joku toinen sen sinulta saisi vietyä. Muttei pettäminen ole missään tilanteessa oikeutettua, se on nimenomaan heikon ja epävarman ihmisen toimintatapa. Heikko ei ole se, joka suree kokemaansa vääryyttä, vaan se joka oman heikkoutensa takia toisia tarpeettomasti loukkaa. Vielä kerran nyt painotan, ettei kysymys ole siitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, aina voi erota ennen pettämistä. Varsinkin, kun lapsia on perheessä, olisi järkevintä yhteisen vanhemmuuden jatkumisen kannalta mahdollisimman sovussa erota, jottei lasten tarvitsisi yhtään enempää kärsiä. Pettäminen ei liene se keino. Josko nyt viimein asiani menisi perille?

[/quote] Ohiksena vaan sanon, että minä ymmärrän pettämisen näissä vl-suhteissa. Ei niitä voi verrata normaalien ihmisten suhteisiin, joissa osapuolilla on vapaus erota ilman pelkoa lähipiirin selänkääntämisestä tai yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta. Jos on aina elänyt ahtaassa muotissa, ei ole uskallusta tai keinoja repäistä itseään irti. On kuitenkin vain inhimillistä silti ihastua, rakastua ja tuntea himoa. Oikein se ei ole, mutta silti ymmärrän pettämiseen päätyvää ihmistä niissä olosuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:41"]

Mikä siltikään estää eroamasta ennen pettämistä?

[/quote]Joskus vain ei ole muuta keinoa ja voimaa

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:39"]

"Eli ero on juuri siinä. Jos mies ei minua rakasta, niin miksi helvetissä minun pitäisi hänen kanssaan pilata oma elämäni kuolemaan asti. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja maailmaan miehiä mahtuu. Yksi jos lähtee, niin jostain voi putkahtaa aivan ihana tapaus eteen ja ainakin minä olen todella kiitollinen, että erosimme avokkini kanssa ja hän petti minua. Ilman sitä pettämistä, olisin jäänyt ilman tätä kokemusta tämänhetkisen mieheni kanssa.

Ja jos nykyinen mieheni minua pettäisi, niin sitten pettäisi.  Minä olen aikuinen ihminen ja vahva ja pystyn elämään yksinkin, enkä ole riippuvainen, en edes nykyisestä aviomiehestäni. Jos hän haluaa lähteä, hän saa sen vapaasti tehdä. En ala sitomaan ketään itseeni.

Maailmassa nyt vain sattuu kaikenlaista ja niiden asioiden kanssa on elettävä. Kukaan ei voi mennä vannomaan, että juuri minua ei petetä. Siksi kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja olla sen verran riippumaton, että tietää pärjäävänsä yksinkin, jos niin käy. Elämä ei ole mitään harlekiinitarinaa, missä yhtäkkiä rakastutaan ja sitten eletään onnellisina elämä loppuun. Rakkaus kuolee tai rakkauden huumassa ei huomaa, että tuon ihmisen kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Kun arki koittaa, huomaa, että olemmekin aivan vieraita toisillemme, kun alkuhuuma meni ohitse. 

Elämä on sellaista, kuin sen itse tekee itselleen. Kannattaa nauttia tästä päivästä, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan"

Pitäisikö edellinen kirjoitus näyttää niille neljälle lapselle, joilta tässä perhe hajoaa? "Maailmassa nyt vaan sattuu kaikenlaista? Elämä on sellaista, kuin sen tekee itselleen?" Mikä sinusta on tehnyt noin kylmän? Se, että eksäsi petti sinua? Eikö olisikin irvokasta..?

[/quote]  Kylmä...Siis sekö tekee kylmän, että en päivittäin kyttää petääkö mieheni tai ole naivi ja ajattele, että mies ei ikinä petä. Olen realisti ja tiedän, että maailmassa saattaa sattua vaikka mitä, mihin en voi itse vaikuttaa. Minä luon itse oman elämäni. Onko se jotenkin väärin, että ajattelen niin, että olen vahva ja jos nykyinen mieheni lähtee lätkimään, tulen siitä selviämään.

Maailmassa oikeasti sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ketään ei voi omistaa, tai määrätä sanomalla, että soo soo, älä petä. Elämää kannattaa elää niin, että pystyy elättämään lapsensa, vaikka mies kuolisi tai jättäisi. Samoin myös itsetuntonsa niin, että ei romahda, jos mies sattuukin lähtemään.

Sekö on kylmyyttä, että ei ripustaudu toiseen niin, että se on elämän ainoa mahdollisuus elää? Miksi ei voi vain rakastaa ja ajatella, että huominen tuo omat murheensa ja selvitän ne sitten, jos niitä tulee. Mitä sillä voittaa, että uinuu harhaan, että minun kohdalle ei tapahdu koskaan mitään. Aina voi jotain sattua ja silti täytyy jatkaa elämää. Kun tietää elämän realiteetit (seuraa esimerksi ympäristöään, huomaa, kuinka paljon eroja tulee pettämisen takia), on helpompi nauttia tästä päivästä.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä ja naivi

[/quote]

Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..

Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.

Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset.

Täällä vl-mammojen mielestä miehen pitäisi pysyä avioliitossaan, koska on kerran naimisiin mennyt. ei saa erota vain koska se on syntiä. Loppuelämä täytyy porskuttaa onnettomassa suhteessa.

Siinä olen samaa mieltä, että joidenkin pitäisi harkita kaksi kertaa ennenkun menee nuorena naimisiin, ettei näin pääse käymään. Varsinkin lestojen.