Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Tuo äidin ja mummon välinen suhde on täysin sairas. Mummo manipuloi, ei kunnioita mitään rajoja. Äiti voi huonosti ja tietää lapsensa kärsivän tilanteesta. On vain niin tottunut rajojen venytykseen ettei tajua miten tilanteesta pääsiis ulos. On sairastunut rajattomuuteen jo lapsena.
Köytännössä äiti elää elämätöntä elämää, lapsi elää tilanteessa jossa äitiä mitätöidään hänen edessään jatkuvasti, toinen perheen ns aikuinen murentaa öidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti.
Lapsi saa mallin ihmissuhteista joissa käytetään sairasta valtaa ja aikuisista joista kukaan ei liiku missään, ei tee mitään, ei käytännössä edes elä.
Kuvio on niin epäterve kuon olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Kiitos viestistä. Ensin vaan pitäisi tietää mistä päästä aloitan. :)
Ap.
Itse aloittaisin heti tänään kartoittamalla sopivia vuokra-asuntoja lähiseuduilta. Jos äidilläsi on toiveita, missä hän haluaisi asua jatkossa, voitte katsella asuntoja yhdessä. Sitten yhteydenottoa vuokranantajiin ja välittäjiin heti tällä tai ensi viikolla.
Ratkaisu ongelmaasi on se, että äidilläsi on oma koti. Olisi pitänyt olla avioerosta asti, niin kuin normaaleilla ihmisillä. Voitte sitten kyläillä jatkossa ja käydä yhdessä kirjastossa ja puistossa kävelyllä yms.
Ei, vaan ap etsii itselleen ja lapselleen uuden kämpän. Jos äitiä yritetään saada muuttamaan, asiat pitkistyy ja mutkistuu. Kun se täytyisi saada muuttoon suostumaan, ja eihän tuollainen riippa suostu.
Oman muuttonsa suhteen ap sen sijaan voi vaan asettaa äitinsä tapahtuneiden tosiasioiden eteen: Minä ja lapsi muutamme kahdestaan kahden viikon päästä, ja tämän asunnon vuokrasopimus umpeutuu silloin ja silloin. Etsitkö itse itsellesi kämpän vai autanko? Meidän kanssamme et tule asumaan.
Ei mitään keskustelua, ei selittelyä, ei perustelua. Tuollainen takertuja nimittäin vänkää ja väittää vastaan ikuisesti, jos sille selittää yhtään mitään. Sille täytyy vain tehdä selväksi, että näin minä olen päättänyt ja näin menetellään ja sinä elät sen asian kanssa.
Ap, sanot että olet masentunut ja väsynyt. Enkä kyllä ihmettele. Aloita siitä, että varaat terveyskeskuksen lääkäriltä ajan masennuksen hoidon aloittamiseksi. Nyt ei kannata istua vatuloimassa, että osaiskohan psykiatrinen sh auttaa ja onkohan aika miten vaikea saada. Älä nyt käytä viikkokausia tollaisen pohtimiseen. Soitat terkkarin ajanvaraukseen heti maanantaina. Ne tekee masennustestin ja määrää hoidon. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Kiitos viestistä. Ensin vaan pitäisi tietää mistä päästä aloitan. :)
Ap.
Aloita siitä, että printtaat viestin 61 tai kirjaat sen ohjeet paperille tiivistelmäksi. Ne antoi ammatti-ihminen, arvosta häntä ja ota onkeesi. Sosiaalityöntekijä on tilanteessasi paljon tärkeämpi auttaja kuin psykiatrinen sairaanhoitaja. Reagointisi on täysin asianmukaista elämäntilanteessasi, joka on kertakaikkisen mätä. Joten itse asiassa psykiatria on väärä avun lähde täysin, sinulle. Äidillesi voisivat ehkä tehdäkin jotain.
Tämä. Psykiatriasta on pelkkää haittaa, jos ongelma on ihan konkreettisissa elämäntilanteeseen liittyvissä asioissa. Ei se hoitajalle puhuminen energiaa tuo, päinvastoin. Terv. nimim. ravasin psyk.polilla melkein kymmenen vuotta ennen kuin ihan itse tajusin, että minun on muutettava olosuhteitani, eikä yritettävä väkisin saada aivojani sietämään sietämätöntä. Mitään hyötyä liudasta "ammattilaisia" ei ollut tuon tajuamisessa.
Joten toimintaa, ap. Toimintaa. Toimintaa. Toimintaa. Ei puhetta. Puhe ei johda mihinkään. Se on vain ongelmassa rypemistä -siis silloin, kun on joku konkreettinen nykyhetken ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Tuo äidin ja mummon välinen suhde on täysin sairas. Mummo manipuloi, ei kunnioita mitään rajoja. Äiti voi huonosti ja tietää lapsensa kärsivän tilanteesta. On vain niin tottunut rajojen venytykseen ettei tajua miten tilanteesta pääsiis ulos. On sairastunut rajattomuuteen jo lapsena.
Köytännössä äiti elää elämätöntä elämää, lapsi elää tilanteessa jossa äitiä mitätöidään hänen edessään jatkuvasti, toinen perheen ns aikuinen murentaa öidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti.
Lapsi saa mallin ihmissuhteista joissa käytetään sairasta valtaa ja aikuisista joista kukaan ei liiku missään, ei tee mitään, ei käytännössä edes elä.
Kuvio on niin epäterve kuon olla ja voi.
Sairas, ihanko totta? Onko sairasta, että vanha äiti asuu lapsensa luona? Minusta vaikuttaa ennemmin, että sairas on tämä suomalainen yhteiskunta. Miten mummo manipuloi? Miten lapsi muka kärsii mummonsa seurasta? Ja tuo rajattomuus, taas yksi pseudotieteellinen termi, joka ei tarkoita yhtään mitään. Äidillä on vähän pasmat sekaisin tällä hetkellä. Työttömyys varmaan aiheuttaa masennusta ja tarkoituksettomuutta. Sen asian voi korjata. Sen myötä moni muukin asia alkaa näyttää paremmalta.
Ei ap:n äiti mikään ihmishirviö ole. Hän on ap:n äiti ja lapsen mummo. "murentaa äidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti." Siis oikeesti, ihanko oikeasti olet ollut kärpäsenä katossa? Taivas, mitä kieltä täällä käytetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovistelija tässä taas, hei! En komppaa niitä, jotka ehdottavat keskustelua äidin kanssa. Jokin teidän välisessä kommunikaatiossa on niin pahasti pielessä, että en usko että siitä olisi vastaavaa hyötyä. Mutta jotain sinun täytyy nyt Ap tehdä saman tien. Ota yksi asia, johon puutut tiukasti. Älä keskustele, vaan sanele. Joka kerta, kun äitisi puuttuu lapsesi ravitsemukseen, toteat, että ”lopeta. Tämän asian päätän minä. Et saa toimia noin.” Toistat sitten sen sata kertaa. Voit perustella kerran, sen jälkeen vain ilmoitat miten asiat sinun huushollissasi, sinun lapsesi kohdalla tehdään. Tarvittaessa nostat ruoat takaisin kaappiin ja komennat lapsen pois keittiöstä. Muuta yksi asia nyt alkuun. Saat voimaa siitä, että pidät puolesi. Ja sen lapsen kanssa voi varmaan puhua. Tee säännöt selviksi, älä enää altista häntä manipuloinnille. Joku yllä osuvasti totesi, että äitisi on jo voittanut suosituin aikuinen -kisan.
Toistan vielä sen, että mieti huolella, mitä itse tästä tilanteesta hyödyt. Mikä on se tunne, mikä on se tarve, jota itsessäsi hoivaat pitämällä kiinni ongelmista? Sinullahan olisi myös vaihtoehtona luopua ongelmista. Onko ne vain tuttuja ja siksi turvallisia? Miksi ajattelet, että et pärjäisi?
Yllättävän asiallista keskustelua! Kiitos teille kaikille muille siitä. Trollaillaan jatkossakin sitten jossain toisessa ketjussa!
Kiitos viestistäsi.
Yhteen väliin jaksoinkin sanoa tiukasti aina äidilleni että minä päätän ja silloin se jotenkuten toimi kun sitä jaksoi päivästä toiseen jankuttaa. Nyt en ole enää jaksanut. Tyttö tietää että mummolta saa kaiken periksi. Toisaalta olemme tyttären kanssa kyllä läheisiä.
Olet oikeassa, että tässä on väsymystä ja muutoksen pelkoa. Välillä mietin, pärjäisinkö tytön kanssa kahdestaan, vaikka toisaalta haluaisin kodin, jossa itse päättäisin asioistani ja lapsen asioista.
Jotkut sanovat, että yksinhuoltajuudessa on se etu, että saa itse yksin päättää lapsen kasvatuksesta. Minulla ei ole edes sitä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
xssssssss kirjoitti:
Enkä ymmärrä ollenkaan neuvoja, joissa kerrotaan irtisanomaan oma asunto, en ollenkaan.
En tiedä onko äiti vuokrasopimukseen merkitty vuokralainen/alivuokralainen tai mitä ikinä, mutta senkin voi irtisanoa, työntää äidin käytävään ja soittaa sosiaalipäivystykseen, että täällä on asunnoton vanhus ja meillä se ei voi asua. Miksi ihmeessä pitäisi luopua omasta kodista, jos se on tällä hetkellä mieluinen ja todennäköisesti aivan liian suuri yhdelle vanhukselle?
Koska se on pienimmän riesan tie.
Sitäpaitsi asunto, jossa on asunut kiduttajan kanssa viisi vuotta, on täynnä huonoja muistoja. Paljon parempi muuttaa kokonaan uusiin ympyröihin.
Ap tarvitsee muutenkin vähän ravistelua, ja muutto on siihen aina ihan omiaan.
Kiduttajan, todellako!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Tuo äidin ja mummon välinen suhde on täysin sairas. Mummo manipuloi, ei kunnioita mitään rajoja. Äiti voi huonosti ja tietää lapsensa kärsivän tilanteesta. On vain niin tottunut rajojen venytykseen ettei tajua miten tilanteesta pääsiis ulos. On sairastunut rajattomuuteen jo lapsena.
Köytännössä äiti elää elämätöntä elämää, lapsi elää tilanteessa jossa äitiä mitätöidään hänen edessään jatkuvasti, toinen perheen ns aikuinen murentaa öidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti.
Lapsi saa mallin ihmissuhteista joissa käytetään sairasta valtaa ja aikuisista joista kukaan ei liiku missään, ei tee mitään, ei käytännössä edes elä.
Kuvio on niin epäterve kuon olla ja voi.
Sairas, ihanko totta? Onko sairasta, että vanha äiti asuu lapsensa luona? Minusta vaikuttaa ennemmin, että sairas on tämä suomalainen yhteiskunta. Miten mummo manipuloi? Miten lapsi muka kärsii mummonsa seurasta? Ja tuo rajattomuus, taas yksi pseudotieteellinen termi, joka ei tarkoita yhtään mitään. Äidillä on vähän pasmat sekaisin tällä hetkellä. Työttömyys varmaan aiheuttaa masennusta ja tarkoituksettomuutta. Sen asian voi korjata. Sen myötä moni muukin asia alkaa näyttää paremmalta.
Ei ap:n äiti mikään ihmishirviö ole. Hän on ap:n äiti ja lapsen mummo. "murentaa äidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti." Siis oikeesti, ihanko oikeasti olet ollut kärpäsenä katossa? Taivas, mitä kieltä täällä käytetään!
Kyllä. Kuvio on sairas. Ja lapselle erittäin vahingollinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanot että olet masentunut ja väsynyt. Enkä kyllä ihmettele. Aloita siitä, että varaat terveyskeskuksen lääkäriltä ajan masennuksen hoidon aloittamiseksi. Nyt ei kannata istua vatuloimassa, että osaiskohan psykiatrinen sh auttaa ja onkohan aika miten vaikea saada. Älä nyt käytä viikkokausia tollaisen pohtimiseen. Soitat terkkarin ajanvaraukseen heti maanantaina. Ne tekee masennustestin ja määrää hoidon. Siitä se lähtee.
Tämä vain pitkittää ongelmaa eikä auta mitään. Masennusta on turha lähteä hoitamaan lääkereseptillä (ainoa terkkarista saatava hoito, keskusteluaikaa saa kunnasta riippuen jonottaa jopa kuukausia), jos sen aiheuttaja on selkeästi yksittäinen ja täysin eliminoitavissa oleva ongelma omassa arjessa.
Vähän sama kuin määrättäisiin kipulääkeresepti ihmiselle, jonka päätä särkee koska hän hakkaa sitä kaiken aikaa vasaralla. On ihan ihmisen omassa vallassa lopettaa se hakkaaminen, joten miksi kukaan kannustaisi sitä lääkäriin sen sijaan että sanoisi: viskaa se vasara mäkeen?
Minä neuvoisin, että vaikka rahaa olisi kuinka vähän, ap menee nyt lapsensa kanssa pariksi yöksi hotelliin, että saa levätä. Ei vastaa äitinsä puheluihin eikä mitään, että saa olla rauhassa. Ja alkaa sitten siellä etsiä vuokrakämppää itselleen ja lapselle.
Niin ja kaikkein ensimmäiseksi kannattaa irtisanoa nykyisen kämpän vuokrasopimus. Ap vaikuttaa niin vässykältä, että vain PAKKO saa hänet toimimaan. Kodittomaksi joutumisen uhka ehkä motivoisi sen kämpän löytymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö käy edes terapiassa?
No se nyt ei taida auttaa. Terapia ei ole ratkaisu kaikkeen, vaikka jotkut näyttävät niin luulevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Provo. Palvelutalossa ei tarvitse kävellä mihinkään, jos kunto ei kestä. Ruoka tuodaan vaikka sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Tuo äidin ja mummon välinen suhde on täysin sairas. Mummo manipuloi, ei kunnioita mitään rajoja. Äiti voi huonosti ja tietää lapsensa kärsivän tilanteesta. On vain niin tottunut rajojen venytykseen ettei tajua miten tilanteesta pääsiis ulos. On sairastunut rajattomuuteen jo lapsena.
Köytännössä äiti elää elämätöntä elämää, lapsi elää tilanteessa jossa äitiä mitätöidään hänen edessään jatkuvasti, toinen perheen ns aikuinen murentaa öidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti.
Lapsi saa mallin ihmissuhteista joissa käytetään sairasta valtaa ja aikuisista joista kukaan ei liiku missään, ei tee mitään, ei käytännössä edes elä.
Kuvio on niin epäterve kuon olla ja voi.
Sairas, ihanko totta? Onko sairasta, että vanha äiti asuu lapsensa luona? Minusta vaikuttaa ennemmin, että sairas on tämä suomalainen yhteiskunta. Miten mummo manipuloi? Miten lapsi muka kärsii mummonsa seurasta? Ja tuo rajattomuus, taas yksi pseudotieteellinen termi, joka ei tarkoita yhtään mitään. Äidillä on vähän pasmat sekaisin tällä hetkellä. Työttömyys varmaan aiheuttaa masennusta ja tarkoituksettomuutta. Sen asian voi korjata. Sen myötä moni muukin asia alkaa näyttää paremmalta.
Ei ap:n äiti mikään ihmishirviö ole. Hän on ap:n äiti ja lapsen mummo. "murentaa äidin arvovaltaa ja ihmisarvoa jatkuvasti kuin pilkaten julkisesti." Siis oikeesti, ihanko oikeasti olet ollut kärpäsenä katossa? Taivas, mitä kieltä täällä käytetään!
Tuollainen yhteisasuminen on ihan ok, jos se sopii kaikille -siis kaikille- osapuolille, ja jokainen osapuoli kokee siitä jotain saavansa ja ennen kaikkea voi hyvin.
Tällä hetkellä kukaan ei voi hyvin. Ei edes ap:n äiti, koska tilanne on mahdollistanut hänen täydellisen avuttomaksi heittäytymisensä, kun ei muka voisi hoivakodissa viereiseen rakennukseen syömään kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö käy edes terapiassa?
No se nyt ei taida auttaa. Terapia ei ole ratkaisu kaikkeen, vaikka jotkut näyttävät niin luulevan.
Samaa mieltä. Joskus tuntuu, että pahentaa vaan asioita niiden märehtiminen. Veli mukaan kuvioon ja ap:lle työpaikka. Lapsella ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Kiitos viestistäsi ja tästä näkökulmasta! Sinä olet osin oikeassa, ja myös ne, jotka ovat kanssasi eri mieltä ovat osin oikeassa, koska eiväthän asiat ole mustavalkoisia.
Äidilläni ei ole ketään muuta, hankalan luonteensa takia hänellä ei ole ollut ystäviä vuosiin ja muiden sukulaistensa kanssa hän on etäinen. Isäni on auttanut meitä minun ja lapseni takia, mutta konkreettista arjen apua isäni ei voi paljon antaa, koska asuu niin kaukana.
Ap.
On kyllä uskomatonta millaista liioiteltua tekstiä sivukaupalla. Vaikka aplla olisikin ongelma suhteessa äitiinsä, ymmärrän hyvin minulla sama tilanne, ei sitä nyt silti tarvitse vääntää kauheaa draamaa sossusta lähtien tänne kuinka nyt lapsen elämän mummi tuhoaa. Tämän ajan ihmiset on niin vieraantuneet elämästä ja niin itsekkäitä omaan napaan tuijottajia että heittäisitte ojaan vaikka äitinne.
Muissa maissa on täysin normaalia että isovanhemmat asuu samassa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Lotihoitaja ei ehdi pyöriä missään, käväisee äkkiä katsomassa, että mummeli on hengissä.
Hoitopaikan saa vain, jos toinen jalka on haudassa.
Rahalla saa aikaisemmin n 4000 e/kk.
T.hoitsu
Rahalla saa kotihoitoakin , mulla maksaa yli viisikymmentä euroa tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Kiitos viestistäsi ja tästä näkökulmasta! Sinä olet osin oikeassa, ja myös ne, jotka ovat kanssasi eri mieltä ovat osin oikeassa, koska eiväthän asiat ole mustavalkoisia.
Äidilläni ei ole ketään muuta, hankalan luonteensa takia hänellä ei ole ollut ystäviä vuosiin ja muiden sukulaistensa kanssa hän on etäinen. Isäni on auttanut meitä minun ja lapseni takia, mutta konkreettista arjen apua isäni ei voi paljon antaa, koska asuu niin kaukana.
Ap.
Minkälaista arjen apua sinä koet tarvitsevasi? Et käy töissä, lapsesi on jo iso ja siellä on myls mummo. Asut kerrostaloasunnossa, joten kotitöitä ei voi olla paljon.
Tulee vaikutelma että sinäkin heittäydyt avuttomaksi kuten äitisi ja odotat jostain ulkopuolelta ”pelastajaa”.
Miksi isäsi tai velipuolesi pitäisi myös pyöriä siinä äitisi ympärillä ”auttaen”?
Kukaan teistä ei ole avun tarpeessa ikeasti. Kova tarve takertua ja ripustautua on.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä uskomatonta millaista liioiteltua tekstiä sivukaupalla. Vaikka aplla olisikin ongelma suhteessa äitiinsä, ymmärrän hyvin minulla sama tilanne, ei sitä nyt silti tarvitse vääntää kauheaa draamaa sossusta lähtien tänne kuinka nyt lapsen elämän mummi tuhoaa. Tämän ajan ihmiset on niin vieraantuneet elämästä ja niin itsekkäitä omaan napaan tuijottajia että heittäisitte ojaan vaikka äitinne.
Muissa maissa on täysin normaalia että isovanhemmat asuu samassa talossa.
Talossa, niin. Kerrostalokämpässä, joka on alunperin hommattu äidille ja lapselle, ei.
Toisekseen eivät ne isovanhemmat sielläkään lastensa luona asu, jos lapset masentuvat ja ahdistuvat toisen mahdottomuuden takia.
Järjestelyn täytyy tuottaa hyvinvointia jokaiselle siihen osallistujalle. Muussa tapauksessa se on hyväksikäyttöä.
Ja lapsi ihan oikeasti kärsii nähdessään äitinsä olevan pelkkä kynnysmatto ja perässä vedettävä lapanen. Jopa perusturvallisuus kärsii, jos se ainoa elämässä oleva aikuinen ei kykene edes itsestään huolehtimaan.
Missä muuten lapsen isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanot että olet masentunut ja väsynyt. Enkä kyllä ihmettele. Aloita siitä, että varaat terveyskeskuksen lääkäriltä ajan masennuksen hoidon aloittamiseksi. Nyt ei kannata istua vatuloimassa, että osaiskohan psykiatrinen sh auttaa ja onkohan aika miten vaikea saada. Älä nyt käytä viikkokausia tollaisen pohtimiseen. Soitat terkkarin ajanvaraukseen heti maanantaina. Ne tekee masennustestin ja määrää hoidon. Siitä se lähtee.
Tämä vain pitkittää ongelmaa eikä auta mitään. Masennusta on turha lähteä hoitamaan lääkereseptillä (ainoa terkkarista saatava hoito, keskusteluaikaa saa kunnasta riippuen jonottaa jopa kuukausia), jos sen aiheuttaja on selkeästi yksittäinen ja täysin eliminoitavissa oleva ongelma omassa arjessa.
Vähän sama kuin määrättäisiin kipulääkeresepti ihmiselle, jonka päätä särkee koska hän hakkaa sitä kaiken aikaa vasaralla. On ihan ihmisen omassa vallassa lopettaa se hakkaaminen, joten miksi kukaan kannustaisi sitä lääkäriin sen sijaan että sanoisi: viskaa se vasara mäkeen?
Minä neuvoisin, että vaikka rahaa olisi kuinka vähän, ap menee nyt lapsensa kanssa pariksi yöksi hotelliin, että saa levätä. Ei vastaa äitinsä puheluihin eikä mitään, että saa olla rauhassa. Ja alkaa sitten siellä etsiä vuokrakämppää itselleen ja lapselle.
Niin ja kaikkein ensimmäiseksi kannattaa irtisanoa nykyisen kämpän vuokrasopimus. Ap vaikuttaa niin vässykältä, että vain PAKKO saa hänet toimimaan. Kodittomaksi joutumisen uhka ehkä motivoisi sen kämpän löytymisessä.
OLet 100% oikeassa vastustaessasi typerää ehdotusta lääkereseptin hankkimisesta.
Täällä on joku aivan kauhea henkilö joka ehdottaa aina kaikille lääkkeiden käyttöä ratkaisuksi. Mielialalääkkeet eivät mitenkään korjaa perusongelmaa, joka on poistettavissa. Lääkeriippuvaiseksi ei sen takia pidä ryhtyä. Nyt ei tarvita puuroista päätä, vaan selväjärkistä ajattelua ja toimintaa.
Eiköhän tuossa perheessä olisi vuosikymmenten aikana asiat menneet onnellisemmin jos tällainen olisi realismia. Ap osaa kyllä puhua, hän kertoo täällä tarpeistaan. Tunteitaan hän sen sijaan ei vaikuttaisi ymmärtävän, eikä ole rehellinen siitä, mitkä asiat häntä ajavat kun elämä menee mukamas itsestään solmuun.
Narsistin tyttärenä sanoisin, että luontevin selitys on se yksinkertaisin. Huonon äidin lapsi yrittää pakottaa tämän rakastamaan itseään menemällä nurinperin solmuun. Mitä vaikeampaa, sitä koukuttavampaa se on.
Hylkää tämä projekti ap. Siinä ei ole mitään voitettavaa mutta paljon hävittävää.