Saako teillä olla tai sallitteko kumppanillenne vastakkaista sukupuolta olevia kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Juuri tällaiseen ei kannata alkaa sotkeentumaan jos on jo parisuhteessa. Onko joku toinen, ihan uusi ihminen yhtäkkiä niiiiin tärkeä, että on pakko olla kaveria silläkin uhalla että oma parisuhde saattaa kärsiä. Mitä kukaan saa siitä että kaverit himoitsevat selän takana?

Muiden himo ei ole minun asiani saati ongelmani. Mieluiten toki pitävät sen omana tietonaan, mutta minun ongelmaani siitä ei tule, vaikka tietooni saatettaisikin. Jos olen kaveri, olen kaveri. Ottakoon tai jättäköön.

Näinhän se on. Itse en kuitenkaan leikkisi kaveria miehen kanssa joka leikkii kaveriani, haluten samalla jotain muuta. Kaverit on kavereita, ei yksipuolisesti rakastuneita suhteeseen tyrkyllä olevia. En myöskään suvaitsisi mieheltäni sellaista käytöstä että pyörittelee mukakavereita naisista jotka ovat häneen lääpällään, mutta hän itse piiloutuu "mutta MINÄ olen vain kaveri, eikö se riitä??! taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini ystävät eivät ole minun ystäviäni, ts. minä en valikoi hänen ystäviään tai päätä, kuka "saa" olla ystävä ja kuka ei. Täysin päätön koko ajatuskin. 

Jos kumppanini ei tätä yksinkertaista asiaa pystyisi sulattamaan, tuskin olisimme kovin pitkään yhdessä olleetkaan. 

Lisäksi en usko, että kontrolloinnilla vähentäisin "pettämisriksiä" vaan pikemminkin päin vastoin. Kielletty hedelmä kun houkuttaa. Epävarmuus on osa elämää, ja parisuhdeonnea ei voi koskaan väkipakolla etukäteen betonoida. Jos ei tuota epävarmuutta siedä, ei pidä oksentaa omia angestejaan toisen päälle mustasukkaisilla kontrollointiyrityksillä. 

Meillä ei kontrolloida toisia, vaan ollaan ihan yhdessä miettitty että mikä on elämässämme tärkeintä. Vastaus on että toisemme. Kumpikaan ei halua millään tavalla keikuttaa parisuhdettamme, vaan suhde on ykkösprioriteetti molemmille. Meillä ei epävarmuus toisiamme kohtaan ei ole osa elämää, vaan kunnioitus ja luottaminen. Kumpaakaan ei houkuttele mitkään kielletyt elämät, se vaihe on jo eletty entisessä elämässä, kun vielä luuli että joku tarjoaa muka aina jotain parempaa. Pettämistä ei kumpikaan edes ajattele, saati että se olisi joku riski. Kun kumpikin käyttäytyy tahoillaan toista kunnioittaen ja rakastaen, ei tule tällaiset asiat edes mieleen.

Myös meidän suhteemme perustuu nimenomaan kunnioitukseen ja luottamiseen ja sen takia ei tulisi mieleenkään rajoittaa toistemme olemassa olevia ystävyyssuhteita. Sitten, jos toinen alkaisi hakeutumalla hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan saadakseen uusia ystäviä, voisi herätä kysymyksiä, mutta en ikimaailmassa olisi suostunut luopumaan vuosikymmeniä vanhoista ystävyyssuhteistani puolisoni takia enkä odottanut, että hän katkaisee omansa.

Jos meillä ei olisi luottamusta, niin silloinhan tilanne olisi täysin toinen. Tosin sellaisessa suhteessa en olisi.

eri

Et puhunut mitään olemassaolevista suhteista, vaan sanoit ettet valikoi toisen ystäviä ;)

Minullakin on vanhoja miespuolisia kavereita , mutta he ovat nykyään myös mieheni kavereita. Tämä koskeekin nimen omaan uusia ystävyyksiä. Kummallakaan ei ole mitään halua haalia uusia ystäviä ylipäätään, saati sitten toisesta sukupuolesta.

Meillä ei kumpikaan ole kokenut tarpeelliseksi tehdä omista ystävistä yhteisiä ystäviä. Olen kyllä tavannut puolisoni ystäviä, myös hänen lähimmän naispuolisen ystävänsä (sen, joka oli puolisoni luona yökylässä ja jonka luona puolisoni yöpyi kun oli kaverinsa kanssa reissussa), mutta ei minulla mitään yhteistä heidän kanssaan ole. Ja sama päinvastoin, ei puolisoni tungettele minun ja omien ystävieni väliin. Tapaa kyllä heitä tilaisuuden tullen, mutta eivät he hänen ystäviään ole eikä hän heihin pidä yhteyttä.

Meillä on molemmilla sen verran laajat ystävä- ja tuttavapiirit, ettei ole tarvetta haalia uusia ystäviä, mutta kyllähän ihmisiin ystävystyy. Kirjoitin, että "jos toinen alkaisi hakeutumalla hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan saadakseen uusia ystäviä, voisi herätä kysymyksiä" ja edelleen ajattelen niin, sen sijaan minusta on ihan ok tutustua uusiin ihmisiin töissä ja harrastuksissa. Puolisollani oli ennen korona-aikaa naispuolinen pelitoveri eräässä palloilulajissa ja tottakai he silloin viestittelivät siitä, pääsevätkö pelaamaan (kyseessä oli kunnan liikuntatoimen tarjoama mahdollisuus mennä pelaamaan kyseistä peliä tiettyyn aikaan, sitä sai käyttää kuka tahansa, mutta käytännössä siellä ei ollut muita kuin puolisoni ja kyseinen nainen, joten toinen olisi mennyt turhaan ellei toinen olisi päässyt paikalle).

Se, että onko nämä sitten ystävyyssuhteita vai tuttavuuksia on sitten oma lukunsa.

En tietenkään rajoita, mies valitsee itse kaverinsa ja ystävänsä. Toki samaan aikaan voin todeta että itselläni on ollut 5 miespuolista ystävää elämäni aikana ja vain yksi heistä ei ole yrittänyt aloittaan suhdetta tai yrittänyt saada seksiä. Joten en nyt kovin naiivikaan ole.

Juu tottakai. Molemmilla on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita.

Suhteessa jotain pahasti pielessä, jos tämmöistä tarttee edes miettiä. Tottakai saa olla kavereita.

Kyllä oli kaverina facebookissa. En seurustellessa heille jutellut.

Mies lähti facebook kaverinsa matkaan, kun meillä oli kriisi.

Saan tehdä ihan mitä haluan ja olla kenen kanssa haluan kunhan ilmoitan missä menen. Eli siis kavereiden (miesten ja naisten) kanssa saan mennä miten huvittaa. Mies menee myös miten itse haluaa. Kukaan ei ole koskaan rajoittanut ihmissuhteitani.

Vierailija kirjoitti:

Meillä voi olla yhteisiä ystäviä kumpaakin sukupuolta, mutta tuntuisi kyllä tosi oudolta jos jommallakummalla olisi vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka kanssa haluaa viettää vapaa-aikaa niin, että puoliso ei ole mukana. Meillä on kyllä niin yhteiset mielenkiinnon kohteet.

Eikö teillä koskaan ole työreissuja, harrastuksia yms. mihin menette yksin? Meillä miehellä on ollut ihan lapsuudesta yksi naispuolinen kaveri. Toki usein tapaamme kaikki yhdessä, mutta ei tulisi mieleenkään ihmetellä yhteistä lenkkiä, jos me puolisot olemme jossain/kipeänä..

Olen insinööri ja lähimmistä työtovereista noin 97 % on miehiä. Osan näiden kanssa olen nykyään ihan kavereita. Ja kyllähän sitä muutenkin aina silloin tällöin ennen koronaa tuli istuttua iltaa oluen ääressä heidän kanssa. Samaten tämä tarkoittaa että yleensä työmatkoilla olen vain herra seurassa.

Jo opiskeluaikana minun insinööri opinnot oli muutamalle deitille liian kova paikka. Koska toki jo silloin suurin osa opiskelukavereista oli miehiä. Syystäkin nämä deittailut jäi lyhyeen. Yksin herra kehtasi todeta että kyllä hän oli ajatellut että sä sitten loppujen lopuksi varmaan aloitat siivoojana tai jotain sellaista. Et kai sä tosissasi ole ajatellut tehdä miesten kanssa loppuelämän töitä? 

Nykyiselle miehelle tämä ei onneksi ole ongelma. Saan kyllä mennä olutta juomaan työkavereiden kanssa, vaikka he ovat miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä voi olla yhteisiä ystäviä kumpaakin sukupuolta, mutta tuntuisi kyllä tosi oudolta jos jommallakummalla olisi vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka kanssa haluaa viettää vapaa-aikaa niin, että puoliso ei ole mukana. Meillä on kyllä niin yhteiset mielenkiinnon kohteet.

Eikö teillä koskaan ole työreissuja, harrastuksia yms. mihin menette yksin? Meillä miehellä on ollut ihan lapsuudesta yksi naispuolinen kaveri. Toki usein tapaamme kaikki yhdessä, mutta ei tulisi mieleenkään ihmetellä yhteistä lenkkiä, jos me puolisot olemme jossain/kipeänä..

Kirjoittaja ehkä tarkoitti tilanteita jolloin kielletään puolisoa tulemasta mukaan. Esim yökylään jollekin kaverille niin että ilta menee viintä juodessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen insinööri ja lähimmistä työtovereista noin 97 % on miehiä. Osan näiden kanssa olen nykyään ihan kavereita. Ja kyllähän sitä muutenkin aina silloin tällöin ennen koronaa tuli istuttua iltaa oluen ääressä heidän kanssa. Samaten tämä tarkoittaa että yleensä työmatkoilla olen vain herra seurassa.

Jo opiskeluaikana minun insinööri opinnot oli muutamalle deitille liian kova paikka. Koska toki jo silloin suurin osa opiskelukavereista oli miehiä. Syystäkin nämä deittailut jäi lyhyeen. Yksin herra kehtasi todeta että kyllä hän oli ajatellut että sä sitten loppujen lopuksi varmaan aloitat siivoojana tai jotain sellaista. Et kai sä tosissasi ole ajatellut tehdä miesten kanssa loppuelämän töitä? 

Nykyiselle miehelle tämä ei onneksi ole ongelma. Saan kyllä mennä olutta juomaan työkavereiden kanssa, vaikka he ovat miehiä.

Onpa erikoista.

T: mieheni on sairaanhoitaja

Joo ei.

Kaveri kun kaveri. Molemmille on siunaantunut kumpaisiakin sukupuolia ystäviksi.

Ei todellakaan

Tottakai saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita ja heidän kanssaan saa viettää aikaa.

Piti sitten nostaa vuoden vanha psk

Miehet osaa olla niin hirveän mustasukkaisia. Olen tuntenut parhaan kaverini 4 luokalta asti ja hän ei ole edes hetero. Silti monet exäni ovat olleet mustasukkaisia minusta. Niinkun hän tuli homona ulos minulle ollessaan 13, olen 100% varma ettei hän ole kiinnostunut minusta

Jos miespuoliset kaverini ovat homoja niin silloin se on ok miehelleni. Heteromiehiä en saa kaveerata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä voi olla yhteisiä ystäviä kumpaakin sukupuolta, mutta tuntuisi kyllä tosi oudolta jos jommallakummalla olisi vastakkaista sukupuolta oleva ystävä, jonka kanssa haluaa viettää vapaa-aikaa niin, että puoliso ei ole mukana. Meillä on kyllä niin yhteiset mielenkiinnon kohteet.

Eikö teillä koskaan ole työreissuja, harrastuksia yms. mihin menette yksin? Meillä miehellä on ollut ihan lapsuudesta yksi naispuolinen kaveri. Toki usein tapaamme kaikki yhdessä, mutta ei tulisi mieleenkään ihmetellä yhteistä lenkkiä, jos me puolisot olemme jossain/kipeänä..

Kirjoittaja ehkä tarkoitti tilanteita jolloin kielletään puolisoa tulemasta mukaan. Esim yökylään jollekin kaverille niin että ilta menee viintä juodessa.

Kun emme vielä seurustelleet puolisoni vastakkaista sukupuolta oleva ulkomaalainen ystävä tuli käymään hänen luonaan ja tottakai oli yötä. En tiedä, joivatko viiniä, luultavasti. Minä tulin puolisoni (silloisen seurustelukumppanini) luo perjantaina ja tutustuin itsekin häneen viikonlopun aikana.

eri

Tottakai saa olla. Ei toisen kaverisuhteiden rajoittaminen ole tervettä. Suhde perustuu luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen, siis luotan siihen siihen että toinen haluaa olla juuri minun kanssani, eikä toisaalta tarkoituksella hankkiudu semmoisiin tilanteisiin jotka voisi vahingoittaa suhdetta. Ja mitä hyötyä tuommoisesta rajoittamisesta edes olisi? Ei niin mitään, kyllä pettäjä pettää joka tapauksessa.

Tuo oli hyvin sanottu että jos toinen tieten tahtoen alkaisi hankkia toisen sukupuolisia kavereita, se voisi kyllä tuntua oudolta. Mutta edelleenkään en lähtisi rajoittamaan. Meillä ne eri sukupuolen kaverit on joko olleet jo pitkään tai ovat tulleet harrastuksista, töistä jne. Ihan luonnollisista yhteyksistä, eikä kumpikaan kohta 20 vuoteen ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen toista sukupuolta olevista ystävistä huolimatta.