Saako teillä olla tai sallitteko kumppanillenne vastakkaista sukupuolta olevia kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Juuri tällaiseen ei kannata alkaa sotkeentumaan jos on jo parisuhteessa. Onko joku toinen, ihan uusi ihminen yhtäkkiä niiiiin tärkeä, että on pakko olla kaveria silläkin uhalla että oma parisuhde saattaa kärsiä. Mitä kukaan saa siitä että kaverit himoitsevat selän takana?

Muiden himo ei ole minun asiani saati ongelmani. Mieluiten toki pitävät sen omana tietonaan, mutta minun ongelmaani siitä ei tule, vaikka tietooni saatettaisikin. Jos olen kaveri, olen kaveri. Ottakoon tai jättäköön.

Näinhän se on. Itse en kuitenkaan leikkisi kaveria miehen kanssa joka leikkii kaveriani, haluten samalla jotain muuta. Kaverit on kavereita, ei yksipuolisesti rakastuneita suhteeseen tyrkyllä olevia. En myöskään suvaitsisi mieheltäni sellaista käytöstä että pyörittelee mukakavereita naisista jotka ovat häneen lääpällään, mutta hän itse piiloutuu "mutta MINÄ olen vain kaveri, eikö se riitä??! taakse.

No se onkin eri asia jos tietoisesti hankkiutuu tekemisiin ihmisen kanssa jonka tietää ihastuneen itseensä. Se ei ole enää pelkkää ystävyyttä silloin. Mutta eihän sitä silti voi toisen tunteista olla vastuussa eikä sille voi mitään jos joku kaveri ihastuu, se ei vielä ole mitenkään väärin. Jos semmoinen käy ilmi niin pitää tehdä selväksi ettei tunne samoin ja luultavasti välit kyllä siinä viilenisi. Ainakin minusta olisi vaikeaa olla ihmisen kanssa joka on minuun yksipuolisesti ihastunut, ihan riippumatta siitä olenko suhteessa vai ei.

Saa olla. Itse olen kyllä mustasukkainen, mutta yritän päästä eroon. Ei se vain ole helppoa ja en koskaan oikein ole ollut sitä mieltä, että mies ja nainen voisivat olla ystäviä. Oma kokemus on. Itselläni on ystävämies. Pidän hänestä tosi paljon, mutta tiedän hänen tykkäävän minusta liian paljon. Minun puolelta siis hän on tosi hyvä ystävä. Kemiat kohtaa, luotan häneen. Hän haluaisi syvemmän suhteen. Siksi välit on viilentyneet. Surullinen olen asiasta.

Miesystäväni on exänsä kanssa yhteyksissä usein ja käy hänen luonaankin. Soittelee paljon myös naispuolisille entisille työkavereille ym. En tykkää, mutta en voi kieltääkään.

Kyllä se vähän niin tuntuisi isolla osalla olevan, että ainakaan hyvännäköisiä vastakkaisen sukupuolen kavereita ei saisi olla tai niiden on oltava vähintään naimisissa.

Niin nähty nämä vastakkaisen sukupuolen kaverit. Pettäminen vain salataan vetoamalla kaveruuteen ja ystävyyteen friendzonella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän niin tuntuisi isolla osalla olevan, että ainakaan hyvännäköisiä vastakkaisen sukupuolen kavereita ei saisi olla tai niiden on oltava vähintään naimisissa.

Ja nimenomaan naimisissa on se taikasana, joka muka estää pettäjien salasuhteilun🤣

Jos ne oli ystäviä jo ennen meidän parisuhdetta, niin silloin on ok. Olisin epäileväinen, jos yhtä äkkiä alkaisi kahvittelemaan jonkun naisen kanssa.

Todellisuus lapsiperheen arjessa, jossa yhteistä aikaa on liian vähän, olisi lähinnä outoa että mies lähtisi tyttöystävän kanssa rentoutumaan.

Nämä ovat ok silloin, jos voimme viettää aikaa kolmistaan.

Kaverit ja ystävät, jotka ovat ajalta ennen oman parisuhteen alkamista ovat OK varsinkin kun ne on aikanaan esitelty reilusti omalle kumppanille.

Sitten taas tilanne; kun parisuhteen aikana etsitään kaveri / ystävä josta ei edes kerrota puolisolle; pistää kyllä hälytyskellot soimaan ja karvat pystyyn. 

Omassa parisuhteessa kävi juuri näin. Vaimo oli löytänyt "harrastuskaverin", josta ei kerrottu minulle halaistua sanaa, vaikka sen luona oli käyty kahvittelemassa  vaimon ollessa vapaalla ja minun töissä.

MInä sain tietää vaimon kulkemisista kyliltä. Sittenkään ei alkuun osannut myöntää kyläilyjään, vaikka suoraan kysyin, että missä on päivän aikaan kulkenut. Sitten kun kerroin tietäväni missä ja kenen luona hän on ollut, alkoi vakuutteelu että kyseessä on vain hyvä ystävä ja harrastuskaveri.  Oli kuulemma tutustunut harrastuksen parissa ja kaveruus oli syventynyt ystävyydeksi, jonka tiimoilta kävivät sitten syvällisiä kahvikeskusteluja.

Uskokoon ken haluaa. Luottamus ei kuitenkaan enää palautunut meidän välille.