Saako teillä olla tai sallitteko kumppanillenne vastakkaista sukupuolta olevia kavereita?

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Yksi parhaista ystävistäni on mies, ja olisin erittäin järkyttynyt jos hän alkaisi tapailla naista, jolla olisi jotain meidän ystävyyttämme vastaan. Olemme molemmat olleet sinkkuja niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta mies on minulle kuin oma veli, ja todellakin toivon että hän löytäisi jonkun joka hyväksyy myös minunlaiseni naispuoliset ikisinkut tuttavapiirissä. En minäkään voisi edes harkita tapailevani ketään, joka ei antaisi minun hengata myös miesten kanssa.

Kumppanini ystävät eivät ole minun ystäviäni, ts. minä en valikoi hänen ystäviään tai päätä, kuka "saa" olla ystävä ja kuka ei. Täysin päätön koko ajatuskin. 

Jos kumppanini ei tätä yksinkertaista asiaa pystyisi sulattamaan, tuskin olisimme kovin pitkään yhdessä olleetkaan. 

Lisäksi en usko, että kontrolloinnilla vähentäisin "pettämisriksiä" vaan pikemminkin päin vastoin. Kielletty hedelmä kun houkuttaa. Epävarmuus on osa elämää, ja parisuhdeonnea ei voi koskaan väkipakolla etukäteen betonoida. Jos ei tuota epävarmuutta siedä, ei pidä oksentaa omia angestejaan toisen päälle mustasukkaisilla kontrollointiyrityksillä. 

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Juuri tällaiseen ei kannata alkaa sotkeentumaan jos on jo parisuhteessa. Onko joku toinen, ihan uusi ihminen yhtäkkiä niiiiin tärkeä, että on pakko olla kaveria silläkin uhalla että oma parisuhde saattaa kärsiä. Mitä kukaan saa siitä että kaverit himoitsevat selän takana?

Riippuu vähän kaveruudesta laadusta, kyllä esim työkaverin kanssa voi lounaalla käydä. Muuten en sallisi mitään kahdenkeskisiä tapaamisia, mihin puolisoa ei pyydetä/haluta mukaan. Eli vastaus lienee ei.

Vierailija kirjoitti:

Yksi parhaista ystävistäni on mies, ja olisin erittäin järkyttynyt jos hän alkaisi tapailla naista, jolla olisi jotain meidän ystävyyttämme vastaan. Olemme molemmat olleet sinkkuja niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta mies on minulle kuin oma veli, ja todellakin toivon että hän löytäisi jonkun joka hyväksyy myös minunlaiseni naispuoliset ikisinkut tuttavapiirissä. En minäkään voisi edes harkita tapailevani ketään, joka ei antaisi minun hengata myös miesten kanssa.

Juu, mullakin oli ihan paras ystävä 25 vuotta mies. Kun sitten aloin seurustelemaan ihan tosissani, niin että ostettiin talo ja muutettiin yhteen, niin tämä "paras ystäväni" alkoi ilkeäksi, ja ystävyytemme päättyi. Että koskaan ei voi tietää siitä parhaastakaan kaverista miten hän käyttäytyy kun elämäntilanne muuttuu.

Minulle on EX suhteissa sanottu että naisella saa olla miehiä ystävinä mutta miehellä ei saa olla naisia ystävinä. No pidin ystävät kun välillä ei ole muuta kuin ystävyys ja olen sinkku

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Et ymmärrä miehiä. suurin osa miehistä roikkuu vaikka ikuisuuden. 

Tämä. Minulla on vaimo, enkä pidä muita naisia. Naisia on elämässä muutenkin ihan tarpeeksi läsnä, kun on oma tytär, vaimon tytär, äiti, sisko, veljen vaimo, omat naissukulaiset, vaimon kaverit ja äiti, ja muut naissukulaiset, sekä omien kavereiden vaimot. En koe minkäännäköistä tarvetta hommata erikseen naiskavereita vielä, varsikin kun kaikki aiemmatkin naiskaveruudet ovat olleet sitten kuitenkin jotenkin ihmeellisiä, esim. naiskaveri on lopettanut yhteydenpidon minuun kuin seinään kun on löytänyt itselleen miehen. En tarvitse tuollaisia "kavereita" yhtään mihinkään. Minulla on riittävästi sekä kavereita että naisia elämässäni, enkä tarvitse enkä halua kuin yhden vaimon.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on EX suhteissa sanottu että naisella saa olla miehiä ystävinä mutta miehellä ei saa olla naisia ystävinä. No pidin ystävät kun välillä ei ole muuta kuin ystävyys ja olen sinkku

Tuohan on kompa, koska naisella ei voi olla ystävänä miestä, jollei siinä samalla sillä miehellä ole ystävänä se nainen :D

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini ystävät eivät ole minun ystäviäni, ts. minä en valikoi hänen ystäviään tai päätä, kuka "saa" olla ystävä ja kuka ei. Täysin päätön koko ajatuskin. 

Jos kumppanini ei tätä yksinkertaista asiaa pystyisi sulattamaan, tuskin olisimme kovin pitkään yhdessä olleetkaan. 

Lisäksi en usko, että kontrolloinnilla vähentäisin "pettämisriksiä" vaan pikemminkin päin vastoin. Kielletty hedelmä kun houkuttaa. Epävarmuus on osa elämää, ja parisuhdeonnea ei voi koskaan väkipakolla etukäteen betonoida. Jos ei tuota epävarmuutta siedä, ei pidä oksentaa omia angestejaan toisen päälle mustasukkaisilla kontrollointiyrityksillä. 

Meillä ei kontrolloida toisia, vaan ollaan ihan yhdessä miettitty että mikä on elämässämme tärkeintä. Vastaus on että toisemme. Kumpikaan ei halua millään tavalla keikuttaa parisuhdettamme, vaan suhde on ykkösprioriteetti molemmille. Meillä ei epävarmuus toisiamme kohtaan ei ole osa elämää, vaan kunnioitus ja luottaminen. Kumpaakaan ei houkuttele mitkään kielletyt elämät, se vaihe on jo eletty entisessä elämässä, kun vielä luuli että joku tarjoaa muka aina jotain parempaa. Pettämistä ei kumpikaan edes ajattele, saati että se olisi joku riski. Kun kumpikin käyttäytyy tahoillaan toista kunnioittaen ja rakastaen, ei tule tällaiset asiat edes mieleen.

Saanko esittää aloittajalle kysymyksen: oletko sinä itse suomalainen? Tämä voi olla joissakin kulttuureissa käsittämätöntä, että toista sukupuolta olevan kanssa voi olla ihan pelkkä kaveri ilman seksisuhdetta.

Täällä ovat sekaluokat tavallisia kouluissa ja nuoret ihmiset opiskelevat samoissa oppilaitoksissa ilman sukupuolijakoa. Siksi kaikki tutustuvat väistämättä myös toiseen sukupuoleen, ja saavat mahdollisesti ystäviäkin. On niitäkin, jotka eivät saa ystäviä kummastakaan sukupuolesta, mutta se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini ystävät eivät ole minun ystäviäni, ts. minä en valikoi hänen ystäviään tai päätä, kuka "saa" olla ystävä ja kuka ei. Täysin päätön koko ajatuskin. 

Jos kumppanini ei tätä yksinkertaista asiaa pystyisi sulattamaan, tuskin olisimme kovin pitkään yhdessä olleetkaan. 

Lisäksi en usko, että kontrolloinnilla vähentäisin "pettämisriksiä" vaan pikemminkin päin vastoin. Kielletty hedelmä kun houkuttaa. Epävarmuus on osa elämää, ja parisuhdeonnea ei voi koskaan väkipakolla etukäteen betonoida. Jos ei tuota epävarmuutta siedä, ei pidä oksentaa omia angestejaan toisen päälle mustasukkaisilla kontrollointiyrityksillä. 

Meillä ei kontrolloida toisia, vaan ollaan ihan yhdessä miettitty että mikä on elämässämme tärkeintä. Vastaus on että toisemme. Kumpikaan ei halua millään tavalla keikuttaa parisuhdettamme, vaan suhde on ykkösprioriteetti molemmille. Meillä ei epävarmuus toisiamme kohtaan ei ole osa elämää, vaan kunnioitus ja luottaminen. Kumpaakaan ei houkuttele mitkään kielletyt elämät, se vaihe on jo eletty entisessä elämässä, kun vielä luuli että joku tarjoaa muka aina jotain parempaa. Pettämistä ei kumpikaan edes ajattele, saati että se olisi joku riski. Kun kumpikin käyttäytyy tahoillaan toista kunnioittaen ja rakastaen, ei tule tällaiset asiat edes mieleen.

Myös meidän suhteemme perustuu nimenomaan kunnioitukseen ja luottamiseen ja sen takia ei tulisi mieleenkään rajoittaa toistemme olemassa olevia ystävyyssuhteita. Sitten, jos toinen alkaisi hakeutumalla hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan saadakseen uusia ystäviä, voisi herätä kysymyksiä, mutta en ikimaailmassa olisi suostunut luopumaan vuosikymmeniä vanhoista ystävyyssuhteistani puolisoni takia enkä odottanut, että hän katkaisee omansa.

Jos meillä ei olisi luottamusta, niin silloinhan tilanne olisi täysin toinen. Tosin sellaisessa suhteessa en olisi.

eri

Voisin ottaa jonkun vaimoksi, ja käyttää resursseja häneen.

En silti luovu tilaisuuksista kuksia muita naisia ilman resurssien tuhlaamista heihin.

Miehet ovat tällaisia. Resurssiuskollisuus vs seksuaalinen uskollisuus.

Ette vieläkään ymmärrä miehiä.

En salli, tämä on meille molemmille ihan selvää. Joskus nuorempana ajattelin, että sellainen ”pitää” sallia ja pitää olla sitä ja tätä… nyt olen ymmärtänyt, ettei meidän suhdetta tarvi sotkea sellaisella. Vaikka luottaisi kumppaniinsa, niin aina ei kannata luottaa siihen kolmanteen osapuoleen. Meillä on molemmilla prioritettina meidän keskinäinen suhde, muu on toissijaista.

Saa olla molemmilla, se on itsestäänselvyys. Muu olisi epätervettä.

Jos mun mies jumaloisi vain minua ja kertoisi en minulle, niin ehkä tulisi mieleenkään olla mustasukkainen muista kantturoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassaolevat kaverit, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia on ok, mutta uusia ei enää haalita. En halua draamaa, sitä riittää ilman kolmansia pyöriäkin.

Testaamalla selviää, onko mieskaveri vain kaveri.

Nainen, tarjoa mieskaverille seksiä. Jos mies kieltäytyy, hän on vain kaveri.

Muussa tapauksessa hän on ketku ja huijari, kuten suurin osa miehistä.

Mitä ihmettä. Minähän sen määrittelen omalta osaltani, mikä on toisen suhde minuun. Aivan sama, mitä vastapuoli pyörittelee omassa päässään, pitäköön ajatuksensa ja tunteensa.

Jos on sovittu kaveruudesta ja minun tunteeni ovat kaverilliset, silloin olemme minun näkökulmastani ihan oikeita kavereita. Jos vastapuoli ei tähän kykene, hän sitten irtisanoo meidän ystävyyden omalta osaltaan.

Juuri tällaiseen ei kannata alkaa sotkeentumaan jos on jo parisuhteessa. Onko joku toinen, ihan uusi ihminen yhtäkkiä niiiiin tärkeä, että on pakko olla kaveria silläkin uhalla että oma parisuhde saattaa kärsiä. Mitä kukaan saa siitä että kaverit himoitsevat selän takana?

Muiden himo ei ole minun asiani saati ongelmani. Mieluiten toki pitävät sen omana tietonaan, mutta minun ongelmaani siitä ei tule, vaikka tietooni saatettaisikin. Jos olen kaveri, olen kaveri. Ottakoon tai jättäköön.

Aiemmin vaimo ei ollut kavereistani kiinnostunut mutta kun rupesin pitää yhteyttä entiseen luokkakaveriin joka on nainen niin tuli stoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dracula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini ystävät eivät ole minun ystäviäni, ts. minä en valikoi hänen ystäviään tai päätä, kuka "saa" olla ystävä ja kuka ei. Täysin päätön koko ajatuskin. 

Jos kumppanini ei tätä yksinkertaista asiaa pystyisi sulattamaan, tuskin olisimme kovin pitkään yhdessä olleetkaan. 

Lisäksi en usko, että kontrolloinnilla vähentäisin "pettämisriksiä" vaan pikemminkin päin vastoin. Kielletty hedelmä kun houkuttaa. Epävarmuus on osa elämää, ja parisuhdeonnea ei voi koskaan väkipakolla etukäteen betonoida. Jos ei tuota epävarmuutta siedä, ei pidä oksentaa omia angestejaan toisen päälle mustasukkaisilla kontrollointiyrityksillä. 

Meillä ei kontrolloida toisia, vaan ollaan ihan yhdessä miettitty että mikä on elämässämme tärkeintä. Vastaus on että toisemme. Kumpikaan ei halua millään tavalla keikuttaa parisuhdettamme, vaan suhde on ykkösprioriteetti molemmille. Meillä ei epävarmuus toisiamme kohtaan ei ole osa elämää, vaan kunnioitus ja luottaminen. Kumpaakaan ei houkuttele mitkään kielletyt elämät, se vaihe on jo eletty entisessä elämässä, kun vielä luuli että joku tarjoaa muka aina jotain parempaa. Pettämistä ei kumpikaan edes ajattele, saati että se olisi joku riski. Kun kumpikin käyttäytyy tahoillaan toista kunnioittaen ja rakastaen, ei tule tällaiset asiat edes mieleen.

Myös meidän suhteemme perustuu nimenomaan kunnioitukseen ja luottamiseen ja sen takia ei tulisi mieleenkään rajoittaa toistemme olemassa olevia ystävyyssuhteita. Sitten, jos toinen alkaisi hakeutumalla hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan saadakseen uusia ystäviä, voisi herätä kysymyksiä, mutta en ikimaailmassa olisi suostunut luopumaan vuosikymmeniä vanhoista ystävyyssuhteistani puolisoni takia enkä odottanut, että hän katkaisee omansa.

Jos meillä ei olisi luottamusta, niin silloinhan tilanne olisi täysin toinen. Tosin sellaisessa suhteessa en olisi.

eri

Et puhunut mitään olemassaolevista suhteista, vaan sanoit ettet valikoi toisen ystäviä ;)

Minullakin on vanhoja miespuolisia kavereita , mutta he ovat nykyään myös mieheni kavereita. Tämä koskeekin nimen omaan uusia ystävyyksiä. Kummallakaan ei ole mitään halua haalia uusia ystäviä ylipäätään, saati sitten toisesta sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

En salli, tämä on meille molemmille ihan selvää. Joskus nuorempana ajattelin, että sellainen ”pitää” sallia ja pitää olla sitä ja tätä… nyt olen ymmärtänyt, ettei meidän suhdetta tarvi sotkea sellaisella. Vaikka luottaisi kumppaniinsa, niin aina ei kannata luottaa siihen kolmanteen osapuoleen. Meillä on molemmilla prioritettina meidän keskinäinen suhde, muu on toissijaista.

Sama meillä. Meillä on omanlaisemme suhde ja se on meille se kaikista tärkein suhde. Olemassaolevat kaverit on eri asia, he ovat nykyään molempien yhteisiä kavereita.