Lue keskustelun säännöt.
Epävarmojen miesten yksinäisyyden tragedia
12.08.2014 |
Usein puhutaan siitä, että miesten on vaikea saada seksiä ja parisuhdetta. Pieni joukko alfauroksia saa suuren osan naisista kiinnostumaan ja isolle osalle miehiä on saavutus, jos pari naista vuodessa kiinnostuu hänestä vakavasti. Pelkän seksiseuran saaminen on toki vielä vaikeampaa, jos ei ole niitä alfan (etenkin henkisiä) ominaisuuksia. Tämä ilmiö on täysin turha siinä mielessä, että se ei ole mikään välttämättömyys. Toki naiset tulevat aina suosimaan jotain julkkismiehiä yli muiden, mutta sen jälkeen kenttä on avoinna kaikille ja ulkonäöllä saavutetut edut ovat loppupeleissä aika marginaalisia.
Iso ongelma on se, että suomalaisen miehen itsetunto on pahasti pielessä. Miehen nyt vain on oltava jotain muuta kuin nössö, joka juuri ja juuri taitaa peruskommunikoinnin läheisten ihmisten kanssa ja uskaltaa vastata jos tuntematon ihminen kysyy jotain. Sellaista miestä ei kukaan kaunis nainen halua. Täällä Suomessa kasvatus perustuu usein häpeään, sosiaalisten pelkojen luomiseen ja pakoon juoksemiseen. Kukaan ei opeta poikia pitämään puolia normaalielämässä ja ottamaan omaa paikkaansa. Kukaan ei opeta, että mitään paskaa ei tarvitse hyväksyä toisilta. "Älä välitä kiusaajista" on ehkä huonoin ohje ikinä, koska ei se saa lasta mitenkään ajattelemaan kiusaajia luusereina ja itseään hyvänä tyyppinä. Pitäisi opettaa lasta käyttäytymään sillä tavalla, miten itseään loistavana tyyppinä pitävä käyttäytyisi.
Niillä pojilla, jotka pärjäävät miesten seurassa, on usein kuitenkin ongelmana alisteinen suhtautuminen naisiin. Pojalle on opetettu tällaisia neronleimauksia:
- parempi tossun alla kuin taivasalla
- nainen tykkää sinusta kun teet hänelle palveluksia
- nainen tykkää kun piirität häntä pakkomielteisesti
- nainen kiinnostuu sinusta ja dumppaa sen koviksen kunhan osoitat hänelle miten syvällinen tyyppi olet ja kuinka te kaksi olette sielunkumppaneita
- naisille pitää olla mukavampi ja kiltimpi kuin miehille
Osan näistä miehet kuulevat suoraan, osa on sellaista mitä ovat hollywood-leffat, piirretyt sun muut täynnä (mies lepyttelemässä oikuttelevaa naista jne.) Seurauksena on, että vain kourallinen miehiä, jotka syystä tai toisesta (luultavasti taustalla ainakin terve itsetunto ja äitisuhde) ovat nähneet etteivät naiset ole mitenkään erilaisia tai miestä parempia olentoja, joita pitäisi jotenkin hurmata tai joihin pitäisi tehdä nöyristellen vaikutus, saavat naiset laajasti kiinnostumaan itsestään. Sitten poikaporukalla ihmetellään, että mikä siinä jätkässä on kun ei se ole edes niin komean näköinen? Sen jälkeen taas porukalla suunnitellaan, miten kaverin x kannattaa piirittää naista ja olla hänen "kaverinsa" että saa hänet ihastumaan. Tällaista ei-seksuaalista, kuohittua lähestymistapaa pidetään sitten kovinkin fiksuna, vaikka se tekee miehestä lähinnä naisen tyttökaverin.
Suurin syy, miksi puhutaan alfauroksista, joista suuri osa naisista kiinnostuu ja sitten muista miehistä, jotka eivät osaa naista hurmata ja jotka saavat naisia kiinnostumaan vain silloin kun mies on naisen "tyyppiä", on se että miehille ei opeteta nuorena juuri mitään asioita, joista olisi hyötyä naisten kanssa. Itsetunto päin vittua, ymmärrys siitä miten naiset miehistä kiinnostuvat ihan päin vittua (mies luulee että epätoivoinen käytös on seksikästä) ja siihen vielä päälle madonna-huora-kompleksi epävakaan äitisuhteen tuloksena.
Kaikki tämä on ihan turhaa. Naisten kiinnostuminen ei ole mikään mystinen juttu. Se voi syntyä todella nopeasti ja usein myös mieheen, joka ei ole mitenkään itsestäänselvästi "se puuttuva palanen", vaan usein jopa täysin päinvastainen kuin nainen itse. Naiset kiinnostuvat miehistä aika usein, niistä tietyistä miehistä. Sitten taas naiset kiinnostuvat niistä toisenlaisista miehistä aniharvoin, toki tässä on eri asteita ja perussosiaalinen, ei täysin pompoteltavissa oleva hauska mies saa enemmän kiinnostusta kuin joku pelokas nörtti. Kuitenkin tapahtuu selvä hyppäys siinä kohtaa, kun mies tietää miten toimia naisten kanssa ja ei tunne kovinkaan usein kovinkaan voimakasta tarvetta tehdä vaikutusta naisiin. Kaksi miestä voivat olla muuten lähes identtisiä, mutta toinen tuntee että hänen on aina sanottava/tehtävä jotain hauskaa/kiinnostavaa saadakseen naisen kiinnostumaan ja toinen vain luottaa siihen, että riittää sellaisena kuin on. Toinen kaveri voi olla jopa fiksumpi, hauskempi ja komeampi, mutta koska hän on aina hermostuneesti tekemässä vaikutusta, vie toinen naiset hänen nenänsä edestä.
Tämä on se täysin typerä ja turha, yksinäisyyttä, pakkoselibaattia ja itsetunnon heikkenemistä aiheuttava ilmiö. Naisilla on naisten halut ja ne eivät muuksi muutu. Miesten tulee muuttua, mutta miehet eivät itse tiedä millaiseksi ja naisia asia ei juuri kosketa tai sitten äidit eivät tiedä miten kasvattaa pojista oikeanlaisia. Kommentteja? Lassukkaksi haukkumista? Antaa tulla.
Kommentit (249)
Miksi sen epävarman miehen pitäisi saada tai miksi se edes haluaisi jonkun silikonipissiksen? Mikä on muuten tämä oletus, että jokainen mies mielummin ottaisi jonkun puunatun tyhjäpään keimailevan horatsun? Kaikki eivät kehtaisi edes liikkua julkisesti sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mielestä aloitus on jotenkin aika huono. Hyvä aloitus olisi ollut vaan epävarmojen ihmisten yksinäisyyden tragedia. Ihan turhaan tästä OIKEASTI tehdään vaan miesten ongelma.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:07"]
Hyvin on asiat? Siis jos oletetaan että niistä naisista jotka miehestä kiinnostuvat, merkittävä osa (oletetaan vaikka puolet) on ulkonäöllisesti ja/tai luonteeltaan paljon vähemmän viehättäviä kuin mitä miehellä on kohtuudella varaa odottaa, niin se tarkoittaa että todellisia mahdollisuuksia löytää kumppani on todella vähän (ellei sitten ota "kaikki kelpaa" -asennetta).
ap
[/quote]
Vakka kantensa valitsee... Tässähän tämä tulikin. Ei mikään eikä kukaan ole luvannut, että jokaiselle piisaa naisia/miehiä sydämen kyllyydestä valittavaksi. Tämä viehättävyyden taso, jota on "kohtuudella varaa odottaa" ei ole mikään itseisarvoinen oikeus kenellekään. Sitä saa mihin on rahkeet ja siitä valikoimasta mitä elämä eteen tuo. Sosiaalisella tuo valikoima lienee suurempi kuin erakolla, joka ei tapaa kovin usein ketään. Sinänsä terve itsetunto on sekä naisella että miehellä vahva valtti parisuhdemarkkinoilla, ja tuo toki muitakin etuja elämään. Ei se silti mikään yksi ja ainoa määrittävä tekijä ole, joka äkkiä aukaisee taivaan portit, jolloin ainakin 10 viehättävää naista langenneena jalkojen juureen on taattu juttu.
Sivumennen sanoen et itse kuulosta siltä, että itsetuntosi olisi aidosti vahva tai terveellä pohjalla. Pikemminkin kuulostat itsensä b-mieheksi pitkään kokeneelta/tuominneelta rassukalta, joka on oppinut esittämään machompaa kuin on, mutta jäänyt taustalla kuitenkin katkeraksi ja itsetunnoltaan heikoksi. Aito hyvä itsetunto on suhteellisen helppo tunnistaa siitä, ettei sellaisen omaava ihminen koe tarvetta vänkyttää esim. tällaisista asioista (playboy-elkeistä ja niiden vaikutuksesta oman sukupuolensa näennäiseen naismenestykseen) netissä.
Fakta on, että moni on yksin ihan omasta vapaasta tahdostaan. Ei takana aina ole epävarmuutta tai tragediaa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:00"]
Ehkä pojille kannattaisi opettaa jo nuorena, että naisissa on myös paljon pinnallisia, itsekeskeisiä ja typeriä tyyppejä, joihin ei kannatta sekaantua.
[/quote]
Naulan kantaan. Se ei vain olisi poliittisesti korrektia. Jos vaikkapa mainos esittää naiset negatiivisessa valossa, feministijärjestöt nousevat kapinaan ja haukkuvat ks. mainoksen sovinistiseksi. Pian se poistetaan esityksestä ja mainostoimistu pyytää julkisesti anteeksi. Miesten haukkuminen julkisesti taas on hauskaa ja harmitonta kivaa. Näin meidän kulttuuri toimii, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:37"]
"Ulkonäöllä saavutetu edut ovat marginaalisia"
Onkin tämän takia on paljon helpompaa olla mies kuin nainen, kun naiset eivät aseta miehille korkeita ulkonäkövaatimuksia.
[/quote]
Totta, on helpompaa olla keskivertomies kuin keskivertonainen, jos tietää miten kehittää itsetuntoaan. Harva vain tietää. Lapsena pitäisi nämä asiat hoitaa kuntoon, ettei tarvitse aikuisena puskea päätään seinään, kun sinne mielen perukoille on kertynyt kasapäin vääränlaisia ajatuksia ja pahaa oloa.
ap
[/quote]
Höpö höpö taas. Millä tavoin keskivertomiehellä on muka helpompaa, Suomessa siis?
Nämä itsetunnonkehittämishöpinät voi tunkea sisäisten sankarien hanureihin. Olet muuten vähän ajastasi jäljessä. Itsetunto oli ysäriä, nykyään taikasana on sosiaaliset taidot. (mikä ei tarkoita yhtään mitään, mutta joka nyt on yleisessä puheessa saanut lähes taivasten valtakunnan avaimien aseman).
[/quote]
No katso tuota kontekstia mistä puhuttiin.
ap
Mitä siis sä ap nyt olet oikein vailla? Miksi yrität tehdä itsestäsi jotain uhria ( huom.otsikko ja ns. tragedia)? Mikä sulla siis mättää, ettei kumminkin puolin kolahda siihen suuntaan, kuin itse haluat? Siis missä se vika lie? Miten arvelet omia kriteerejäsi eli mitä vaatii se, että itse löytäisit sellaisen naisen, joka kelpaa sulle niin ulkoisesti kuin sisäisestikin? Pitäiskö sun jotenkin muuttaa omaa käytöstä vai pitäisikö naisten tehdä se sua varten jotenki ennalta ja ennakoituna epäilemättä myös muut oletukset ap:n kaltaisesta uroksesta?
Sardonista naurua...Tai lähinnä kouristus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:04"]
Ei nyt mitään objektiivisia mittareita ole olemassakaan, mutta kyllä se on selvää että erilaista miestä voi odottaa 130 kiloa painava sulkeutunut nainen ja perusnätti ja hoikka tasapainoinen nainen.
Tuo mitä tuossa sanot jo jotenkin liittyy aiheeseen, mutta pidin sitä aiempaa tekstiä vain off-topiccina, koska ei se selvästi kommentoinut mitään tekstiini liittyvää.
ap
[/quote]
Niin? Eiköhän tämä ole ongelma, jonka kärki kohdistuu 130-kiloisiin naisiin - ellet sitten tarkoita, että miesten epävarmuutta yhteiskunnallisesti tulisi hoitaa jotenkin siten, että yhä harvempien miesten tarvitsee tyytyä 130-kiloiseen naiseen? Vai mikä tässä on pointtisi?
Kuten sanottua, ongelma ei ole sukupuolittunut, joten kun siitä sellainen aloituksessa tehdään, ja vaaditaan tiukasti vielä kommentointia liittyen juuri ap:n teksteihin, niin sukupuolittuneestihan sitä käsitellään. Mikä automaattisesti vie ongelman varsinaisen käsittelyn jo hakoteille, turhaan naiset sitä, miehet tätä-yleistyksiin.
Mutta kyllä olen sitä mieltä, jos puhumme nimenomaisesti miesten epävarmuudesta, niin tottahan yksi suuri tekijä on juuri tämä, että miehet mittaavat menestystä naismenestyksensä mittarilla. Toki naisetkin näin tekevät, kilpailevat keskenään parisuhdemarkkinoilla, mutta kenties naiset eivät sido onnistumistaan ihmisenä niin voimakkaasti menestykseen vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuin miehet tekevät.
Ja se johtuu siitä, että naisille on tolkutettu päähän, että heidän oma onnensa ei ole ollenkaan niin olennainen kuin yhteisön onni. Jos siis olet hyödyllinen vanhapiika, sehän on hienoa! Lisäksi alitajunnassa lurkkii vieläkin yhteisöllinen käsitys, että kunnon naiselle, joka on yhteiskunnallisesti hyödyllinen, seksielämä ei merkitse paljoakaan. Jos käyt kuusi kertaa vuodessa teatterissa, elämäsi on kuule ihan rikasta ja kivaa.
Ap, joltisenkin ylimielestihän sinäkin näihin naisten vuodatuksiin vastailet. Yhdellä rivillä, ja huomautellen, että keskustelu menee off-topic, ellei se koskettele juuri sinun tekstejäsi.
Kuten tuolla aikaisemmin sanoin, kyllä nainen tulisi torjutuksi mieluummin ennen seksiä kuin sen jälkeen. Jossain keskustelussa joku mies kuitenkin totesi, että olettaa seksiä viimeistään kolmannella tapaamiskerralla, koska sen jälkeenhän vasta mies voi tietää, onko tässä jutussa mitään = viehättääkö nainen seksuaalisesti. Tässäkin ketjussa on jo kuultu, että erektio on jumalan lahja naiselle.
Kun asenteet ovat nyt nämä, mitä auttaa se, että naisella on hyvä itsetunto? Ulkonäkö ja seksuaalinen haluttavuus kun kuitenkin tuntuvat olevan niitä deal breakereita. Toisin sanoen, parisuhdemarkkinoilla nainen voi vaan toivoa, että löytäisi jonkun, joka häntä arvostaa. Mutta tälläisen arvostamisen vaatiminenhan on kamalaa miehen ahdistamista parisuhdemuottiin ja prinsessakäytöstä.
Jos siis on niin, että mies arvostaa parisuhdemarkkinoilla eniten seksin saamista ja nainen todellakin sitä arvostavaa kanssakäymistä, mitenkä lienee, kumpi saa helpommin siipeensä ja loukkaa itsetuntonsa traumaan saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 09:43"]
Täällä on taas vakuutettu, että naisen osa on helppo, koska hän istuu pyllyllään vaan ja tarjouksia satelee. Nainen näin saa aina seksiä. Miehen osa taas on ylenmäärin vaikea, koska häneltä odotetaan aloitteita, ja hän joutuu kenties kokemaan 100 torjuntaa, ennen kuin saa seksiä.
No mitä tämä oikeasti, sitten oikeassa maailmassa tarkoittaa. Sitä, että mies valitsee, ketä lähestyy ja ja kenties joutuu torjutuksi tai sitten saa seksiä. Nainen odottaa, että joku valitsisi hänet ja usein siitä ilosta, että joku valitsee, antaa sitä seksiä. Mies on tarjonnut hänelle arvokkaimpansa, erektion, siitä nainen on hyvin onnellinen.
Tämän jälkeen sitten joko häivytään yöhön tai "katellaan". Katteleminen sitten tarkoittaa erilaisia asioita, yleensä kuitenkin sitä, että mies laittaa viestiä silloin, kun alkaa panettamaan ja muita ei nyt ole saanut. Tätä jatkuu aikansa, ja sitten mies ilmoittaa, että ei tää meidän juttu ole oikein sitä, mitä hän hakee. Tai ei ilmoita, ei vaan enää vastaa viesteihin tai soittoihin ja poistaa sut Fbstä.
Niin että jos te miehet kuvittelette, että on jotenkin helpompaa tulla toistuvasti torjutuksi sen seksin jälkeen kuin ennen sitä, niin havahdutan teitä harhaluulostanne. Tilanteessa, jossa et taaskaan ollut "sitä mitä haetaan" tai muuten vaan suhteenne ei voi enää jatkua, koska "miehellä on tää elämäntilanne" tai näet suoraan, että olet vain helppo pano, jota sen vuoksi roikutetaan mukana, ei naista yleensä lohduta ollenkaan se huomio, että sainpa seksiä, kas vain, sain mieheltä sen parhaan, itsekkäästi tyydytykseen viedyn erektion.
Mieluummin sitä tulisi torjutuksi heti aloitteentekovaiheessa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 09:43"]Täällä on taas vakuutettu, että naisen osa on helppo, koska hän istuu pyllyllään vaan ja tarjouksia satelee. Nainen näin saa aina seksiä. Miehen osa taas on ylenmäärin vaikea, koska häneltä odotetaan aloitteita, ja hän joutuu kenties kokemaan 100 torjuntaa, ennen kuin saa seksiä.
No mitä tämä oikeasti, sitten oikeassa maailmassa tarkoittaa. Sitä, että mies valitsee, ketä lähestyy ja ja kenties joutuu torjutuksi tai sitten saa seksiä. Nainen odottaa, että joku valitsisi hänet ja usein siitä ilosta, että joku valitsee, antaa sitä seksiä. Mies on tarjonnut hänelle arvokkaimpansa, erektion, siitä nainen on hyvin onnellinen.[/quote]
Ymmärtäisin tuon valituksen, jos eläisimme aikaa 60 vuotta sitten, mutta nykyaika antaa naisille paljon enemmän valinnanvaraa. Nainen voi käyttää passiivista roolia, jos haluaa. Mutta nainen voi myös valita aktiivisemman lähestymisen, jos kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Passiivistakin roolia voi soveltaa eri paikossa ja eri tavalla ja siten vahvasti vaikuttaa siihen, millaisia miehiä tulee aloitteentekoon ja millaisia riskejä ja sosiaalista panostusta asiaan liittyy. Nainen voi vaihdella taktiikkaansa tilanteen ja mielialan mukaan miten tahtoo, vaikka monta kerta illassa. Miehellä on vain se yksi tapa: yrittää valita sellainen, jolle arvelee voivansa ehkä kelvata, yrittää myydä itsensä omalla aktiivisuudellaan, ja jos se ei toimi, niin se on sitten voi voi. Passiivista tavallista miestä ei tule kukaan nainen koskaan iskemään. Arka mies ei voi helpottaa suhteen alkua nettipalstoilla, koska siellä supliikimmat kaverit jyräävät. Mies ei voi kasvattaa mahdollisuuksiaan menemällä naisvaltaiseen ympäristöön, koska naiset eivät tingi piiruakaan vaatimukstaan vaikka maailmassa olisi jostain syystä jäljellä vain yksi mies.
"Niin että jos te miehet kuvittelette, että on jotenkin helpompaa tulla toistuvasti torjutuksi sen seksin jälkeen kuin ennen sitä, niin havahdutan teitä harhaluulostanne. Tilanteessa, jossa et taaskaan ollut "sitä mitä haetaan" tai muuten vaan suhteenne ei voi enää jatkua, koska "miehellä on tää elämäntilanne" tai näet suoraan,..."
Jos kokee seksin niin vakavana asiana, niin miksi sitä pitää harrastaa nopeasti? Eikö sitä voisi "pihdata" viikon pari ja useammat treffit ja siten valikoida sinnikkäämpää miesainesta? Tiedän, että siinä menettää mahdollisuuksia, kun epävarmemmat luovuttavat, ja se voi innostaa pelimiehiä, mutta noin yleensä se hämmästyttää, miten naiset pitäytyvät samoissa virheissä vuodesta toiseen, vaikka he traumatisoituvat ja katkeroituvat.
Ymmärrän sen, että naisen osassa on omat vaikeudet, mutta jostain syystä jos joku esittää miesten vaikeuksia, naiset keskittyvät torppaamaan ne tai selittämään, että heilläkin on vaikeaa niissä asioissa. Eikö kukaan nainen tosiaan tiedosta ongelmakseen sitä, että kykenee ihastumaan vain hyvin pieneen osaan miehistä eikä voi edes selittää miksi ja keneen (se kemia)? Se on miehillä (yleensä) etu, että jos yleiseltä ulkonäöltään alemman keskitasoisessa naisessa on edes joku miehen mielestä kiva ulkonäköpiirre ja nainen on muuten mukava ja luonteeltaan ja mieliteoiltaan edes sinnepäin kuin mies, mies pystyy kokemaan naisen kiihottavana ja rakastettavana. Tai eivätkö naiset tajua sitä, että helppojen vaihtoehtojen olemassaolo voi olla vaikeaa siksi, että varsinkin epävarma ihminen valitsee ennemmin helpon kuin panee itsensä täysillä likoon saadakseen hyvän. Miehellä (tavallisella ja alemmalla keskitasolla) ei ole niitä helppoja mutta huonoja ja traumatisoivia vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:16"]Kun asenteet ovat nyt nämä, mitä auttaa se, että naisella on hyvä itsetunto? Ulkonäkö ja seksuaalinen haluttavuus kun kuitenkin tuntuvat olevan niitä deal breakereita. Toisin sanoen, parisuhdemarkkinoilla nainen voi vaan toivoa, että löytäisi jonkun, joka häntä arvostaa. Mutta tälläisen arvostamisen vaatiminenhan on kamalaa miehen ahdistamista parisuhdemuottiin ja prinsessakäytöstä.[/Quote]
Ei ole, mutta jos samaan aikaan vaaditaan monia harvinaisia asioita, homma kaatuu. Jos naiselle riittäisikin, että mies arvostaa, niin tavallisia naista arvostavia miehiä löytyy pilvin pimein. Mutta kun nainen haluaa sen lisäksi, että mies on sitä sun tätä yleisesti ja naisen henkilökohtaisesti arvostamaa. Eikä sekään riitä, vaan usein nainen joutuu ihmettelemään, että "treffikumppani oli kyllä komea, mukava ja arvostetussa asemasa, mutta "kemiaa" ei vain ollut.
Sanoisin, että hyvä itsetunto auttaa ainakin raakkaamaan sopimattomia ja kohdistamaan haun tilanteisiin, joissa on suurin mahdollisuus löytää se arvostava "kemisti".
"Jos siis on niin, että mies arvostaa parisuhdemarkkinoilla eniten seksin saamista ja nainen todellakin sitä arvostavaa kanssakäymistä, mitenkä lienee, kumpi saa helpommin siipeensä ja loukkaa itsetuntonsa traumaan saakka?"
En tiedä. Ne traumat näkyvät vähän eri tavalla. Miesten traumat näkyvät ehkä aggressiivisempana "lassukkamaisuutena" ja naiset nuolevat haavansa hiljempaa, mutta en minä sanoisi ilman perusteellisempaa tutkimusta, että jompia kumpia on selvästi enemmän. Molempia on kuitenkin paljon. Elämä ei oikein sovi herkille luonteille.
Noin yleisesti miehet ovat taipuvaisempia kärsimään elämän ongelmista enemmän ja näkyvämmin (en tarkoita tässä nyt vain seksuaalisia ongelmia). Esimerkiksi päihdeongelmaisista, vangeista, syrjäytyneistä, koulupudokkaista ja itsemurhan tekijöistä selvästi suurempi osa on miehiä. Naisilla on parempi kyky sinnitellä vaikeissa oloissa.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 09:43"]Täällä on taas vakuutettu, että naisen osa on helppo, koska hän istuu pyllyllään vaan ja tarjouksia satelee. [/quote]
Jotenkin tuntuu, että ainakin aikuisemmalla iällä ihmisen "osan helppoutta", ainakin jos sitä mitataan parisuhteiden pysyvyydellä ja ulos näkyvällä laadulla, selittää enemmän hänen oma vaatimustasonsa kuin taso tai itsevarmuus. Ne, jotka pystyvät ihastumaan ja rakastumaan yleiseltä tasoltaan tavalliseen kumppaniin, jossa on ehkä joku itseä viehättävä pikkujuttu, joka on mukava, toista arvostava ja luonteeltaan ja elämäntavoitteeltaan riittävän samantapainen, pariutuvat ja pysyvät suhteissaan. Myös ujot, rumat, köyhät ja muut, joiden ei näiden keskutelujen mukaan pitäisi pariutua ollenkaan.
Sitten taas ne, jotka haluavat satasivuisen listan asioita, ja kun viimein löytävät jonkun joka täyttää kaikki vaatimukset, huomaavat, että "oli se ihan kiva, mutta ei ollut kemiaa", kärsivät joko yksinäisyydestä tai suhteiden nopeasta vaihtuvuudesta. Se toimii miehille ja naisille. Naiset ovat useammin vaativia, mutta jotkut miehetkin osaavat tehdä homman vaikeaksi ihan itse.
En nyt tarkoita, että oman vaativuutensa voisi itse valita, vaan se on luonteenpiirre, joita ei pysty järjellä ylikävelemään. Väkisin aloitetuista suhteista tulee parhaimmillaan jonkinlaisia kauppasuhteita, joihin liittyy perustyytymättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:50"]
Ymmärtäisin tuon valituksen, jos eläisimme aikaa 60 vuotta sitten, mutta nykyaika antaa naisille paljon enemmän valinnanvaraa. Nainen voi käyttää passiivista roolia, jos haluaa. Mutta nainen voi myös valita aktiivisemman lähestymisen, jos kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Passiivistakin roolia voi soveltaa eri paikossa ja eri tavalla ja siten vahvasti vaikuttaa siihen, millaisia miehiä tulee aloitteentekoon ja millaisia riskejä ja sosiaalista panostusta asiaan liittyy. Nainen voi vaihdella taktiikkaansa tilanteen ja mielialan mukaan miten tahtoo, vaikka monta kerta illassa. Miehellä on vain se yksi tapa: yrittää valita sellainen, jolle arvelee voivansa ehkä kelvata, yrittää myydä itsensä omalla aktiivisuudellaan, ja jos se ei toimi, niin se on sitten voi voi. Passiivista tavallista miestä ei tule kukaan nainen koskaan iskemään. Arka mies ei voi helpottaa suhteen alkua nettipalstoilla, koska siellä supliikimmat kaverit jyräävät. Mies ei voi kasvattaa mahdollisuuksiaan menemällä naisvaltaiseen ympäristöön, koska naiset eivät tingi piiruakaan vaatimukstaan vaikka maailmassa olisi jostain syystä jäljellä vain yksi mies.
[/quote]
Ymmärtäisin tämän valituksen, jos eläisimme jossain 50-luvulla. Sen jälkeen feministit etenkin ovat tarjonneet myös miehille mahdollisuuksia muuttaa rooliaan erilaiseksi. Etenkin 1970-luvulla suorastaan oli vallalla trendi, joka käänsi sukupuolirooleja ja -odotuksia vallan päälaelleen. Yhä edelleen jokainen naistenlehti on pullollaan tavaraa, jossa perehdytetään naisia erilaisten miesten maailmaan, ja selitetään, miten erilasia ne erilaiset miehet ovatkaan. Myös media tai viihde ei anna mitenkään enää sellaista kuvaa (oletko katsonut joskus vaikkapa sarjaa nimeltä Sinkkuelämä??), että nainen on aina passiivinen ja miehen on oltava aktiivinen.
Joten olisiko tämä stereotypia enemmän omasi kuin ulkopuolisen maailman? Mikä tarkoittaa sitä, kuten joku sanoi, että viljelemällä ja varjelemalla tätä vaikeutat paitsi omaasi, myös muiden miesten elämää. Turhaan.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:50"]
"Niin että jos te miehet kuvittelette, että on jotenkin helpompaa tulla toistuvasti torjutuksi sen seksin jälkeen kuin ennen sitä, niin havahdutan teitä harhaluulostanne. Tilanteessa, jossa et taaskaan ollut "sitä mitä haetaan" tai muuten vaan suhteenne ei voi enää jatkua, koska "miehellä on tää elämäntilanne" tai näet suoraan,..."
Jos kokee seksin niin vakavana asiana, niin miksi sitä pitää harrastaa nopeasti? Eikö sitä voisi "pihdata" viikon pari ja useammat treffit ja siten valikoida sinnikkäämpää miesainesta? Tiedän, että siinä menettää mahdollisuuksia, kun epävarmemmat luovuttavat, ja se voi innostaa pelimiehiä, mutta noin yleensä se hämmästyttää, miten naiset pitäytyvät samoissa virheissä vuodesta toiseen, vaikka he traumatisoituvat ja katkeroituvat.
[/quote]
Kun taas miehet näemmä ovat oppineet virheistään, eikä heitä kohtaa tragedia?
Et ymmärrä, mitä tässä yritin sanoa. Yritin sanoa, että hyvin usein ainakin omassa kaveripiirissäni tilanne on sellainen, että naisen mielestä suhde on ainakin yrittämisen arvoinen. On kiinnostuttu miehestä. On yritetty löytää juuri oikea pihtausaste tämän miehen kanssa, eli antaa sillai, että mies kiinnostuu. Ei oltu liian helppoja eikä pihdattu eikä oltu lahnoja eikä oltu liian himokkaita. Siitä huolimatta mies toteaa, että et sä nyt olekaan sitä, mitä minä hain. Kun ei nappaa, niin ei nappaa. Minkäs sille voi, mutta kyllä se torjunta silti sattuu juuri sen vuoksi, että jo kuvitteli, että olisiko se tässä. Mieluummin siis ottaisi ne 100 torjuntaa kapakassa kuin nämä "ihan kiva oot mutta" sen seksin jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:50"]
Ymmärrän sen, että naisen osassa on omat vaikeudet, mutta jostain syystä jos joku esittää miesten vaikeuksia, naiset keskittyvät torppaamaan ne tai selittämään, että heilläkin on vaikeaa niissä asioissa. Eikö kukaan nainen tosiaan tiedosta ongelmakseen sitä, että kykenee ihastumaan vain hyvin pieneen osaan miehistä eikä voi edes selittää miksi ja keneen (se kemia)? Se on miehillä (yleensä) etu, että jos yleiseltä ulkonäöltään alemman keskitasoisessa naisessa on edes joku miehen mielestä kiva ulkonäköpiirre ja nainen on muuten mukava ja luonteeltaan ja mieliteoiltaan edes sinnepäin kuin mies, mies pystyy kokemaan naisen kiihottavana ja rakastettavana. Tai eivätkö naiset tajua sitä, että helppojen vaihtoehtojen olemassaolo voi olla vaikeaa siksi, että varsinkin epävarma ihminen valitsee ennemmin helpon kuin panee itsensä täysillä likoon saadakseen hyvän. Miehellä (tavallisella ja alemmalla keskitasolla) ei ole niitä helppoja mutta huonoja ja traumatisoivia vaihtoehtoja?
[/quote]
Sinulla on sellainen perspektiivirhe, että kuvittelen naisten puhuvan tässä omista ongelmistaan, vaikka he oikeastaan vaan koettavat selittää sinulle, miksi miehet eivät oikein voi näistä traumoistaan naisia syyttää. Vaan voivat ainoastaan tarkastella näkökulmiaan, ja yrittää kenties muuttaa omassa elämässään jotain, mikä traumaa aiheuttaa. Näin naiset tekevät, liiankin kanssa. Ja tästä tuo illuusio, että naiset käsittelevät parisuhdetta tai elämää yleensä jotenkin paremmin tai helpommin.
Tai oikeastaan, siis yhteiskuntaa ajatellen, toki käsittelevät paremmin. Sen sijaan, että purkaisivat pettymystään ryyppäämällä, rellestämällä tai muutoin aggressiivisella käytöksellä, he kääntävät syytökset itseensä, jatkavat puurtamistaan ja sättivät itseään yksinäisyydessään. Onhan se yhteisölle mieluisampaa.
Tuo ajatus siitä, että naisten pitäisi ihastua herkemmin, on kyllä itselleni täydellisen käsittämätön. Ainakin omassa naisystävieni piirissä olisi helvetisti vähemmän traumaa, ongelmaa ja itkua, jos naiset EIVÄT ihastuisi niin helposti. Itsestäni tuntuu, että kaverin ei tarvitse kun vähän lämmitellä niin jo ollaan yhteistä tulevaisuutta haaveilemassa ja painellaan miehen törkeitäkin käytösjuttuja villasella ja selitetään, miten se ei oikeasti tarkoittanut.
Mutta se on totta, että tämä piirre naisista kyllä sitten ikää myöten alkaa tippumaan. Kun olet tarpeeksi monta kertaa kämpillä odottanut lasagne uunissa ja viinit pöydässä saadaksesi kuulla, miten oikeastaan joo tää ei nyt oo sitä, et jaksa enää silmät sädehtien vastata seuraavan prinssin kutsuun.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:38"]
Ymmärtäisin tämän valituksen, jos eläisimme jossain 50-luvulla. Sen jälkeen feministit etenkin ovat tarjonneet myös miehille mahdollisuuksia muuttaa rooliaan erilaiseksi. Etenkin 1970-luvulla suorastaan oli vallalla trendi, joka käänsi sukupuolirooleja ja -odotuksia vallan päälaelleen. [/quote]
Mutta tuo on friikkikamaa, joka ei toimi oikeassa elämässä. Ei ole feministejäkään tullut iskemään, kun olen ollut jossain sensuuntaisessa paikassa tekemättä aloitteita. Naistenlehdissä voidaan höpistä vaikka mitä, mutta tosiasiassa naiset eivät tule iskemään passiivista miestä, jos ei tämä ole jonkin sortin julkis tai muuten arvopäänahka. En ole katsonut TYV-hömppää, mutta onko niissä TV-sarjoissa tosiaan useinkin kohtauksia, joissa nainen käy aktiivisesti iskemään jotain perusjätkää? Käsittääkseni ainakin amerikkalaiset sarjat kertovat yleensä rikkaista tai ainakin hyvin ylemmän keskiluokkaisista menestyneistä tyylitietoisista ja supersosiaalisista ihmisistä. Mitä nyt joku nörtti on irvailuhahmona.
"Et ymmärrä, mitä tässä yritin sanoa. Yritin sanoa, että hyvin usein ainakin omassa kaveripiirissäni tilanne on sellainen, että naisen mielestä suhde on ainakin yrittämisen arvoinen. ... Siitä huolimatta mies toteaa, että et sä nyt olekaan sitä, mitä minä hain. Kun ei nappaa, niin ei nappaa. "
Joo, ymmärrän sen, että ei nainenkaan saa ketä tahansa - ja usein juuri ne halutuimmat ovat niitä, joita haluavat muutkin tai jotka eivät muusta syystä halua.
"Sinulla on sellainen perspektiivirhe, että kuvittelen naisten puhuvan tässä omista ongelmistaan, vaikka he oikeastaan vaan koettavat selittää sinulle, miksi miehet eivät oikein voi näistä traumoistaan naisia syyttää."
En minä ole väittänyt, että miesten ongelmat olisivat naisten syytä tai että naisten pitäisi toimia väkisin halujaan vastaan. Ylipäätään syyllisten etsiminen on usein turhaa ja menee kohtuuttoman vaikeaksi määritellä, missä määrin jokin yksilön ongelma johtuu asioista, joihin hän kohtuullisella vaivalla voi vaikuttaa ja missä määrin esimerkiksi perinnöllisestä temperamentista, jolle ei mitään voi.
En usko siihen, että naiset muuttavat asioita yhtään hanakammin kuin miehet. Naiset ehkä yleisemmin teeskentelevät muutosta tai tekevät näennäisiä muutoksia, kun taas miehet jurottavat ja syyttävät ulkopuolista maailmaa, mutta aitoja muutoksia tekee harva. Eikä sitä itseään helposti voikaan muuttaa.
"Tuo ajatus siitä, että naisten pitäisi ihastua herkemmin, on kyllä itselleni täydellisen käsittämätön. Ainakin omassa naisystävieni piirissä olisi helvetisti vähemmän traumaa, ongelmaa ja itkua, jos naiset EIVÄT ihastuisi niin helposti. Itsestäni tuntuu, että kaverin ei tarvitse kun vähän lämmitellä niin jo ollaan yhteistä tulevaisuutta haaveilemassa ja painellaan miehen törkeitäkin käytösjuttuja villasella ja selitetään, miten se ei oikeasti tarkoittanut."
En tarkoittanut tuollaista herkkyyttä, vaan sitä, että ihastua voisi erilaisiin miehiin. Varsinkin jos ihastuu koko ajan sellaisiin, joita ei voi saada. Se on vain ikävä totuus, että hyvin suuri osa ihmisten henkilökuhtaisista haluista on varsin samanlaisia, ja siksi ne, joista pitää itse eniten ovat myös muiden suosiossa, ja jos on tavallinen tallaaja, sitten käy niin, että "olet ihan kuva, mutta et se täydellisyys, jota minä vaadin". Se on se asia, jota tarkoitin kun puhuin miesten oppimisesta. Melkein kaikki miehet oppivat jo teineinä, etteivät koskaan tule olemaan mitään niille naisille, joita pitävät haluttavimpana, ja osaavat suhteuttaa tavoitteensa omaan tasoonsa ja mahdollisuuksiinsa, useammin jopa alakanttiin kuin yläkanttiin.
Tarkoitin, että jos naiset voisivat ihastua niihin kunnon kavereihin, jotka ovat järjellä ajatellen OK, mutta eivät herätä sitä ihastusta. Mutta ei tuo ollut siinä mielessä vakavasti otettavaksi tarkoitettu, että luulisin naisten voivan muuttaa itseään. Se oli vastine niille "jos miehet olisivat jotain muuta kuin ovat" -väitteille.
"Mutta se on totta, että tämä piirre naisista kyllä sitten ikää myöten alkaa tippumaan. Kun olet tarpeeksi monta kertaa kämpillä odottanut lasagne uunissa ja viinit pöydässä saadaksesi kuulla, miten oikeastaan joo tää ei nyt oo sitä, et jaksa enää silmät sädehtien vastata seuraavan prinssin kutsuun. "
Niin, ja sitten kuin eteen tulee se prinssi, joka oikeasti ihastuu ja innostuu, se onkin yhtäkkiä niljakas takertuja tai epätoivoinen lassukka. Sekin on nähty.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:07"]
Joo, ymmärrän sen, että ei nainenkaan saa ketä tahansa - ja usein juuri ne halutuimmat ovat niitä, joita haluavat muutkin tai jotka eivät muusta syystä halua.
En tarkoittanut tuollaista herkkyyttä, vaan sitä, että ihastua voisi erilaisiin miehiin.
Tarkoitin, että jos naiset voisivat ihastua niihin kunnon kavereihin, jotka ovat järjellä ajatellen OK, mutta eivät herätä sitä ihastusta. Mutta ei tuo ollut siinä mielessä vakavasti otettavaksi tarkoitettu, että luulisin naisten voivan muuttaa itseään. Se oli vastine niille "jos miehet olisivat jotain muuta kuin ovat" -väitteille.
Niin, ja sitten kuin eteen tulee se prinssi, joka oikeasti ihastuu ja innostuu, se onkin yhtäkkiä niljakas takertuja tai epätoivoinen lassukka. Sekin on nähty.
[/quote]
Lyhentelin hieman, sillä pointit kai tuossa.
En oikein usko, että miehet helpommin kykenevät "ihastumaan erilasiiin naisiin". He kyllä kykenevät tyytymään erilaisiin naisiin, ja se on ehdottomasti osa tätä ongelmaa. On haihattelua kuvitella, että nainen ei ymmärtäisi suhteessa ollessaan olevansa jonkinlainen korvike, paremman puutteessa. Onko kyse nyt sitten herkkyydestä vaiko siitä, että mies nyt vaan tulee tämän näyttäneeksi usealla eri tavalla. Ja siitäpä nämä parisuhdeporut ja eroluvut.
Sitä paitsi kokemukseni mukaan nämä naiset, jotka viikosta toiseen ja vuodesta toiseen jaksavat näihin prinsseihinsä ihastua, yrittävät nimenomaan hyvinkin erilaisia miehiä kuvitellen, että jostakin tuolta se onni tulee. Antavat periksi monenkinlaisille jutuille, sen parisuhteen toivossa.
En tiedä, että siinäkö se on, vanhanaikaisesti. Että miehen paitsi täytyy, hän myös haluaa saada olla joku helvetin metsästäjä. Että nainen, joka osoittaa liikaa, liian nopeasti, mitä liikaa lie, kiinnostustaan, ei heitä kiinnosta. Muuten on vaikea ymmärtää, miksi niin monenlaisille miehille se yksi nainen on aina "ihan kiva mut joo".
Joten ei liene ihme, että kun tätä tarpeekseen yrittää, ei enää riitä se, että prinssi on ihastunut. Sitten alkaa jo ajatella, että koko tästä hommasta minunkin pitäisi saada jotakin, minunkin pitäisi saada ne tunteet ja toisen vastatunteet yhtä aikaa. On mieluummin yksin kuin niin, että toinen tai toinen on eri paikassa tunnetiloineen.
Minusta se on järkevää. Ainakin järkevämpää, kuin uskotella itselleen tai toiselle jotakin, johon ei itsekään kuitenkaan usko.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:16"]
Ap, joltisenkin ylimielestihän sinäkin näihin naisten vuodatuksiin vastailet. Yhdellä rivillä, ja huomautellen, että keskustelu menee off-topic, ellei se koskettele juuri sinun tekstejäsi.
Kuten tuolla aikaisemmin sanoin, kyllä nainen tulisi torjutuksi mieluummin ennen seksiä kuin sen jälkeen. Jossain keskustelussa joku mies kuitenkin totesi, että olettaa seksiä viimeistään kolmannella tapaamiskerralla, koska sen jälkeenhän vasta mies voi tietää, onko tässä jutussa mitään = viehättääkö nainen seksuaalisesti. Tässäkin ketjussa on jo kuultu, että erektio on jumalan lahja naiselle.
Kun asenteet ovat nyt nämä, mitä auttaa se, että naisella on hyvä itsetunto? Ulkonäkö ja seksuaalinen haluttavuus kun kuitenkin tuntuvat olevan niitä deal breakereita. Toisin sanoen, parisuhdemarkkinoilla nainen voi vaan toivoa, että löytäisi jonkun, joka häntä arvostaa. Mutta tälläisen arvostamisen vaatiminenhan on kamalaa miehen ahdistamista parisuhdemuottiin ja prinsessakäytöstä.
Jos siis on niin, että mies arvostaa parisuhdemarkkinoilla eniten seksin saamista ja nainen todellakin sitä arvostavaa kanssakäymistä, mitenkä lienee, kumpi saa helpommin siipeensä ja loukkaa itsetuntonsa traumaan saakka?
[/quote]
Sä teet tästä nyt jotain kilpailua, kun taas mä en ole missään väittänyt, ettäkö naisilla edes olisi (tämä toki riippuu paljon yksilöllisestä tilanteesta) helpompaa kuin miehillä. Toki mä vastaan tylysti ihmisille, jotka tulee kertomaan mulle asioita mun elämästä. Tuskin itsekään tykkäät jos alan tässä vetämään syväanalyysia sun motiiveista ja vihjailemaan että olet entinen koulukiusaaja tms.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:38"]
Mutta se on totta, että tämä piirre naisista kyllä sitten ikää myöten alkaa tippumaan. Kun olet tarpeeksi monta kertaa kämpillä odottanut lasagne uunissa ja viinit pöydässä saadaksesi kuulla, miten oikeastaan joo tää ei nyt oo sitä, et jaksa enää silmät sädehtien vastata seuraavan prinssin kutsuun.
[/quote]
Niin, huomaatko että tässäkin miehet ovat vain ihmisiä, huomaavat että naisessa on jotain isompaa vikaa ja kiinnostus lopahtaa. Kyllä kuitenkin naiset kokevat oikeudekseen "pettyä miehiin". Mä en taas ole missään sanonut, että olisi naisten vika tai vastuulla, että miehet kokevat pettymyksiä. Olen sanonut että miehiä pitäisi varustaa paremmin naisten kohtaamiseen, että saisivat useammin niitä kipinöitä aikaiseksi (myös ne jotka eivät ole syntyjään minkäänsortin naistenmiehiä). Silti mä olen se joka täällä saa henkilökohtaista paskaa niskaansa. Mä olen koulukiusaaja, naisvihaaja, pillunnälkäinen ruikuttaja jolle ei mikään riitä jne. Vaikken ole kertonut edes itsestäni täällä mitään ja todellisuus on jotain ihan muuta kuin mitä täällä on kukaan esittänyt. Menkää ihmiset itseenne prkl
ap
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:38"]
Mutta se on totta, että tämä piirre naisista kyllä sitten ikää myöten alkaa tippumaan. Kun olet tarpeeksi monta kertaa kämpillä odottanut lasagne uunissa ja viinit pöydässä saadaksesi kuulla, miten oikeastaan joo tää ei nyt oo sitä, et jaksa enää silmät sädehtien vastata seuraavan prinssin kutsuun.
[/quote]
Niin, huomaatko että tässäkin miehet ovat vain ihmisiä, huomaavat että naisessa on jotain isompaa vikaa ja kiinnostus lopahtaa. Kyllä kuitenkin naiset kokevat oikeudekseen "pettyä miehiin". Mä en taas ole missään sanonut, että olisi naisten vika tai vastuulla, että miehet kokevat pettymyksiä. Olen sanonut että miehiä pitäisi varustaa paremmin naisten kohtaamiseen, että saisivat useammin niitä kipinöitä aikaiseksi (myös ne jotka eivät ole syntyjään minkäänsortin naistenmiehiä). Silti mä olen se joka täällä saa henkilökohtaista paskaa niskaansa. Mä olen koulukiusaaja, naisvihaaja, pillunnälkäinen ruikuttaja jolle ei mikään riitä jne. Vaikken ole kertonut edes itsestäni täällä mitään ja todellisuus on jotain ihan muuta kuin mitä täällä on kukaan esittänyt. Menkää ihmiset itseenne prkl
ap
[/quote]
Sulle on tullut myös asiallisia ja hyviä vastauksia naisnäkökulmasta, jotka olet sivuttanut tai jättänyt huomaamatta.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:48"]
Ei ole tuosta ollut kyse. Kyse on miesten hyvinvoinnin parantamisesta eikä mistään "uutta naista koko ajan" -meiningistä. Toisekseen, ei ole mitään yksilönä kehittämistä. Itsetunnon ja miehen naissuhteiden pohja rakentuu lapsena, eikä se todellakaan ole vain lapsen omalla vastuulla. Kyllä siinä on osallisena vanhemmat, koulu, kaverit, sosiaalilaitos ja koko yhteiskunta. Edelleenkin, kuka äiti toivoo että oma poika on näitä, joihin naiset eivät katso vain sen takia, että tämän itsetunnossa on paljon vikaa ja tämä käyttäytyy naisten seurassa nöyristellen? Tuskin kukaan. Kiinnostaako siis tämä asia vai jääkö tämä nyt siihen, että valitetaan että miehet vain haluavat olla itsevarmempia että saavat enemmän pillua?
ap
[/quote]
En edelleenkään näe ongelmaa sukupuolisidonnaisena. Epävarmuus ja huono itsetunto koskettaa naisia ja miehiä yhtälailla.
Jos on tarpeeksi kauan liikkunut naisten seurassa tulee huomaamaan, että suurella osalla on itsetunto jossain määrin vialla - aiheuttaen jopa sen, ettei uskalla tehdä mitään parisuhderintamalla.
Tuskinpa se miehiltäkään on pois, että keskityttäisiin molempiin.
[/quote]
Se on totta, en todellakaan sano etteikö naisetkin kärsi monella tapaa huonon itsetunnon aiheuttamista ongelmista. Avauksessani otin kuitenkin esille myös sen, että pojat saavat usein täysin vääriä ajatusmalleja ja käytösmalleja naisten kanssa toimimiseen. Siinä mielessä tämä ei ole sukupuolisidonnaista.