Robin Williams on kuollut
http://news.kron4.com/news/breaking-actor-comedian-robin-williams-found-dead/
Itsemurhaa epäillään
Kommentit (120)
Ei ollut mun lempinäyttelijöitäni mutta yllättävää. Ei vaikuttanut sellaiselle, joka päätyisi itsariin. Mitäänhän en tietenkään ko. näyttelijästä tiedä, joten puhun vain ihan yleisön äänellä.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:28"]Mä taidan olla kalkkis. Etäisesti tutut kasvot, mutta nuo elokuvat Wikipedian listassa eivät sano minulle mitään.
[/quote]Eikö nimenomaan meidän kalkkisten hänet pitäisi tuntea? Suurimmat hittiroolit kuitenkin taisi olla 80-90-luvuilla.
Rip.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:09"]
Julkaistu: 12.8.2014 2:02, päivitetty: 12.8.2014 2:06
Näyttelijä Robin Williams on kuollut 63-vuotiaana, kertovat Marinin piirikunnan viranomaiset uutistoimisto Reutersin mukaan.
Poliisin mukaan Williams löydettiin maanantaina kuolleena kotoaan Pohjois-Kaliforniasta.
Williamsin epäillään tehneen itsemurhan, jonka seurauksena hän olisi kuollut tukehtumalla. Poliisi tutkii asiaa.
[/quote] voisko joku viisas valaista että miten on siis tappanut itsensä?
No, seuraavassa Oscar-gaalassa saamme seurata itkuvirrellä säestettyä itketyspätkää Robin Williamsin urasta, jään odottamaan sosiaalipornospektaakkelia vesi kielellä.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 09:32"]
Suretko samoin kaikkien itsemurhan tehneiden puolesta? Joka kerta?
[/quote]Mikä ihmeen todisteluntarve sinulla täällä on? Että muiden elämä on feikkiä? Anna olla jo.
Mies jolla oli kaikkea: perhe, ystäviä, rahaa, mainetta, mielenkiintoinen työ jota ilmeisesti rakasti. Mahdollisuus saada parhaimmat psykiatrit ja hoidot, lääkitykset. Tässä näkee mitä on masennus kun se vie ihmisen :(
Masennus on kauhea sairaus. Robin Williams taisteli sitä vastaan vuosia, ja lopulta hävisi sen taistelun.
RIP
Etenkin hieno roolityö Kuolleitten runoilijoitten seurassa jää mieleen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:33"]
Mahtava, hersyvä koomikkohan hän. En nyt halua rienata, mutta on tavallaan mielenkiintoista kuinka ns. julkkiksen kuolema aiheuttaa monissa ihmisissä tunnereaktion suuntaan tai toiseen. Miksi näin? Onko julkkis tavallaan "kaikille tuttu" median kautta ja sitä myöten voi samaistua julkkiksen poismenoon? Ehkä. Onko kyseessä jokin kollektiivinen kokemus, ihan niin kuin lätkän mm vuonna -95 tai ylipäänsä leffaan meneminen? Tutkitaanko tällaisia ilmiöitä jossain yliopstossa tms. hienommassa oppilaitoksessa?
[/quote]
OO? Minusta ihmisen kuolema ja varsinkin itsemurha on surullinen asia. Ei sen tarvitse olla minun tuttuni ja silti tunnen surua. ei sen tarvitse olla julkkis, silti tunnen surua. Olen ollut kuskina täysin ventovieraan nuoren hautajaisissa ja itkin muistotilaisuudessa eniten.
[/quote]
Juuri näin. En sitä kiistä, mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä kuolee mitä erilaisimpien tragedioiden saattelemana niin välillä tuntuu että ns. julkkikset saavat "kohtuuttoman" paljon myötätuntoa. Tietysti kyseessä ei olekaan mikään kilpailu, mutta valtamedioiden ja julkisuuden voima on välillä häkellyttävä. Siis ihan vaan pohdiskelen asiaa.
[/quote]
What's the point? Minusta on luonnollista, että näyttelijän, joka on erittäin tunnettu ja suosittu, kuolema aiheuttaa suurta surua ihmisissä. Toki moni meistä kokee surua kuullessaan kansanmurhista, murhista tai tapaturmien uhreista, mutta tällöin ei usein ole nimeä, jolle toivottaa hyvää matkaa tuonpuoleiseen.
Ja jos miettii, niin kyllähän moni tuntematonkin vie turmapaikoille kynttilöitä ja kukkia, onko sekin sitten väärin? Miksi se vainaja pitäisi tuntea henkilökohtaisesti, jotta saa surra?
[/quote]
On se aika outoa surra sellaista jota ei edes tunne. Suretko kaikkia muitakin kuolleita samalla tavalla? Jos kuulet jonkun nimen ja sitten kuulet että se on kuollut niin itketkö hänen kuolemaansa?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:33"]
Mahtava, hersyvä koomikkohan hän. En nyt halua rienata, mutta on tavallaan mielenkiintoista kuinka ns. julkkiksen kuolema aiheuttaa monissa ihmisissä tunnereaktion suuntaan tai toiseen. Miksi näin? Onko julkkis tavallaan "kaikille tuttu" median kautta ja sitä myöten voi samaistua julkkiksen poismenoon? Ehkä. Onko kyseessä jokin kollektiivinen kokemus, ihan niin kuin lätkän mm vuonna -95 tai ylipäänsä leffaan meneminen? Tutkitaanko tällaisia ilmiöitä jossain yliopstossa tms. hienommassa oppilaitoksessa?
[/quote]
OO? Minusta ihmisen kuolema ja varsinkin itsemurha on surullinen asia. Ei sen tarvitse olla minun tuttuni ja silti tunnen surua. ei sen tarvitse olla julkkis, silti tunnen surua. Olen ollut kuskina täysin ventovieraan nuoren hautajaisissa ja itkin muistotilaisuudessa eniten.
[/quote]
Juuri näin. En sitä kiistä, mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä kuolee mitä erilaisimpien tragedioiden saattelemana niin välillä tuntuu että ns. julkkikset saavat "kohtuuttoman" paljon myötätuntoa. Tietysti kyseessä ei olekaan mikään kilpailu, mutta valtamedioiden ja julkisuuden voima on välillä häkellyttävä. Siis ihan vaan pohdiskelen asiaa.
[/quote]
What's the point? Minusta on luonnollista, että näyttelijän, joka on erittäin tunnettu ja suosittu, kuolema aiheuttaa suurta surua ihmisissä. Toki moni meistä kokee surua kuullessaan kansanmurhista, murhista tai tapaturmien uhreista, mutta tällöin ei usein ole nimeä, jolle toivottaa hyvää matkaa tuonpuoleiseen.
Ja jos miettii, niin kyllähän moni tuntematonkin vie turmapaikoille kynttilöitä ja kukkia, onko sekin sitten väärin? Miksi se vainaja pitäisi tuntea henkilökohtaisesti, jotta saa surra?
[/quote]
On se aika outoa surra sellaista jota ei edes tunne. Suretko kaikkia muitakin kuolleita samalla tavalla? Jos kuulet jonkun nimen ja sitten kuulet että se on kuollut niin itketkö hänen kuolemaansa?
[/quote]
En ole henkilö, jonka kanssa jankkaat, mutta voitko painua helvettiin siitä inisemästä? Jos sua ei kosketa Robin Williamsin kuolema, niin varmaan löydät kiinnostavampiakin ketjuja? Vitun empatiakyvytön ääliö.
Varsinkin itse masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa kamppaileville yhden lempinäyttelijän kuolema oman käden kautta voi olla paha paikka.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:33"]
Mahtava, hersyvä koomikkohan hän. En nyt halua rienata, mutta on tavallaan mielenkiintoista kuinka ns. julkkiksen kuolema aiheuttaa monissa ihmisissä tunnereaktion suuntaan tai toiseen. Miksi näin? Onko julkkis tavallaan "kaikille tuttu" median kautta ja sitä myöten voi samaistua julkkiksen poismenoon? Ehkä. Onko kyseessä jokin kollektiivinen kokemus, ihan niin kuin lätkän mm vuonna -95 tai ylipäänsä leffaan meneminen? Tutkitaanko tällaisia ilmiöitä jossain yliopstossa tms. hienommassa oppilaitoksessa?
[/quote]
OO? Minusta ihmisen kuolema ja varsinkin itsemurha on surullinen asia. Ei sen tarvitse olla minun tuttuni ja silti tunnen surua. ei sen tarvitse olla julkkis, silti tunnen surua. Olen ollut kuskina täysin ventovieraan nuoren hautajaisissa ja itkin muistotilaisuudessa eniten.
[/quote]
Juuri näin. En sitä kiistä, mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä kuolee mitä erilaisimpien tragedioiden saattelemana niin välillä tuntuu että ns. julkkikset saavat "kohtuuttoman" paljon myötätuntoa. Tietysti kyseessä ei olekaan mikään kilpailu, mutta valtamedioiden ja julkisuuden voima on välillä häkellyttävä. Siis ihan vaan pohdiskelen asiaa.
[/quote]
What's the point? Minusta on luonnollista, että näyttelijän, joka on erittäin tunnettu ja suosittu, kuolema aiheuttaa suurta surua ihmisissä. Toki moni meistä kokee surua kuullessaan kansanmurhista, murhista tai tapaturmien uhreista, mutta tällöin ei usein ole nimeä, jolle toivottaa hyvää matkaa tuonpuoleiseen.
Ja jos miettii, niin kyllähän moni tuntematonkin vie turmapaikoille kynttilöitä ja kukkia, onko sekin sitten väärin? Miksi se vainaja pitäisi tuntea henkilökohtaisesti, jotta saa surra?
[/quote]
Niin, aika itsekästä surra vain niitä kenet on henkilökohtaisesti itse tuntenut, surra vain sitä, että itse menetti jotain.
[/quote]
No sitähän näyttelijän kuoleman sureminen nimenomaan on: kurjaa kun ei saada enää uutta kivaa viihdettä hänen roolitöidensä myötä.
[/quote]
Minä ainakin suren sitä, että yksi ihminen menetti henkensä ja vielä oman käden kautta (epäillään ainakin näin). En sure sitä, mitä itse menetin, vaan minua surettaa hänen läheistensä puolesta sekä hänen itsensä puolesta, että päätyi näin epätoivoiseen tekoon.
[/quote]
Ketä kiinnostaa jonkun miehen elämä?
Varsinkin on outoa että täällä naiset suree jonkun tuntemattoman ukon kohtaloa. Luuletko että häntä olisi pätkääkään kiinnostanut teidän kohtalo? Olisitte ollut hänelle vain pillunkantoteline.
Hirttiköhän se itsensä?
Upea näyttelija. Minun mielestä paras suoritus oli se lastensairaalan lääkäri joka viihdytti lapsia pukeutumalla klouniksi.
On aika kapeakatseista ajatella, että ihmisen kuollessa surraan vain häntä henkilönä, ja että vain läheiset ihmiset ovat oikeutettuja suremaan. Tunnettuun ihmiseen ja hänen kuolemaansa liittyy ensinnäkin paljon symbolista. Williamsin tapauksessa vielä hyvin sympaattista sellaista. Hän oli koomikko, ja "surullinen klovni" -teema koskettaa usein. Toisaalta, esimerkiksi Kuolleiden runoilijoiden seurahan ei ole komedia ollenkaan, vaan vakava, surullinen ja hieno tarina. Minusta se on kevyesti Williamsin tärkein työ, ja se tuli heti mieleen kun kuulin kuolemasta. Elokuvassa myös tapahtuu itsemurha. Monelle Williamsin kuolema varmaan aktivoi myös muistoja ja pelkoja omasta elämästä: masennus ja itsemurha ovat teemoja jotka koskettavat surullisen monia.
On myös täysin luonnollinen ja normaali sosiaalipsykologinen ilmiö, että monilla ihmisillä on tarve kokea yhteisiä tunnereaktioita. Kollektiivinen suru jollain tavalla yhdistää. Siksi minusta on vähän hassua, että aina näissä tilanteissa joku ilmestyy ilkkumaan siitä, miten hölmöä on surra vierasta henkilöä. Ei siinä ole mitään hölmöä, se on ihan inhimillistä. Se, kuka kenellekin tuollaisen reaktion aiheuttaa, vaihtelee tietenkin. Jollakulle se on Diana, jollekulle vaikka Rauli Badding Somerjoki. Aika monelle se taitaa olla juuri Robin Williams.
Laitan hänen kunniakseen soimaan sen "Everybody shake your body" biisin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 10:50"]Hirttiköhän se itsensä?
Upea näyttelija. Minun mielestä paras suoritus oli se lastensairaalan lääkäri joka viihdytti lapsia pukeutumalla klouniksi.
[/quote]
Patch Adams on elokuvan nimi. Pohjautuu tositapahtumiin. Mun yksi lempparielokuvista.
Robin oli todella hieno ja monipuolinen näyttelijä. Jään kaipaamaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:47"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 08:28"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:36"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 02:33"]
Mahtava, hersyvä koomikkohan hän. En nyt halua rienata, mutta on tavallaan mielenkiintoista kuinka ns. julkkiksen kuolema aiheuttaa monissa ihmisissä tunnereaktion suuntaan tai toiseen. Miksi näin? Onko julkkis tavallaan "kaikille tuttu" median kautta ja sitä myöten voi samaistua julkkiksen poismenoon? Ehkä. Onko kyseessä jokin kollektiivinen kokemus, ihan niin kuin lätkän mm vuonna -95 tai ylipäänsä leffaan meneminen? Tutkitaanko tällaisia ilmiöitä jossain yliopstossa tms. hienommassa oppilaitoksessa?
[/quote]
OO? Minusta ihmisen kuolema ja varsinkin itsemurha on surullinen asia. Ei sen tarvitse olla minun tuttuni ja silti tunnen surua. ei sen tarvitse olla julkkis, silti tunnen surua. Olen ollut kuskina täysin ventovieraan nuoren hautajaisissa ja itkin muistotilaisuudessa eniten.
[/quote]
Juuri näin. En sitä kiistä, mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä kuolee mitä erilaisimpien tragedioiden saattelemana niin välillä tuntuu että ns. julkkikset saavat "kohtuuttoman" paljon myötätuntoa. Tietysti kyseessä ei olekaan mikään kilpailu, mutta valtamedioiden ja julkisuuden voima on välillä häkellyttävä. Siis ihan vaan pohdiskelen asiaa.
[/quote]
What's the point? Minusta on luonnollista, että näyttelijän, joka on erittäin tunnettu ja suosittu, kuolema aiheuttaa suurta surua ihmisissä. Toki moni meistä kokee surua kuullessaan kansanmurhista, murhista tai tapaturmien uhreista, mutta tällöin ei usein ole nimeä, jolle toivottaa hyvää matkaa tuonpuoleiseen.
Ja jos miettii, niin kyllähän moni tuntematonkin vie turmapaikoille kynttilöitä ja kukkia, onko sekin sitten väärin? Miksi se vainaja pitäisi tuntea henkilökohtaisesti, jotta saa surra?
[/quote]
Minusta ihmisen omassa elämässä on vaikeita käsittelemättömiä tunnemöykkyjä, jos tuntemattoman näyttelijän kuolema aiheuttaa surua. Pelkkää projisointia, ei muuta. Ei se Robin Williams sinun kuolemastasi olisi piitannut paskaakaan.
[/quote]
Noinkin voi tietty oman empatiakyvyn puutteensa selittää.
Hän huolehti Christopher Reevesta tämän halvaannuttua, maksoi mm hoidon.
http://imgur.com/gallery/cIBWG
Kyllä toi aika hätkähdyttävä uutinen on meille, jotka on lapsesta asti kasvaneet hänen elokuviaan katsellen..
Jostain syystä minulla oli hänestä sellainen kuva, että hän oli sympaattinen ja lämmin ihminen. Hauska ja nokkela, mutta jotenkin surumielinen. Pidin hänen näyttelijätyöstään kovasti, se oli varmaa ja uskottavaa. Tuli sellainen olo, että mies ei näyttänyt ulospäin sitä, mitä hän sisimmässään mietti. Ei ollut ulkoisesti mikään hollywoodin siloposkipoika. Ehkä siksi sai mielenkiintoisia rooleja.