Lue keskustelun säännöt.
Summat kehiin eli kuinka paljon kumppanisi on sinusta keskimäärin vuodessa hyötynyt?
29.07.2021 |
Suhde ilmeisesti jonkinlaisen persoonallisuushäiriöisen kanssa loppunut. Teen juuri (terapiamielessä, asiaa käsitelläkseni) laskelmaa siitä, paljonko suhteeseen investoin ja mitä jäi käteen. Millaisia rahallisia hyötyjä olette kumppanillenne mahdollistanut? Otetaan vaikkapa yksi vuosi mittariksi keskiarvoiselle kustannukselle. Voitte myös avata sitä, mitä summa on pitänyt sisällään.
Pahoittelut kylmästä lähestymistavastani mutta jollekin tässä absurdissa erotilanteessa pitää voida nauraa.
Kommentit (70)
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheesta, mutta asumme miesystäväni kanssa omissa asunnoissamme. Hän yritti ottaa suhteen alussa tavaksi viettää viikonloput perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään minun luonani.
Vaadin kuitenkin, että ollaan vuorotellen kummankin asunnossa. Miesystävä olisi hyötynyt koko vuoden viikonloppujen ruuat ja puilla lämmitetyt lauantaisaunat, jos olisin suostunut. Eli olisin joutunut kokkaamaan ja passaamaan miestä joka viikonloppu. Pitää itse saada suunsa auki.
Kyllä minä aloittajana pidin huolen siitä että jos miehen asunnolla vietettiin aikaa, tarjouduin mielelläni maksamaan ruoat. Mies siis teki mieluummin ruokaa itse. Toki ruoanlaitto oli yhteistä, kivaa tekemistä mutta en ajatellut niin, että menen miehen kotiin "passattavaksi".
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
olet vielä nuori, mutta kannattaa tosissaan miettiä mitä sä saat siitä suhteesta eikä miettiä näitä toisen diagnooseja. 10v päästä voi tulla katumus että olisi voinut olla mahdollisuus normaaliin tasavertaiseen perhe-elämään jonkun kanssa tässä kun se holtittomuus jo estää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
olet vielä nuori, mutta kannattaa tosissaan miettiä mitä sä saat siitä suhteesta eikä miettiä näitä toisen diagnooseja. 10v päästä voi tulla katumus että olisi voinut olla mahdollisuus normaaliin tasavertaiseen perhe-elämään jonkun kanssa tässä kun se holtittomuus jo estää sen.
Samat sanat. Itse olin (anteeksi nimittelyni) looserimiehen kanssa suhteessa ns. parhaat vuoteni 25-32. En ikinä saa näitä takaisin. Muinka paljon tein töitä, kuinka reilusti puolitin kulut triplasti minun kanssani tienaavan miehen kanssa, kuinka en lähtenyt opiskelemaan (mies pelkäsi minun löytävän toisen) jne. Ihan sairasta paskaa näin jälkikäteen mietittynä. Harmittaa mutta tehtyä en saa tekemättömäksi. Ehkäpä kiitos erityisesti tämän kyseisen miehen, minä en koskaan saanut lapsia. Kertomasi perusteella eroaisin.
Vaikea laskea, koska kuukausittaiset asumiskustannukset eivät ole ok-talossa samat. Silloin, kun aloimme pohtia yhteen muuttamista, arvio oli, että kuukausittaiset kulut asettuvat 600-800 euron välille, mutta ne vaihtelevat suuresti kuukausittain. Joka tapauksessa kumppanini on hyötynyt minusta sen, että olen maksanut puolet asumiskuluista. Lisäksi uskon, että olemme molemmat säästäneet ruoka- ja matkustuskuluissa, koska vaikka meitä on nyt kaksi syömässä, niin on isommat pakastin- ja säilytystilat. Ja kaupassa ja muilla reissuilla kaksi ihmistä käy henkilöautolla suunnilleen samaan hintaan kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo väittää olevansa huippukokki ja hyvä sängyssä, Niin saahan siitä ateriasta hyötyä noi satasen ja sängystä 200 euroa eli jos aterioita on kahdesti päivässä ja seksiä kerran niin hyödyn tästä noin 400000 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
olet vielä nuori, mutta kannattaa tosissaan miettiä mitä sä saat siitä suhteesta eikä miettiä näitä toisen diagnooseja. 10v päästä voi tulla katumus että olisi voinut olla mahdollisuus normaaliin tasavertaiseen perhe-elämään jonkun kanssa tässä kun se holtittomuus jo estää sen.
Ei ole tapana erityisesti miettiä miehen diagnooseja, ne vaan kulkee arjessa mukana ilman sitä miettimistäkin. En pistä rahaa edelle suhteessa, enkä pidä rahalla paljoakaan arvoa joten tiedän jo etukäteen että jos ero joskus tulisi tiedän että raha olisi mennyt kohti ihmistä ketä rakastan.
Mainitsin jo ekassa viestissä että emme perusta koskaan perhettä, joten en ymmärrä miksi mainitsit siitä kuitenkin viestissä. Puoliksi maksetut kulut ei automaattisesti tarkoita tasapainoista parisuhdetta.
T. N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisen talouden vuoksi on toki hyötynyt, koska kulut on jaettu, mutta niitä en nyt jaksa alkaa laskemaan. Samalla tavalla kuin hyötyisi kustannukset puoliksi jakavasta kämppiksestä.
Mutta sen lisäksi on eräässä vaiheessa hyötynyt useampana vuonna tuhansia euroja, ehkä tyyliin 10 000 eur vuodessa, koska tein hänen yhden miehen yritykselleen mainosgrafiikoita ja autoin myös useissa muissa tehtävissä, joihin ilman minua hänen olisi pitänyt palkata ulkopuolista apua tai ammattilaisia.
On myös tavallaan hyötynyt minusta siinä kohtaa, kun tuon yrityksen menestyksen jälkeen hänestä tulikin varakas ja silti maksoimme asiat aina puoliksi. Olen siis itse elänyt myöhemmin toisessa vaiheessa varojeni rajoilla maksaakseni kaikesta puolet, vaikka hänelle jäi silti satoja tuhansia säästöön.
Samassa miehessä on kuitenkin monia hyviä puolia, vaikka nämä saavat hänet kuulostamaan nilkiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
olet vielä nuori, mutta kannattaa tosissaan miettiä mitä sä saat siitä suhteesta eikä miettiä näitä toisen diagnooseja. 10v päästä voi tulla katumus että olisi voinut olla mahdollisuus normaaliin tasavertaiseen perhe-elämään jonkun kanssa tässä kun se holtittomuus jo estää sen.
Samat sanat. Itse olin (anteeksi nimittelyni) looserimiehen kanssa suhteessa ns. parhaat vuoteni 25-32. En ikinä saa näitä takaisin. Muinka paljon tein töitä, kuinka reilusti puolitin kulut triplasti minun kanssani tienaavan miehen kanssa, kuinka en lähtenyt opiskelemaan (mies pelkäsi minun löytävän toisen) jne. Ihan sairasta paskaa näin jälkikäteen mietittynä. Harmittaa mutta tehtyä en saa tekemättömäksi. Ehkäpä kiitos erityisesti tämän kyseisen miehen, minä en koskaan saanut lapsia. Kertomasi perusteella eroaisin.
En eroaisi vaikka maksettaisi. Rakastan miestäni, hän on huomaavainen, sosiaalinen, iloinen ja huoleton. Meillä on niin paljon yhteistä ja ajatusmaailmat kohtaa. Kohta 10v takana ja meillä menee paremmin kuin koskaan. Mies kuitenkin siivoaa enemmän, auttaa yritykseni toiminnassa jos tarvitsee jne. En kyllä vaihtaisi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10v takana ADHD miehen kanssa. Töitä on tehnyt tänä aikana ehkä pisimpään 5kk putkeen. Aina välissä useita kuukausia työttömänä ennen kuin jaksaa mennä takaisin töihin. Saa kyllä siltä ajalta työmarkkinatukea, mutta se ei ole paljoa yhdistettynä ADHD implulsiiviseen shoppailuun. Joten olen lähes tulkoon maksanut kaiken koko yhdessä olo ajan. Maksaa 1/3 osan vuokrasta (ei saa asumistukea kun minä saan sen verran paljon palkkaa siksi maksaa 1/3.) Sekä puolet sähköstä. Kaikki muu on minun maksettavana, eli 2/3 vuokrasta, puolet sähköstä, vakuutus, lemmikit, ruuat, yllättävät menot, ylimääräiset yhteiset huvit ja muut jatkuvat kulut. Ei ole lapsia, eikä ole tulossa.
En edes halua laskea paljon on mennyt. Parempi kun en edes yritä ajatella summaa. Palkkani kummiskin mahdollistaa ihan normaalin elämisen vaikka jaan sen toisen kanssa, ruokaa on, katto pään päällä, joskus voi käydä vaikka syömässä ulkona tai käydä reissussa, niin tämä riittää minulle.
N27
olet vielä nuori, mutta kannattaa tosissaan miettiä mitä sä saat siitä suhteesta eikä miettiä näitä toisen diagnooseja. 10v päästä voi tulla katumus että olisi voinut olla mahdollisuus normaaliin tasavertaiseen perhe-elämään jonkun kanssa tässä kun se holtittomuus jo estää sen.
Ei ole tapana erityisesti miettiä miehen diagnooseja, ne vaan kulkee arjessa mukana ilman sitä miettimistäkin. En pistä rahaa edelle suhteessa, enkä pidä rahalla paljoakaan arvoa joten tiedän jo etukäteen että jos ero joskus tulisi tiedän että raha olisi mennyt kohti ihmistä ketä rakastan.
Mainitsin jo ekassa viestissä että emme perusta koskaan perhettä, joten en ymmärrä miksi mainitsit siitä kuitenkin viestissä. Puoliksi maksetut kulut ei automaattisesti tarkoita tasapainoista parisuhdetta.
T. N24
Olen eri mutta olet tosi nuori. Minulle ketutus tuli vasta pitkälti yli kolmekymppisenä. Suhteessa ollessani rakastin mutta en kokenut ikinä sitä, mikä ehkä on parisuhteen ydinjuttu(?) eli että minulla olisi joku tuki ja turva, johon elämän myrskyissä voisin tukeutua. Päin vastoin, minä olin itseäni paljon vanhemmalle ja epätasapainoiselle miehelle se ns. peruskallio. Vastavuoroisuus puuttui ja tajusin sen vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon akan pitäminen välillä hintoihinsa tulee, mutta on se kuitenkin joka lantin arvoinen.
Tässä kuussa tilillä käynyt sellainen 6000euron pyörre...no, oli sillä synttärit.
Mitä termiä käytät itsestäsi, kun puhut vaimostasi akkana?
Ehdotuksia: kalju niljake, lihava mötkö, hampaaton kaljamaha, tuhti setämies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain taulukon valmiiksi ja totesin, että eron jäljiltä minulla on vain vaatteeni. Ex piti yhdessä ostetun koti-irtaimiston tekstiileineen sekä keittiövälineineen. Summailin yhteen ja olen nyt n. 20 000 € köyhempi verrattuna tilanteeseen, jossa olisin pysynyt sinkkuna. Onneksi ei kulunut useampaa vuotta yhdessä. Olen nainen.
ap
Miksi ette jakaneet omaisuutta? Kuulostaa oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä asuminen on edullisempaa, kun kaikki yhteiset kulut puolitetaan. Näin suhteesta on molemmille taloudellista hyötyä. Tämä on vähän omituinen kysymys, kun parisuhteen hyötyjä ja haittoja ei voi muuttaa rahaksi.
En jaksa laskea, mutta 10v asunut ilmaiseksi meillä.
Kun lapset olivat pieniä/kouluikäisiä valitsimme sen että minä pysyn perus(hyvässä) työssäni ja mieheni rakentaa uraa koska hänen tulokehityksensä olisi nopeampi. Alussa tulomme olivat samat mutta koska oma urakehitykseni jäi myöhemmäksi tienaan enää 1/3 perheen tuloista. Siitä ei tosin ole ollut haittaa koska rahat on yhteiset
Olrn myös varma ettei miehelläni olisi ollut rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä rakentaa taloa ellen minä olisi suunnitellut, budjetoinut ja valvonut projektia hänen hoitaessaan pääosan rakentamisesta. Nyt olemme jo 3. talossamme ja netto-omaisuus on nyt n 400 000e, säästöjäkin olen kerryttämyt tarkalla taloudenpidolla n 100ke. Mieheni on hövelimpi rahankäytössä.
Eli aika paljon lasken omaksi ansiokseni
Asia x = hiustenleikkuu? Tai jotain ihan muuta.
Ei vaimoni ole vuoden aikana varmastikaan hyötynyt minusta euroakaan vaan hän huomattavasti paremmin tienaavana kuljettaa euroja enemmän minun suuntaani. Niin jokapäiväisessä elämässä kuin erityisesti kaikessa muussa. Summia vaikea sanoa mutta varmasti useampi tuhat euroa vuoden aikana. Olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta ja asumismenoja lukuun ottamatta emme ole koskaan edes sopineet mistään rahankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan kolminkertaisesti sen mitä mieheni. Kaksi kolmannesta tuloistani menee yhteiseen kassaan, kolmanneksen säästän ja sijoitan. Siitä kun laskee niin noin 15 000 e enemmän per vuosi maksan miestäni enemmän elämisestämme. Jos lisäksi laskuttaisin häneltä kodinhoitopalveluista, summa kasvaisi huomattavasti. Mutta eipä meillä ole hintalappua tekemisissä ja olemisissa, yhteistä hyvää ja keskinäistä rakkautta tässä vaalitaan.
Maksat enemmän JA teet kotityöt..?
Oikea miesten unelma. Pääse loisimaan naisen rahoilla eikä tarvitse itse pistää tikkua ristiin yhteisen huushollin eteen. Tämähän on parempi kuin äiti, sillä antaa vielä plluakin ilmaiseksi.
Näin on. Ei varmaan monelta mieheltä onnistuisi... 😅