Miksi jotkut ihmiset kertoo samat asiat moneen kertaan?
Ikään kuin uutena asiana. Mikä tällaisen itsensä toistamisen taustalla on?
Kommentit (33)
Mulla on yksi kaveri, joka kertoo aina samat, mielestään tosi hauskat asiat, uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen.
En osaa sanoa miksi, mutta ainakin on melko huomionhaluinen muutenkin. Haluaa puhua aina vain lähinnä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mikään on raskaampaa kuin tällainen ihminen 🙄
Ai niinkö? Kerron tapahtumaa tai asiaa tarinamuodossa huomioiden ilmeet, eleet ja äänensävyt, jolloin tahdon kyllä kuulla välihuomautuksia, keskeytyksiä, kysymyksiä, naurua, jopa kritiikkiä ja viedä tarinaa niiden perusteella sopivaan suuntaan tai lopettaa, jos henkilö ei nauti. Minua ei haittaa yhtään, kun jutuilleni nauretaan. Tai minulle nauretaan. Parasta on, kun toinen on samanlainen ja nauran hänen jutuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mikään on raskaampaa kuin tällainen ihminen 🙄
Ai niinkö? Kerron tapahtumaa tai asiaa tarinamuodossa huomioiden ilmeet, eleet ja äänensävyt, jolloin tahdon kyllä kuulla välihuomautuksia, keskeytyksiä, kysymyksiä, naurua, jopa kritiikkiä ja viedä tarinaa niiden perusteella sopivaan suuntaan tai lopettaa, jos henkilö ei nauti. Minua ei haittaa yhtään, kun jutuilleni nauretaan. Tai minulle nauretaan. Parasta on, kun toinen on samanlainen ja nauran hänen jutuilleen.
Mitä tarvetta tuo huomion saaminen samalla jutulla sinussa täyttää?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi kaveri, joka kertoo aina samat, mielestään tosi hauskat asiat, uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen.
En osaa sanoa miksi, mutta ainakin on melko huomionhaluinen muutenkin. Haluaa puhua aina vain lähinnä itsestään.
Minulla on sukulainen, joka huohottaen soittaa yhteystietonsa läpi kun ”jotakin sattuu”. Kerran soitti minulle kaksi kertaa puolen tunnin sisään muistamatta, että oli jo soittanut. Sanoin suoraan että olet säälittävä, lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi kaveri, joka kertoo aina samat, mielestään tosi hauskat asiat, uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen.
En osaa sanoa miksi, mutta ainakin on melko huomionhaluinen muutenkin. Haluaa puhua aina vain lähinnä itsestään.
Huomionhakuinen mutta myös avulias? Tuntemani henkilö on aina valmis ryhmätyöhön, hoitamaan yksin tehtyinä ikäviä asioita pois ja mieltä painamasta. Kun hän tylsistyy tekemisen puutteesta, hän alkaa toistamaan itseään. Kesken vierailun vaikka, hän saattaa sanoa, että minulla näyttäisi olevan paljon tekemistä, että voisiko hän tehdä osan? Hän on nopeaälyinen ja vaistomaisesti ajattelee, että ehkä toinen ei ymmärtänyt ja toistaa asian ennenkuin itse huomaakaan. Hänet on helppo saada auttamaan innostuneesti Mielestäni on hyvä ominaisuus olla pyyteetön, vailla laskelmointia ja tehdä jotain silkasta auttamisen ilosta ja kun huomaa, että toinen tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mikään on raskaampaa kuin tällainen ihminen 🙄
Ai niinkö? Kerron tapahtumaa tai asiaa tarinamuodossa huomioiden ilmeet, eleet ja äänensävyt, jolloin tahdon kyllä kuulla välihuomautuksia, keskeytyksiä, kysymyksiä, naurua, jopa kritiikkiä ja viedä tarinaa niiden perusteella sopivaan suuntaan tai lopettaa, jos henkilö ei nauti. Minua ei haittaa yhtään, kun jutuilleni nauretaan. Tai minulle nauretaan. Parasta on, kun toinen on samanlainen ja nauran hänen jutuilleen.
Mitä tarvetta tuo huomion saaminen samalla jutulla sinussa täyttää?
Yhteisöllisyydentunteen vahvistamista. En pidä yksilökeskeisestä kulttuuristamme, jossa eristäydytään omiin poteroihinsa. Vanhaa tarinoiden kerrontaa yhteisellä iltanuotiolla kenties?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tapahtui tuota samaa joskus. Huomasin useammankin juttukaverin toistavan samoja tarinoita. Katsahdin peiliin ja totesin että en osaa kuunnella. Tai kuuntelin kyllä mutta nämä ihmiset kaipasivat erilaista kuuntelijaa. Sen sijaan että he olisivat halunneet kuunnella jotain minulle tapahtunutta vastaavaa juttua (näin reagoin ennen), he halusivatkin että minä kysyn heiltä lisää siitä heidän jutustaan.
Enää ei ihmiset toista minulle samoja tarinoita.
Joo. Minulla keskustelu jää kiertämään kehää, kunnes tulee tunne kuulluksi tulemisesta. Toisaalta en ole ikinä aiheuttanut muissa ihmisissä jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mikään on raskaampaa kuin tällainen ihminen 🙄
Minulla on ystävä joka toistaa minun mielipiteeni ja juttuni (jotka eivät ole omakohtaisia anekdootteja) minulle ominaan parin tunnin tai päivän viiveellä. Tekee sitä kaikille. Tuttavapiirissä oletamme että hänellä on ehkä lievä asperger, sosiaalisesti tosi kömpelö. Mutta ollaan oltu kavereita kohta kolmekymmentä vuotta niin ei se enää hirveästi haittaa.
Siksi ap, että emme saa mitään feedbackiä eli normaalia vahvistusta että ihminen on kuullut tai ymmärtänyt asian.
On normaalia ilmeillä, eleillä ja sanoilla vahvistaa ja reagoida kuulemaansa.
__VITUN_AUTISTIT!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muista mitä on kellekin puhunut.
Joka puhuu paljon ,mutta ei yhtään asiaa,jauhaa samaa virttä koko ajan.
No eikö se ole asiaa, jos omista tekemisistä kertoo.
Muistisairas työkaveri tekee noin. Esitteli esim.ostamansa uuden vaatteen useampaan kertaan yks päivä. Kertoi mistä osti, mikä vaatteessa miellytti, jne.
Mieheni kertoo minulle jotain sitten hän kertoo samat asiat vanhemmilleen ja veljelleen eikä anna heille muille suunvuoroavaan puhuu ja puhuu. Ärsyttävää kun on suuna päänä. Ja sitten jos siitä mainitsen niin sanoo että pitääkö hänen olla hiljaa.
Mulle ei tapahdu yleensä mitään, en myöskään muista mitä olen puhunut kellekin.