Miksi huono itsetunto on niin huono asia?

Homma menee näin: Kun huono itsetuntoinen valittaa omasta itsestään ja siitä kuinka huonoksi itsensä tuntee, kaikki ihmiset kehoittavat rakastamaan itseään, kehuvat kuinka olet kaunis ja juuri täydellinen omana itsenäsi. Sitten kun viimein ottaa neuvosta vaarin ja uskaltaa katsoa peiliin hymyillen, samat ihmiset tulevat luoksesi ja kertovat, ettet sinä oikeasti ole niin nätti ja miksi luulet itsestäsi liikoja. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:51"]

Homma menee näin: Kun huono itsetuntoinen valittaa omasta itsestään ja siitä kuinka huonoksi itsensä tuntee, kaikki ihmiset kehoittavat rakastamaan itseään, kehuvat kuinka olet kaunis ja juuri täydellinen omana itsenäsi. Sitten kun viimein ottaa neuvosta vaarin ja uskaltaa katsoa peiliin hymyillen, samat ihmiset tulevat luoksesi ja kertovat, ettet sinä oikeasti ole niin nätti ja miksi luulet itsestäsi liikoja. 

[/quote]

Aina jossain on joku ketä haluaa loukata ja saa jotain mielihyvää siitä että saa toisen mielen pahoitettua.

itsetunto onki jotain sellaista mikä tulee sisältä, ei siitä mitä muut sanovat.

viestissäsi on perää, en väitä vastaan ollenkaan.

Naisilla ainakin on paha tapa kehua itseään huonompaa ja arvostella paremmin pärjäävää.

se on mielestäni kamala tapa, niinkuin se olisi minulta pois jos joku muu on parempi,

oli se sitten ulkonäkö tai vaika työhön liittyvää.

Itse teen kaikkeni sen eteen, etten koskaan sortuisi niin alas.

ihmisten pahat puheet nakertavat kovintakin kuorta, mutta ei sen silti tarvitse rikki mennä.

T.17&20

Ei huonoitsetuntoinen automaattisesti hauku itseään muiden kuullen.

Huono itsetunto näkyy aivan kaikessa elämässä, pieninä juttuina. Halu miellyttää, liian kiltti, altis toisten manipuloinnilla ja hyväksikäytölle, ei välttämättä uskalla olla avoin ihmissuhteissa, ei uskalla luottaa kehenkään, syrjäänvetäytyvä, ei luota itseensä, mitä kaikkea.

Muista huonoitsetuntoisista en osaa sanoa, koska en yhtään ihmistä tunne, jolla (ainakin oletettavasti) olisi huonompi itsetunto kuin itselläni. Tässä on vaan kauhea homma saada yrittää korjattua monien vuosien tuhoja, sillä ei itsetuntoa saa paremmaksi sillä, että vain päättää sen tapahtuvan...

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:48"]Huono itsetunto on usein ihmisillä, joita muut tölvivät, joten he ovat vain omaksuneet ympäristön suhtautumistavan itseensä. Eräänlaista realismia siis.

[/quote]

Ehkä näinkin. Alle kouluikäisenä olin ujo, kouluun mennessä en ujona mahtunut porukoihin ja kun myöhemmin uskalsin yrittää, minut torjuttiin aktiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:48"]

Huono itsetunto on usein ihmisillä, joita muut tölvivät, joten he ovat vain omaksuneet ympäristön suhtautumistavan itseensä. Eräänlaista realismia siis.

[/quote]

Huonoon itsetuntoon on monia, jo lapsuudessa altistavia tekijöitä. Kierre vain jatkuu, itseään toistaen, jolloin voi vaikuttaa siltä, että "ympäristön suhtautumistapa itseensä on omaksuttu". Tässä maailmassa on vaan niin, että se miten esittää itsensä toisille, saa muut kohtelemaan sinua tällä tavoin.

Itsevarma, pitää itseään arvossaan -> muut myös näkevät sinut samalla tavalla -> hyvä kohtelu.

Epävarma, inhoaa itseään -> sama juttu -> lisäksi huono itsetunto estää sen, että pitäisi omia puoliaan.

Ja kuitenkin edellä olevat henkilöt voivat olla täysin samanlaisia ihmisiä muiden ominaisuuksiensa suhteen. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:05"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:01"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 00:55"]

En itse asiassa voi sietää kehuja, en usko niihin kuitenkaan, enkä osaa reagoida niihin. En siis koskaan kerjää kehuja. 

ap

[/quote]

Juuri tämä asenne ärsyttää! Sanon ystävälleni ihan vilpittömän kehun vaikka hyvistä leipomuksista tai kivoista korvakoruista ja yhtäkkiä tunnelma muuttuu vaivaantuneeksi, kun kehun saaja ei osaa ottaa sitä vastaan ja minua kaduttaa, että edes yritin olla mukava.

[/quote]

No kyllä minä tuollaisiin ulkoisiin kehuihin osaan reagoida, tarkoitin nyt vähän henkilökohtaisempia juttuja. 

ap

[/quote]

No mistä sinunkin kohdalla tietää, mitä saa kehua ja mitä ei?

[/quote]

Ei tarvitse kehua ollenkaan. :)

[/quote]

Epäilen, että ei ainakaan paranna toisen itsetuntoa, jos ei koskaan kuule minkäänlaisia kehuja. Ennemmin kai huonolla itsetunnolla varustettu alkaa miettiä, että on ilmeisesti leiponut pahaa pullaa, kun toinen ei sano mitään. Tai että tuo katsoi korvakorujani, mutta ei sanonut mitään - näyttävätköhän ne ihan typerältä?

Huonoitsetuntoiset tapaavat muutenkin monesti peilata kaikki muiden tekemiset ja sanomiset oman napansa kautta. Jotenkin ylikorostuneesti mietitään, mitä tuokin minusta ajattelee. Esimerkiksi juuri tuo, ettei uskalla mennä rannalle, koska siellä on muita, jotka sitten näkisivät kaikki vikani. No, voin kertoa, että ei niitä muita kiinnosta yleensä pätkääkään, miltä muut näyttävät tai ketä muita siellä rannalla ylipäänsä on. Ja ne, jotka kiinnittävät huomiota muihin ihmisiin, eivät ehdi arvostella heitä päästä varpaisiin, koska keskittyvät miettimään, mitä ne muut minusta ajattelevat.

Mua myös inhottaa olla esillä. Esim jonkun onnistuneen työasian takia kun tulee kehuja, se on mielestäni äärimmäisen kiusallista.

Joku perus "sulla on kiva paita" on ok ja osaan kyllä sanoa kiitos, mutta jotenkin sellainen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin osuva palaute on hyvin nolostuttavaa.

En myöskään ikinä itse kehu jos olen onnistunut jossain, en halua tuoda asiaa esille. Riittää että itse tiedän että olen tehnyt homman oikein. Monet pitävät meteliä onnistumisistaan, kertovat pomolle että onnistuin siinä, tässä ja tuossa - minusta se on vaan moukkamaista rehentelyä.

2

"Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus."

Niin juuri, ja tällä voi rohkaista muitakin olemaan rauhassa esim. epävarma uusia asioita opeteltaessa. Kun voi tunnustaa suoraan eikä tarvitse esittää pätevämpää, niin tunnelma kevenee ja energia tulee käytettyä oikeaan asiaan.

Minustakin huono itsetunto on ihan vaan realismia. On älyllisesti epärehellinen ajatus, että meistä kaikki voisivat olla yhtä hyviä. Me kaikki olemme yhtä arvokkaita, mutta osa meistä saa jo ihan syntymästään paremmat lähtökohdat elämään, tai onnistuu rakentamaan siitä paremmin kuin osa.

En oikein ymmärrä, miksi huono itsetunto on ongelma, kun se on vaan seuraus niistä oikeista ongelmista elämässä. Sen pään sisäisen teorian maailmasta ja maailman kun kuuluu vastata toisiaan, ja jos elämä on yhtä räpellystä, niin sehän tarkoittaa että on aika tarkistaa sitä käsitystä itsestään, koska selvästi ei joko tajua jotain tai ei kykene johonkin, jonka avulla ongelmat voi ratkaista. 

Mietin yksi päivä samaa että mikä huonoitsetuntoisessa, mikä itsekin olen, ärsyttää niin paljon. Sitten mietin tuttua, jolla on vielä huonompi itsetunto, tai oikeastaan traumojen seurauksena syntynyt vakaa (harhainen) usko että hän on huono ja arvoton ja se mikä siinä ärsyttää eikä herätä pelkästään sääliä on se, että hän on niin keskittynyt omaan paskuuteensa ja siihen että kaikki muut ovat aina parempia, ettei häneen saa sellaista vastavuoroista aikuista kontaktia. Jos asenne kaikkiin muihin ihmisiin on se että täytyy tehdä kaikkensa heitä miellyttääkseen ja varoa tuomasta esiin itsestään oikeastaan mitään niin tulee jotenkin huijattu olo sille vastapuolelle. Että miksei tuo nyt vaan sano mitä ajattelee oikeasti, ja lisäksi itse näen monissa huonoitsetuntoisessa sellaisen painekattilan jonka sisällä on vaikka mitä negatiivisuutta, vihaa, raivoa ym käsittelemättömiä tunteita ja se herättää minussa jotain pelonsekaista (ja tiedän että mussa näitä ainakin on). Minusta huonoitsetuntoinen ei ole täysin aikuistunut koska väkisin elämä pyörii suurimman osan ajasta omien virheiden kelaamisessa ja itsensä tarkkailussa, sääli kuluttaa siinä harhassa koko elämä. Toivottavasti joskus oppisi arvostamaan itseään.

Itsellä oma huono itsetunto ei näy minään kehujen kerjäämisenä tai muunakaan surkutteluna, vaan sinä etten uskalla ottaa kontaktia muihin ihmisiin koska olen niin vastenmielinen.
Kehujen vastaanottamista komppaan kyllä, aina tuntuu että pitää KORJATA se toisen väärinkäsitys jonka pohjalta on minua kehunut, ja selittää etten ansaitse sitä koska totuus on että jne jne. En siis yritä kerjätä tällä lisäkehuja vaan olla rehellinen, mutta ynnärrän kyllä että se on vaivaannuttavaa.
Omat ajatusmallit on vaan niin pinttyneitä että tuntuu pahalta/epärehelliseltä/valehtelemiselta vain kiittää kehistä eli ottaa se vastaan niin kuin hyväksyisin sen totena.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:55"]

Mietin yksi päivä samaa että mikä huonoitsetuntoisessa, mikä itsekin olen, ärsyttää niin paljon. Sitten mietin tuttua, jolla on vielä huonompi itsetunto, tai oikeastaan traumojen seurauksena syntynyt vakaa (harhainen) usko että hän on huono ja arvoton ja se mikä siinä ärsyttää eikä herätä pelkästään sääliä on se, että hän on niin keskittynyt omaan paskuuteensa ja siihen että kaikki muut ovat aina parempia, ettei häneen saa sellaista vastavuoroista aikuista kontaktia. Jos asenne kaikkiin muihin ihmisiin on se että täytyy tehdä kaikkensa heitä miellyttääkseen ja varoa tuomasta esiin itsestään oikeastaan mitään niin tulee jotenkin huijattu olo sille vastapuolelle. Että miksei tuo nyt vaan sano mitä ajattelee oikeasti, ja lisäksi itse näen monissa huonoitsetuntoisessa sellaisen painekattilan jonka sisällä on vaikka mitä negatiivisuutta, vihaa, raivoa ym käsittelemättömiä tunteita ja se herättää minussa jotain pelonsekaista (ja tiedän että mussa näitä ainakin on). Minusta huonoitsetuntoinen ei ole täysin aikuistunut koska väkisin elämä pyörii suurimman osan ajasta omien virheiden kelaamisessa ja itsensä tarkkailussa, sääli kuluttaa siinä harhassa koko elämä. Toivottavasti joskus oppisi arvostamaan itseään.

[/quote]

Sano se näille ihmisille, joiden elämä pyörii kaikenmaailman deadlinejen ympärillä. Jos ei kykene täyttämään odotuksia, niin useinhan siinä menee maihin yksi jos toinenkin - mitä sanot ihmisille, joiden odotukset petit?

Koska huonoitsetuntoisia joutuu koko ajan varomaan (mm. siinä, ettei hyväksikäytä tuollaista tyyppiä tai jyrää tätä täysin, kun se ei itse osaa/kykene mielipiteitään ja halujaan ilmaisemaan) ja usein ovat rasittavia juuri siinä, että "emmää nyt voi rannalle tulla, kuku jaja..". Joutuu mairittelemaan ja tulee olo, että on "pakko auttaa" toista siinä, että uskaltaisia tehdä jotain/ajatella itsestään jotain positiivista. Heikkoitsetuntoiset ovat siis rasittavia, jos haluat suht tasa-arvoisen suhteen, kuten normaalit ihmiset...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:13"]Koska huonoitsetuntoisia joutuu koko ajan varomaan (mm. siinä, ettei hyväksikäytä tuollaista tyyppiä tai jyrää tätä täysin, kun se ei itse osaa/kykene mielipiteitään ja halujaan ilmaisemaan) ja usein ovat rasittavia juuri siinä, että "emmää nyt voi rannalle tulla, kuku jaja..". Joutuu mairittelemaan ja tulee olo, että on "pakko auttaa" toista siinä, että uskaltaisia tehdä jotain/ajatella itsestään jotain positiivista. Heikkoitsetuntoiset ovat siis rasittavia, jos haluat suht tasa-arvoisen suhteen, kuten normaalit ihmiset...
[/quote]Älä mairittele vaan hyväksy se että hän ei halua mennä koska pelkää ja jos lähtee kuitenkin mairittelujesi jälkeen, on hänellä luultavasti hankala ja epämukava olo.

Joo, munkin mieleste huonoitsetuntoisten pitää ekaksi hyväksyä se, että todellisuudessa harva ajattelee sinusta mitään pahaa, vaan syy niihin ihmissuhdevaikeuksiin on siinä huonossa itsetunnossa. Ei siinä, että oikeasti olisimme kaikin puolin huonoja ihmisiä. Tuttavanikin tapauksessa on vain helpompaa tyytyä siihen itsensähaukkumisen suojaukseen kuin alkaa käsitellä syitä miksi oma minäkuva on vääristynyt. Täällä on sanottu, että "en oikeasti kaipaa kehuja, olen ihan oikeasti mielestäni niin huono kuin miltä vaikutan"- onko se nyt sitten mielekästä elämää? Se syy omaan "ärsyttävyyteen" on tosiaan ihan vaan siinä että normaalista itseään arvostavat ihmisestä on hämmentävää olla sellaisen seurassa joka pitää itseään lattiarättinä ilman mitään oikeaa syytä, ihminen ei elä silloin realiteeteissa ja se herättää hermostuneisuutta.

Joku kirjoitti, että huonon itsetunnon omaavilla olisi hyvä olla samanlaisia ysäviä. Minulla on huono itsetunto ja sama piirre on kaikilla ystävillänikin. Ymmärrämme toisiamme hyvin ja pystymme tukemaan toisiamme monessa asiassa. Usein myös kehumme toisiamme sellaisilla lauseilla kuin "olet hyvä ja arvokas ihminen", "olet hyvä/ihana ihminen juuri omana itsenäsi", "kyllä sinä selviät", "ansaitset parempaa", "et ansaitse kiusaamista etkä huonoa kohtelua" , "kiitos, kun olet olemassa" yms. Koska itse emme osaa itseämme kehua emmekä arvostaa ja usein kuulee enemmän moitteita kuin kehuja, niin se on hyvä, kun tajuamme toisiamme kehua ehkä niillä oikeilla sanoilla. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:44"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:37"]

No muiden ihmisten kannalta ajateltuna kehujen kalastelu mitä jotkut pitävät, eivät siis kaikki, on vaivaannuttavaa.

kyselyt miltä näyttää, eihän tämä nyt voi sopia ja en mä nyt osaa ja mitä vielä..

Ja itse henkilön kannalta ajateltuna, joilla siis ongelma on iso, niin sehän vaikuttaa jo elämiseenkin paljon.

jos suurin syy huonoon itsetuntoon on vaikka raskausarvet, niin ei niitä mennä esittelemään rannalle.

ja jos mennään, niin äiti ei pysty keskittymään lapsiinsa,vaan siihen ettei vain kukaan näe mahaa,

vaikka haluaisikin.

huono itsetunto voi nyös huomattavasti vaikeuttaa uuden kumppanin löytämistä.

joko ei koe olevansa tarpeeksi hyvä jokkekin uudelle, vaikka olisi liiankin kanssa.

sitten päätyy sellaiseen sihteeseen, missä jo ennestään huono itsetunto poljetaan lopullisesti maanrakoon.

tai sitten omaa niin huonon jo valmiiksi, että alkaa jopa pelätä kontaktin ottamista uusiin ihmisiiin.

jos taas epäilee omaa älykkyyttään tai suorituskykyään vaikka työelämässä, pn vaikea kehittyä eteenpäin tai ihan vaikka vaihtaa alaa.

kun pelkää ettei pärjääkkään tai olekkaan tarpeeksi älykäs vaikka alalle josta on aina haaveillut.

kyllä minun mielestäni on paljon terveempää pystyä sanomaan omat mielipiteensä, eikä se silti tarkoita etteikö sitä voisi ilmaista ystävällisesti.

minäkin mielummin kierrän kuin haen hankaluuksia, mutta kynnysmattona en siltikään ole.

haluan itsekkin olla läheisilleni avuksi kun se vain on mahdollista ja enkä ole ollut töykeä vaikkapa tuntemattomille.

se on ihan normaalia, mutta se että mielistelee ja miettii kaiken aikaa mitä mieltä toiset ovat itsestä ei ole.

se vie itseltä hirveästi henkisiä voimavaroja.

terveisin _nykyään_ hyvän itsetunnon omaava

[/quote]

Ehkä se sitten vähän vaihtelee eri ihmisillä, että mitä se aiheuttaa. 

Minä esimerkiksi en ole koskaan edes yrittänyt löytää miestä, olen aina ajatellut, etten kuitenkaan kenellekään kelpaisi. 

Ja työelämässäkin on vähän noin, teen mielelläni samaa työtä, koska tiedän, että osaan sen, enkä joudu stressaamaan siitä. Tosin olen muutenkin ihan tyytyväinen työhöni. 

Mutta en koskaan kerjää kehuja, enkä tykkää vetää huomiota puoleeni. 

Enkä tosiaan ikimaailmassa menisi rannalle! Tai voisin mennä, mutten ottaisi vaatteita pois! 

ap

[/quote]

Raskasta se on ja itse siitä eniten kärsii.

siitä vain täytyy päästä eroon ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai tehdä ne muutokset joita voi tehdä.

se on kuitenkin aika rajoittavaa, niinkuin omasta tekstistäsi varmasti huomaatkin.

vaikka aloituksesi antoikin ymmärtää, että se olisi positiivinen asia, niin rohkenen olla erimieltä.

Itse tein sen mitä pystysin ja nyt olen sinut itseni kanssa.

tämän paremmaksi en enää muutu vaikka mitä tekisin, joten saa kelvata niin itselle kuin muillekkin

tai olla kelpaamatta.

uimarannalle on mitä ihanampia asusteita,uimapukuja ja tankineita.

itseruskettavat auttavat ainakin hieman arpien peittämiseen ja hymy kasvoilla kaunistaa jokaista.

ranta on täynnä erilaisia ihmisiä, kaikkea xs xxxl:n, on rasvatonta ja täyteläisempää, karvatonta ja karvaista, piukkaa ja hyllyvää, silkkistä ja aknea ja kaikille yhteistä on että ovat menneet sinne viettämään hauskaa päivää.

Elämä on kuitenkin aika lyhyt ja joskus me kaikki ryppyisiä vanhuksia keppiemme kanssa.

mitä meillä silloin on muuta kuin muistot elämästä?

haluatko itse muistosi olevan sitä että olet neljän seinän sisällä, ja jätät ehkä elämäsi parhaimman päivän väliin, koska et kehtaa tai uskalla?

Puolisonkin löytäminen on helpompaa kun on sinut itsensä kanssa.

Se että arvostaa itseään on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Siten saa arvostusta myös muilta.

Terve itsetunto on paras valttikortti puolisomarkkinoilla, näytti sitten miltä tahansa!

se on hyvä että työ on mieleinen, Siitä siis kannattaakin pitää kiinni.

ja jos joskus alkaa tympiä, kannattaa uusi työ tai kenties opiskelu ottaa haasteena itselle

"minä pystyn tähän"-asenteella!

jokainen on jossain hyvä, se vain täytyy löytää ja mennä sen mukaan.

vielä on kesää jäljellä, älä tuhlaa kauniita päiviä miettimällä mitä sanoa tai tehdä.

menet ja teet, huomaat kuinka se kerran kirpaisee ja sitten olo onkin yllättävän kevyt.

hyvät yöt ja tsemppiä, kyllä se siitä, asennetta kehiin!

T.17

[/quote]

Toki se omaan elämääni vaikuttaakin, mutta ajattelin enemmän sitä puolta, että kun ihmiset ei pidä huonoitsetuntoisista. Ja kun ihmiset ei pidä, pitää itsekin itsestään aina vain vähemmän. 

Rannalle minun nyt ei tarvitse päästäkään, ei se haittaa.

Puolisin olin halunnut, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten ikinä pystyisi täyttämään miesten vaatimuksia, ne ovat aivan liian suuret omaan tasooni nähden. 

Ps. minusta ei tule ryppyistä vanhusta, minulla ei ole pienintäkään aikomusta elää niin pitkään. :) Olet nimittäin oikeassa siinä, että elämä yksin neljän seinän sisällä on täysin turhaa. 

Musta tuntuu että me ap:n kanssa pärjättäisiin hyvin aasialaisessa kulttuurissa jossa on kohteliasta vähän nöyristellä tai osoittaa kunnioitusta muita kohtaan. :) Täällä länsimaissa on enemmän sellanen kyynärpäätaktiikka meininki.

Minullekin tulee todella vaivaantunut olo, jos joku alkaa kehua esimerkiksi jotain tekemääni työtä henkilökohtaisesti. Tuskastuneena tekisi vain mieli käskeä toista lopettamaan, mutta tajuan sentään näennäisesti ottaa kehut vastaan kohteliaasti. Yleensä en kuitenkaan usko niihin, eikä niillä oikeastaan ole minuun mitään vaikutusta, sillä minun todellisuudessani muiden positiivinen kuva minusta on vääristynyt ja itse tunnen itseni parhaiten - huonona.