Miksi huono itsetunto on niin huono asia?

Siksi, että huomaamattaan ja tarkoittamattaan huonoitsetuntoinen tuo sitä huonommuuden tunnettaan koko ajan esille. Me normaali-itsetuntoiset sitten ihmettelemme että pitäisikö kehua toista, pyytää anteeksi, hävetä itseään vai mitä ihmettä. Tulee siis epämukava olo, toisen huonon itsetunnon takia.

"Minusta ei tuohon olisi." Ai no, anteeksi, minusta nyt on. Olisiko pitänyt jättää mainitsematta?

"Sähän oot oikein laittautunut. Mä tulin nyt vaan tän näkösenä." Joo, laitan itseäni itseasiassa joka päivä. Tämä päivä ei ollut erityistapaus. Oikeastaan itse en koe niin laittautuneeni edes.

"Sulla on aina kaikkia tosi hyviä ideoita." Ja idean tasolle ne jääkin, kun koskaan ei voi mihinkään mennä, kun eihän sulla ole mitään vaatteita, et ole laittautunut, varmasti taas mokaat kaiken ja kaikessa, kaikki varmasti katsovat juuri sinua, jne.

Minä en ihan oikeasti voi tietää että haluaako toinen ihminen, että tsemppaan häntä menemään parturiin ja meikkaamaan ja valkkaamaan kivoja asukokonaisuuksia, vai ajatteleeko hän kenties että olenpas minä pinnallinen, ja hänpä ei ikinä aikaansa tuollaiseen hömpötykseen käyttäisi. En myöskään tiedä teilataanko ideani siksi, että henkilö pitää niitä huonoina, vai pitäisikö minun kannustaa että ei siellä ravintolassa niin erikoista ole että tarvisi uutta mekkoa hankkia, ei siellä salilla kukaan sua hauku yms.

Itse olen huonon itsetunnon omistava nuori, enkä todellakaan kerjää sillä huomiota. Olen kertonut huonosta itsetunnostani ensimmäisen kerran ystävälleni noin 3 v sitten, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin selittää ja unohti asian. Sen enempää en ole asiasta avautunut. Huonon itsetunnon omistaminen on mielestäni aivan kauheaa ja samalla myös ärsyttävää. Olin äsken kirjoittanut pitkän avautumisen itsestäni ja ongelmistani, mutta aloin pelkäämään että joku ystävistäni/naapureistani/sukulaisistani tunnistaisi minut. Siksi kerron itsestäni suppeammin ja jätän joitain asioita mainitsematta tai kiertoilmauksia käyttäen.

Olen entinen kilpaurheilija ja nykyään 12-14 kertaa viikossa urheilua harrastava nuori. Kropaltani olen normaalipainoinen ja urheilullinen, reilu 160 pitkä. Koulussa pärjään melko hyvin. Olen luolteeltani pedantti ja hieman perfektionistinen, pikkuusen ehkä tempperamenttinen ja mukava sekä ystävällinen.

- en ole uinut koko kesänä veden lämpötilaa syyttäen, sillä en ole sinut kroppani kanssa

- olen myös usein kesällä käyttänyt huppareita peittämässä varsinkin mahaani

- pahimmillaan yötkin on nukuttu huppari ja höntsyt päällä

- otan muiden kehut vastaamalla "jaa" tai "kiitos", riippuen ihmisestä, jankkaamasn en jaksa jäädä. Kuitenkin sisimmässäni ajattelen että he kehuvat ketä tahansa tarkoittamatta sitä ( teen tätä myös itse, mikä on vähän ristiriitaista)

- en pysty nauttimaan hyvistä suorituksista enkä iloita niistä. Mietin vain mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin

- luokassa vältän viittaamista enkä tykkää muutenkaan olla huomion keskipisteenä

- usein itken itseni uneen miettiessäni vitheitäni

- olen myös sortunut viiltelemään itseäni (mikä muuten oli varmaan elämäni tyhmin teko)

- joitakin päätöksiä on hyvin hankala tehdä itse, koska en luota itseeni

- tuntuu että elän täydellisten ihmisten keskellä, joka tuon lisää paineita

- olen ajtellut hakeutua psykologille mikä varmasti helpottaisi olotilaani mutta en halua kertoa tästä kenellekkään. ( paitsi nyt av palstan lukijoille, koska kirjoitan anonyymisti)

Olen niin väsynyt etten jaksa kirjoittaa enää, mutta toivon että ymmärsitte, mitä tarkoitin! Jos ette niin kysykää;)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 18:33"]

Siksi, että huomaamattaan ja tarkoittamattaan huonoitsetuntoinen tuo sitä huonommuuden tunnettaan koko ajan esille. Me normaali-itsetuntoiset sitten ihmettelemme että pitäisikö kehua toista, pyytää anteeksi, hävetä itseään vai mitä ihmettä. Tulee siis epämukava olo, toisen huonon itsetunnon takia.

"Minusta ei tuohon olisi." Ai no, anteeksi, minusta nyt on. Olisiko pitänyt jättää mainitsematta?

"Sähän oot oikein laittautunut. Mä tulin nyt vaan tän näkösenä." Joo, laitan itseäni itseasiassa joka päivä. Tämä päivä ei ollut erityistapaus. Oikeastaan itse en koe niin laittautuneeni edes.

"Sulla on aina kaikkia tosi hyviä ideoita." Ja idean tasolle ne jääkin, kun koskaan ei voi mihinkään mennä, kun eihän sulla ole mitään vaatteita, et ole laittautunut, varmasti taas mokaat kaiken ja kaikessa, kaikki varmasti katsovat juuri sinua, jne.

Minä en ihan oikeasti voi tietää että haluaako toinen ihminen, että tsemppaan häntä menemään parturiin ja meikkaamaan ja valkkaamaan kivoja asukokonaisuuksia, vai ajatteleeko hän kenties että olenpas minä pinnallinen, ja hänpä ei ikinä aikaansa tuollaiseen hömpötykseen käyttäisi. En myöskään tiedä teilataanko ideani siksi, että henkilö pitää niitä huonoina, vai pitäisikö minun kannustaa että ei siellä ravintolassa niin erikoista ole että tarvisi uutta mekkoa hankkia, ei siellä salilla kukaan sua hauku yms.

[/quote]

Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus. 

Täytyy tosin sanoa, että minä koen ihmisten itsekehun myös ahdistavaksi, koska koen, että juuri siihen pitäisi reagoida niin, että kauheasti myös kehuu. Minusta se on myös sopimatonta käytöstä, silloinkin, kun se on totta.

Pahinta on se, kun jollakin on liian suuret luulot itsestään. Yksi kaveri oli joskus ihastunut todella komeaan mieheen ja monta kertaa puhui siitä, että ihan varmaan se mieskin kiinnostuu jne... Ajattelin, että epäilen, mutta eihän sellaista voi sanoa toiselle! En sitten kauheasti kannustanutkaan, josta kaveri tietysti loukkaantui. Ja sitten kun hän yritti iskeä miehen, mies antoi pakit todella moukkamaisella tavalla ja kaveri itki varmaan kuukauden. En vieläkään tiedä, miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa... Itse kun en ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä ketään miestä! 

Ehkä sitten pitäisi olla niin, että huonoitsetuntoiset kaverustuu keskenään ja hyväitsetuntoiset keskenään. Olisi ainakin helpompaa! :)

Klassinen esimerkki: Nainen on hyvävartaloinen ja kaunis. Hän saa kuulla kohteliaisuuksia. Hän vastaa niihin (ilmeisesti sitten omasta mielestään vain "rehellisesti"): ei kyllä mä olen tosi ruma ja vastenmielinen. Seuraa jankkausta. Oletpas kaunis. No enpäs ole. No oletpas.

Mitä hittoa siinä pitäisi sanoa, että nainen olisi tyytyväinen? "Joo, tarkemmin katsottuna olet kyllä sittenkin todella kuvottavan näköinen, ihan puistattaa kun sinua katsoo." Sittenkö kaikki olisi hyvin?

Turhauttaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:55"]

Klassinen esimerkki: Nainen on hyvävartaloinen ja kaunis. Hän saa kuulla kohteliaisuuksia. Hän vastaa niihin (ilmeisesti sitten omasta mielestään vain "rehellisesti"): ei kyllä mä olen tosi ruma ja vastenmielinen. Seuraa jankkausta. Oletpas kaunis. No enpäs ole. No oletpas.

Mitä hittoa siinä pitäisi sanoa, että nainen olisi tyytyväinen? "Joo, tarkemmin katsottuna olet kyllä sittenkin todella kuvottavan näköinen, ihan puistattaa kun sinua katsoo." Sittenkö kaikki olisi hyvin?

Turhauttaa.

[/quote]

No voisi olla hiljaa! Mikä pakko on kommentoida kenenkään ulkonäköä ylipäätään?!!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:33"]

Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus. 

Täytyy tosin sanoa, että minä koen ihmisten itsekehun myös ahdistavaksi, koska koen, että juuri siihen pitäisi reagoida niin, että kauheasti myös kehuu. Minusta se on myös sopimatonta käytöstä, silloinkin, kun se on totta.

Pahinta on se, kun jollakin on liian suuret luulot itsestään. Yksi kaveri oli joskus ihastunut todella komeaan mieheen ja monta kertaa puhui siitä, että ihan varmaan se mieskin kiinnostuu jne... Ajattelin, että epäilen, mutta eihän sellaista voi sanoa toiselle! En sitten kauheasti kannustanutkaan, josta kaveri tietysti loukkaantui. Ja sitten kun hän yritti iskeä miehen, mies antoi pakit todella moukkamaisella tavalla ja kaveri itki varmaan kuukauden. En vieläkään tiedä, miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa... Itse kun en ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä ketään miestä! 

Ehkä sitten pitäisi olla niin, että huonoitsetuntoiset kaverustuu keskenään ja hyväitsetuntoiset keskenään. Olisi ainakin helpompaa! :)

[/quote]

Oletko muutenkin sosiaalisesti vähän kömpelö?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:33"]

Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus. 

Täytyy tosin sanoa, että minä koen ihmisten itsekehun myös ahdistavaksi, koska koen, että juuri siihen pitäisi reagoida niin, että kauheasti myös kehuu. Minusta se on myös sopimatonta käytöstä, silloinkin, kun se on totta.

Pahinta on se, kun jollakin on liian suuret luulot itsestään. Yksi kaveri oli joskus ihastunut todella komeaan mieheen ja monta kertaa puhui siitä, että ihan varmaan se mieskin kiinnostuu jne... Ajattelin, että epäilen, mutta eihän sellaista voi sanoa toiselle! En sitten kauheasti kannustanutkaan, josta kaveri tietysti loukkaantui. Ja sitten kun hän yritti iskeä miehen, mies antoi pakit todella moukkamaisella tavalla ja kaveri itki varmaan kuukauden. En vieläkään tiedä, miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa... Itse kun en ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä ketään miestä! 

Ehkä sitten pitäisi olla niin, että huonoitsetuntoiset kaverustuu keskenään ja hyväitsetuntoiset keskenään. Olisi ainakin helpompaa! :)

[/quote]

Oletko muutenkin sosiaalisesti vähän kömpelö?

[/quote]

En oikeastaan. Miten niin?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:55"]

Klassinen esimerkki: Nainen on hyvävartaloinen ja kaunis. Hän saa kuulla kohteliaisuuksia. Hän vastaa niihin (ilmeisesti sitten omasta mielestään vain "rehellisesti"): ei kyllä mä olen tosi ruma ja vastenmielinen. Seuraa jankkausta. Oletpas kaunis. No enpäs ole. No oletpas.

Mitä hittoa siinä pitäisi sanoa, että nainen olisi tyytyväinen? "Joo, tarkemmin katsottuna olet kyllä sittenkin todella kuvottavan näköinen, ihan puistattaa kun sinua katsoo." Sittenkö kaikki olisi hyvin?

Turhauttaa.

[/quote]

No voisi olla hiljaa! Mikä pakko on kommentoida kenenkään ulkonäköä ylipäätään?!!

[/quote]

On se noinkin. Mutta ihmisten kesken nyt vaan pidetään normaalina ja kivana sanoa joskus mukavia asioita toisille jos aihetta on. Ei sen tietysti tarvi ulkonäköön liittyä. Yleensä ihmiset tykkää kehaista, jos joku suoriutuu hyvin jostain, tai on erityisen nokkela tai mitä tahansa nyt onkin. Jos siihen kehuttu lähtee jankkaamaan vastaan, niin onhan se nyt todella typerän tuntuista sille joka jotain ystävällistä sanoi. 

Opetelkaa ihan vaan sanomaan "kiitos!". Onko liikaa pyydetty?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:33"]

Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus. 

Täytyy tosin sanoa, että minä koen ihmisten itsekehun myös ahdistavaksi, koska koen, että juuri siihen pitäisi reagoida niin, että kauheasti myös kehuu. Minusta se on myös sopimatonta käytöstä, silloinkin, kun se on totta.

Pahinta on se, kun jollakin on liian suuret luulot itsestään. Yksi kaveri oli joskus ihastunut todella komeaan mieheen ja monta kertaa puhui siitä, että ihan varmaan se mieskin kiinnostuu jne... Ajattelin, että epäilen, mutta eihän sellaista voi sanoa toiselle! En sitten kauheasti kannustanutkaan, josta kaveri tietysti loukkaantui. Ja sitten kun hän yritti iskeä miehen, mies antoi pakit todella moukkamaisella tavalla ja kaveri itki varmaan kuukauden. En vieläkään tiedä, miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa... Itse kun en ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä ketään miestä! 

Ehkä sitten pitäisi olla niin, että huonoitsetuntoiset kaverustuu keskenään ja hyväitsetuntoiset keskenään. Olisi ainakin helpompaa! :)

[/quote]

Oletko muutenkin sosiaalisesti vähän kömpelö?

[/quote]

En oikeastaan. Miten niin?

[/quote]

Kunhan tuli mieleen.. Lihavoimieni kohtien perusteella voisi päätellä, että kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ei ole sinulle kovin luontevaa, etkä aina tiedä, miten erilaisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä tai reagoida? Pidät sopimattomana käytöstä, jota yleisesti pidetään kohteliaana, normaalina käytöksenä. Kehuminen, niiden saaminen sekä antaminen, tuntuu olevan sinulle vaikeaa. Sinun on vaikeaa nähdä itsessäsi mitään hyvää, mutta tuo muiden kehumisen vierastaminen kielii, että sinun on hankala nähdä myöskään muissa mitään kehumisen arvoista. Aliarvioit itseäsi ja omaa osaamistasi, mutta kertomasi mukaan aliarvioit myös ystäviäsi ja annat sen näkyä kanssakäymisessänne. Näistä tuli sellainen mielikuva, ettet ehkä ole sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:33"]

Vähän luulen, että noihin oikein odoteta mitään vastausta tai reaktiota, ne on vain täytekommentteja ja rehellisyyttä. Minun mielestäni joku tsemppaaminen olisi todella alentuvaa, ei huonoitsetuntoiset kuitenkaan tyhmiä ole.

Teiltä jää minusta nyt se tajuamatta, että huonoitsetuntoinen ihan oikeasti ajattelee itsestään huonoja asioita! Teistä se kuulostaa kehujen kerjäämiseltä, meille se on vain tosiasia. Minusta olisi väärin sanoa itsestäni jotain hyvää, koska eihän se ole totta! Saatan vaikka sanoa, etten osaa jotakin ja tarkoitan sillä sitä, etten oikeasti osaa. En odota siihen mitään reaktiota, se on vain totuus. 

Täytyy tosin sanoa, että minä koen ihmisten itsekehun myös ahdistavaksi, koska koen, että juuri siihen pitäisi reagoida niin, että kauheasti myös kehuu. Minusta se on myös sopimatonta käytöstä, silloinkin, kun se on totta.

Pahinta on se, kun jollakin on liian suuret luulot itsestään. Yksi kaveri oli joskus ihastunut todella komeaan mieheen ja monta kertaa puhui siitä, että ihan varmaan se mieskin kiinnostuu jne... Ajattelin, että epäilen, mutta eihän sellaista voi sanoa toiselle! En sitten kauheasti kannustanutkaan, josta kaveri tietysti loukkaantui. Ja sitten kun hän yritti iskeä miehen, mies antoi pakit todella moukkamaisella tavalla ja kaveri itki varmaan kuukauden. En vieläkään tiedä, miten minun olisi pitänyt toimia kyseisessä tilanteessa... Itse kun en ikimaailmassa uskaltaisi lähestyä ketään miestä! 

Ehkä sitten pitäisi olla niin, että huonoitsetuntoiset kaverustuu keskenään ja hyväitsetuntoiset keskenään. Olisi ainakin helpompaa! :)

[/quote]

Oletko muutenkin sosiaalisesti vähän kömpelö?

[/quote]

En oikeastaan. Miten niin?

[/quote]

Kunhan tuli mieleen.. Lihavoimieni kohtien perusteella voisi päätellä, että kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ei ole sinulle kovin luontevaa, etkä aina tiedä, miten erilaisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä tai reagoida? Pidät sopimattomana käytöstä, jota yleisesti pidetään kohteliaana, normaalina käytöksenä. Kehuminen, niiden saaminen sekä antaminen, tuntuu olevan sinulle vaikeaa. Sinun on vaikeaa nähdä itsessäsi mitään hyvää, mutta tuo muiden kehumisen vierastaminen kielii, että sinun on hankala nähdä myöskään muissa mitään kehumisen arvoista. Aliarvioit itseäsi ja omaa osaamistasi, mutta kertomasi mukaan aliarvioit myös ystäviäsi ja annat sen näkyä kanssakäymisessänne. Näistä tuli sellainen mielikuva, ettet ehkä ole sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä.

[/quote]

Minä vain pidän kehumista sopimattomana, sekä itsensä, että muiden kehumista. Onneksi tutuissani ei olekaan montaa itsensä kehujaa, heidän kanssaan en tosiaan osaa toimia. Muuten tulen ihan ok:sti toimeen ihmisten kanssa, mutta kehut puolin ja toisin on kyllä ongelma. Mutta en muutenkaan koskaan olisi ystävä ihmisen kanssa, joka kehuu itseään, joten ei se nyt varsinaisesti ole suuri ongelma. 

Kyllä olette raadollisia av-mammat!