Lue keskustelun säännöt.
Pää ei kestä tätä sairaalassa oloa..
28.07.2021 |
3kk sairaalassa, 2vk kotona ja takaisin sairaalaan. Olisin päässyt heti huomenna pois mutta ei, kuumehan se nousi. Miten ihmeessä tätä jaksaa henkisesti.
Kommentit (87)
Tsemiä ap ja toivottavasti paranet. Siis kotikuntoo nyt ensin ja siitä syövästäkin sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääseekö perhe sinua katsomaan päivittäin vai iskeekö koronarajoituksia tässäkin vastaan?
En tiedä osaanko kuvitella. Itse olen ollut yhden ainoan kerran hoidossa, vajaan vuorokauden tarkkailussa, jouduin äkillisesti ja olin jo noin lyhyessä ajassa tulla hulluksi. Sain olla jalkeilla, mutta en lähteä valvomosta mihinkään, kun oli anturit kehossa. Telkkaria tuli katsottua aika monta tuntia, onneksi se oli sentään omassa käytössä. Mies vielä oli satojen kilometrien päässä, niin en voinut pyytää tuomaan mitään ja olin vasta muuttanut etten edes tuntenut ketään. Voin hyvin kuvitella, että pää ei kestä. Kerran olin viikon lapsen kanssa kyllä, mutta silloin oli huomio pikkuisessa niin ei ajatellut muuta, se oli täysin eri asia.
Tsemppiä ap. Oletko minkä ikäinen entä lapsesi? Toivottavasti paranet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me voidaan jutella sun kanssa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö perhe sinua katsomaan päivittäin vai iskeekö koronarajoituksia tässäkin vastaan?
Eivät pääse ihan jo välimatkan vuoksi ja toisekseen meidän pitäisi tavata osaston ulkopuolella käytävällä mihin ei aina itsellä Voimia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin muutama kuukausi sitten kolme viikkoa sairaalassa (ohitusleikkaus ym.) ja oli kyllä' raskas kokemus.
Oloani helpotti tabletti, josta pystyi lukemaan aamulla uutiset ja katselemaan illalla nettiä, elokuvia, tuubia ym.
Oli onneksi samanhenkinen huonekaveri muutaman viikon ja poikkeilimme aulan kahviautomaatilla hakemassa kahvia ja istuimme pihassa hän röökaten ja minä imien sähköröökiä.
Pidin osaksi, kuten ennenkin sairaalassa ollessani siviilikamppeita, joka antoi hieman tunnetta yksilöllisyydestä ja omasta tahdosta :-)
Viikkojen aikana sain myös annoksen TV-viihdettä ja totesin että tein jo vuosia sitten oikean päätöksen luopuessani telkkarista.
Ap:lle voimia sairauden kestämiseen ja uskoa siihen että se syöpä on voitettavissa (been there, done that).
Vierailija kirjoitti:
Tsemiä ap ja toivottavasti paranet. Siis kotikuntoo nyt ensin ja siitä syövästäkin sitten
Kiitos. Toivotaan. 👍 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Olin keväällä kuukauden koronakaranteenissa, ja vaikka olin itse terveenä ja sain olla kotona, niin silti meinasi pää hajota. En voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Oletko minkä ikäinen entä lapsesi? Toivottavasti paranet.
Itse reilu 30,lapset 10-3v
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vointisi on? Portaiden kiipeäminen kuului omiin päivittäisrutiineihini sairaalassa, mutta älä koita jos ei kroppasi anna.
Vierailija kirjoitti:
Introvertin unelmaa.
Täällä yksi introvertti voi kommentoida, että kyllä tuo pahimman luokan painajainen olisi luonteenlaadusta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Olin keväällä kuukauden koronakaranteenissa, ja vaikka olin itse terveenä ja sain olla kotona, niin silti meinasi pää hajota. En voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu.
Kiitos. Juu kotona sentään aika jotenkin kuluu ja tekemistä eri tavalla mutta ei sieläkään jaksa määräänsä enempää nakottaa ellei pakko. 👍
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertin unelmaa.
Täällä yksi introvertti voi kommentoida, että kyllä tuo pahimman luokan painajainen olisi luonteenlaadusta riippumatta.
Itsekin melko introvertti ja ei tää oo ollut yhtään unelmaa.
Ap
Mikä on ollut onnellisin, entä kurjin hetki tänä vuonna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertin unelmaa.
Täällä yksi introvertti voi kommentoida, että kyllä tuo pahimman luokan painajainen olisi luonteenlaadusta riippumatta.
Et liene introvertti.
En ehkä ääripää, mutta suuressa määrin kyllä. En silti usko että kukaan toivoo sairastuvansa syöpään, jos tietää millaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vointisi on? Portaiden kiipeäminen kuului omiin päivittäisrutiineihini sairaalassa, mutta älä koita jos ei kroppasi anna.
Valitettavasti vointi tällä hetkellä niin huono että en paljoa jaksa liikkua vaikka haluaisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vietin muutama kuukausi sitten kolme viikkoa sairaalassa (ohitusleikkaus ym.) ja oli kyllä' raskas kokemus.
Oloani helpotti tabletti, josta pystyi lukemaan aamulla uutiset ja katselemaan illalla nettiä, elokuvia, tuubia ym.
Oli onneksi samanhenkinen huonekaveri muutaman viikon ja poikkeilimme aulan kahviautomaatilla hakemassa kahvia ja istuimme pihassa hän röökaten ja minä imien sähköröökiä.
Pidin osaksi, kuten ennenkin sairaalassa ollessani siviilikamppeita, joka antoi hieman tunnetta yksilöllisyydestä ja omasta tahdosta :-)
Viikkojen aikana sain myös annoksen TV-viihdettä ja totesin että tein jo vuosia sitten oikean päätöksen luopuessani telkkarista.
Ap:lle voimia sairauden kestämiseen ja uskoa siihen että se syöpä on voitettavissa (been there, done that).
Olit(te) sairaalassa vakavan sydänsairauden vuoksi, eikä edes sen jälkeen tullut mieleen, että tupakoinnin voisi lopettaa???
Kiitos. Ap