Introvertti, mikä ihmisissä väsyttää/ärsyttää?
Mikä ihmisissä ja heidän tapaamisessaan vie voimat pois? Ilkeät ihmiset? Energiset puhua pulputtajat? Valittajat? Ihmisten kertomukset elämästään ja läheisistään? Mikä ihmisissä on niin kauheaa?
Kommentit (157)
Minua ärsyttävät ihmiset, jotka eivät osaa olla hiljaa, puhuvat päälle ja joiden on pakko puhua vain puhumisen vuoksi. Tällaiset ihmiset eivät osaa keskittyä oikein mihinkään kunnolla ja muut saavat paikkailla heidä tekemisiään. Näitä löytyy joka työpaikalta ja suvusta.
Kaikenlainen hälinä, mikä liittyy ihmisten tapaamiseen. Vuorovaikutus väsyttää myös, koska haluan antaa keskustelukumppanilleni täyden huomioni ja keskittyä nimenomaan häneen. Haen aitoa vuorovaikutusta, eli kuuntelen tarkkaan toisen mielipiteitä ja oman viestinnän pitää myös olla harkittua ja toista arvostavaa vaikka iltaisinkin eri mieltä. Jotenkin ehkä keskityn vuorovaikutukseen niin intensiivisesti, että se on aika vaativaa ja vastapainoksi tarvitsee paljon omaa aikaa, vaikea kyllä selittää.
Totta kai on niitäkin ihmisiä ja tilanteita joihin en keskity niin intensiivisesti, mutta ne ovat aika harvassa. Ihan vaikka kaupan kassa ansaitsee mielestäni aidon hymyn ja juuri hänelle suunnatun tervehdyksen, ei mitään epämääräistä murahtelua. Harmillisesti en aina enää jaksa olla miehelle ja lapsille samalla tavalla läsnä, jos päivän sosiaalisuuskiintiö on jo käytetty muualla :/
Suoraan sanoen ihmisten yleinen tyhmyys, törkeys, itsekkyys. Tuhoon tuomittu eläinlaji
Mua ei kiinnosta muut ihmiset. En halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tykkään olla aina itsekseni. En ole masentunut, käyn ulkona päivittäin, lenkkeilen, pelailen yms. Ihmisissä ärsyttää, että ne vaatii huomiota, niille pitää puhua jatkuvasti, eleiden ja ilmeiden tulkinta jne jne. :D
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei osaa käyttäytyä kuin "kivojen tyyppien seurassa" kertoo käytöstavoista, eikä liity mitenkään introverttiyteen. Samoin introvertti voi olla mainiosti seurallinen ja aktiivinen, sosiaalinen, esiintyvä, puhelias ja niin edelleen. Introvertti ei tarkoita
- ujoutta, arkuutta
- epäsosiaalisuutta
- ihmisten pelkäämistä
- esiintymisen pelkäämistä
- hiljaista persoonaa
Opetelkaa ensin mitä introverttiys tarkoittaa, koska nyt moni on ottanut sen omaksi piirteekseen ja kuvailee aivan eri asioita. Todennäköisesti luulette myös muutamaa introa extrovertiksi heidän käyttäytymisensä perusteella.
Asiasta on paljon kirjallisuutta ja tietoa, joten ei muuta kuin lukemaan.
No niin, kun täällä on ollut ihmisten kuvauksia omaan oletettuun introverttiyteensä liittyen niin olikin vain ajan kysymys että joku tulee sanomaan heille, että he eivät oikeasti ole introverttejä. Eli sovitaan nyt sitten vain, että me olemme kaikki ihmisiä joilla on erilaisia ominaisuuksia, niin näille totuuden torville ei tule paha mieli.
Puhe. Keskinkertaiset jutut. Se, että pitää reagoida, kun voisi miettiä omiakin asioita.
Se kun jonkun pitää selittää kissanristijäisistä ja puhua kokoajan ilman että hetkeksi tukkisi turpansa
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät ihmiset, jotka eivät osaa olla hiljaa, puhuvat päälle ja joiden on pakko puhua vain puhumisen vuoksi. Tällaiset ihmiset eivät osaa keskittyä oikein mihinkään kunnolla ja muut saavat paikkailla heidä tekemisiään. Näitä löytyy joka työpaikalta ja suvusta.
Tuntuu että työpaikoilla on enemmän hölöttäjä sössöttäjiä kuin hiljaisia. Tutkimuksetkin todistaa että introvertit ajattelevat enemmän asioita ja miettivät mitä puhuvat
Suupaltit minä minä minä ja sitten ailahtelevaisuus: Tänään tätä ja huomenna sitä.
Koska muut ei pidä päätään kiinni. Yksinkertaista.
Eniten ilkeät ihmiset. Ne, jotka piilovattuilee nenän edessä, ja valehtelee selän takana.
Toiseksi eniten ne, jotka puhuu vain puhumisen takia, eivätkä puhu asiaa, vaan hokevat yhtä ja samaa.
Muuten ei juuri ärsytä.
Vierailija kirjoitti:
... Ainoa ihminen jonka kanssa introvertit haluaisivat olla tekemisissä vaikuttaa olevan introvertti itse. Siis minä itse. MINÄ!
Mitä haittaa siitä on muille?
Vierailija kirjoitti:
... Jos joutuu vastaamaan viestiin (jonka joku on lähettänyt koska on ajatellut sinua)...
Olisikin näin! Yleensä viestin lähettäjä on ajatellut lähinnä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuu juttelemaan tuntemattoman kanssa (vaikkapa vain välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden), se on vastenmielistä.
Miten niin "joutuu"? Jos hiljaisuus on kiusallista sille tuntemattomalle, se on hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuu juttelemaan tutun kanssa, sekin on jostain syystä vastenmielistä.
Oikeasti tutun kanssa on puolin ja toisin selvää, että jutellaan silloin kun on asiaa ja muulloin vain tervehditään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta täytyy kyllä sanoa, että kuoreensa vetäytyvä sivusta tarkkailija on kyllä sellaista "sosiaalista" seuraa, että ei paljon huonommasta väliä.
Miksi edellyttäisit häneltä jotain, kun hänkään ei selvästi edellytä sinulta mitään?
Esimerkiksi se, että luokseni tungetaan kylään silloin, kun minulla on muuta tekemistä enkä ehtisi ottaa vieraita vastaan. Ja sitten suututaan, jos sanon että nyt ei käy. "Minä kyllä luulin, että me ollaan hyviä ystäviä..."
Tai se, että luvataan tulla kylään tiettynä päivänä eikä sitten tullakaan. Saan odottaa koko illan turhaan. Välillä tulee viestejä: "Mä tuunkin vasta seitsemältä... Mä tuunkin vasta kahdeksalta... Mä tuunkin vasta keskiyöllä... Mä tuunkin vasta huomenna."
Se ärsyttää että tunneihmisen kanssa kohdatessa tulee se julkilausumaton fiilis että pitäisi rassata sitä ihmissuhdetta, varmistaa että missä mennään ja että on varmasti olemassa, eivät vaan pysty muutoin luottamaan vaikka omasta mielestä suhtautuminen olisi sama edelleen tai aivan neutraali. Ihan niinkuin jossakin television saippusarjassa, loputtomasti hinkataan sitä että on vuorovaikutuksessa jonkun toisen kanssa.
Ärsyttää se, että ei ektrovertit eivät yritä edes vähän ymmärtää introverttejä. En ole niin avoin, että kertoisin tuttavalle alustavista miesjutuistani tai kertoisin sairaushistoriaani sekä avaisin traumojani heille.
Työpaikallani vihaan seläntakana puhumista ja käytävällä huutelua toisen huoneeseen. Joskus olen valittanut tästä pomolle, mutta hän vain epäili mielenterveyttäni.
Ei kaikissa ihmisissä mitään kauheaa ole. Eniten väsyttää small talk puolituttujen seurassa. Ihmismassat myös väsyttää, kun on jatkuva hälinä ympärillä ja tuntemattomat ihmiset henkilökohtaisessa tilassa.
Läheiset ystävät tai kumppani ei väsytä minua, mutta en silti kaipaa ystävien seuraa joka päivä. Tykkään touhuilla yksinkin ja lataudun parhaiten jos kalenteri tyhjä vaikka toisinaan on kiva jotain menoakin odottaa.
Ollessani sosiaalisessa tilassa nautin välillä myös vaikka konsertista ja siellä ihmisten kanssa höpöttelystä. Sen jälkeen on taas kiva olla itsekseen.
Kaikista pahimmat tilanteet on ollut läheisen kuoleman jälkeen, kun tutut ja puolitutut halusivat kohteliaasti esittää surunvalittelunsa vaikka kaupassa tai työpaikalla. Se oli kuin nyrkki naamaan. Suru on minulle henkilökohtainen ja olen heikko vain yksin ollessani. Tämän takia välttelin kaupassa käyntiä jonkun aikaa ja jos näin jonkun tutun vaihdoin äkkiä toiseen hyllyväliin jotta hän ei huomaisi minua.
Tiedätkö, me introvertit olemme yleensä koko elämämme kyllä kuulleet ja saaneet ymmärtää kaiken tuon. Että olemme vääränlaisia, huonoja, ujoja, epäkohteliaita, tylyjä. Emme ota toisia ihmisiä huomioon. Meidän pitäisi olla erilaisia. Vasta viimeisten vuosien aikana introverttiyttäkin on alettu ymmärtää piirteenä, ja kun viimein ymmärrän että en ole vääränlainen, olen vain erilainen (kuin valtaväestö, tai ainakin se äänekkäin osuus), en jaksa enää välittää tai koittaa olla toisenlainen.
Haluamme vain olla rauhassa, sopisko se sulle?