Lue keskustelun säännöt.
Introvertti, mikä ihmisissä väsyttää/ärsyttää?
28.07.2021 |
Mikä ihmisissä ja heidän tapaamisessaan vie voimat pois? Ilkeät ihmiset? Energiset puhua pulputtajat? Valittajat? Ihmisten kertomukset elämästään ja läheisistään? Mikä ihmisissä on niin kauheaa?
Kommentit (157)
Pahinta on se levoton, päämäärätön energia, joka niistä säteilee. Kiire, hosuminen, keskittymättömyys. Täydellinen vastaanottamiskyvyn puute, keskittymättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epä-aidot, teennäiset teeskentelijät, roolia esittävät. Tunnistan 2 min kuuntelulla narsistisen persoonan, ammatillisesti epäpätevän, suurentelevan liioittelijan tai kroonisen valehtelijan. Nämä voivat muuten esiintyä samalla kertaa myös yhdessä ja samassa ihmisessä. Se vasta onkin rasittavaa.
Vihje. Älä yritä esiintyä viiniasiantuntijana tai kulinaristina, jos kotitehtävät jäänyt perusasioista tekemättä.
Tällaiset ihmiset jätän sitten itse huomioimatta. Ja sekös sitten saattaa heitä puolestaan rasittaa ja ärsyttää! :)
Puheliaat ihmiset ei sinällään pienissä määrin haittaa, jos on vaan rehellinen ja aito. Kunhan eivät kotiini tunge kutsumatta, siellä rauhoitun vain oman perheeni parissa.
Vierailija kirjoitti:
Mua väsyttää se, että joutuu olemaan huomion kohteena. On vaikeaa olla jos huomio siirtyy itseeni. Ihmisten seurassa tuntuu että on epäkohteliasta jos ei halua puhua omista asioistaan.
Tämä on itselläkin yksi merkki introverttiydestäni. Inhoan sitä jos ryhmässä huomio kääntyy minuun, joskus jopa hieman panikoin. En halua sitä huomiota edes kotona. Lisäksi tuo mitä moni on tässä ketjussa sanonut, että tarvitsee aika latautua itsekseen jos on joutunut olemaan sosiaalinen, pitää täysin paikkaansa. Minulle painajasmainen tilanne on vaikkapa olla viikonloppu kaveriporukalla jossain hiihtokeskuksen mökillä. Tai sekin riippuu kavereista, mutta jos siellä on yhtään ahdistavia päälle käyviä ekstroverttejä mukana, niin se on painajainen. Mulla on ehkä 2-3 kaveria joiden kanssa sellainen reissu voisi olla siedettävä.
Inhoan sitä, ettei siedetä hiljaisuutta. Jos kenenkään suu ei käy, niin alkaa hyhkiminen, hymistely ja voivottelu. Itse pidän hiljaisuudestakin, ja otan hyhkimisen jonkinlaisena huomautteluna: "miksi et viihdytä minua?", "en keksi mitään sanottavaa mutta onpas nyt tylsää, hohhoijakkaa", "puhu nyt jotain" jne. Eihän kukaan hoe suupaltillekaan, että hiljaa, turpakii, lopetanyt.
"Normaalien" ihmisten jutut ärsyttää, puheet matkailusta, viime viikonlopun bileistä, lapsista/perheestä, vaimosta/tyttöystävästä, autoista, metsästyksestä, jostain never heard TV ohjelmasta / elokuvasta, julkkiksista, muka kaikkien tuntemasta historiasta, opiskelusta tai jostain korkeakoulun opettajasta josta koskaan kuullutkaan.. en vaan jaksa kuunnella kun mitään niistä tiedä eikä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua väsyttää se, että joutuu olemaan huomion kohteena. On vaikeaa olla jos huomio siirtyy itseeni. Ihmisten seurassa tuntuu että on epäkohteliasta jos ei halua puhua omista asioistaan.
Tämä on itselläkin yksi merkki introverttiydestäni. Inhoan sitä jos ryhmässä huomio kääntyy minuun, joskus jopa hieman panikoin. En halua sitä huomiota edes kotona. Lisäksi tuo mitä moni on tässä ketjussa sanonut, että tarvitsee aika latautua itsekseen jos on joutunut olemaan sosiaalinen, pitää täysin paikkaansa. Minulle painajasmainen tilanne on vaikkapa olla viikonloppu kaveriporukalla jossain hiihtokeskuksen mökillä. Tai sekin riippuu kavereista, mutta jos siellä on yhtään ahdistavia päälle käyviä ekstroverttejä mukana, niin se on painajainen. Mulla on ehkä 2-3 kaveria joiden kanssa sellainen reissu voisi olla siedettävä.
Ei tuo ole mikään merkki introverttiydestä. Se voi olla merkki ujoudesta tai epäsosiaalisuudesta tai heikoista sosiaalisista taidoista.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä, ettei siedetä hiljaisuutta. Jos kenenkään suu ei käy, niin alkaa hyhkiminen, hymistely ja voivottelu. Itse pidän hiljaisuudestakin, ja otan hyhkimisen jonkinlaisena huomautteluna: "miksi et viihdytä minua?", "en keksi mitään sanottavaa mutta onpas nyt tylsää, hohhoijakkaa", "puhu nyt jotain" jne. Eihän kukaan hoe suupaltillekaan, että hiljaa, turpakii, lopetanyt.
Ja tämähän ei liity mitenkään aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Normaalien" ihmisten jutut ärsyttää, puheet matkailusta, viime viikonlopun bileistä, lapsista/perheestä, vaimosta/tyttöystävästä, autoista, metsästyksestä, jostain never heard TV ohjelmasta / elokuvasta, julkkiksista, muka kaikkien tuntemasta historiasta, opiskelusta tai jostain korkeakoulun opettajasta josta koskaan kuullutkaan.. en vaan jaksa kuunnella kun mitään niistä tiedä eikä kiinnosta.
Introvertit ovat aivan normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että olen todella huono teeskentelemään. Se, että esitän että mua kiinnostaa jokin asia, tuntuu minusta valehtelulta ja siitä tulee sisäinen ristiriita.
Jos joudun puhumaan asioista jotka eivät minua kiinnosta, sama juttu kuin edellä.
Nojoo. Lapsi on saamassa autismikirjon häiriön diagnoosia, lienee minulta peritty.
Teeskentely ja omien sosiaalisten taitojen puutteiden peittely vie suurimmat voimat. Ei ehkä niinkään ne ihmiset vaan sanattomat vaatimukset.
Ja tämäkään ei liity mitenkään introverttiyteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään merkki introverttiydestä. Se voi olla merkki ujoudesta tai epäsosiaalisuudesta tai heikoista sosiaalisista taidoista.
Mutta kun ei ole. Mulla on oikein hyvät sosiaaliset taidot silloin kun seura on oikeanlaista ja olen sillä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Normaalien" ihmisten jutut ärsyttää, puheet matkailusta, viime viikonlopun bileistä, lapsista/perheestä, vaimosta/tyttöystävästä, autoista, metsästyksestä, jostain never heard TV ohjelmasta / elokuvasta, julkkiksista, muka kaikkien tuntemasta historiasta, opiskelusta tai jostain korkeakoulun opettajasta josta koskaan kuullutkaan.. en vaan jaksa kuunnella kun mitään niistä tiedä eikä kiinnosta.
Introvertit ovat aivan normaaleja ihmisiä.
Niin on ja nuo luetellut asiat, itse en ole normaali ja kaikki nuo ärsyttää, oikea introvertti ei yleensä tee noita asioita koska ne on enemmän extroverttien juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei osaa käyttäytyä kuin "kivojen tyyppien seurassa" kertoo käytöstavoista, eikä liity mitenkään introverttiyteen. Samoin introvertti voi olla mainiosti seurallinen ja aktiivinen, sosiaalinen, esiintyvä, puhelias ja niin edelleen. Introvertti ei tarkoita
- ujoutta, arkuutta
- epäsosiaalisuutta
- ihmisten pelkäämistä
- esiintymisen pelkäämistä
- hiljaista persoonaa
Opetelkaa ensin mitä introverttiys tarkoittaa, koska nyt moni on ottanut sen omaksi piirteekseen ja kuvailee aivan eri asioita. Todennäköisesti luulette myös muutamaa introa extrovertiksi heidän käyttäytymisensä perusteella.
Asiasta on paljon kirjallisuutta ja tietoa, joten ei muuta kuin lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on maapallon syöpä. Vihataan kaikkea elollista susista supikoiriin, ketuista ahmoihin. Kaikki pitäs vaan saada lahdattua.
Roskia heitellään luontoon, tehdään avohakkuita, rakennetaan teitä ja mökkejä joka paikkaan ja sitten ollaan pyssyt tanasa kun joku metsän eläin näkyy mökin pihassa tai lähellä.
Kellään muulla ei ole ihmisten mielestä oikeutta kulkea ja elää tässä pallon päällä, kuin vain ihmisellä itsellään, joka kuvittelee olevansa luomakunnan kuningas.
Murhataan, tapetaan, soditaan, kidutetaan, kiusataan, rääkätään eläimiä, salametsästetään, tuhotaan ilmastoa ja luontoa. Ja miljoona muuta asiaa.
Ainoa mistä jaksetaan välittää, on oma perse.
Minäminäminä ja minun tarpeeni ja oikeuteni.
Ihmiset on tekopyhiä selkäänpuukottajia.
Eläimiä metsästetään juoksuttamalla koiraa hirven perässä tuntitolkulla. Luulis sen olevan hirvelleki stressaavaa, mutta kukapa siitä jaksaa välittää. Sehän on vain "eläin", joka joutaaki kuolla.
Koiria päästetään ketun yms koloihin räksyttämään ja ajamaan kettu sinne loukkuun. Stressaavat viime hetket ennen kuolemaa.
Parsinavetoissa lehmiä pidetään parressa kiinni, pidetään väkisin tiineenä jotta tuottaisivat maitoa. Tämä kaikki vaan ihmisten vuoksi jotta saadaan maitoa, jota me ei edes oikeasti tarvittais.
Listaa vois jatkaa loputtomiin.
En tykkää ihmisistä. En yhtään. Elän erakkona täällä Lapissa luonnon keskellä koirien kanssa ja olen ammatiltani yrittäjä. Ei tarvitse luojan kiitos paljoa nähdä ihmisiä. Mulla ei ole yhtään kaveriakaan, koska en halua. En vaan kertakaikkiaan jaksa ketään.
Eläinystävällisyys/vegaanius yhdistyy usein introverttiyteen, ja toisinpäin, olen huomannut. Ehkä se on jonkunlaista herkkyyttä kaikelle; ärsykkeille ja ihmisten pahuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelin on tosiaan pahin, siinä joutuu keskittymään koko ajan. Vihaan puhelimessa puhumista.
Samoin, se on aina ollut todella raskasta. Siis asiapuhelut hoituu ongelmitta, en jännitä luurissa puhumista itsessään, vaan se tyhjänpäiväinen papatus. Sitten opin, että ne ovat minun rajani, ja minä saan pitää niistä kiinni. Nykyään, kun joku tuttu tai naapuri pyytää numeroani että "voitaisiin soitella", niin sanon, että minä en kyllä halua puhelimessa puhua, en pidä siitä yhtään. Ai että tekee hyvää sanoittaa ääneen omat rajani sen sijaan, että olen vuosikausia antanut talloa niiden rajojeni yli, koska pitäähän puhelimeen vastata, kun soitetaan...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat vuorovaikutusta. He odottavat usein, että viihdytään, on hauskaa, tehdään jotain kivaa jne. Välillä sitä jaksaa kyllä, mutta sitten on takki tyhjä ja on pakko vain latautua itsekseen välittämättä kenenkään mielihaluista yhtään mitään.
Tähän samaistuu myös moni extrovertti. Ei ole vain introverttien ominaisuus. Myös extrot tarvitsevat aikaa itsekseen palautuen.
Hiljaisuus, oman tilan tarve ja syvällinen mielenmaisema eivät ole vain introverttien ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä, ettei siedetä hiljaisuutta. Jos kenenkään suu ei käy, niin alkaa hyhkiminen, hymistely ja voivottelu. Itse pidän hiljaisuudestakin, ja otan hyhkimisen jonkinlaisena huomautteluna: "miksi et viihdytä minua?", "en keksi mitään sanottavaa mutta onpas nyt tylsää, hohhoijakkaa", "puhu nyt jotain" jne. Eihän kukaan hoe suupaltillekaan, että hiljaa, turpakii, lopetanyt.
Miten niin ei hoe? Puhelias ja luonnostaan kovaääninen ihminen saa kuulla koko elämänsä kehdosta hautaan miten pitää olla hiljaa, puhua hiljempaa ja vähemmän. Ihan sama ilmiö kuin että kehotettaisiin kokoajan puhumaan enemmän ja käyttämään ääntään reippaammin. Laiskaa ajattelua olettaa muiden elämästä kovasti ruusuisempaa kuin omasta...
Vierailija kirjoitti:
Hiljaisuus, oman tilan tarve ja syvällinen mielenmaisema eivät ole vain introverttien ominaisuuksia.
Eikä kukaan ole niin väittänytkään.
Olen introvertti, mutta pidän ihmisten kanssa seurustelusta/työskentelystä. Mutta esim. ruokatauolla ja iltaisin tarvitsen usein omaa aikaa.
Esimerkiksi se, että minun toiveitani ei huomioida ollenkaan, ja samalla vaaditaan että minun pitäisi ottaa kaikki toisen osapuolen toiveet huomioon, oli se mahdollista tai ei.