Introvertti, mikä ihmisissä väsyttää/ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jälleen introversio ymmärretään väärin. Ihmisissä ei ärsytä mikään, eikä kyse ole pelkästään ihmisistä, vaan ärsykkeistä ylipäätään. Introvertti ylivirittyy ärsykkeistä, ja ihmiset tuottavat niitä. Siinä missä ekstrovertti helposti alivirittyy ja siksi hakee ärsykkeitä, introvertti toimii päinvastoin. Introvertin ja ekstrovertin aivot toimivat eri tavalla.

Tämä juuri, olen samaa mieltä. Pidän ihmisistä, eli minuakaan ei sinänsä ärsytä ihmisissä mikään (toki yksilötasolla on henkilöitä jotka ärsyttävät). Introvertilla on niin vilkas sisäinen maailma, että niiden omien ajatusten äärelle on vaan pakko pysähtyä välillä yksin kun sosiaaliset tilanteet ovat tuoneet sitä kuormaa lisää. 

Tämä, molemmat kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Ne vaatii huomiota. Niiden kanssa pitää puhua ja niitä pitää katsoa, pitää yrittää esittää että ne kiinnostaa jotenkin.

Juuri tämä. Puoliso on myös introvertti, vietämme suuren osan yhteisestä ajasta samassa huoneessa omissa puuhissamme. Ystäviä tapaan harvoin, se että on "pakko" olla läsnä ja puhua koko ajan on raskasta.

Nykyään ihmiset puhuvat enimmäkseen itsestään.

Minä en jaksa olla muitten likakaivona ja kynnysmattona.

Joskus tavataan muutaman kanssa joko lenkillä tai kaupungilla... En harrasta montaa kertaa vuodessa kyläilyjä . Ja mun luona käy myös aika harvoin vieraita. Parempi niin. Viihdyn mainiosti yksinkin.

Eniten ärsyttää ihmisten tyhmyys.

Minua häiritsee toisteisuus. Toistetaan äännettä, sanaa, lausetta tai ajatusta, kun saman asian saisi sanottua todella tehokkaasti.

Siinä sitten odotat kun toinen selittää "siis niinku mä aamulla, aamulla, lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.." kun tarkoitus on kertoa, että osti kengät iltapäivällä. Aarrgghhh!

Ekstroverteilla menee kyllä niin paljon työaikaa hukkaan siihen häsäämiseen ja sosialisoimiseen, että ihmettelen ettei työnantajat puutu siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset puhuvat enimmäkseen itsestään.

Niin tekevät, ja se on vastenmielinen piirre.

Vierailija kirjoitti:

Minun puolestani muut saavat hölöttää ja valittaa juuri niin paljon kuin haluavat kunhan minun ei tarvitse.

Aivan. Ja kunhan eivät tee sitä minun seurassani vaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ja jälleen introversio ymmärretään väärin. Ihmisissä ei ärsytä mikään, eikä kyse ole pelkästään ihmisistä, vaan ärsykkeistä ylipäätään. Introvertti ylivirittyy ärsykkeistä, ja ihmiset tuottavat niitä. Siinä missä ekstrovertti helposti alivirittyy ja siksi hakee ärsykkeitä, introvertti toimii päinvastoin. Introvertin ja ekstrovertin aivot toimivat eri tavalla.

Tässä on hyvin tiivistetty, mistä on kyse. Itselläni saman ylivirittyneisyyden aiheuttaa vilkas liikenne, isojen kaupunkien keskustassa liikkuminen, kauppakeskukset jne. Väsyn todella nopeasti näistä, koska ärsykkeitä on niin paljon.

Pärjään yhden ekstrovertin seurassa kerrallaan, kunhan seurustelu tapahtuu rauhallisessa paikassa. Silloin pystyn jotenkin keskittymään. Useampi ekstrovertti meluisassa ympäristössä on kauhistus. Ekstrovertteja vastaan minulla ei ole mitään.

Ihminen on maapallon syöpä. Vihataan kaikkea elollista susista supikoiriin, ketuista ahmoihin. Kaikki pitäs vaan saada lahdattua.

Roskia heitellään luontoon, tehdään avohakkuita, rakennetaan teitä ja mökkejä joka paikkaan ja sitten ollaan pyssyt tanasa kun joku metsän eläin näkyy mökin pihassa tai lähellä.

Kellään muulla ei ole ihmisten mielestä oikeutta kulkea ja elää tässä pallon päällä, kuin vain ihmisellä itsellään, joka kuvittelee olevansa luomakunnan kuningas.

Murhataan, tapetaan, soditaan, kidutetaan, kiusataan, rääkätään eläimiä, salametsästetään, tuhotaan ilmastoa ja luontoa. Ja miljoona muuta asiaa.

Ainoa mistä jaksetaan välittää, on oma perse.

Minäminäminä ja minun tarpeeni ja oikeuteni.

Ihmiset on tekopyhiä selkäänpuukottajia.

Eläimiä metsästetään juoksuttamalla koiraa hirven perässä tuntitolkulla. Luulis sen olevan hirvelleki stressaavaa, mutta kukapa siitä jaksaa välittää. Sehän on vain "eläin", joka joutaaki kuolla.

Koiria päästetään ketun yms koloihin räksyttämään ja ajamaan kettu sinne loukkuun. Stressaavat viime hetket ennen kuolemaa.

Parsinavetoissa lehmiä pidetään parressa kiinni, pidetään väkisin tiineenä jotta tuottaisivat maitoa. Tämä kaikki vaan ihmisten vuoksi jotta saadaan maitoa, jota me ei edes oikeasti tarvittais.

Listaa vois jatkaa loputtomiin.

En tykkää ihmisistä. En yhtään. Elän erakkona täällä Lapissa luonnon keskellä koirien kanssa ja olen ammatiltani yrittäjä. Ei tarvitse luojan kiitos paljoa nähdä ihmisiä. Mulla ei ole yhtään kaveriakaan, koska en halua. En vaan kertakaikkiaan jaksa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Se väsyttää, jos joutuu näyttelemään ekstroverttiä kun introverttiä ei ymmärretä tai pidetään epäkohteliaana, itsekkäänä tms. Läheiset ymmärtävät tämän, joten heidän seurassaan ei tarvitse näytellä, ja se ei väsytäkään. Vieraammat ihmiset väsyttävät.

Tämä. Joudun kanssa esittämään ekstroverttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun puolestani muut saavat hölöttää ja valittaa juuri niin paljon kuin haluavat kunhan minun ei tarvitse.

Aivan. Ja kunhan eivät tee sitä minun seurassani vaan keskenään.

Just näin. En tarvitse tietoa kenenkään perhe-elämästä, asunnoista, lapsista yms.

Mitä näillä tiedoilla oikein teen? En mitään. Ihan joutavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se väsyttää, jos joutuu näyttelemään ekstroverttiä kun introverttiä ei ymmärretä tai pidetään epäkohteliaana, itsekkäänä tms. Läheiset ymmärtävät tämän, joten heidän seurassaan ei tarvitse näytellä, ja se ei väsytäkään. Vieraammat ihmiset väsyttävät.

Tämä. Joudun kanssa esittämään ekstroverttiä.

Töissä monen introvertin on esiinnyttävä ekstroverttinä tai ainakin toimittava ihmisten keskellä. Sitten, kun työpäivä päättyy, onkin aivan loppu. Ei tule kuuloonkaan, että töiden jälkeen lähtisi kyläilemään tai mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin. Jos joku kampeaisi omaan kotiin, se olisi aivan järkyttävää. Kaikki työn ulkopuolinen aika täytyy pyhittää rauhassa olemiselle. Muuten ei yksinkertaisesti jaksa.

Minua ärsyttää päällepuhuminen, keskeyttäminen ja se, ettei jakseta kuunnella. Myös lakkaamaton itsestä puhuminen kyllästyttää ja se, ettei osoiteta mitään mielenkiintoa keskustelukumppanin mielipiteisiin tai kuulumisiin.

Myös työpaikan 'virkistys'päivät uuvuttavat. Ohjelma laaditaan aina ekstroverttien mieltymysten mukaiseksi.

Ystäväporukan tapaamisissa kyllästyttää se, että aina pitää tapaamisen oheen ympätä jotakin ohjelmaa, kuten elokuva tai taidenäyttely. En pysty jakamaan huomiotani samanaikaisesti keskusteluun että taiteeseen, vaan jompaan kumpaan kerrallaan.

Varmaan jatkuva ääni. Yksin en laita radiota, katson töllöä äänettömällä... Luen kirjaa tai selaan nettiä (en katso videoita, en ainakaan äänet päällä) tms hiljaista.

Olen itse niin ylikiltti, että mietin koko ajan toisten viihtyvyyttä, eikai niillä ole tylsää, olenko huonoa seuraa jne. Se väsyttää, kun ei voi vain olla oma itsensä.

No onpa ihme käsitys introverteista...Ei ihmisissä ole jotain "kauheaa", ihmiset on ihania. Rasittavaa sen sijaan on: huutaminen puhumisen sijaan, liian lähelle änkeminen ja töniminen, kaikenlainen yletön tilan haltuun ottaminen muiden kustannuksella. Mutta miksi siis kivakin seura väsyttää, se on se vuorovaikutus, se että pitää puhua paljon ja paljastaa paljon omasta minästään. Seura on ihanaa, mutta se väsyttää. Yleensä väsymyksen huomaa vasta jälkeenpäin. On vähän sellainen olo kuin jonkun fyysisen lajin urheilusuorituksen jälkeen, kun jokainen kolhu alkaa särkeä ja on vaan tosi väsynyt.

Se, että pitää koko ajan keskittyä siihen, mitä muut puhuu ja prosessoida samalla koko ajan sitä, mitä itse voi sanoa ja mikä on hyväksyttyä ja sopivaa puhetta kulloiseenkin tilanteeseen. Yksin ollessa voi keskittyä siihen mitä just sillä hetkellä tekee, mutta seurassa huomio hajoaa liian moneen asiaan ja aivot ylikuormittuu.

Jatkuva vuorovaikutuksen tarve.

Se on vaikeaa, kun ei oikeasti toinen ihminen ja hänen asiansa kiinnosta. Minulle maailmassa on kourallinen ihmisiä, joiden yhtäkkinen savuna ilmaan katoaminen ei olisi yhdentekevää.

Ei "vika" ole niissä muissa ihmisissä, vaan minussa itsessäni on sellainen ominaisuus, että jos olen tilanteessa, missä on monia sosiaalisia vuorovaikutuspareja samanaikaisesti, yritän enemmän tai vähemmän alitajuisesti hallita niitä kaikkia yhtä aikaa, ja väsyn siihen. Lisäksi jään herkästi miettimään asioita ja sanomisia, joita sosiaalisessa tilanteessa kohtasin. Ne jäävät pyörimään ajatuksiini, joten sosiaalinen palautuminen on hidasta.