Introvertti, mikä ihmisissä väsyttää/ärsyttää?

Se, että pitää puhua puhelimessa tuntikaupalla tyhjänpäiväisiä asioita, jotka voisi ilmoittaa viestilläkin. Se, että ei-introvertit eivät ymmärrä, että tarvitsen paljon aikaa itsekseni, jotta lepään. Se ei ole minulle lepoa, että olen kanssasi puhelimessa tai että olet taas tuppautunut kysymättä kylään. Sinulle se ilmeisesti on rentouttavaa, mutta minun pitää palautua näistä pitkään olemalla yksin ja hiljaa.

Se kun puhetta tulee tauotta ja aiheena asiat ja henkilöt joita en tiedä/tunne. Vaikea keskittyä, jos aiheet eivät kiinnosta. Kohteliaisuudesta jaksan jonkin aikaa kuunnella mutta on pidemmän päälle raskasta. Tulee jopa fyysisiä oireita ja sellainen ahdistava "aivosumu" eikä jaksa enää ajatella. Puoli tuntia omassa rauhassa auttaa ja kykenen palaamaan tilanteeseen/keskusteluun mutta jos olen pidempään kuin 1-2 tuntia toisen ihmisen seurassa niin varsinaiseen palautumiseen menee useita päiviä. Olo on ärtynyt ja väsynyt + fyysistä oireilua kuten päänsärky, pahoinvointi ja sydämen rytmihäiriöt.

Itseäni kiinnostavista aiheista jaksan keskustella pidempään mutta joudun myös palautumaan omassa rauhassa.

- Introvertti-Autisti-ADHD -

Tyhmyys ja jatkuva pölinä, vaikka ei ole mitään järjellistä sanottavaa. Mielenkiintoiset keskustelut oikeasti älykkäiden ihmisten kanssa eivät väsytä, mutta niistä pääsee nauttimaan aivan liian harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan stereotypiat.

Minuusta paljon mielenkiintoisempaa vaikka rikkoa kaikkia tabuja yms.

SIllä lehdetkin myyydään.

Miksi vastailet itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan stereotypiat.

No ei, vaan energiat. Liian erilaisia.

Ei ihmiset ole kamalia, mutta vuorovaikutuksessa oleminen vie multa voimat jotka palautuu vain yksin ollessa ja omia asioita miettiessä.

Sitten ne ihmiset on kamalia, jos ne ei ymmärrä jättää mua rauhaan silloin kun en jaksa olla vuorovaikutuksessa.

Mua väsyttää sellainen tyhjänpäiväinen small talk-tyylinen keskustelu, johon mielenkiinto ja keskittymiskyky ei meinaa riittää. Jos keskustellaan aidosti ja syvästi asioista, sitten kiinnostun. Olen vaan huono tekemään aloitteita siihen suuntaan, mulla on liikaa huonoja kokemuksia joissa olen yrittänyt keskustella syvemmin, mutta tehnytkin vaan itsestäni omituisen.

Ei ihmisissä sinänsä mitään vikaa ole. Minua väsyttää se sosiaalisuus ja vuorovaikutuksessa oleminen. Sekin on ihan kivaa rajallisessa määrin, mutta tarvitsen yksinäisyyttä ja täydellistä rauhaa vastapainoksi aika paljon. Mulla on sosiaalinen työ ja se tarkoittaa sitä, etten esimerkiksi jaksa olla yhteydessä ystäviini ja sukulaisiini kovin paljon arki-iltaisin. Just just pitkin hampain saan kaupassa käytyä, mutta sen jälkeen haluan vain olla yksin omissa oloissani.

Se jatkuva minäminäminä-kälätys. Ei kuunnella toista tai edes leikitä olevansa kiinnostunut vaan koko ajan omien asioiden vatvomista ja veivaamista. Rasittavaa.

Viihdyn omissa oloissani ja väsyn muista ihmisistä, mutta en syytä heitä siitä. Sosiaaliset tilanteet nyt vain tuppaavat väsyttämään. Jos on pitkä juhlatilaisuus tai muu tapaaminen, muutun loppua kohden zombiksi ja kaikki oma-aloitteisuus häviää.

On harvoja ihmisiä joiden seuraa siedän väsymättä. Oma avopuolisoni on sellainen.

Puhelin on yksi pahimmista. Itse en soita, ellei tilanne välttämättä vaadi sitä. Harvoin vaatii. Tekstiviesti ja sähköposti ovat hyviä viestimiä. Puhelin on kauhea.

Ensinnäkin se keskeyttää aina jotakin. Milloin olen autossa, milloin kaupassa, milloin luen kirjaa, milloin kuuntelen levyä, milloin teen sitä tai tätä tai milloin vain ajattelen syventyneesti jotakin.

Toiseksi puhelimessa kokee olevansa vangittuna. Kaikkein pahinta on, jos soittaja on puhelias ja jaarittelee ja lässyttää vaikka mitä - eikä edes ensin kysy, onko minulla yleensä aikaa kuunnella tai haluanko juuri nyt jumittaa tunniksi puhelimeen.

Kolmanneksi puhelimen ääni on rasittavaa kuunneltavaa. Usein keskitaajuuspainotteinen luuriääni ottaa korvaan, ja yhtä usein ääni pätkii välillä. Oheisviestintää ja ilmeitä ei näe. Dialogin syntymistä vaikeuttaa, kun tapahtuu päälle puhumista.

Älkää hyvät ihmiset ikinä soittako minulle puhelimella, ellei joku ole kuoleman kielissä, jooko.

Ei ihmiset väsytä, mutta tietyntyyppiset eli itseään täynnä olevat, kaiken omasta mielestään osaavat kovaääniset hyökkäävät ihmiset, joista paistaa kauas, että halveksivat ja pitävät reppanana hiljaista ihmistä, joka ei puolusta itseään keskustelussa tai ole sanavalmis ja vitsikäs.

Vierailija kirjoitti:

Mua väsyttää sellainen tyhjänpäiväinen small talk-tyylinen keskustelu, johon mielenkiinto ja keskittymiskyky ei meinaa riittää. Jos keskustellaan aidosti ja syvästi asioista, sitten kiinnostun. Olen vaan huono tekemään aloitteita siihen suuntaan, mulla on liikaa huonoja kokemuksia joissa olen yrittänyt keskustella syvemmin, mutta tehnytkin vaan itsestäni omituisen.

Tämä!

Se jatkuva läpättäminen milloin mistäkin tyhjänpäiväisestä asiasta. Ei jaksa kuunnella, ja kun ei oikein voi kohteliaasti sanoakaan, että olisitko vaihteeksi ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja jälleen introversio ymmärretään väärin. Ihmisissä ei ärsytä mikään, eikä kyse ole pelkästään ihmisistä, vaan ärsykkeistä ylipäätään. Introvertti ylivirittyy ärsykkeistä, ja ihmiset tuottavat niitä. Siinä missä ekstrovertti helposti alivirittyy ja siksi hakee ärsykkeitä, introvertti toimii päinvastoin. Introvertin ja ekstrovertin aivot toimivat eri tavalla.

Tämä juuri, olen samaa mieltä. Pidän ihmisistä, eli minuakaan ei sinänsä ärsytä ihmisissä mikään (toki yksilötasolla on henkilöitä jotka ärsyttävät). Introvertilla on niin vilkas sisäinen maailma, että niiden omien ajatusten äärelle on vaan pakko pysähtyä välillä yksin kun sosiaaliset tilanteet ovat tuoneet sitä kuormaa lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset väsytä, mutta tietyntyyppiset eli itseään täynnä olevat, kaiken omasta mielestään osaavat kovaääniset hyökkäävät ihmiset, joista paistaa kauas, että halveksivat ja pitävät reppanana hiljaista ihmistä, joka ei puolusta itseään keskustelussa tai ole sanavalmis ja vitsikäs.

Tämä! Ja eniten pännii ulkokultaiset ihmiset. Esitetään niin fiiniä ja hienoa ja hyväntekijää ja sitten ollaan pahimpia työpaikkakiusaajia. "Uuhhh, ihanaa oli maistella camembert ja manchengo-juustoja ihanan täyteläisen punaviinin kera viikonloppuna" tai esitetän pyhää äitiä ja näkee että lapset vähät välittävät äidistään kun isä on tärkeämpi, kun se on ollut henkisesti enemmän läsnä ja lapset ovat äidille lähinnä työnvieroksimissyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisissä mitään kauheaa yleensä ole, mutta vuorovaikutusta ei jaksa loputtomasti. Eli se ei ole 'jokin ihmisissä' vaan se, että introvertti tarvitsee vastapainoksi yksinoloa.

Tämä se on. Jos on jonkun seurassa niin yleensä ei sovi olla omissa ajatuksissaan ja tehdä omia juttuja, vaan pitää jatkuvasti huomioida sitä toista ihmistä ja jutella jotain. Varsinkin jos se toinen kokee hiljaiset hetket kiusallisiksi, kokee tylsistyvänsä tai harmistuu jos häntä ei huomioida. Jostakin syystä en vain jaksa sitä kovin pitkiä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Se jatkuva läpättäminen milloin mistäkin tyhjänpäiväisestä asiasta. Ei jaksa kuunnella, ja kun ei oikein voi kohteliaasti sanoakaan, että olisitko vaihteeksi ihan hiljaa.

Tyhjänpäiväisestä yleensä joo. Asioista on mukava puhua, kun jutellaan rauhassa syventyen sekä analysoiden. Ja parhaiten tämä onnistuu kahden kesken tai ainakin mahdollisimman pienessä porukassa, jossa ei ole yhtään hyökkäävää hölöttäjää.

Tyhjänpäiväisyys ja itsestäänselvien latteuksien latelu ärsyttää. Miksi pitää puhua kun siinä höpinässä ei oikeasti ei ole useinkaan mitään sisältöä? Toisten introverttien kanssa on hyvä; voi olla luontevasti hiljaa tai syventää juttua tosi diipiksi. 

Mä haluan vain tehdä työni rauhassa ja huolellisesti. Työtehtäviin ei kuulu vilkkaamman työkaverin viihdyttäminen tai mekaaninen irvistys (pakotettu hymyily), saatika että jaksaisin tunnin sisällä kymmenen kertaa vakuutella että mulla on kaikki ok vaikka istunkin työpisteelläni hiljaa, kasvot peruslukemilla.

Voitaisiinko vaan hoitaa ne työt, voin mahdollisesti jutella ja katsella niitä serkun kumminkaiman lähettämiä kissavideoita vaikka ruoka- tai kahvipaussilla?