Miksi sellaista ihmistä pidetään täällä tylsänä, joka ei käy baareissa?

Käyn todella harvoin baarissa. Minkään merkittävän ystävyyssuhteen solmiminen tai ylläpitäminen ei ole ollut siitä kiinni.

yleensä niitä aina perustellaan kavereiden tapaamisella, mutta sellaiseenhan baarit on harvinaisen huonoja paikkoja.

tosissaan ne ON tylsiä.

Nuorena minusta ainakin olivat maailman suurimpia tylsimyksiä baareissa käymättömät. Nyttemmin reilu kolmekymppisenä sitä rasittaisi ajatuskin rampata jatkuvasti kapakoissa. Niin sitä ajatusmaailma huomaamattaan muuttuu kun ihminen kasvaa ja kehittyy. Silti, joskus on kiva hiukan repäistä tyttöporukalla...;)

Tiimissämme kaikki muut osallistuu yhteisiin baarireissuihin, mutta minua ei ihan oikeasti kiinnosta baarit!

baareissa ei meistäkään käy kukaan.

Discot ja muut menomestat on vielä mulla ja kavereilla enempi IN kuin baarit!



Aleen saatetaan mennä istuun ennen yökerhoa, muuten ei oo baarit vielä napannu.



Joku AV-mamma jolla ikää alle 30 ja odottelee baarikypsyyttä..



Ja mitä tulee tiukkapipoisuuteen niin ap. llä itsellään on tiukka mielipide. :D



Musta yömestat on VAAN kivoja paikkoja ja ne on tylsiä jokka sanoo että pidän toisinajattelijoita tylsinä.

En nyt sano, että dokaaminen olisi itseisarvo, mutta JOSKUS tuollaiseen " ei koskaan" asenteeseen liittyy moralisointi ja se, että ihmisen itsekontrolli on ylivireessä. Pelätään hirveästi sitä, että joku nauraa itselle tai että sanotaan/tehdään jotakin, jota joku muu voi pitää hölmönä.



Minusta sellainen ihminen on aika kireä tapaus ja tosikkomainen.



Mutta tietenkin asia on toinen, jos syyt sille baarissa käymisen välttelylle ovat muunlaisia.



Itse olen jo 40-vuotias ja baarissa olen ollut kuuden vuoden sisällä 5 kertaa. Baareissa ei yksinkertaisesti ole ilman miestä kovin hauskaa, ja miehen kanssa pääsee tosi harvoin kahdestaan minnekään. Kotona sen sijaan saatamme avata viinipullon.

meidän ystäväpiirissä kukaan ei käy baarissa, mutta ei me kyllä kireäpipoisiksi tunnustauduta. Meillä vain on tosi hauskaa, kun kutsutaan toisiamme puolin ja toisin kylään, laitetaan hyvät sapuskat ja ostetaan reilusti viiniä. Me ei vaan kukaan viihdytä baareissa, ollaan mieluummin jonkun kotona, jolloin saa kuunnella mieleistä musiikkia, jutella, syödä, juoda ja vaikka saunoa.

ja miehen kans ei ole järkeä lähteä, varsinkaan kaksistaan.

Minun mieheni on paras kaverini. Enkä mene muutenkaan baariin katsomaan toista sukupuolta. Joten koska sinne menen vain hassutellakseni, humaltuakseni ja syödäkseni hyvää ruokaa, niin mieheni on minusta paras kumppani siihen. Ja koska noita voi tehdä kotonakin, en ole kamalasti enää ulkona käymisen ystävä. Kavereitakin kutsun mieluummin meille syömään.



Eli tässä oli se MINUN perusteluni, miksi juuri baareihin en haikaile, vaikka irrotella tykkäänkin.

nyt on pakko avautua, minun työkaverit ihmettelee miksi en koskaan lähde niiden kanssa mihinkään, luulevat etten tykkää käydä baarissa ja ulkona. no syy ei ole se, vaikka en kyllä pienen lapsen äitinä käykään usein ulkona, vaan syy on se että en voi sietää työkavereitani! töissä minulle maksetaan siitä että joudun viettämään aikaani heidän kanssaan joten yhteistyö onnistuu kyllä enkä näytä heille sitä miten TYHMINÄ ja TYLSINÄ heitä pidän, mutta en todellakaan koskaan käytä sekuntiakaan vapaa-ajastani heidän kanssaan, miksi käyttäisin, joudunhan heitä näkemään jo muutenkin ihan liikaa. ensimmäisissä ja viimeisissä illanistujaisissa joissa olin työkavereitteni kanssa olin KUOLLA TYLSYYTEEN ja livistin paikalta vedoten lapsen sairauteen, todellisuudessa lähdin bilettämään oikeiden kavereideni kanssa ja vietin hulvattoman hauskan illan baarissa tappiin asti. koskaan en tietenkään ole tätä kertonut työkavereilleni....

kyllä ei käy kateeksi teitä ja teidän tylsää elää. Nuorempana kävin kyllä ja se oli tekohauskaa eikä muuta.

Minulla on muut, terveemmät harrastukset.

Töissähän tulee vietettyä niin paljon aikaa (ainakin jos täyttä päivää tekee) ettei ole mitään järkeä olla paikassa, jossa INHOAA kaikkia.



Minä en inhoa työkavereitani, tykkään monesta jopa melkein enemmän kuin muista kavereistani. Ja entisistä duunipaikoista on myös jäänyt ihmisiä, joiden kanssa pitää yhteyttä.

Tää nyt meni vähän ohi aiheen...

siitä tollaset asiat yllensä johtuu.. huonosta itsetunnosta myös.

Tila on myös hyvin neutraali ja yleensä se valitaan paikasta, jonne jokaisen on helppo tulla.

Yleensä kun lähtee jonkun kotiin, niin saa reissata toiselle puolelle kaupunkia.



Kotona saa istua ihan tarpeeksi muutenkin. Ei auta, vaikka se illanviettopaikka olisi toisen koti, sillä sieltä puuttuu se ihmisvilinä.

Kodeissa kahvitellaan.



Ja EN halua tehdä ruokaa, kun kerrankin pääsen vapaalle! Teen ruokaa joka päivä ihan tarpeeksi.



Ja kun käy pubissa, niin aina voi vaihtaa paikkaa ja aina tunnelma vaihtuu.



Sitä paitsi kaikilla ystävillämme on lapsia,joten illan järjestäminen kenen tahansa kotona olisi suorastaan ylivoimaista.



Yksi seikka on myös naapureiden huomioiminen. Illan jotuu yleensä jättämään varsin lyhyeen, kun taas pubeissa ei tarvitse moisesta välittää ja voi istua rauhassa vaikka loppuun asti.



Pidän myös tanssimisesta, joten mielelläni käyn myös ihan rafloissa. Kotona tanssiminen sucks=)

Itse käyn baarissa ja juon muutenkin viinaa lähinnä työkavereiden kanssa noin viisi kertaa vuodessa. Muiden kavereiden kanssa tulee harvemmin käytyä baarissa. Ennen lapsia kävin baarissa ja ryyppäsin melko ahkerasti ja silloin minusta baarissa käymätön tyyppi oli tosi tylsä.

meidän ystäväpiirissämme taas kaikki illanvietot järjestetään jonkun kotona juuri siitä syystä, kun kaikilla on lapsia. Emme kukaan pääsisi baariin kuitenkaan, kun ei kenelläkään ole mitään hoitajia.

Työkavereiden kanssa ei ole tarvinnut lähteä jatkoille, kun on lapset, joita voi käyttää tekosyinä. Tuntuu sille, että tekisin mitä vaan mielummin kuin lähtisin baariin. Ensinnäkin sinne mennään tätä nykyä niin myöhään, että minua jo väsyttää siihen aikaan. En jaksa olla siellä hereillä. En siedä sitä kovaa melua ja musiikkia. Minua oksettaa ja säälittää katsoa niitä humalaisia ihmisiä, jotka paikkaavat heikkoa itsetuntoaan nousuhumalassa. En osaa tanssia, joten mitä edes tekisin siellä? melutaso on sellainen, että siellä ei pysty juttelemaan. Oma kokemukseni näistä kaveribiletysilloista on se, että kaveri voidaan jättää kuin nalli kalliolle, jos sattuu joku muu hyvä tyyppi mies/nainen, jonka mukaan lähdetään tai sitten muuten vaan humalassa keksitään lähteä ilmoittamatta johonkin toiseen paikkaan..

Työporukat on nykyään sellaisia, että niissä olisi tärkeää olla samanhenkinen ja tiedän olevani vähän erilainen. en halua sitä kuitenkaan tuoda esille. Kun lapset kasvaa, ei voi niitäkääne enää tekosyinä käyttää. Eikä asia muutu työpaikkaa vaihtamalla, koska meininki on sama kaikkialla. Ap:n kysymykseen; en tiedä pitävätkö muut minua tylsänä. Itse pidän itseäni ainakin vähän. Toisaalta kaveriporukalla meillä on mahtavia sauna- ja grilli-iltoja, jolloin vaihdetaan vapaalle.

Nyt on mies jo löytynyt, joten mitä mä baareissa enää tekisin. Ryyppäämisestä en enää välitä enkä jaksa humalaisia katsella. Muutenkin siellä on meluisaa ja liikaa väkeä.