Kun ystäväperhe on eri yhteiskuntaluokkaa

Sanon jo heti alkuun, että en välttämättä osaa kertoa tai kuvailla fiilistäni oikein.

Mutta meillä on tällainen samanhenkinen ystäväperhe, jonka olemme tunteneet n. 10 vuotta.

Me olemme täysin duunareita, minä lastenhoitaja ja mies asentaja. Meillä on kaksi lasta, asumme kerrostalossa. Yksi vanha perusauto, nätti koti kyllä ja kaupasta voidaan ostaa mitä ruokaa huvittaa ja kaikki vaatteet ym. on kunnollisia, lapset voivat harrastaa, jos haluavat.

Mihinkään erikoiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa, ei käydä ulkomailla. Ei käydä teatterissa tai tapahtumissa. Mutta leffaan voidaan hyvin lähteä tai tehdä joku yhden yön hotellireissu. Pyöräretkiä tai muuta halpaa.

No ystävämme asuvat omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta, trampat, kylpytynnyrit, hienot terassit ym.

Lapset harrastavat paljon (jääkiekko, ratsastus...) ja koko perhe reissaa (noh, ennen koronaa), tekevät kivoja pitkiä viikonloppumatkoja Euroopassa ja kerran vuodessa etelään.

Käyvät keikoilla ja keksivät paljon kaikkea kivaa tekemistä, jos jotain suunnitellaan yhdessä.

Tottakai olen kateellinen varsinkin reissuista ja ihanasta pihasta, olen sen myös ääneen sanonut ja se ei ole tämän aloituksen pointti.

Pointti on se, että heikko itsetuntoni ei enää kestä. On tosi ikävää kun se on niin ilmeistä, että heillä on enemmän rahaa kuin meillä.

Ikävää on, että mieheni on tosi hyvä työntekijä, äärettömän taitava. Työn määrällä palkka voisi olla parempi, kohtuullisen hyvä on jo nytkin.

Mun palkka on aika surkea.

Mutta ei edes tuo, että ovat meitä menestyneempiä (ja koulutetumpia), vaan se että myös lapset alkavat huomata tämän. Ystävien tytär jotenkin käyttäytyy ylimielisesti meidän tytärtä kohtaan, hiukan säälitellen jopa.

Joka kerta me menemme heille.

No miksi ollaan ystäviä? He ovat huumorintajuisia, reiluja, kiinnostuneita samanlaisista asioista noin yleisesti (musiikki, pelit) ja olemme samaa ikää kuten lapsetkin.

En tiedä miksi he ovat kymmenessä vuodessa noin paljon onnistuneet samaan omaisuutta lisää, ehkä sijoittavat tms.

Ei pliis takerruta tuohon kateus-asiaan tässäkin ketjussa, nyt olisi kiva kuulla onko muilla tätä tilannetta.

Eihän se kavereillekaan ole kiva, kun me ei voida lähteä reissuun yhdessä tai kiertää kaikkia festareita. Mutta heitä taas ei niin tunnu kiinnostavan vaikka joku yhteinen liikuntaharrastus.

Kysyvät meitä kuitenkin usein kylään niin tottakai mennään, mun tarvisi nyt jotenkin päästä asian yli. Tai opiskella parempipalkkainen ammatti.