Lue keskustelun säännöt.
Kun ystäväperhe on eri yhteiskuntaluokkaa
27.07.2021 |
Sanon jo heti alkuun, että en välttämättä osaa kertoa tai kuvailla fiilistäni oikein.
Mutta meillä on tällainen samanhenkinen ystäväperhe, jonka olemme tunteneet n. 10 vuotta.
Me olemme täysin duunareita, minä lastenhoitaja ja mies asentaja. Meillä on kaksi lasta, asumme kerrostalossa. Yksi vanha perusauto, nätti koti kyllä ja kaupasta voidaan ostaa mitä ruokaa huvittaa ja kaikki vaatteet ym. on kunnollisia, lapset voivat harrastaa, jos haluavat.
Mihinkään erikoiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa, ei käydä ulkomailla. Ei käydä teatterissa tai tapahtumissa. Mutta leffaan voidaan hyvin lähteä tai tehdä joku yhden yön hotellireissu. Pyöräretkiä tai muuta halpaa.
No ystävämme asuvat omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta, trampat, kylpytynnyrit, hienot terassit ym.
Lapset harrastavat paljon (jääkiekko, ratsastus...) ja koko perhe reissaa (noh, ennen koronaa), tekevät kivoja pitkiä viikonloppumatkoja Euroopassa ja kerran vuodessa etelään.
Käyvät keikoilla ja keksivät paljon kaikkea kivaa tekemistä, jos jotain suunnitellaan yhdessä.
Tottakai olen kateellinen varsinkin reissuista ja ihanasta pihasta, olen sen myös ääneen sanonut ja se ei ole tämän aloituksen pointti.
Pointti on se, että heikko itsetuntoni ei enää kestä. On tosi ikävää kun se on niin ilmeistä, että heillä on enemmän rahaa kuin meillä.
Ikävää on, että mieheni on tosi hyvä työntekijä, äärettömän taitava. Työn määrällä palkka voisi olla parempi, kohtuullisen hyvä on jo nytkin.
Mun palkka on aika surkea.
Mutta ei edes tuo, että ovat meitä menestyneempiä (ja koulutetumpia), vaan se että myös lapset alkavat huomata tämän. Ystävien tytär jotenkin käyttäytyy ylimielisesti meidän tytärtä kohtaan, hiukan säälitellen jopa.
Joka kerta me menemme heille.
No miksi ollaan ystäviä? He ovat huumorintajuisia, reiluja, kiinnostuneita samanlaisista asioista noin yleisesti (musiikki, pelit) ja olemme samaa ikää kuten lapsetkin.
En tiedä miksi he ovat kymmenessä vuodessa noin paljon onnistuneet samaan omaisuutta lisää, ehkä sijoittavat tms.
Ei pliis takerruta tuohon kateus-asiaan tässäkin ketjussa, nyt olisi kiva kuulla onko muilla tätä tilannetta.
Eihän se kavereillekaan ole kiva, kun me ei voida lähteä reissuun yhdessä tai kiertää kaikkia festareita. Mutta heitä taas ei niin tunnu kiinnostavan vaikka joku yhteinen liikuntaharrastus.
Kysyvät meitä kuitenkin usein kylään niin tottakai mennään, mun tarvisi nyt jotenkin päästä asian yli. Tai opiskella parempipalkkainen ammatti.
Kommentit (61)
Jaa, ollaan mekin miehen kanssa "vain" duunareita mutta special ala ja palkka sen mukainen, ollaan kuin sun ystävä perhe, ihan normaalia elämää. Ei kannata olla kateellinen vaan miettiä miten nostaa omaa tulotasoaan JOS se raha kerran on sellainen mikä tekee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet kateutta täynnä. Pitäisikö valehdella.
Meillä on sama tilanne mutta toisin päin. Parhain ystäväperheemme on vähävarainen, meillä on hyvä taloudellinen tilanne. Mutta me kyllä olemme aina keksineet yhdessä vaikka ja mitä kivaa tekemistä, erilaisesta varallisuudesta ei ole ollut koskaan mitään haittaa ystävyydelle. Jos me kutsumme ystäväperheen esimerkiksi mökille tai veneilemään, me tietysti tarjoamme. Emme voi olettaa, että kutsumme ystävät kahden päivän venereissulle ja lätkäisemme sen jälkeen 200 euron bensalaskun käteen. Jos me haluamme tehdä ystäviemme kanssa yhdessä jotain mihin heillä ei olisi varaa, se on selvää että hoidamme silloin myös kulut. Ystävämme sitten taas auttavat meitä esim sellaisissa asioissa kuten lasten kuljettaminen kouluun/harrastuksiin kun on sama matka, ja esim viime kesänä miehet rakensivat meidän mökille piharakennuksen ja terassin. Ei tule kumpaankaan suuntaan hyväksikäytetty olo, kun molemmat panostavat ystävyyteen omien rahkeidensa mukaan.
Minusta tuossa ei ole mitään varsinaista ongelmaa, muuta kuin mahdollisesti ystäväperheen tyttären käytös omaa lastasi kohtaan. Uskon kyllä, että jos nämä toiset vanhemmat ovat järkeviä ihmisiä, puuttuvat kyllä asiaan, jos tyttärensä tekee ylilyöntejä tai käytös muuttuu törkeämmäksi. Vähävaraisuutenne tuskin on ongelma tai harmittaa kovasti tuota tuttavaperhettä, vaikka ajattelemattomuuttaan ehdottavat välillä hinnakkaampia juttuja. Ilmeisesti normaali kyläily on kuitenkin se pääasiallinen yhdessäolon tapa. Eli toistan vielä, mitään ongelmaa ei ole, jos sinä et jää vellomaan kateuteen. Kateuden tiedostaminen, minkä olet tehnyt, on jo hyvä juttu ja askel eteenpäin.
Minusta olette ihan samaa yhteiskuntaluokkaa, koska arvonne ja kiinnostuksenkohteenne ovat samat. Toisilla on vain enemmän rahaa. Se sitten on toinen asia, kestätkö sen vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli toisinpäin, lapsen paras ystävä oli päiväkodissa perheestä, joka oli minun mielestäni ihan normaali, kiva perhe. Sen äidillä oli kuitenkin älytön alemmuuskopleksi ja joka kerta, kun nähtiin, valitteli jotain, miten heillä on vähemmän rahaa, kuinka syövät kuulemma halvempaa ruokaa ja on pienempi koti jne. Minä en edes huomannut niitä asioita ja olisin halunnut jatkaa vierailuja, kun lapsetkin tykkäsivät toisistaan, mutta hän lopetti ne siitä 'sosiaaliluokkasyystä'. Ilmeisesti hänellä oli joku oma kateusongelma siinä ehkä, koska eivät ne elintavat olisi minusta mitenkään voineet olla oikea este tuttavuudelle.
On paljon ihmisiä, jotka perivät rahaa, isovanhemmiltaan, vanhapiika/-poika iso-tädeiltään ja sediltään. Tällaisten ihmisten ei tarvitse ottaa niin paljon tai ollenkaan asuntolainaa. Nämä todennäköisesti ovat saaneet aina ja saavat vanhempanakin, vaikka on omia lapsia, avustusta vanhemmiltaan kodinkoneiden ja kalliiden harrastevälineiden maksamiseen.
He eivät välttämättä huomaa, että toiset ovat maksaneet kaiken itse - ja maksavat edelleen. Kaikki on heille tullut ja tulee aika valmiina ja tuettuna. Näin ollen he eivät osaa asettua toisten asemaan, kuin kenties säälittelmällä. Sitä ei kuitenkaan tarvitse sietää, tai laittaa lastaan sietämään, jos he eivät tajua muuttaa käytöstään. Lapsi kun kuitenkin yleensä toistaa vanhempiensa arvoja ja aikuisilrta kuulemiaan asioita, mutta ilman suodatinta. Voi olla, että ystävienne lapsi vain näyttää sen lapsellenne, mitä aikuiset kohteliaasti peittävät teiltä.
Varmaankin yhdessäolosta on heille jotain hyötyä, muuten he eivät kutsuisi heitä kylään. Mutta kannatta katsoa muuttuuko sen luonne, ja onko omien lasten hyvinvointi tärkeämpää kuin se, että käy siellä kylässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä mitään rahaa ole :D Sisustuslehti elämän saa lainoilla, osamaksuilla, jne...
Vierailija kirjoitti:
On paljon ihmisiä, jotka perivät rahaa, isovanhemmiltaan, vanhapiika/-poika iso-tädeiltään ja sediltään. Tällaisten ihmisten ei tarvitse ottaa niin paljon tai ollenkaan asuntolainaa. Nämä todennäköisesti ovat saaneet aina ja saavat vanhempanakin, vaikka on omia lapsia, avustusta vanhemmiltaan kodinkoneiden ja kalliiden harrastevälineiden maksamiseen.
He eivät välttämättä huomaa, että toiset ovat maksaneet kaiken itse - ja maksavat edelleen. Kaikki on heille tullut ja tulee aika valmiina ja tuettuna. Näin ollen he eivät osaa asettua toisten asemaan, kuin kenties säälittelmällä. Sitä ei kuitenkaan tarvitse sietää, tai laittaa lastaan sietämään, jos he eivät tajua muuttaa käytöstään. Lapsi kun kuitenkin yleensä toistaa vanhempiensa arvoja ja aikuisilrta kuulemiaan asioita, mutta ilman suodatinta. Voi olla, että ystävienne lapsi vain näyttää sen lapsellenne, mitä aikuiset kohteliaasti peittävät teiltä.
Varmaankin yhdessäolosta on heille jotain hyötyä, muuten he eivät kutsuisi heitä kylään. Mutta kannatta katsoa muuttuuko sen luonne, ja onko omien lasten hyvinvointi tärkeämpää kuin se, että käy siellä kylässä?
Hyvä viesti, täyttä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan yhden lapsen kanssa pienessä kerrostalokolmiossa kaupungissa. Asunnon arvo on huomattavasti suurempi kuin erään ystäväni hienon omakotitalon arvo, vaikka paljon pienempi asuntomme onkin, eikä ole terasseja tai trampoliinia. Ystäväni ei tunnu ymmärtävän, että tämä on puhtaasti valinta. Jos haluaisin asua 30 km keskustasta, saisimme helposti omakotitalon.
Lisäksi me olemme korkeammin koulutettuja ja paremmin palkattuja, mutta pääsimme työelämään kiinni pitkästä koulutuksesta johtuen paljon myöhemmin kuin ammattikoulun käynyt ystävä ja hänen miehensä, joten olimme vuosia melko persaukisia ja tällainen kuva ystävälläni on meistä edelleen.
En siis ymmärrä. Jos ette laske senttejä ruokakaupassa ja lapset saavat harrastaa, mikä mättää? Kuulostaa siltä että tulette hyvin toimeen. Kaikki eivät edes halua tuhlata rahojaan paljuihin. Olisitko onnellisempi, jos teillä olisi terassi? Et.
Siis pidätkö nyt ihan vakavissasi yllä mainittua elämäntapaa jotenkin yläluokkaisena?
Kun vähän katsoo, ettei sijoitu sille kalleimmalle alueelle asumaan ja mihin rahansa laittaa, eikä elä kädestä suuhun, niin luettelemasi on kyllä mahdollista ihan kaikille.
Olen itse jopa muutama vuosi sitten vielä sote-alalla työskentelävänä yksinhuoltajana maksanut ja ylläpitänyt omakotitaloa pihoineen, matkustanut, käynyt keikoilla, silloin teini-ikäisellä tyttärelläni oli pelit ja vehkeet skootterista lähtien jne. ja minulla jäi silti pari kolmesataa kuussa säästöön.
Nettotuloni olivat n. 2200e/kk, mitään elatusmaksuja en koskaan ole saanut euroakaan kun ilmankin pärjäsin, enkä lapsen isän kanssa jaksanut tapella asiasta.
Tähän nähden on siis todella vaikea ymmärtää, että edullisesti asuvan kahden työssä käyvän aikuisen perheessä ei olisi varaa kuin leffaan ja pyöräretkiin.
Nimittäin nykyisin kun meitä on kaksi aikuista (miehellä suunnilleen samat tulot kuin itsellänikin), niin mistään ei todellakaan ole pulaa.
Meillä on vene, uudehkot autot, kaksi sijoitusasuntoa, sijoituksia jne. ja asuntolainanikin olen muutaman vuoden kuluttua jo maksanut. Ja ikää on kuitenkin "vasta" 39.
Parikymmentä vuotta sitten itsenäistä elämää aloittaessa ja äidiksi tullessa ei ollut kuin tuulen huuhtoma perse, eikä mikään ole ilmaiseksi tullut.
Voit ihan itse valita, että junnaatko elämäsi muita kadehtien vai teetkö elämässäsi sellaisia ratkaisuja, että kadehtimasi asiat olisivat mahdollisia sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mainitsin olevani kateellinen, mutta missään kohtaa en sanonut ettenkö olisi onnellinen.
Mä olen hirveän kiitollinen kaikesta mitä mulla on ja kaikki on todellakin omalla työllä hankittu.
Ja perheen kanssa ollaan oltu tästä huolimatta paljon tekemisissä, oikeastaan vasta nyt kun lapset ovat siinä iässä että tuo materian merkitys korostuu, olen ärsyyntynyt/ahdistunut/kyllästynyt näkemään tuota perhettä.
Helppo sanoa, jos on tuo "menestyneempi" osapuoli, että ei ole ongelmaa, tarkista pääsi ja häpeä kateuttasi. Mutta kylässä aina ihastellaan mitä ovat ostaneet.
Ja sitä paitsi jäi kertomatta, että heillä on oma, toinen ystäväperhe jotka ovat varakkaampia ja kertovat usein meille (ovat meille tuttuja myös) mitä siellä on hankittu ja nauravat tuon perheen uusia kalliita extreme-harrastuksia. Eli varmasti ovat hyvin tietoisia kenellä on enemmän/vähemmän rahaa.
Mitä tulee lapsiini, eivät ole vielä kieltäytyneet tulemasta mukaan tuon perheen luo, mutta luultavasti vähitellen viihtyvät enemmän omien kavereidensa kanssa. Eivät koulussa ole juuri tekemisissä, ns. eri porukoissa.
Mua ei hävetä myöntää olevani kateellinen vaikka ulkomaan matkasta. Kateus on oikeasti ihan normaali tunne, ei se silti tarkoita että haluan mitään heiltä pois.
Mutta en yksinkertaisesti tiedä muuta tapaa saada niitä matkoja meillekin kuin parempi palkka itselleni ja siihen suuntaan täytyy nyt sitten katsoa.
En kuitenkaan suostu olemaan mikään sääliteltävä (vähävarainen? Kuka niin sanoi?).
Ja todella onnellisuus ei ole rahasta kiinni, mutta mietin olisinko onnellisempi kun viettäisimme enemmän aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat ns. samalla viivalla.
"Ikävää on, että mieheni on tosi hyvä työntekijä, äärettömän taitava." Hassu virke, vaikka seuraava selventääkin pointtia. Minusta AP:lla on jostain
tyytymätön olo ja hän projisoi asian nyt tähän ystävään. Heillähän on asiat todella hyvin. Lapsille tekee vain hyvää huomata, että maailma on epätasa-arvoinen paikka ja kaikkea ei saa vain siksi, kun haluaa. Ylimielinen toisen perheen kakara on kyllä ongelma, mutta onneksi se on enemmän tuon toisen perheen ongelma.
Vinkkini on, että AP tutkiskelee sisältään, mikä omassa elämässä on pohjimmiltaan se, mikä aiheuttaa surua tai harmia. Ja jos varallisuutta haluaa lisää, niin kannattaa miettiä sitä sijoituksen opettelua tai uuden työn hankkimista. Tai, miten niillä miehen taidoilla voisi lyödä paremmin rahoiksi. Ja kyllähän tekin voitte varmaan jonkun matkan tehdä, jos karsitte ensin muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että teilläkin olisi varaa siihen ulkomaan matkaan ihan samalla tavalla eli luotolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne mutta toisin päin. Parhain ystäväperheemme on vähävarainen, meillä on hyvä taloudellinen tilanne. Mutta me kyllä olemme aina keksineet yhdessä vaikka ja mitä kivaa tekemistä, erilaisesta varallisuudesta ei ole ollut koskaan mitään haittaa ystävyydelle. Jos me kutsumme ystäväperheen esimerkiksi mökille tai veneilemään, me tietysti tarjoamme. Emme voi olettaa, että kutsumme ystävät kahden päivän venereissulle ja lätkäisemme sen jälkeen 200 euron bensalaskun käteen. Jos me haluamme tehdä ystäviemme kanssa yhdessä jotain mihin heillä ei olisi varaa, se on selvää että hoidamme silloin myös kulut. Ystävämme sitten taas auttavat meitä esim sellaisissa asioissa kuten lasten kuljettaminen kouluun/harrastuksiin kun on sama matka, ja esim viime kesänä miehet rakensivat meidän mökille piharakennuksen ja terassin. Ei tule kumpaankaan suuntaan hyväksikäytetty olo, kun molemmat panostavat ystävyyteen omien rahkeidensa mukaan.
Olisipa kaltaisianne täysipäisiä, avarakatseisia ja suurisydämisiä ihmisiä enemmän <3
Vierailija kirjoitti:
Niin, mainitsin olevani kateellinen, mutta missään kohtaa en sanonut ettenkö olisi onnellinen.
Mä olen hirveän kiitollinen kaikesta mitä mulla on ja kaikki on todellakin omalla työllä hankittu.
Ja perheen kanssa ollaan oltu tästä huolimatta paljon tekemisissä, oikeastaan vasta nyt kun lapset ovat siinä iässä että tuo materian merkitys korostuu, olen ärsyyntynyt/ahdistunut/kyllästynyt näkemään tuota perhettä.
Helppo sanoa, jos on tuo "menestyneempi" osapuoli, että ei ole ongelmaa, tarkista pääsi ja häpeä kateuttasi. Mutta kylässä aina ihastellaan mitä ovat ostaneet.
Ja sitä paitsi jäi kertomatta, että heillä on oma, toinen ystäväperhe jotka ovat varakkaampia ja kertovat usein meille (ovat meille tuttuja myös) mitä siellä on hankittu ja nauravat tuon perheen uusia kalliita extreme-harrastuksia. Eli varmasti ovat hyvin tietoisia kenellä on enemmän/vähemmän rahaa.
Mitä tulee lapsiini, eivät ole vielä kieltäytyneet tulemasta mukaan tuon perheen luo, mutta luultavasti vähitellen viihtyvät enemmän omien kavereidensa kanssa. Eivät koulussa ole juuri tekemisissä, ns. eri porukoissa.
Mua ei hävetä myöntää olevani kateellinen vaikka ulkomaan matkasta. Kateus on oikeasti ihan normaali tunne, ei se silti tarkoita että haluan mitään heiltä pois.
Mutta en yksinkertaisesti tiedä muuta tapaa saada niitä matkoja meillekin kuin parempi palkka itselleni ja siihen suuntaan täytyy nyt sitten katsoa.
En kuitenkaan suostu olemaan mikään sääliteltävä (vähävarainen? Kuka niin sanoi?).
Ja todella onnellisuus ei ole rahasta kiinni, mutta mietin olisinko onnellisempi kun viettäisimme enemmän aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat ns. samalla viivalla.
Minusta kannattaa toisaalta olla ihmisten kanssaan, jotka ovat yhtä tai vähän enemmän menestyneitä. Näin saa tavoiteltavaa itsellekin. Jää kyllä näistä jutuista olo, että perheen äiti (?) hienoisesti vinoilee ehkä. Hän osaa kätkeä sen paremmin kuin tytär, mutta koko perheellä voi olla se asenne, että raha todellakin määrittää ja arvottaa ihmisen. Jälkikasvussa se näkyy vaan avoimemmin.
Jos välinne eivät hirveän luottamukselliset ole, kuten olen rivien välistä lukenut, eivätkä lapsetkaan viihdy enää niin hyvin, niin eihän sitä suhdetta ole mikään pakko pitää yllä. Sen ajan mikä jää kyläilystä voi käyttää vaikka johonkin hyödylliseen tai mukavaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis pidätkö nyt ihan vakavissasi yllä mainittua elämäntapaa jotenkin yläluokkaisena?
Kun vähän katsoo, ettei sijoitu sille kalleimmalle alueelle asumaan ja mihin rahansa laittaa, eikä elä kädestä suuhun, niin luettelemasi on kyllä mahdollista ihan kaikille.
Olen itse jopa muutama vuosi sitten vielä sote-alalla työskentelävänä yksinhuoltajana maksanut ja ylläpitänyt omakotitaloa pihoineen, matkustanut, käynyt keikoilla, silloin teini-ikäisellä tyttärelläni oli pelit ja vehkeet skootterista lähtien jne. ja minulla jäi silti pari kolmesataa kuussa säästöön.
Nettotuloni olivat n. 2200e/kk, mitään elatusmaksuja en koskaan ole saanut euroakaan kun ilmankin pärjäsin, enkä lapsen isän kanssa jaksanut tapella asiasta.Tähän nähden on siis todella vaikea ymmärtää, että edullisesti asuvan kahden työssä käyvän aikuisen perheessä ei olisi varaa kuin leffaan ja pyöräretkiin.
Nimittäin nykyisin kun meitä on kaksi aikuista (miehellä suunnilleen samat tulot kuin itsellänikin), niin mistään ei todellakaan ole pulaa.
Meillä on vene, uudehkot autot, kaksi sijoitusasuntoa, sijoituksia jne. ja asuntolainanikin olen muutaman vuoden kuluttua jo maksanut. Ja ikää on kuitenkin "vasta" 39.
Parikymmentä vuotta sitten itsenäistä elämää aloittaessa ja äidiksi tullessa ei ollut kuin tuulen huuhtoma perse, eikä mikään ole ilmaiseksi tullut.Voit ihan itse valita, että junnaatko elämäsi muita kadehtien vai teetkö elämässäsi sellaisia ratkaisuja, että kadehtimasi asiat olisivat mahdollisia sinullekin.
Et kuitenkaan osaa ilmeisesti ymmärtää lukemaasi.
Ei kerrostalossa asuminen ole kovin edullista, mutta näillä tuloilla ei uudehkoa omakotitaloa makseta ja toisaalta vanha rivari ei houkuttele. Muutto ei myöskään ole ajankohtainen lasten koulun/kavereiden takia.
Ja niin sinäkin heti olet leimannut kerrostalossa asumisen edulliseksi. Niin kuin valtaosa tekee.
Vierailija kirjoitti:
On paljon ihmisiä, jotka perivät rahaa, isovanhemmiltaan, vanhapiika/-poika iso-tädeiltään ja sediltään. Tällaisten ihmisten ei tarvitse ottaa niin paljon tai ollenkaan asuntolainaa. Nämä todennäköisesti ovat saaneet aina ja saavat vanhempanakin, vaikka on omia lapsia, avustusta vanhemmiltaan kodinkoneiden ja kalliiden harrastevälineiden maksamiseen.
He eivät välttämättä huomaa, että toiset ovat maksaneet kaiken itse - ja maksavat edelleen. Kaikki on heille tullut ja tulee aika valmiina ja tuettuna. Näin ollen he eivät osaa asettua toisten asemaan, kuin kenties säälittelmällä. Sitä ei kuitenkaan tarvitse sietää, tai laittaa lastaan sietämään, jos he eivät tajua muuttaa käytöstään. Lapsi kun kuitenkin yleensä toistaa vanhempiensa arvoja ja aikuisilrta kuulemiaan asioita, mutta ilman suodatinta. Voi olla, että ystävienne lapsi vain näyttää sen lapsellenne, mitä aikuiset kohteliaasti peittävät teiltä.
Varmaankin yhdessäolosta on heille jotain hyötyä, muuten he eivät kutsuisi heitä kylään. Mutta kannatta katsoa muuttuuko sen luonne, ja onko omien lasten hyvinvointi tärkeämpää kuin se, että käy siellä kylässä?
Muuten hyvä viesti, mutta tuo hyöty-sana särähti hieman silmään.
On totta että monet valitsevat ystäviä, keiden kanssa "kannattaa" olla ystävä eli heistä saa jotakin hyötyä, mutta otathan ap huomioon sen seikan, että ystäväperheenne saattaa yksinkertaisesti ihan vain viihtyä kanssanne ja nauttia seurastanne ja siitä syystä kutsua teitä usein kylään.
Teinityttären käytös on sitten eri asia, ja jos nihkeys jatkuu niin voithan sopivassa tilanteessa kysyä hänen äidiltään, onkohan tyttärellä mahdollisesti jotakin teitä vastaan, ja jos, niin mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne mutta toisin päin. Parhain ystäväperheemme on vähävarainen, meillä on hyvä taloudellinen tilanne. Mutta me kyllä olemme aina keksineet yhdessä vaikka ja mitä kivaa tekemistä, erilaisesta varallisuudesta ei ole ollut koskaan mitään haittaa ystävyydelle. Jos me kutsumme ystäväperheen esimerkiksi mökille tai veneilemään, me tietysti tarjoamme. Emme voi olettaa, että kutsumme ystävät kahden päivän venereissulle ja lätkäisemme sen jälkeen 200 euron bensalaskun käteen. Jos me haluamme tehdä ystäviemme kanssa yhdessä jotain mihin heillä ei olisi varaa, se on selvää että hoidamme silloin myös kulut. Ystävämme sitten taas auttavat meitä esim sellaisissa asioissa kuten lasten kuljettaminen kouluun/harrastuksiin kun on sama matka, ja esim viime kesänä miehet rakensivat meidän mökille piharakennuksen ja terassin. Ei tule kumpaankaan suuntaan hyväksikäytetty olo, kun molemmat panostavat ystävyyteen omien rahkeidensa mukaan.
Olisipa kaltaisianne täysipäisiä, avarakatseisia ja suurisydämisiä ihmisiä enemmän <3
:'D
Niin, eivät tunnu erityisen nuukilta, kun kuitenkin käyttävät rahaa tuollaisiin luettelemiisi asioihin. Ilmeisesti tulotaso on parempi. Palkat varmaan ja olisiko sitten myös sijoitusomaisuutta.
Ei siinä liene auttavan kuin joko nostaa omaa tulotasoaan tai lopettaa ystävyys, jos et itse kestä tätä teidän varallisuuseroa. Mikään paremmuusmittarihan tuo tulotaso ei ole, sen suhteen ongelma on sinun päässäsi.