Riittäisikö sinulle pelkkä vaimona ja äitinä olo?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:07"]

Ei ole ei. Kuoleminen on. Sen me kaikki saavutamme joskus. Olimme sitten merkonomeja tai emme. Miksi hankit lapsen, jos olet itsetuhoinen? Hanki apua jostain, terapiaa tai vastaavaa. Saat tuota katkeruuttasi käsiteltyä. Normaalit ihmiset saa kyllä siitä muusta elämästä revittyä sitä sisältöä, vaikka ei ammattia olisi.

[/quote]

Olen käynyt terapiassa vuosikymmenet ei siitä apua ole koska en pysty hyväksymään itseäni ja lapsella on myös isä. Jos minä kuolen niin hän varmasti pärjää lapsen kanssa kahden se mahdollista ihan luonnollisestikkin koska mulla on paljon fyysisiä sairauksia.

[/quote]

Tää alkaa jo olla korkeampaa komiikkaa, ihan Buster Keatonia. 

Jos joku nyt ehdottaisi ap:lle, että hyväksy osasi niin mielialasi kohenee, niin mitäköhän vastaväitettä siihen tulee? :D

[/quote]

Mä nyt vaan en aio hyväksyä osaani. Mä olen pienestä pitäen halunnut olla itsenäinen nainen joka elättää itsensä enkä ole siihen päässyt yrityksistä huolimatta niin täysin turhaa on mun elämäni.

Jos olet AINA halunnut olla vain itsenäinen ja itsesi elättää, niin miksi sitten olet ainakin kaksi kertaa ripustautunut miehiin, jotka ovat rajoittaneet elämääsi todella paljon? Nytkin päivästä toiseen täällä uliset, että mies ei anna tehdä sitä tätä tota ja nostelet käsiä ilmaan. Ja jos haluat olla itsenäinen, niin miksi olet ottanut kuitenkin asenteen, että mitään ei kannata tehdä. Ei kannata alkaa myymään lehtiä, kun ei kuitenkaan saa sitä 300e myyntitavoitetta ja voi saada potkut.

Päivänsä on lupa päättää, jos elämä on turhaa ja lapsella silti olisi isä ja anoppi.
Normaalit ihmiset voivat olla onnellisia ja elää sisältörikasta elämää ilman miestä ja lapsia ja palkkatyötä, oli se työ sitten lääkärin, kaupan myyjän, sairaanhoitajan tai mikä tahansa työ.
Jos on niin mielikuvitukseton ja tyhmä, että ei keksi muuta tekemistä kuin ruikuttaa, ja valittaa, ja kadehtia muita, niin aivan hyvin voi päättää mieluummin päivänsä.

AP on silläkin uhitellu täällä jo varmaan 5 vuotta.  Huomiota kerjää.

Olet siis aina halunnut olla itsenäinen nainen etkä halua hyväksyä osaasi. OK, otetaan toinen lähestymiskulma. 

Olitko jo runsaat parikymmentä vuotta sitten fyysisesti niin huonossa kunnossa että et päässyt esim. kauppaan töihin, vaikka hyllyttäjäksi? Kun sinulla on niitä oppimisvaikeuksia, niin asiakaspalvelu- ja kassatyö ei tietenkään käynyt silloinkaan. Mutta on sitä muutakin. 

Terapia ei auttanut - tulee mieleen että kuinka paljon teit itse työtä terapiassa? Vai odotitko vain, että terapeutti ratkaisee ongelmasi, pim! Halusitko edes löytää ongelmiisi ratkaisun, vai kävitkö hoidossa vain muodon vuoksi? Tietysti valittaminen, uhrius ja parkuminen on niin paljon helpompaa kuin se, että ottaa itsestään ja elämästään vastuun, kyllä minä sen ymmärrän. Jos sinäkin ymmärtäisit sen, ja tunnustaisit että nykyinen elämäntapasi on oma valintasi, jonka olet tehnyt ihan itse, elämäsi kirkastuisi. Mutta sinä et varmaan halua sitä? 

Miksi et arvosta ollenkaan sitä sitkeyttä, jolla olet valittanut osaasi jo vuosia, ja kuulemma useammalla keskustelupalstalla? Jos kaiken sen energian olisit suunnannut toisin, olisit siirtänyt jo pari vuorta paikoiltaan. 

Ap:lle on tarjottu jotain tuettua työtoimintaa, mutta kieltäytyi, koska se on noloa. Että näin sitkeä ja itsenäinen.

Nyt lyön vaikka vetoa, että ap katoaa koko ketjusta. Varsinkin tuo viesti 66 on ihan liikaa hänelle. Eiköhän kohta aukea joku uusi ketju, joka käsittelee sitä ullakon remonttia.

Mä olin lapseni kanssa ulkona. Ja otin mieheni siksi että taloudellisesti on kaksin helpompaa kuin työmarkkinatuella yksin ja olen todella yrittänyt puhelinmyyntiä mutta ei niitä kauppoja niin vaan tule.Ja olen sairastunut syntymästä lähtien reumaa,toinen jalka toista lyhyempi plus skolioosia eli en silloinkaan yli 20v sitten pystynyt menemään hyllyttäjäksi tai siivoojaksi. Sain jo lapsena vammaistukea vammojeni takia. ap

Yritä myydä jotain muuta kuin lehtiä? Ja miksi et yrittänyt sitä tuettua työtoimintaa, olisit saanut siitä ees jotain tekemistä. Jos oot ollu kohta 20vee työttömänä ei sua kukaan palkaa, vaikka saisit mitkä paperit.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 11:48"]

Yritä myydä jotain muuta kuin lehtiä? Ja miksi et yrittänyt sitä tuettua työtoimintaa, olisit saanut siitä ees jotain tekemistä. Jos oot ollu kohta 20vee työttömänä ei sua kukaan palkaa, vaikka saisit mitkä paperit.

[/quote]Heti kun joku huolii myymään jotakin muita kuin lehtiä niin tietenkin menen sinne.

Riittäisi, vaikka kykenisikin vaikka mihinkä hyvänsä muuhunkin. Olisi onni voida vain olla kotona ja aloittaa uransa silloin kun sille lopulta tuntuisi.

Olen ihan pihalla tästä, enkä ole ap:n aloituksia aiemmin nähnyt, vaikka täällä käynkin usein. Pakko kuitenkin kommentoida kun olen itse ollut vauvasta asti reumaatikko ja on montaa muutakin sairautta ja lapsiakin monta ja heidät kasvatan yksin. Hmm.. mun ammatti on selainen mitä en enään pysty tekemään ja olenkin koittanut keksiä mitä tahtoisin tästä eteenpäin. 2 vuotta mennyt, koska välissä sairastuin lisää ja ensi kertaa elämässäni annoin itselleni luvan olla ja pohtia tulevaa, odottaa, että saisin itseäni parempaan kuntoon slllä jos tila jatkuu pitäisi hakea jo eläkettä nuoresta iästä huolimatta. Annoin eron jälkeen itselleni luvan pohtia kuka olen, mitä haluan ja minne olen menossa. Olen myös kokeillut myyjän ammattia ja merkonomin opintoja. Ihan kivaahan se oli, mutta meni pieleen silloin, koska mieheni teki kovin kiusaa lasten hoitamisen suhteen kun koulua oli iltaisin. No, nytpä ei olla enään yhdessä ja voin pyytää ulkopuoleltakin apua jos tarvitsen eikä enää ajatella, että minulla olisi tukena toinen aikuinen (ja totuus oli, että häneen en voinut tukeutu edes silloin kun tarvitsin sairaalahoitoa). Ulkopuolista apua en tosin ole vielä tarvinnut, olen jotenkin kummasti pärjännyt. Tykkään rempata ja sisustaa, vaikka tulenkin tosi kipeäksi siitä, mutta halu vie voiton! =) Minulla on siis valtava halu tehdä kaikkea ja saada asioita saavutettua.

Nyt hain omakustanteisesti ihan uuteen koulutukseen, joka alkaa nyt syksyllä. Sekin maksaa tosi paljon eikä ole varmaa voinko sitä ammattia kuitenkaan toteuttaa kuinka, mutta eihän mitään voi tietää ellei kokeile eikä minusta ole turhaa maksaa jos koen, että se on minulle itselleni ilo ja hyväksi. Ei elämää kannata suunnitella ihan niin kamalan tarkkaan, että onko mikä kuinka kannattavaa. Pääasia pitäisi olla, että tekee sitä mistä nauttii ja ainakin yrittää ja jos ei pysty niin antaa siihenkin itselleen luvan. Ei se tarkoita, että se pitäisi hyväksyä vaan antaa sihen lupa, että ei voi eikä hyväksykään. Ei kohtaloonsa ole pakko alistua, mutta silti ymmärtää ettei itseään pidä piiskoa sellaiseen mitä ei pysty. Muut eivät sitä myöskään tee niin miksi me tekisimme sen itsellemme??? Väitän, että monet vaatimukset ja odotukset me maalaamme ihan itse itsellemme.

Saan minäkin vammaistukea ja lapsenikin saa. Välillä masentaa kun pettyy itseensä ja toisaalta ymmärrän sun ajatuksia ja varmaan moni muukin kun vaan kerrot, että nyt on näin ja ilanne tuntuu pahalta. Eipä palstallakaan kukaan vaatisi sinulta varaan mitään ellet itse esittäisi asiaasi niin.

Terapiaa olen miettinyt itsekin, mutta kyllä se hyväksyntä lähtee itse itsestä jos on lähteäkseen. Ei meidän tartte selitellä missään miksi emme jotain voi tai pysty eikä kukaan odota mitään ellemme itse niin vimmatusti selittele päätöksiämme ja valintojamme. Eikä kukaan pakota meitä hyväksymään asioita ellemme itse sitä halua itseltämme ja pyydä avuksi terapiaa. 

Ja aika aikansa kutakin. Lapset on pieniä vain hetken. Opettele ihan ensin arvostamaan työtäsi äitinä ennen kuin odotat sitä muilta. Muille se ei ehkä ole niin iso suoritus kun meille, joilla on haasteita selvitä tavallisesta kotielämästä, mutta ei ihmiset tuomitse ja ne jotka tuomitsee niin mitä me sellaisilla edes tekisimmekään? Maailmaan mahtuu monta kulkijaa ja me olemme yhdet niistä ja kuljemme omaa polkuamme. 

Kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta koittaisit iloita siitä mitä saat. Ja keksi joku muu ammatti mikä sua innostaa jos innostaa, maailmassa on kaikkea sosionomista ja diakonista aina juristiin asti. Kuka haluat olla?

Edellisellä hyvä viesti ja asenne kohdillaan! Tämä kyseinen aloittaja vaan on pyörinyt täällä ja kaksplussalla vaikka kuinka monta vuotta, tunnetaan plussalla ammattivalittajana. Hänelle on jo noin miljoona eri  neuvoa annettu ja mikään ei koskaan kelpaa. Tasaisin väliajoin uhittelee myös itsemurhalla ja avioerolla ja joilla erittäin korkealentoisilla urahaaveilla. Koskaan ei kuitenkaan mitään tee. En tiedä onko trolli, mutta alan vahvasti kallistua tämän teorian puoleen. Myös näissä hänen sairastumisjutuissaan on ollut erittäin paljon ristiriitaisuuksia, joista joskus joku kirjoittaja (ilmeisesti lääkäri) huomautti ja ap ei sitten enää tätä asiaa perustellut mitenkään, eikä suostu ottamaan niihin enää kantaa. Osalla ihmisistä on jo käämit palanu täällä tämän hahmon kanssa. Kuka tietää, mikä hän on?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:14"]

Edellisellä hyvä viesti ja asenne kohdillaan! Tämä kyseinen aloittaja vaan on pyörinyt täällä ja kaksplussalla vaikka kuinka monta vuotta, tunnetaan plussalla ammattivalittajana. Hänelle on jo noin miljoona eri  neuvoa annettu ja mikään ei koskaan kelpaa. Tasaisin väliajoin uhittelee myös itsemurhalla ja avioerolla ja joilla erittäin korkealentoisilla urahaaveilla. Koskaan ei kuitenkaan mitään tee. En tiedä onko trolli, mutta alan vahvasti kallistua tämän teorian puoleen. Myös näissä hänen sairastumisjutuissaan on ollut erittäin paljon ristiriitaisuuksia, joista joskus joku kirjoittaja (ilmeisesti lääkäri) huomautti ja ap ei sitten enää tätä asiaa perustellut mitenkään, eikä suostu ottamaan niihin enää kantaa. Osalla ihmisistä on jo käämit palanu täällä tämän hahmon kanssa. Kuka tietää, mikä hän on?

[/quote]

Olen ihminen jolla on useita sairauksia, osa ollut syntymästä lähtien ja osa tullut myöhemmin. Olen yrittänyt opiskella ja hakea töitä mutta epäonnistunut kaikessa. Haaveni on ollut olla sinkkuihminen joka tulee omillaan toimeen,se nyt valitettavasti ei ole toteutunut ja on helpompaa olla naimisissa kuin yrittää tulla jollain 480€/kk yksin toimeen. Sellainen minä olen. ap

Mä tulin mainiosti toimeen 480e kuussa, kun opiskelin. Vaikeutit vaan elämääsi, kun menit sen uuden äijän ja lapsen hommaamaan. Ja nythän sä saat vielä vähmemän rahaa. Sitä paitsi sullahan on se kymmenien tuhansien eurojen perintö. Oisithan sä sen voinut vain itseesi käyttää. Nythän et saa siitä penniäkään, koska KAIKKI menee siihen lapseen.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 08:12"]

Minä olen vaimo ja äiti. Siinä on aivan riittävästi sisältöä naisen elämään.

[/quote]

Siskolleni se riitti myös, kunnes lapset lähti opiskelemaan ja mies löysi nuoremman uranaisen. Nyt itkee minulle kurjuuttaan ja katuu kun ei ole töitä tai ammattia.

Jos olisi rahallisesti mahdollista, olisin vain kotiäiti ja vaimo. Se riittäisi minulle. Olin kotiäitinä niin kauan kuin kotihoidontukea sain. Sitten oli pakko mennä töihin. Onneksi työt ovat pätkätöitä, ja nytkin olen työttömänä. On ihana, kun lapsetkin ovat lomalla, niin voidaan käydä  uimassa, kyläilemässä ja marjametsässä. Leivon, siivoan ,pyykkään, laitan ruokaa, luen , teen käsitöitä...mulla on vanha äiti ja anoppi, käyn auttamassa heitä. Käyn myös auttamassa ystäviä, joilla on pieniä lapsia, jotta hekin saavat vähän helpotusta. Miehelle on aina lämmin ateria odottamassa, kun tulee töistä. Jos olisi rahaa, eikä tarvitsisi edes olla työnhakijana,  ottaisin kissoja, koiria, kanoja, sikoja, kaneja... Nyt meillä on vaan kissa ja koira. Olen onnellinen tästä elämästä.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:21"]

Mä tulin mainiosti toimeen 480e kuussa, kun opiskelin. Vaikeutit vaan elämääsi, kun menit sen uuden äijän ja lapsen hommaamaan. Ja nythän sä saat vielä vähmemän rahaa. Sitä paitsi sullahan on se kymmenien tuhansien eurojen perintö. Oisithan sä sen voinut vain itseesi käyttää. Nythän et saa siitä penniäkään, koska KAIKKI menee siihen lapseen.

[/quote]

Perinnöstä on osa mennyt elämisen kuluihin ja olisin mä sillä asunnon saanut mutta tuo 480€/kk olisi ollut tosi pieni raha käyttöön.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 08:12"]

Minä olen vaimo ja äiti. Siinä on aivan riittävästi sisältöä naisen elämään.

[/quote]

Siskolleni se riitti myös, kunnes lapset lähti opiskelemaan ja mies löysi nuoremman uranaisen. Nyt itkee minulle kurjuuttaan ja katuu kun ei ole töitä tai ammattia.

[/quote] Pitikö se sun sisko itsestään huolta ja oli timmi ja tarjoili seksiä ja kodin huoltopalveluita aina mukisematta? Eikä mammautunut. Nyt sitten vaan lopettaa sen itkemisen ja painelee jonnekin seniorityöpajaan.

Ap, repäise ja ryhdy sinkuksi. Saat aluksi sossusta tukea että pärjäät ja siitä sitten pikkuhiljaa alat tekemään niitä asioita mistä olet aina unelmoinut. Vuokraat jonkun pikkuyksiön ja rahatilanteen salliessa sitten isompaa asuntoa myöhemmin..annat lapsesi huoltajuuden miehelles.

teet vaan semmosia asioita mistä nautit. Olipa se teekupponen viltin alla tai juoksulenkki aamuyöllä..iha vaan niitä asioita mistä nautit niin pikkuhiljaa alat taas tuntea kuinka elämä hymyilee ja maistuu erinomaiselle :)