Lue keskustelun säännöt.
Surullista seurata vierestä kun ystävää viedään kuin sikaa narussa.
26.07.2021 |
Hyvä ystäväni on toinen nainen mutta ei suostu ymmärtämään asiaa. En tosin ole sitä itsekään hänelle sanonut, välillä vihjaillut että mielestäni kuviossa haisee scheisse.
Kyseessä siis keski-ikää lähestyvä nainen, joka on löytänyt miehen ja on nyt umpi-ihastunut. 3 kuukauden tapailun jälkeen selvisi että mies asuu avoliitossa. On siis kuulemma jo eronnut, mutta ex asuu yhä saman katon alla.
Ei siinä sinänsä mitään, kuvioita on kaikenlaisia eikä ero käytännössä aina käy sormia napsauttamalla. Nyt väitetystä erosta on kuitenkin aikaa 5 kk ja tilanne edelleen sama. Mies selittää ystävälleni ettei voi olla niin julma että muuttaisi pois tai pyytäisi eksää muuttamaan pois, kun eksä ei edes halua erota. Asunto on vuokrattu, pari ei ole naimisissa eikä heillä ole lapsia tai edes lemmikkejä.
Alan olla aika varma, ettei miehen avokki ole erosta kuullut mitään.
Sydäntä riipii seurata touhua vierestä. Ystäväni ei muusta puhukaan kuin kys. miehestä, ja sanoo itsekin että uppoaa syviin vesiin jos homma ei toimikaan.
Huh. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Oletteko minkä ikäisiä?
Kolmen- ja neljänkympin paremmalla puolella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän kätevää tuollainen vähemmän tunnettu eromahdollisuus. Voi siis erota omassa päässään, mutta olla kertomatta siitä puolisolle, jottei loukkaisi tämän tunteita, koska hän ei halua erota. Sitten jos haluaa, voi aina palata taas yhteen siellä omassa mielessään, eikä välissä tapahtunut ole pettämistä laisinkaan. Ja tehdä saman uudelleen ja uudelleen tarpeen vaatiessa.
Käänteisesti sama, kun joissain maissa on kiellettyä harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä,niin sitten solmitaan joka ilta eri naisen kanssa väliaikainen parin tunnin avioliitto. Muissa maissa sitä kutsutaan prostituutioksi, mutta siellä se on ihan laillinen avioliitto.
Tämän ketjun mies on melko luovasti laatinut itselleen täysin eri säännöt kuin mitä hänellä on naisille. Ehkä ap voisi kysyä ystävältään siitäkin, että kävisikö miehelle, että hän eroaisi seurustelusta miehen kanssa esimerkiksi aina viikonloppuiltaisin klo 20-02 väliseksi ajaksi, mutta palaisi sitten yhteen taas mielessään, eikä kertoisi tästä erotaipumuksesta mitään miehelle, jottei pahoittaisi hänen mieltään. Villi veikkaus, että miehen mielestä tämä oikeus kuuluu hän hänelle itselleen, ei naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.
Mitä oleellista nyt ei ole sanottu?
Ap
Et kerro ystävällesi mielipidettä, vaan täällä? Mitä ihmettä se on? Miksi et kehtaa??
Olen sanonut hänelle ettei ehkä kannata odottaa kovin pitkään eron etenemistä, sillä silloin sitä ei välttämättä tule ollenkaan. Jos siis avoeron aikaansaaminen kestää kuukausia.
En oikein tiedä mitä muuta voisin sanoa. Ystäväni on mukana tuossa kuviossa ihan vapaaehtoisesti, hän on aikuinen ihminen. Pitäisikö minun painaa ase hänen ohimolleen ja kieltää tapaamasta miestä, vai mitä mielestäsi voin tehdä?
Ap
Ja taas sama mustavalkoisuus, mikä viimeksikin esiintyi toisessa ketjussa: vaihtoehdot on puhumattomuus tai ase ohimolle.
Voimorjens taas.
Luepa huolella mitä olet aiemmin kirjoittanut, niin et puhu itseäsi pussiin. Totuus on, että hymistelet vieressä, koska et kehtaa herättää asiasta ASIALLISTA ja toista oapuolta AIKUISTA KUNNIOITTAVAA keskustelua.
Olet raukkis. Siitä on kyse. Asiasta on mahdollista keskustella ystävällisesti, siten että tuo esiin eri näkökulmia, kunnioituksella, puuttumatta sen enempää valintoihin.
Olen aika monta kertaa jo kirjottanut, että sanoin ystävälleni ettei kannata odottaa liian kauaa. Jos erossa menee järjettömän kauan, mitään eroa tuskin on tulossakaan.
En ymmärrä mitä muuta voisin sanoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hirveän kätevää tuollainen vähemmän tunnettu eromahdollisuus. Voi siis erota omassa päässään, mutta olla kertomatta siitä puolisolle, jottei loukkaisi tämän tunteita, koska hän ei halua erota. Sitten jos haluaa, voi aina palata taas yhteen siellä omassa mielessään, eikä välissä tapahtunut ole pettämistä laisinkaan. Ja tehdä saman uudelleen ja uudelleen tarpeen vaatiessa.
Käänteisesti sama, kun joissain maissa on kiellettyä harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä,niin sitten solmitaan joka ilta eri naisen kanssa väliaikainen parin tunnin avioliitto. Muissa maissa sitä kutsutaan prostituutioksi, mutta siellä se on ihan laillinen avioliitto.
Tämän ketjun mies on melko luovasti laatinut itselleen täysin eri säännöt kuin mitä hänellä on naisille. Ehkä ap voisi kysyä ystävältään siitäkin, että kävisikö miehelle, että hän eroaisi seurustelusta miehen kanssa esimerkiksi aina viikonloppuiltaisin klo 20-02 väliseksi ajaksi, mutta palaisi sitten yhteen taas mielessään, eikä kertoisi tästä erotaipumuksesta mitään miehelle, jottei pahoittaisi hänen mieltään. Villi veikkaus, että miehen mielestä tämä oikeus kuuluu hän hänelle itselleen, ei naisille.
Tätä juuri pelkään. Mäkin luulen että mies on ottanut nyt vapauden päättää itse minä aikoina on eronnut ja minä taas ei.
Ap
Vähän outo ystävä sulla, jos noin tarkkaan kertoo sen miehen tekemisistä viesteineen päivineen. Hän on ilmeisesti aika nuori vielä. Ja häntä ei yhtään haitannut, vaikka mies valehteli ensimmäiset kolme kuukautta. Onpa tosi hyvä alku suhteelle. Eipä tuossa muuta voi tehdä kuin sanoa vaan, että ei oikein ihannemieheltä vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?
Ei toisen ihmisen puolesta voi päättää hänen parisuhteistaan.
Monet alkaa ihastumalla miehien patjoiksi eikä pääse enää eroon ihastuksesta. Kannattaisi ottaa järkikulta mukaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sanonut sitä. Kummallinen ystävyys.
Yllättävän vaikeaa sanoa ääneen moista, kun toinen hehkuu ja seikkailee pilvilinnoissaan onnesta soikeana.
Olen kyllä sanonut ettei mielestäni kannata odottaa kovin kauaa tilanteen etenemistä, koska riskinä on ettei se etene ikinä. Tähän ystäväni ei sanonut oikein mitään.
Ap
Tosiystävät sanoo, feikkiyståvä ei. Eräällä ystävälläni loppui ystävyys toisen ystävän kanssalähes vastaavasta syystä, oli kuullut huhuja, että.sen mies pettää, että sillä oli uusi nainen.
Ystävyys loppui kun mies pettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Oletteko minkä ikäisiä?
Kolmen- ja neljänkympin paremmalla puolella.
Ap
Siinä tapauksessa kannattaa nostaa kissa pöydälle. Tuohon ikään mennessä ei kukaan ranteitaan auki revi, jos ystävä puhuu asiat suoraan ja kaunistelematta ja antaa myös vahvasti sitä toista näkökantaa asiaan, vaikka toinen kuinka pilvissä leijuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?
Ei toisen ihmisen puolesta voi päättää hänen parisuhteistaan.
Ei. Mutta tuo vieressä hymistely antaa todella väärän kuvan siitä, mitä ap oikeasti ajattelee. Lue aloitus
"En ole sanonut"
"Olen vihjaillut"
Tuskinpa on sanonut mitään, vaikka täällä yrittää itseään puolustella. Perus touhua.. vähän vihjaillaan ja kuvitellaan, että toinen lukee ajatukset.
Vastuu valinnoistaan on tottakai aikuisella ihmisellä itsellään, sen pitäisi olla selvää. Mutta tuntisin kyllä ystävän asemassa itseni todella petetyksi, että ystävä mielistelee vieressä ja kirjoittaa tänne tällaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?
Ei toisen ihmisen puolesta voi päättää hänen parisuhteistaan.
Ei kukaan ole täällä mitään sellaista ehdottanutkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
Minusta tämä on hyvä ajatus, voit ruveta "hankalaksi", ihan jo itsesi takia. Jos ystävän seurassa on kiusallista olla ja koko kanssakäyminen on sinun silmissäsi salasuhteen kiemuroiden ihastelua, saat suojella itseästi ja ilmaista, että vieressä hymistely on ohi.
Sano ihan suoraan, että sinusta 5 kk on tosi pitkä aika roikuttaa avoliittoa olemassa uuden suhteen rinnalla ja ystäväsi suhteesta kuuleminen ei ole enää mukavaa.
Ystävän tehtävä on olla tukena, mutta omia arvojaan saa silti kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on "pässiä narussa", ei sikaa. Sika ostetaan säkissä.
No kertoo ap:n "ystävyydestä", kun "ystävänsä" rinnastaa sikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap[/quote]
Mieshän on kunnon huijari.
Vierailija kirjoitti:
Vähän outo ystävä sulla, jos noin tarkkaan kertoo sen miehen tekemisistä viesteineen päivineen. Hän on ilmeisesti aika nuori vielä. Ja häntä ei yhtään haitannut, vaikka mies valehteli ensimmäiset kolme kuukautta. Onpa tosi hyvä alku suhteelle. Eipä tuossa muuta voi tehdä kuin sanoa vaan, että ei oikein ihannemieheltä vaikuta.
Sehän tässä onkin kurjaa että ystäväni pää on tosiaan ihan pilvissä. Hän on aiemmin ollut vuosia kestäneessä suhteessa, mutta ei silloin käyttäytynyt noin edes alkuaikoina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?
Ei toisen ihmisen puolesta voi päättää hänen parisuhteistaan.
Ei. Mutta tuo vieressä hymistely antaa todella väärän kuvan siitä, mitä ap oikeasti ajattelee. Lue aloitus
"En ole sanonut"
"Olen vihjaillut"Tuskinpa on sanonut mitään, vaikka täällä yrittää itseään puolustella. Perus touhua.. vähän vihjaillaan ja kuvitellaan, että toinen lukee ajatukset.
Vastuu valinnoistaan on tottakai aikuisella ihmisellä itsellään, sen pitäisi olla selvää. Mutta tuntisin kyllä ystävän asemassa itseni todella petetyksi, että ystävä mielistelee vieressä ja kirjoittaa tänne tällaisia...
En oikein tiedä mitä tähän sanoisi. Minä sanon että sanoin näin ja näin, sinä sanot etten sanonut niin. Aika hedelmätöntä keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
Minusta tämä on hyvä ajatus, voit ruveta "hankalaksi", ihan jo itsesi takia. Jos ystävän seurassa on kiusallista olla ja koko kanssakäyminen on sinun silmissäsi salasuhteen kiemuroiden ihastelua, saat suojella itseästi ja ilmaista, että vieressä hymistely on ohi.
Sano ihan suoraan, että sinusta 5 kk on tosi pitkä aika roikuttaa avoliittoa olemassa uuden suhteen rinnalla ja ystäväsi suhteesta kuuleminen ei ole enää mukavaa.
Ystävän tehtävä on olla tukena, mutta omia arvojaan saa silti kunnioittaa.
Joo, voisin kyllä seuraavaksi sanoa että palataan näihin miesjuttuihin uudestaan sitten kun mies tai eksänsä on muuttanut uuteen asuntoon. En kyllä usko että ystäväni siltikään vaikenee aiheesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?
Ei toisen ihmisen puolesta voi päättää hänen parisuhteistaan.
Ei. Mutta tuo vieressä hymistely antaa todella väärän kuvan siitä, mitä ap oikeasti ajattelee. Lue aloitus
"En ole sanonut"
"Olen vihjaillut"Tuskinpa on sanonut mitään, vaikka täällä yrittää itseään puolustella. Perus touhua.. vähän vihjaillaan ja kuvitellaan, että toinen lukee ajatukset.
Vastuu valinnoistaan on tottakai aikuisella ihmisellä itsellään, sen pitäisi olla selvää. Mutta tuntisin kyllä ystävän asemassa itseni todella petetyksi, että ystävä mielistelee vieressä ja kirjoittaa tänne tällaisia...
Mikä hätä sinulla oikeasti on? Ap:han ihan selvästi kertoi, että on vihjaillut. Miten ihmeessä sinä sen käänsit nyt, ettei olisi sanonut mitään. Sen takiahan hän tässä kyseleekin, millä tavalla asia kannattaisi ottaa puheeksi, että sillä olisi jotain vaikutustakin, kun tähän asti on ollut melko varovainen. Onko ihmisillä empatia kadonnut täysin, jos ei näe tilanteessa mitään arkaa ja haurasta, minkä takia ihan mitä tahansa ei kannata tössäytellä päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
Joo, jotenkin näin on kysyttävä. Niin kiusalliselta kuin se tuntuukin.
Ap
Ja minusta on hyvä ottaa asia nimenomaan puheeksi vähän tuolla tavalla etäisemmin, että aidosti vain hämmästelet, millainen miehen tilanne on. Ei kannata mielestäni mitenkään syytellä tai neuvoa tai käskeä ystävääsi eikä haukkua sitä miestäkään. Ihan vain faktapohjalla, että mikä se tilanne on ja mitä tässä tapauksessa tarkoittaa ero . Jos ystäväsi selittää, että mies on sanonut, että pian eroaa, voit kysyä, milloin tämän on tarkoitus tapahtua. Ja voit esimerkiksi kysyä, onko mies etsinyt asuntoa jostain . Tässä se jotenkin konkretisoituisi, että ystävän pitäisi oikeasti miettiä, onko mitään oikeasti tapahtumassa.
Jos tilanne on selvästi noin vahingollinen ja oletat ystäväsi joutuvan kärsimään paljon. Olet silti hiljaa... Minkä se tekee sinusta?