Lue keskustelun säännöt.
Surullista seurata vierestä kun ystävää viedään kuin sikaa narussa.
26.07.2021 |
Hyvä ystäväni on toinen nainen mutta ei suostu ymmärtämään asiaa. En tosin ole sitä itsekään hänelle sanonut, välillä vihjaillut että mielestäni kuviossa haisee scheisse.
Kyseessä siis keski-ikää lähestyvä nainen, joka on löytänyt miehen ja on nyt umpi-ihastunut. 3 kuukauden tapailun jälkeen selvisi että mies asuu avoliitossa. On siis kuulemma jo eronnut, mutta ex asuu yhä saman katon alla.
Ei siinä sinänsä mitään, kuvioita on kaikenlaisia eikä ero käytännössä aina käy sormia napsauttamalla. Nyt väitetystä erosta on kuitenkin aikaa 5 kk ja tilanne edelleen sama. Mies selittää ystävälleni ettei voi olla niin julma että muuttaisi pois tai pyytäisi eksää muuttamaan pois, kun eksä ei edes halua erota. Asunto on vuokrattu, pari ei ole naimisissa eikä heillä ole lapsia tai edes lemmikkejä.
Alan olla aika varma, ettei miehen avokki ole erosta kuullut mitään.
Sydäntä riipii seurata touhua vierestä. Ystäväni ei muusta puhukaan kuin kys. miehestä, ja sanoo itsekin että uppoaa syviin vesiin jos homma ei toimikaan.
Huh. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kysyisin että miksi naisille ei kelpaa sinkkumiehet? Miksi aina pitää kiinnostua vain varatuista?
Naiset aina väittävät että kun nainen löytää miehen niin mies löytää naisen eli että se menisi 50/50 mutta tästäkin voi nähdä että yhdellä miehellä on useampi nainen.
Totuus miehen tilanteesta selvisi 3 kk tapailun jälkeen. Siihen saakka esiintyi ihan poikamiehenä.
Ap
Kolme kuukautta kertaakaan käymättä miehen luona? Itse olisin jo haistanut palaneen käryä jo aiemmin, jos mies ei asuntoaan minulle esittelisi tai pyytäisi luokseen.
Sama täällä. Tapailu oli heillä kuitenkin pitkään tosi kevyttä, siis lähinnä kävelylenkkejä ja kahvilakäyntejä. Kun ystäväni yritti kysellä mieheltä että missä mennään kun mitään muuta ei tapahdu, mies kertoi tästä "ex"-avovaimostaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.
Mitä oleellista nyt ei ole sanottu?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
soita sinä exälle ja kysy ystäväsi puolesta että oletteko varmasti eronneet vai ette? Ei se värin ole kysyä kun epäilyttää. EN antaisi ton jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
Joo, jotenkin näin on kysyttävä. Niin kiusalliselta kuin se tuntuukin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
soita sinä exälle ja kysy ystäväsi puolesta että oletteko varmasti eronneet vai ette? Ei se värin ole kysyä kun epäilyttää. EN antaisi ton jatkua.
En koe että tämä homma olisi ihan tuossa määrin minun asiani.
Ap
Miehen kertomaan voi hyvin olla totta. Erosin aikanaan tyttöystävästä ja hän asui eron jälkeen melkein vielä vuoden asunnossani koska uuden kämpän saaminen työttömänä oli vaikeaa. Olisin tietenkin voinut sanoa, että muuttaa jonkun ystävänsä luokse, mutta olisi mennyt hankalaksi.
Niinpä jouduin vuoden verran kertomaan deiteille, että mun luona asuu vielä ex. Jotkut eivät uskoneet, joten ne suhteet päättyivät nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs, jos ap:n ystävälle riittää se, että hän on toinen nainen, niin mitäs se muille kuuluu?
Antaa ihmisten elää onnessaan, niin pitkään kuin sitä onnea kestää. Ei tässä maailmassa kukaan liiaksi noita onnen hetkiä saa.
Onhan noita toisia naisia ja toisia miehiä aina ollut jo varatuilla ihmisillä. Eihän siinä mitään kummallista ole.
Ei pitäisi puuttua toisten suhteisiin ja rakkauselämään, siitä voi saada vaikka ikuiset vihat niskoilleen, kun aletaan syyttämään toista, että sinähän käskit minun koko ajan erota siitä yms. yms.
Aikuinen ihminen tekee itse oman elämänsä valinnat, ja vastaa valinnoistaan.
Ei riitä. Hän haaveilee avoliitosta, ja on jo alkanut puhua lasten hankkimisestakin.
Ap
No eikun raskaaksi vaan, kyllähän miehen sillä omakseen saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.
Mitä oleellista nyt ei ole sanottu?
Ap
Et kerro ystävällesi mielipidettä, vaan täällä? Mitä ihmettä se on? Miksi et kehtaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat miehen oikeasti sanomia asioita, miten mies voi sanoa, että on eronnut, mutta silti ei voi lähteä, kun vaimo ei halua erota. Ei kai siinä enää mitään haluja kysytä, jos on jo erottu. Jos taas vielä mietitään, eroavatko vai ei, mies ei ole vielä eronnut.
Ap:n kannattaisi minun mielestäni kysyä vielä siltä ystävältä, mikä onkaan se syy, miksi mies ei ole lähtenyt. Sen jälkeen voi kysyä, onko mies kertonut, miten ja milloin tilanne muuttuu. Voihan mies kutsua itseään eronneeksi, mutta sellainen hän ei nyt kyllä millään mittapuulla ole. Ei salasuhteen ylläpitäminen ole eroamista.
Ja vielä jatkan, että ystävältä voisi vielä kysyä, mitä mies on tarkoittanut sillä, että hän on eronnut. Mitä mies on tehnyt sellaista, että hän voi kutsua itseään eronneeksi.
Juu, ehkä ystävä kieltäytyy ajattelemasta asiaa eikä näe tilanteen ristiriitaisuutta, mutta minusta sinun pitäisi nyt esittää hänelle vain sellaisia kysymyksiä, että hänen pitää itsekin hieman miettiä, mitä on tapahtumassa.
Tämähän siinä juuri on. Mies kertoo olevansa eronnut ja että avovaimo ei halua erota, joten hän ei voi asumistilanteelleen mitään koska muuten avovaimolle tulisi paha mieli.
Kuulostaa ehkä jopa vielä pimeämmältä kun nyt puen sen itse sanoiksi. Eihän kukaan voisi tässä maailmassa koskaan erota kenestäkään, jos tärkeintä olisi aina suojella sen tunteita joka vielä haluaisi jatkaa.
Ap
Niin juuri tuo pitäisi se ystäväsi saada ymmärtämään. Että miten kukaan voi olla eronnut, ellei raaski jättää puolisoaan? Missä siinä on se ero-osuus? Se jättäminenhän siinä nimenomaan on eroamista eikä mikään muu. Tai miten mies voi olla eronnut, mutta vaimo ei?
Tätä mietinkin. Että erottu on mutta asumusero ei käy koska ex ei halua erota. Mitä.
Ap
Juu, ehkä ovat eronneet avioliitosta, mutta eivät parisuhteesta. Kysy ystävältäsi riittääkö hänelle pelkkä avioero paperilla, koska parisuhteen osaltahan tuossa ei ole vielä erottu.
Eivät ole missään vaiheessa olleet avioliitossa (siis ainakaan miehen sanojen mukaan). Nyt on siis erottu avoliitosta eroamatta kuitenkaan avoliitosta, koska toinen ei halua.
Ap
No niin, eli ei ole erottu edes sillä tavalla. Avoliitosta erotaan pois muuttamalla. Sitä ei ole tehty. Parisuhteesta ei ole myöskään erottu, kun säästellään toisen tunteita. Eli edelleen on arvoitus, millä tavalla tämä mies katsoo olevansa eronnut, kun salasuhde ei ole eroamista. Mies on avoliitossa ja parisuhteessa ja piste.
En tiedä luetko tätä ketjua vielä tai milloin näet ystävääsi, mutta minusta tämä olisi kysymys, jolla voisit ystävääsi hiillostaa. Kysyt häneltä, millä tavalla hän on eronnut, jos avovaimo on edelleen parisuhteessa, josta ei halua erota. Miehen sanomiset eivät riitä, vaan teot. Ehkä ei kannata kovin paljon kiusata, mutta kannattaisi minusta useamman kerran kysyä tuo, miten mies on eronnut.
Joo, jotenkin näin on kysyttävä. Niin kiusalliselta kuin se tuntuukin.
Ap
Mikä siinä on kiusallista?? Omasta ystävästäsi on kyse... Todella omituista. Onko tämä normaalia muitten mielestä? Eikö ystävän tehtävä ole nostaa noita kysymyksiä esiin?
Vierailija kirjoitti:
Hah, onkohan tämä mun ex? Erosimme tammikuun lopulla ja asumme vuokralla yhdessä edelleen.....ei lapsia, ei lemmikkejä.
voisin kuvitella, että hän haluaisi pitää huolen, etten näkisi häntä ja uutta naista. Vaikka osittain tiedänkin hänellä olevan/olleen joku tai joitakin :)
Eilen juuri näin vahingosssa erään 37.v blondin naisen profiilin puhelimessä. Viestejä paljon.Tähän olemme päätyneet siksi, että meillä molemmilla on tarkoitus ostaa omat asunnot... molemmat etsii ja vuokran voi maksaa puoliksi, joten säästöt karttuu.
Tulemme hyvin myös toimeen, eikä meidän ole tarvinnut riidellä mistään.
Joten ei mies nyt välttämättä aivan luvattomilla teillä ole, on myös mahdollisuus, että hän puhuu totta.Jos kaverisi mies olisikin exäni, niin sanonpa vain, että hän on hyvä ja kunnioittava mies!! Varsinkin kun osaa antaa hänelle tilaa!
Ei kenenkään puhelimesta näe "vahingossa" viestejä saati viestittelijän ikää. Eli kuitenkin stalkkaat exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen tekee omat päätökset. Hänen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sanonut sitä. Kummallinen ystävyys.
Yllättävän vaikeaa sanoa ääneen moista, kun toinen hehkuu ja seikkailee pilvilinnoissaan onnesta soikeana.
Olen kyllä sanonut ettei mielestäni kannata odottaa kovin kauaa tilanteen etenemistä, koska riskinä on ettei se etene ikinä. Tähän ystäväni ei sanonut oikein mitään.
Ap
Tosiystävät sanoo, feikkiyståvä ei. Eräällä ystävälläni loppui ystävyys toisen ystävän kanssalähes vastaavasta syystä, oli kuullut huhuja, että.sen mies pettää, että sillä oli uusi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kertomaan voi hyvin olla totta. Erosin aikanaan tyttöystävästä ja hän asui eron jälkeen melkein vielä vuoden asunnossani koska uuden kämpän saaminen työttömänä oli vaikeaa. Olisin tietenkin voinut sanoa, että muuttaa jonkun ystävänsä luokse, mutta olisi mennyt hankalaksi.
Niinpä jouduin vuoden verran kertomaan deiteille, että mun luona asuu vielä ex. Jotkut eivät uskoneet, joten ne suhteet päättyivät nopeasti.
Kai se teoriassa voi ollakin. Omat epäilykseni heräsivät kun yhdessä asumista perusteltiin sillä, että mies suojelee eksän tunteita.
Joskus ehkä on järkevää asua jonkin aikaa yhdessä eron jälkeen käytännön syistä, jos siis yhteiselo sujuu sopuisasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.
Mitä oleellista nyt ei ole sanottu?
Ap
Et kerro ystävällesi mielipidettä, vaan täällä? Mitä ihmettä se on? Miksi et kehtaa??
Olen sanonut hänelle ettei ehkä kannata odottaa kovin pitkään eron etenemistä, sillä silloin sitä ei välttämättä tule ollenkaan. Jos siis avoeron aikaansaaminen kestää kuukausia.
En oikein tiedä mitä muuta voisin sanoa. Ystäväni on mukana tuossa kuviossa ihan vapaaehtoisesti, hän on aikuinen ihminen. Pitäisikö minun painaa ase hänen ohimolleen ja kieltää tapaamasta miestä, vai mitä mielestäsi voin tehdä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.
Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku ja halu teillä on puuttua toisten rakkauselämään?
Onko se vain kateutta siitä, että toinen saa elää ja olla onnellinen jonkun kanssa, kestipä se onni siten kauan- tai vähän aikaa?
Mistä muut voivat tietää toisten tunteet ja aikomukset ja aatokset?
Ei yhtään mistään.
Kumma, että kateus otetaan aina esille. Meitä on kolme ystävää, joista yhdellä oli vastaava tilanne ikävuosien 30_40 välillä. Hän siis vuosi toisensa jälkeen rakastui aina miehiin, jotka olivat juuri eroamassa. Miehiä oli yhteensä viisi. Ensimmäinen ei voinut erota kun miehen vaimo tuli raskaaksi. Toinen mies ei voinut erota, kun hän joutui töihin toiselle paikkakunnalle, eikä vaimo olisi pärjännyt yksin monen lapsen kanssa. Kolmas mies ei voinut erota, kun vaimo masentui. Neljännellä sama juttu. Viidennen kohdalla ystäväni taisi itse tajuta, että eroa ei ikinä tule.
Kolmas meistä yritti joskus puhua ystävällemme järkeä siitä, että onkohan miehille eroa edes tulossa jaa hän sai vain haukut siitä, että on kateellinen. Voin kertoa, että on todella raskasta tukea ja lohduttaa siipeensä saanutta ystäväå vuosi toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että meidän kaikkien muiden murheet, läheisen kuolemat ja sairaudet jäivät ihan taka-alalle, kun kaikki yhteiset tapaamiset menivät joko kuunnellessa hehkutusta "juuri eroamassa olevista miehistä" tai sitten lohduttaessa ja antaessa tukea, kun eroa ei tullutkaan. Ystäväni olisi todellakin ansainnut parempaa ja vuodet kuluivat ihan hukkaan.Tämäpä juuri. Kateus on kaukana kun näkee että ystävä kärsii, tai oletettavasti tulee vielä kärsimään.
Ja vaikka asia ei tavallaan minulle kuulukaan, juuri tuo mainitsemasi ilmiö tekee siitä myös minun asiani. Ystäväni jauhaa tauotta tästä suhteesta kun nähdään. Mitä mies sanoi, teki, miten halasi, mitä viestiä laittoi, minkä vitsin kertoi, mitä tämä ja tämä viesti tarkoittaa ja mitä siihen kannattaa vastata...
Mun mielestä on söpöä kun ihastus on tuossa vaiheessa että kaikki mitä mies tekee on ihmeellistä ja ihanaa. Laitan ihan mielelläni omat kuulumiseni sivuun kun tiedän ettei tuo vaihe kestä ikuisesti. Tätä tilannetta nyt vaan tosiaan varjostaa vahva tunne siitä, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan. Sen takia on huomattavasti vähemmän mukavaa kuunnella siirappista hehkutusta. Paha aavistus jäytää.
Ap
Oletteko minkä ikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.
Mitä oleellista nyt ei ole sanottu?
Ap
Et kerro ystävällesi mielipidettä, vaan täällä? Mitä ihmettä se on? Miksi et kehtaa??
Olen sanonut hänelle ettei ehkä kannata odottaa kovin pitkään eron etenemistä, sillä silloin sitä ei välttämättä tule ollenkaan. Jos siis avoeron aikaansaaminen kestää kuukausia.
En oikein tiedä mitä muuta voisin sanoa. Ystäväni on mukana tuossa kuviossa ihan vapaaehtoisesti, hän on aikuinen ihminen. Pitäisikö minun painaa ase hänen ohimolleen ja kieltää tapaamasta miestä, vai mitä mielestäsi voin tehdä?
Ap
Ja taas sama mustavalkoisuus, mikä viimeksikin esiintyi toisessa ketjussa: vaihtoehdot on puhumattomuus tai ase ohimolle.
Voimorjens taas.
Luepa huolella mitä olet aiemmin kirjoittanut, niin et puhu itseäsi pussiin. Totuus on, että hymistelet vieressä, koska et kehtaa herättää asiasta ASIALLISTA ja toista oapuolta AIKUISTA KUNNIOITTAVAA keskustelua.
Olet raukkis. Siitä on kyse. Asiasta on mahdollista keskustella ystävällisesti, siten että tuo esiin eri näkökulmia, kunnioituksella, puuttumatta sen enempää valintoihin.
Olen ennenkin tuonut tämän esikn, mutta tämä on kyllä taas yksi esimerkki suomalaisten säälittävästä keskustelemattomuudesta. Mitään oleellista ei kehdata sanoa, vaikka omat perspaiseet ja välilihan leikkaukset käydään läpi. On tämä surullinen kansa.