Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun korona alkoi, olin rajoitusten puolella. Nyt kun tilanne vaan jatkuu ja taudista tiedetään enemmän, mielestäni rajoitukset tulisi purkaa nyt.
Itse olemme mieheni kanssa ottaneet rokotteet ja nykytiedolla vaikka rokote ei estä tartuntoja, se estää hyvin tehokkaasti vakavan taudinkuvan. Siihen meidän on mielestäni nyt oltava tyytyväisiä. Harvat koronakuolemat kestän, mutta lähipiiriissä ilmestyviä nuorten mielenterveysongelmia, ahdistuksia ja oman käden kautta lähteviä työikäisiä yrittäjiä, niitä tapauksia en kestä enää yhtäkään. Ne pysyköön kellareissaan loppuelämänsä, jotka haluavat, muille yhteiskunta on avattava välittömästi.Hohhoijaa. Suomessa ei yhteiskunta ole vielä edes ollut suljettuna, joten hankala ymmärtää tätä ulinaa. Ihan vapaasti olette saaneet hakea deltavarianttia ulkomailta ja levittää siitä festareilla ja ravintoloissa. Mitä muuta vielä pitäisi saada tehdä? Korjattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.
Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.
Kyllä on vaikeaa joillakin (hyvin usealla tällä palstalla) asettua toisten asemaan.
Millä linjalla suurin osa opiskeluista tapahtui etänä ennen koronaa? Kenties jokin "opiskele verkossa ammatti" linja? Tai jokin monimuoto? Tai etälukio?
Pikkasen eri kokemus jos on asia ollut jo tiedossa tai kun käy töissä tai nimenomaan vain haluaa tehä kaiken etänä. Kaikki ei ole erakkoluonteisia. Ja joillakin ei tosiaan ole edes perhettä, saatika ystäviä! Ja ainoat ihmiskontaktit tulee koulusta.No aika harvat opiskelijat ovat vielä sen ikäisiä ,että ovat täysorpoja ja ystävien puute on ihan oma vika.
Eikä nämä ulisijat saa sitä pillua sen paremmin vaikka ravintolat olisi auki 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?
Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.
Tämä.
Olen jo vanha, iältäni mutten sielultani. Lähes 1,5 vuotta olen kuunnellut kuinka olen vain heikko ihminen ja nyt pitää nauttia elämän pienistä hetkistä, kuten metsäretkistä ja voi vaikka aloittaa kutomisharrastuksen. Suurimpia rajoitusten tuomia ahdistuksia ei ole se etten pääse baariin/keikoille/matkustamaan/harrastuksiin vaan se että on viety se vapaus tehdä näitä asioita. Elämä on harmaata. Se on sitä että herätään viideltä, mennään töihin (jossa on maskipakko, ei enää yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa, yksin syöt missä syöt), sitten kotiin, haet lapset, teet ruokaa, lohdutat lasta kun ei saa mennä harrastuksiin. Vapaapäivät ja lomat ei eroa arjesta, samaa ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä ja siivousta kuten aina. Ei ole suunnitelmia elämälle, ei tavoitteita, vain harmaata. En ala pakotettuna elämään kotihiiren elämää vaikka rajoituksista nauttijat niin elävätkin. Minä vihaan metsäretkiä. Eikä siinä mitään jos tämä olisi ollut ainoa vuosi etten saa tehdä asioita joista nautin, mutta kun tässä on takana edelliset neljä vuotta lasten ja lähipiirin terveyden takia sitä harmaata kotielämää, piti viimeinkin olla aika jolloin minäkin saan taas elää ja harrastaa. Tuli universumi vastaan.
Saan suunnattomasti voimaa siitä kun olen ihmisten parissa, missä vaan - matkoilla, ravintolassa, ihmismassassa keikalla. Tapaan ehkä uuden ihmisen, juttelen, nauran, iloitsen. Kyllä, voi sanoa että olen masentunut ja ahdistunut siitä että ne asiat jotka tekee ihmiseksi, vietiin. Samaan aikaanhan ikäihmisiltä ei viety mitään, meidän kaupungissa vain ikäihmisten harrastukset pidettiin käynnissä uimahalleja myöten.
Ja mistään negatiivisista tuntemuksistahan ei ole sallittua puhua, ei tule sympatiaa. ”Kyllä aikuisen pitää ymmärtää”. Joo pitää ymmärtää mutta miten olisi edes hitunen ymmärrystä minulle päin?
En sympatisoi minäkään riskiryhmiä, en ikäihmisiä, en enää ketään. Enkä todellakaan ota itselleni tarpeetonta piikkiä siksi että nämä itsekkäät oman edun tavottelijat saavat elää, eihän minunkaan tunteeni merkanneet teille mitään.
Mutta hei, tänä vuonna päästiin festareille, vielä olisi parit edessä.
Kuole pois.
Todistit kaikki mitä kerroin todeksi. Kuolen kyllä, toivottavasti vedän sinut mukaani.
Mainitsinko muuten millä alalla olen? Ai niin, näitä arvon riskiryhmiä tässä hyysäilen. Mitään eivät ole tehneet pandemialta suojautuakseen. ”Minähän en kauppaan mene aamulla”. ”Kyllä minä saan tavata sukulaisiani ja ystäviäni, miksei ne nuoret nyt pysy kotona”. ”Maskia en taatusti käytä”.
Yksikään tuhansista asiakaskontakteistani ei ole suostunut maskin käyttöön koko aikana. Kyllä minun suojelutalkooni on ohi. Eipä tullut koronalisiä, ne meni toimeentulotukiasiakkaille ja etätöissä oleville verovähennyksinä. Minulta peruttiin viime vuonna laittomasti yksi loma, vähän tapellaan siitä vielä.
No en tiedä millaisia sinun asiakkaasi oikein ovat. Itse en ole omassa asuinpaikassani nähnyt kaupassa ketään paikallista vanhusta ilman maskia. Maskittomia ovat lähinnä keski-ikäiset miehet ja... ta-daa.... nuoret.
Parikymppinen maski naamalla on enemmän minimaalisen prosentin poikkeus kuin sääntö. Näin täälläpäin.
Onko se teiltä pois jotka haluatte itse olla etänä, että muut pääsisivät jo kouluun ja töihin?
Voitte olla loppuelämänne kotona ja käydä kaupoissa vaikka öisin kun muut ovat nukkumassa. Ja välttää lopun elämänne tapahtumia ja yleisiä paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se korona tapa vaan koronarajoitukset ja pelonlietsonta ovat ne jotka aiheuttavat 95+% ongelmista.
Mitenkä selität ne miljoonat tilastoidut kuolleet? Salaliittoko .... jälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen korkeakouluopiskelija ja ei pienintäkään haittaa ole koronasta. Paljon kivempaa tehdä etäkoulua. Jos joku väittää muuta se puhuu paskaa. Nyt tehdään jostain asiaa, mistä ei ole asiaa.
Etäopiskelussa positiivista on videoidut luennot jotka voi katsoa joskus muulloinkin kuin just luentoaikana. Erilaiset tentit ja ohjatut harjoitukset taas voi mennä monimutkaisiksi kun järjestelmät ei välttämättä ihan tue opettajan toivomaa tenttityyppiä tai harjoitustyyppiä ja lisäksi pitäisi olla rauhallinen huone jossa tekee tenttiä tai harjoituksia videoyhteydellä.
Lisäksi kaikki softat, tietoliikenneyhteydet ja kotona olevat laitteet aiheuttaa ylläreitä välillä kun kaikki ei toimikaan jouhevasti yhteen, yhteydet pätkii yms. Normaalisti noi opetusmenetelmät kehittyy vuosien kokeilulla ja kehittämisellä. Tässä piti parissa kuukaudessa opetella kokonaan uusi tyyli ja siinä on edelleen kehittämistarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Olen maisterivaiheen opiskelija. Suurin osa opinnoista oli etänä jo ennen koronaa!
Enpä ole huomannut opiskeluissani muutosta nyt koronan jälkeenkään. Työelämässäkin on jouduttu opettelemaan täysin uusia tapoja tehdä töitä ja palaverit ja asiakastapaamiset ovat jonkin sovelluksen kautta videoyhteydellä. Itse olen kokenut myös opiskelun videoyhteydellä ihan yhtä hyväksi kuin lähiopetuksen. Etuna on se, että aikaa ei kulu koululle kulkemiseen ja takaisin.
Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Etänä oleminen tulee olemaan normi työelämässäkin koronan jälkeen.
Tämä! Olen pystynyt opiskelemaan opintosuunnitelman mukaisesti yliopistossa, joka on yli 400 km päässä ja olen voinut asua kotipaikkakunnallani. Aivan loistava systeemi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?
Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.
Tämä.
Olen jo vanha, iältäni mutten sielultani. Lähes 1,5 vuotta olen kuunnellut kuinka olen vain heikko ihminen ja nyt pitää nauttia elämän pienistä hetkistä, kuten metsäretkistä ja voi vaikka aloittaa kutomisharrastuksen. Suurimpia rajoitusten tuomia ahdistuksia ei ole se etten pääse baariin/keikoille/matkustamaan/harrastuksiin vaan se että on viety se vapaus tehdä näitä asioita. Elämä on harmaata. Se on sitä että herätään viideltä, mennään töihin (jossa on maskipakko, ei enää yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa, yksin syöt missä syöt), sitten kotiin, haet lapset, teet ruokaa, lohdutat lasta kun ei saa mennä harrastuksiin. Vapaapäivät ja lomat ei eroa arjesta, samaa ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä ja siivousta kuten aina. Ei ole suunnitelmia elämälle, ei tavoitteita, vain harmaata. En ala pakotettuna elämään kotihiiren elämää vaikka rajoituksista nauttijat niin elävätkin. Minä vihaan metsäretkiä. Eikä siinä mitään jos tämä olisi ollut ainoa vuosi etten saa tehdä asioita joista nautin, mutta kun tässä on takana edelliset neljä vuotta lasten ja lähipiirin terveyden takia sitä harmaata kotielämää, piti viimeinkin olla aika jolloin minäkin saan taas elää ja harrastaa. Tuli universumi vastaan.
Saan suunnattomasti voimaa siitä kun olen ihmisten parissa, missä vaan - matkoilla, ravintolassa, ihmismassassa keikalla. Tapaan ehkä uuden ihmisen, juttelen, nauran, iloitsen. Kyllä, voi sanoa että olen masentunut ja ahdistunut siitä että ne asiat jotka tekee ihmiseksi, vietiin. Samaan aikaanhan ikäihmisiltä ei viety mitään, meidän kaupungissa vain ikäihmisten harrastukset pidettiin käynnissä uimahalleja myöten.
Ja mistään negatiivisista tuntemuksistahan ei ole sallittua puhua, ei tule sympatiaa. ”Kyllä aikuisen pitää ymmärtää”. Joo pitää ymmärtää mutta miten olisi edes hitunen ymmärrystä minulle päin?
En sympatisoi minäkään riskiryhmiä, en ikäihmisiä, en enää ketään. Enkä todellakaan ota itselleni tarpeetonta piikkiä siksi että nämä itsekkäät oman edun tavottelijat saavat elää, eihän minunkaan tunteeni merkanneet teille mitään.
Mutta hei, tänä vuonna päästiin festareille, vielä olisi parit edessä.
Kuole pois.
Todistit kaikki mitä kerroin todeksi. Kuolen kyllä, toivottavasti vedän sinut mukaani.
Mainitsinko muuten millä alalla olen? Ai niin, näitä arvon riskiryhmiä tässä hyysäilen. Mitään eivät ole tehneet pandemialta suojautuakseen. ”Minähän en kauppaan mene aamulla”. ”Kyllä minä saan tavata sukulaisiani ja ystäviäni, miksei ne nuoret nyt pysy kotona”. ”Maskia en taatusti käytä”.
Yksikään tuhansista asiakaskontakteistani ei ole suostunut maskin käyttöön koko aikana. Kyllä minun suojelutalkooni on ohi. Eipä tullut koronalisiä, ne meni toimeentulotukiasiakkaille ja etätöissä oleville verovähennyksinä. Minulta peruttiin viime vuonna laittomasti yksi loma, vähän tapellaan siitä vielä.
No en tiedä millaisia sinun asiakkaasi oikein ovat. Itse en ole omassa asuinpaikassani nähnyt kaupassa ketään paikallista vanhusta ilman maskia. Maskittomia ovat lähinnä keski-ikäiset miehet ja... ta-daa.... nuoret.
Parikymppinen maski naamalla on enemmän minimaalisen prosentin poikkeus kuin sääntö. Näin täälläpäin.
Meillä maskittomia on jotkut nuoret, varsinkin lastenvaunujen kanssa kulkevat nuoret äidit, ja lisäksi venäjää puhuvat vähän vanhemmat. Muuten maskeja on aika kattavasti.
Tilanne on mikä on ja lockdown kahden viikon päästä. Siinä jää sukupolvikokemukset vähiin, mutta olipa hauska ilta terassilla tai festareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huuooh jatkakaa boomerit naurettavia ennakkoluulojanne. Saitte mut just vihaamaan teitä niin paljon, että entistä vähemmän olen kiinnostunut teidän pelostanne ja sen varjelusta. Koronaan ei kuole ja long covid on vitsi. Ennekin on lähtenyt hajuaisteja nuhan seurauksena.
Ei kiinnosta enää rajoituksenne kerta joku hullu täällä toivoo sotaa ja tulkitsee masennuksen jonain prinsessointina. Yhtä kylmiä paskakasoja ei maailmassa ole kuin suomalainen keski-ikäinen koronaa pelkäävä läskikasa.
No kuule, minä olen kolmekymppinen, tosin sinun katsannoltasi jo keski-ikäinen, enkä käsitä nuorten riekkumisen halua ja sitä, ettei pystytä muka elämään jos ei päästä baariin. Voitte mennä sinne myöhemminkin. Ihan kuin kukaan muu ei olisi joutunut tässä maassa koronan takia kärsimään kuin nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Niin? Mikä se ongelma olikaan? Se ettei pääse fyysisesti yliopistolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikooko Nelonen Media Live järjestää vielä lisää tartuttajajuhlia Himoksella?
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoret ovat muka erityisen vaikeassa asemassa? Raskaampaa on joillain ikäihimisillä, jotka on eristetty kokonaan palvelutaloihin välillä. Elämän rajoitukset näissä oloissa koskevat ihan kaikkia, eivät vain nuoria. Ja kuten joku sanoi, nyt on kuitenkin teamsit ja zoomit, jossa ihmisiä voi tavata etänä.
Vaikeaa oli myös niillä ,jotka oli kuoleman sairaita keväällä -20. Moni kuoli yksin ilman läheisiään. Myöskään kunnollisia hautajaisia ei voitu pitää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.
Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?
Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.
Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?
Olemme sallineet vuosittain 500–2000 influenssaan liittyvää kuolemaa ilman yhteiskunnallisia rajoituksia, ja vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten influenssarokotukset ovat olleet kiitettävällä tasolla.
Koronan kohdalla rajoitusten peruste oli alunperin tehohoito- ja sairaalakapasiteetin turvaaminen, minkä uhka on täysin poissa, mutta rajoitukset sen kuin jatkuvat. Kun nyt väestöstä lähes 70% on saanut ensimmäisen annoksen ja riskiryhmät molemmat annokset, ja silti on tarpeen rajoittaa yhteiskunnan toimintaa, niin millä perusteella sama ei toistuisi joka vuosi, kun epidemia tulee?
Mikä ihan oikeasti on suunnitelma jatkossa, kun vuosittain tulee uusi epidemia, uusilla varianteilla ja aina aluksi koko väestö on rokottamaton? Kaikki kiinni, kunnes rokotuskattavuus on riittävä? Entä jos rokotteen teho onkin jonain vuonna huono?
Niin siis tuo kirjahan haastattelikin amislaisia eikä korkeakouluopiskelijoita. Niiden amislaisten turhautuminen on ehkä ymmärrettävämpää, koska opiskelu on käytännönläheisempää, ovathan ammatitkin vähemmän teoreettisia kuin joku lääkärin homma, jossa pitää osata ratkoa ongelmia ja analysoida oireita nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.
Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?
Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.
Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?
Olemme sallineet vuosittain 500–2000 influenssaan liittyvää kuolemaa ilman yhteiskunnallisia rajoituksia, ja vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten influenssarokotukset ovat olleet kiitettävällä tasolla.
Koronan kohdalla rajoitusten peruste oli alunperin tehohoito- ja sairaalakapasiteetin turvaaminen, minkä uhka on täysin poissa, mutta rajoitukset sen kuin jatkuvat. Kun nyt väestöstä lähes 70% on saanut ensimmäisen annoksen ja riskiryhmät molemmat annokset, ja silti on tarpeen rajoittaa yhteiskunnan toimintaa, niin millä perusteella sama ei toistuisi joka vuosi, kun epidemia tulee?
Mikä ihan oikeasti on suunnitelma jatkossa, kun vuosittain tulee uusi epidemia, uusilla varianteilla ja aina aluksi koko väestö on rokottamaton? Kaikki kiinni, kunnes rokotuskattavuus on riittävä? Entä jos rokotteen teho onkin jonain vuonna huono?
Kerroppas nyt meille kaikille, mitä rajoituksia on voimassa ja miten ne vaikuttaa elämääsi.
Alue: Aihe vapaa
Siis et tiedä ollenkaan mistä jäit paitsi mutta olet päättänyt että se ilman jääminen on positiivinen kokemus? Sanoisin että senkun, mutta muista että muilla on toisenlaisia kokemuksia.