Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Huolestuttaa tulevaisuus, kun meillä on ilmeisesti erittäin alhaisella resilienssillä varustettu sukupolvi siirtymässä työelämään. Tämä uhrautuminen 1,5 vuoden poikkeusajasta on ällistyttävää huomionhakuisuutta. Vai onko nuorille yllätys, että vastoinkäymisiä, ongelmia ja onnen esteitä tulee vastaan koko ihmiselämän. Ne on hyväksyttävä osaksi elämää ja työstettäväksi ITSE pään sisällä kokemukseksi selviytymisestä ja voimavaraksi.

Miten voi olla että nuoret aikuiset ovat menneet turvasuosituksista niin paniikkiin, etteivät ole tajunneet ystävien tapaamisen, liikkumisen ja harrastamisen olevan mahdollista myös korona-aikana? Tämä jengi tulee tuottamaan ongelmia vielä jatkossakin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...

Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.

Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.

Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään. 

Onneksi kaikilla ei ole mielenterveys yhtä heikoissa kantimissa kuin tästä asiasta valittajilla. Jotain suhteellisuuden tajua kyllä kaivattaisiin.

Jos sulla ei ole muuta annettavaa ketjuun kuin se että valittajt on hulluja niin ehkä sinäkin menet viihdyttämään itseäsi muualle. 

Itsekin tosiaan _VALITAT_ MUIDEN VALITTAMISISTA ja penäät yksipuolisesti suhteellisuudentajua. ;'''D

En minä muusta ole valittanut kuin siitä että sinä jaksat valittaa vähän väliä pitkin ketjua siitä että opiskelijat valittaa ja leimaat ne mielenterveyshäiriöisiksi. Taitaa olla omissa ruuveissasi löysyyttä välimerkeistäsi ja muista kirjoitustyylissäsi näkyvistä yksityiskohdista päätellen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...

Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.

Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.

No eikö  juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?

Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä  pienemmillä kokoonpanoilla. 

Tuo taitaa olla koulukohtaista.

Koulukohtaisuudesta en tiedä, mutta tiedän, ettei koulu perustanut Whatsapp-ryhmää vaan syksyllä aloittaneet opiskelijat. Joku opiskelijoista oli ehdottanut asiaa ja sitten ryhmä oli perustettu. Eli pikemminkin vissiin kurssikohtaista eli onko opiskelijoilla kiinnostusta ryhmään. Mutta vasta tästä ketjusta mulle selvisi, ettei tämä olekaan mikään yleinen tapa, vaikka Whatsapp lienee suurimmalle osalle nuorista ihan tuttu sovellus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.

T: Yliopisto-ope

Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.

Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.

Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.

Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.

Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Sen sijaan sen pitää pyöriä riskiryhmien ja hysyeerikkojen ehdoilla? Miksi?

On päivänselvää, että riskiryhmistä ja sairaanhoidon kantokyvystä on pidettävä huolta. Opiskeluikäisille on jo tarjolla rokotteita. Kipin kapin vain hakemaan, yhdestäkin saa jo varsin hyvän suojan ja sitten voi jo melko turvallisesti pardittaa jos se on niin jumalettoman tärkeetä.  Itseäni v-uttaa kun on rokotukset kunnossa, mutta silti pitää pitää maskia julkisissa paikoissa, mutta sen teen koska lähipiirissä on ihmisiä, jotka eivät nykytilassaan voi rokotusta ottaa (heille ei suositella sitä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.

T: Yliopisto-ope

Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.

Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.

Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.

Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.

Opettajien vika siis jos eivät opiskelut maistu korona-aikana?

Melkoisia nössöjä nuo korkeakouluopiskelijat.

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttaa tulevaisuus, kun meillä on ilmeisesti erittäin alhaisella resilienssillä varustettu sukupolvi siirtymässä työelämään. Tämä uhrautuminen 1,5 vuoden poikkeusajasta on ällistyttävää huomionhakuisuutta. Vai onko nuorille yllätys, että vastoinkäymisiä, ongelmia ja onnen esteitä tulee vastaan koko ihmiselämän. Ne on hyväksyttävä osaksi elämää ja työstettäväksi ITSE pään sisällä kokemukseksi selviytymisestä ja voimavaraksi.

Miten voi olla että nuoret aikuiset ovat menneet turvasuosituksista niin paniikkiin, etteivät ole tajunneet ystävien tapaamisen, liikkumisen ja harrastamisen olevan mahdollista myös korona-aikana? Tämä jengi tulee tuottamaan ongelmia vielä jatkossakin…

Aivan - konsteja on kunhan vähän viitsii nähdä vaivaa. Moderni tekniikka on jo valtava apu ja ulkona voi järjestää vaikka mitä.  Mutta jos kerran ainoa ihmisarvoinen elämä on sitä että pitää voida jurrissa jorata festareilla ja huutaa kaverin suuhun, eikä niin voiskaan tehdä, niin onhan se maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Toimen asia on se, että opiskelukaverit ovat kaikki omilla kotipaikkakunnillaan, täällä heistä ei asu ketään.

Uusiin ihmisiin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua, miten ihmeessä siis kohdata joku mahdollinen tulevaisuudenkumppani..?

Miten niin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin? Kavereita voi löytää Jodelista ja tulevaisuudenkumppanin Tinderistä.

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia nössöjä nuo korkeakouluopiskelijat.

Oletko oikeesti sitä mieltä, että amispölöt olis yhtään sen kummempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...

Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.

Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.

No eikö  juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?

Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä  pienemmillä kokoonpanoilla. 

Kuinka monta Whatsapp-ryhmää sinä olet perustanut sellaisten ihmisten kanssa, joita et ole koskaan kasvokkain tavannut (tai ehkä vain kerran)? 

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttaa tulevaisuus, kun meillä on ilmeisesti erittäin alhaisella resilienssillä varustettu sukupolvi siirtymässä työelämään. Tämä uhrautuminen 1,5 vuoden poikkeusajasta on ällistyttävää huomionhakuisuutta. Vai onko nuorille yllätys, että vastoinkäymisiä, ongelmia ja onnen esteitä tulee vastaan koko ihmiselämän. Ne on hyväksyttävä osaksi elämää ja työstettäväksi ITSE pään sisällä kokemukseksi selviytymisestä ja voimavaraksi.

Miten voi olla että nuoret aikuiset ovat menneet turvasuosituksista niin paniikkiin, etteivät ole tajunneet ystävien tapaamisen, liikkumisen ja harrastamisen olevan mahdollista myös korona-aikana? Tämä jengi tulee tuottamaan ongelmia vielä jatkossakin…

Joo. Mihin tämä maailma on oikein menossa, kun nuorista ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa?  Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?

Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?

Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja. 

Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.

Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi. 

No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.

Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.

Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?

Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?

sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?

Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.

Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja. 

Okei, kokeillaan uudestaan:

K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."

V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.

Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi. 

Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.

-eri

Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?

Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.

Ja tuskin olet eri.

Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.

Paitsi ettei voi kun koko v...n vuosi on varoiteltu niin viranomaisten kuin koulun väen toimesta että pysykää erossa vieraista ihmisistä, pitäkää maskeja ja käykää testeissä + eristäytykää jos tulee pienikin oireentapainen. Lisäksi oppilaitokset pitää tilansa ml. harrastuskerhot ja kiltahuoneet ja muut opiskelu- ja oleskelutilat kiinni joten missä niitä harrastuksia tekisi?

Eli ei, kyse ei ollut kisasta keksiä mitä urheilua suomessa voisi harrastaa talvella vaan opiskelijoiden sosiaalisten kontaktien ja niihin johtavien tilaisuuksien puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...

Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.

Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.

No eikö  juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?

Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä  pienemmillä kokoonpanoilla. 

Tuo taitaa olla koulukohtaista.

Koulukohtaisuudesta en tiedä, mutta tiedän, ettei koulu perustanut Whatsapp-ryhmää vaan syksyllä aloittaneet opiskelijat. Joku opiskelijoista oli ehdottanut asiaa ja sitten ryhmä oli perustettu. Eli pikemminkin vissiin kurssikohtaista eli onko opiskelijoilla kiinnostusta ryhmään. Mutta vasta tästä ketjusta mulle selvisi, ettei tämä olekaan mikään yleinen tapa, vaikka Whatsapp lienee suurimmalle osalle nuorista ihan tuttu sovellus. 

Tytär aloitti opinnot viime syksynä yliopistossa ja heti orientaatio viikolla tuutorryhmässä perustettiin ensimmäinen whatsapp-ryhmä. Seuraavia ryhmiä syntyi eri aineisiin liittyvien harjoitustöiden ja demojen ryhmissä. Ennen joulua oli jo löytynyt ihan ystävyyteen perustuva oma ryhmänsä.

Ne jotka saa ystäviä IR ,saa niitä myös sovellus Sten välityksellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimen asia on se, että opiskelukaverit ovat kaikki omilla kotipaikkakunnillaan, täällä heistä ei asu ketään.

Uusiin ihmisiin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua, miten ihmeessä siis kohdata joku mahdollinen tulevaisuudenkumppani..?

Miten niin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin? Kavereita voi löytää Jodelista ja tulevaisuudenkumppanin Tinderistä.

Joo, siellä tulee vastaan joku sinunkaltaisesi eli ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia nössöjä nuo korkeakouluopiskelijat.

Oletko oikeesti sitä mieltä, että amispölöt olis yhtään sen kummempia?

Amispölöthän ovat jo työelämässä siinä vaiheessa, kun yliopistoon menneet ikätoverit masentuvat ja sairastuvat syömishäiriöön, kun eivät saa ryypätä sitseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa?  Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?

Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?

Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja. 

Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.

Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi. 

No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.

Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.

Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?

Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?

sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?

Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.

Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja. 

Okei, kokeillaan uudestaan:

K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."

V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.

Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi. 

Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.

-eri

Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?

Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.

Ja tuskin olet eri.

Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.

Paitsi ettei voi kun koko v...n vuosi on varoiteltu niin viranomaisten kuin koulun väen toimesta että pysykää erossa vieraista ihmisistä, pitäkää maskeja ja käykää testeissä + eristäytykää jos tulee pienikin oireentapainen. Lisäksi oppilaitokset pitää tilansa ml. harrastuskerhot ja kiltahuoneet ja muut opiskelu- ja oleskelutilat kiinni joten missä niitä harrastuksia tekisi?

Eli ei, kyse ei ollut kisasta keksiä mitä urheilua suomessa voisi harrastaa talvella vaan opiskelijoiden sosiaalisten kontaktien ja niihin johtavien tilaisuuksien puutteesta. 

Opiskelijathan eivät tietenkään itse pysty näitä kontakteja solmimaan ilman että kaikkien on valmiiksi järjestettyä? On se vaan ihme, että tämäkin toisilla sujuu, toisilla ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.

T: Yliopisto-ope

Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.

Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.

Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.

Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.

Yliopistotasolla opiskelu on vapaaehtoista ja kyllä se opiskelu ja on ihan itse vastuussa opiskelustaan. Mikäli on vaikeuksia , niihin pitää ihan itse hakea apua ja tukea esim opinto-ohjaajilta, laitoksen tuutor-opettajilts, YTHSltä tai julkisesta terveydenhuollosta. Vaikeuden laadusta määräytyy mikä on oikea taho.

Tokitoki.

Normitilanteessa 100% näin MUTTA kun opiskelija istuu kotonaan vaikkapa Posiolla, niin silloin kyllä opettajan rooli korostuu - sieltä kaukaa ei paljon noita opintososiaalisia tukia tavoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...

Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.

Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.

No eikö  juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?

Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä  pienemmillä kokoonpanoilla. 

Kuinka monta Whatsapp-ryhmää sinä olet perustanut sellaisten ihmisten kanssa, joita et ole koskaan kasvokkain tavannut (tai ehkä vain kerran)? 

Monissa oppilaitoksissa, esim. yliopistoilla on järjestetty viime syksystä aloitusperiodi, jolla on päässyt tapaamaan ihmisiä livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia nössöjä nuo korkeakouluopiskelijat.

Oletko oikeesti sitä mieltä, että amispölöt olis yhtään sen kummempia?

Amispölöthän ovat jo työelämässä siinä vaiheessa, kun yliopistoon menneet ikätoverit masentuvat ja sairastuvat syömishäiriöön, kun eivät saa ryypätä sitseillä.

Amisten haukkumisen mitenkään osallistumatta, totean vaan, että ainakin täällä päin amikset ei montaa viikkoa olleet etäopetuksessa. Lähes kokoajan pystyttiin toimimaan lähiopetuksessa.