Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
Onneksi kaikilla ei ole mielenterveys yhtä heikoissa kantimissa kuin tästä asiasta valittajilla. Jotain suhteellisuuden tajua kyllä kaivattaisiin.
Jos sulla ei ole muuta annettavaa ketjuun kuin se että valittajt on hulluja niin ehkä sinäkin menet viihdyttämään itseäsi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.
Siis oliko vika nyt yksittäisissä perheissä vai yhteiskunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
No eihän tämä asia valittamalla parane. Tilanne on mikä on ja se vaan on pitänyt hyväksyä. Itsestään se on kiinni miten saa ystäviä ja ihan vapaasti saa opiskelut lopettaa, mikäli ne tuntuu jotenkin yö voimaisen vaikeilta. Suurin osa myös opiskelijoista on aivan ok. Peruuntuneet tilaisuudet toki harmittaa, mutta sitä on kkaammin suunnataan ajatukset tulevaan ja toivotaan ettei potkupallofanien kaltaiset idiootit taas pilaa kaikkea.
Ensin sanot ettei asiat valittamalla parane ja sitten rupeat itse valittamaan potkupallofaneista? Eipä ole logiikkaa sinullakaan.
Tämä palsta on täynnä tekopyhää porukkaa
Vierailija kirjoitti:
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Se on ikävää, mutta siltikään muu maailma ei elä mielenterveytesi ehdoilla.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö voisi ajatella että nyt etäilevät nuoret karaistuvat ja ovat vahvempia sitten kuin kaikki palautuu normaaliksi? Paljon rankenpaa elämä on jossain sisäoppilaitoksissa jossa kolmessa vuodessa ei ole edes aikaa sosiaalisuuteen.
Parikin nuorta sukulaista on koronan aikana muuttaneet takaisin vanhemmilleen (karanteenin ehdoin) kun muutoin olisi ollut yksinäistä omassa kämpässä. Kuinka moni opiskelija teki tämän silloin kun oli kuukausitolkulla etäopintoja?
Vierailija kirjoitti:
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Jos korona olisi iskenyt, mutta korkeakoulut olisivat pysyneet lähiopetuksessa, uskoisitko tilanteesi olevan nyt parempi? Tunnen pari mt-ongelmista kärsinyttä nuorta, joille koronatartunnan pelko on ollut ahdistavampi ajatus kuin etäopetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
No eikö juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?
Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö voisi ajatella että nyt etäilevät nuoret karaistuvat ja ovat vahvempia sitten kuin kaikki palautuu normaaliksi? Paljon rankenpaa elämä on jossain sisäoppilaitoksissa jossa kolmessa vuodessa ei ole edes aikaa sosiaalisuuteen.
Parikin nuorta sukulaista on koronan aikana muuttaneet takaisin vanhemmilleen (karanteenin ehdoin) kun muutoin olisi ollut yksinäistä omassa kämpässä. Kuinka moni opiskelija teki tämän silloin kun oli kuukausitolkulla etäopintoja?
Ei vaikeudet karaise. En ainakaan itse ole karaistunut enkä tunne ketään joka olisi myöskään tullut kestävämmäksi kun oikein kurjasti menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
No, oman tyttären kohdalla etäyliopistoa on jo yli vuosi takana. Joku kurssi keväältä -20 odottaa yhä Suoritusta koska sen koe on pakko käydä suorittamassa Oulussa. Eipä sinne julkisilla ole viitsinyt lähteä vain yhden kokeen takia (mitä jostain käsittämättömästä syystä ei voi suorittaa täällä kotikaupungin yliopiston akvaariossa ) - joten hänen kandiksi valmistumisensa on nyt viivästynyt vuodella - toki hän viime lukuvuoden pystyi jo suorittamaan maisteriopintoja, mutta ihmetyttää silti, miten jotkut asiat (=opettajat?) ovat hankalia.
Toimen asia on se, että opiskelukaverit ovat kaikki omilla kotipaikkakunnillaan, täällä heistä ei asu ketään.
Uusiin ihmisiin ei ole mitään mahdollisuutta tutustua, miten ihmeessä siis kohdata joku mahdollinen tulevaisuudenkumppani..?
Ja 'laskutaitoisena' taloudesta jotain ymmärtävänä nuorena stressi tulevasta lamasta, työpaikan löytämisestä, ja nykyhetken holtittomien lisävelkojen maksamisesta painaa mieltä. Tulevaisuus on siis ilmeisen 'näköalaton' ja niitä elämän hyviä asioita saa etsimällä etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
Onneksi kaikilla ei ole mielenterveys yhtä heikoissa kantimissa kuin tästä asiasta valittajilla. Jotain suhteellisuuden tajua kyllä kaivattaisiin.
Jos sulla ei ole muuta annettavaa ketjuun kuin se että valittajt on hulluja niin ehkä sinäkin menet viihdyttämään itseäsi muualle.
Itsekin tosiaan _VALITAT_ MUIDEN VALITTAMISISTA ja penäät yksipuolisesti suhteellisuudentajua. ;'''D
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?
Olen sitä setämiessukupolvea, jolloin tehtiin töitä menestyksen eteen, eikä kitisty.
Oli tavoitteita joiden eteen painettiin hommia eikä huudeltu yhteiskuntaa antamaan kriisiapua.
Minun nuoruudessani ei ahdistuttu joka hiton oksan rasahduksesta.Miksi sitten kierrät palstaa ahdistuneena nyt? Miksi valitat joka helvetin ketjussa?
Johonkin se paha olo pitää setämiestenkin purkaa. Heidän tapansa vaan on purkaa se muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
No eikö juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?
Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä pienemmillä kokoonpanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö voisi ajatella että nyt etäilevät nuoret karaistuvat ja ovat vahvempia sitten kuin kaikki palautuu normaaliksi? Paljon rankenpaa elämä on jossain sisäoppilaitoksissa jossa kolmessa vuodessa ei ole edes aikaa sosiaalisuuteen.
Parikin nuorta sukulaista on koronan aikana muuttaneet takaisin vanhemmilleen (karanteenin ehdoin) kun muutoin olisi ollut yksinäistä omassa kämpässä. Kuinka moni opiskelija teki tämän silloin kun oli kuukausitolkulla etäopintoja?
Ei vaikeudet karaise. En ainakaan itse ole karaistunut enkä tunne ketään joka olisi myöskään tullut kestävämmäksi kun oikein kurjasti menee.
Minä olen tullut kestävämmäksi. Asenne ratkaisee, eli se, miten suhtaudut vaikeuksiin. Kaikille tulee vaikeuksia elämässä. Jos niitä ei kestä, itsehän siitä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö opiskelijoista kaipaa lähiopiskelua, suurin osa on ollut tosi tyytyväisiä ja saanut opiskeltua hyvää tahtia. Joku ihmetteli, miten ilman laskuharjoituksia pärjää, mutta niiden järjestäminen on sujunut zoomissa oikein hyvin, kun opiskelija voi jakaa näyttönsä ja kysyä neuvoja. Kyllä ongelmien syynä on enimmäkseen joku muu kuin korona.
T: Yliopisto-ope
Jep. Esim ne yliopisto-opet, jotka ei kykene suoriutumaan laadukkaasta etäopetuksesta.
Aivan turha syyllistää kategorisesti noita kipuilevia nuoria.
Ja aika kylmäävää on ajatella, että kaltaisiasi yliopisto-opettajia on "jos ei etänä menesty niin oma vika" - yliopistoon valitaan teidän määrittelemien kriteerien mukaisesti ne sopivimmat opiskelijat - teidän yksiselitteinen tehtävänne on pitää huolta, että opetus saavuttaa jokaisen opiskelijan oli se sitten etäopiskelua tai luokkahuoneessa istumista.
Tämän kovin moni yliopisto-ope tuntuu unohtavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
No eikö juuri sen pitäisi herättää myötätuntoa, että jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevat eivät saa sitäkään vähäistä buustia mitä normaalitilanteessa saisivat?
Onko empatiakyky kadottut ihmisiltä ihan kokonaan?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta mulla riittää empatiaa heitä kohtaan. Kuitenkin olin kuvitellut, että korkeakouluissa olisi nyt pandemian vuoksi ollut ihan yleinen tapa perustaa Whatsapp-ryhmiä ja tutustua opiskelukavereihin siellä ja tavata livenä pienemmillä kokoonpanoilla.
Tuo taitaa olla koulukohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
No eihän tämä asia valittamalla parane. Tilanne on mikä on ja se vaan on pitänyt hyväksyä. Itsestään se on kiinni miten saa ystäviä ja ihan vapaasti saa opiskelut lopettaa, mikäli ne tuntuu jotenkin yö voimaisen vaikeilta. Suurin osa myös opiskelijoista on aivan ok. Peruuntuneet tilaisuudet toki harmittaa, mutta sitä on kkaammin suunnataan ajatukset tulevaan ja toivotaan ettei potkupallofanien kaltaiset idiootit taas pilaa kaikkea.
Ensin sanot ettei asiat valittamalla parane ja sitten rupeat itse valittamaan potkupallofaneista? Eipä ole logiikkaa sinullakaan.
Se, että toteaa faktat ei ole valittamista. Suomessa yritettiin pitää deltavariantti poissa ja sitten avattiin raja Venäjälle, jonka huono koronatilanne tiedettiin tasan tarkkaan. Kaikki tällainen tulee myös jatkossa kostautumaan rajoituksina, joista tässäkin ketjussa valitetaan. Kun ei kerran osata ohjeita ja suosituksia noudattaa niin kieltoihin ja pakkokeinoihin joudutaan turvautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Hiihtoretkelle voi lähteä porukallakin. Mutta pienessä porukassa voi myös vaikka tanssia, pelata D&D:ta, bongata lintuja, suunnistaa, opiskella japania, pitää lukupiiriä, opetella kipsitöiden tekemistä... maailmasta löytyy miljoona eri harrastusta, joita voi tehdä vaikka lockdownin aikana, ja sellaisiahan ei Suomessa ole ollutkaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, mitä voisi tehdä - yksin tai ryhmässä - murjottamisen sijaan. Eri asia sitten, jos ei oikeasti kiinnosta tehdä mitään.
Juurikin näin. Tapahtuneesta voi nillittää vaikka loppuikänsä, mutta eipä se siitä miksikään muutu. Jos viruksen uudet variantit osoittautuvat vaarallisiksi, niin lock down on taas edessä oli opiskelioiden vaikeudet minkälaisia hyvänsä. Olosuhteisiin pitää vaan pystyä sopeutumaan. Suomi on ollut varsinainen lintukoto eikä juuri minkäänlaisiin vaikeuksiin olla totuttu, toisin kuin niin monessa muussa maassa. Ukrainassa on sota koronan ohella ja silti siellä vaan elämä jatkuu.