Lue keskustelun säännöt.
Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"
https://yle.fi/uutiset/3-12030192
Eikö näitä saakelin koronarajoituksia voida ottaa jo kokonaan pois? Ne tekevät nykyään jo paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Riskiryhmät ja vanhukset on jo rokotettu, joten rajoituksia ei enää tarvita! Vaikka tartuntoja tuleekin nyt paljon, niin tehohoidossa ei silti ole kuin muutama eikä koronakuolemiakaan juuri tule.
Kommentit (1091)
401/1091
|
26.07.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Ja kuitenkin esimerkiksi hiihtäjätkin onnistuvat treenaamaan kesäkeleillä.
Pointti on, että se juuri se twerkkaus-sulkapallo-astangajooga mikä on MUN JUTTU ei ole se yksi ja ainoa laji, josta voi saada liikunnan iloa, kun on kuolemassa tylsyyteen ja lihaksetkin surkastumassa. Sitä paitsi suurta osaa sisälajeistakin pystyy harrastamaan pienemmässä mittakaavassa pienemmissä sisätiloissa. Twerkkausta ja joogaa voi harjoitella vaikka yksin kotona. Sulkapallo voi kieltämättä olla haastavaa kotona, joskin vähemmän haastavaa kuin lentopallo.
Twerk ja jooga tunnit ovat pyörineet koko vuoden stadissa.
No niin, sinne sitten voimaantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blaablaa. Etäkoulu on ollut just hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Meillä toinen mummon on mökkiytynyt ja eristäytynyt. Toinen elänyt normaalisti ,toki käyttäen maskia ,pesten käsiä ja välttäen pahimpia tungoksia. Itsestähän tämä on niin vanhoilla kuin nuorillakin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Meillä toinen mummon on mökkiytynyt ja eristäytynyt. Toinen elänyt normaalisti ,toki käyttäen maskia ,pesten käsiä ja välttäen pahimpia tungoksia. Itsestähän tämä on niin vanhoilla kuin nuorillakin kiinni.
Osittain myös riskitekijöistä. Kaikilla mummoilla ja papoillahan ei ole ihan yhtäläiset riskit koronatartunnassa, vaikka ikä itsessään riskitekijä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etuoikeutetut valittavat aina eniten. Olen käynyt koko yliopistoaikana kerran bileissä, en koronasta johtuen, vaan koska käyn töissä ja aion valmistua ajallaan.
Jukolauta, että nää jaksaa aina valittaa. Elämä ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin näillä nykynuorilla, korona on niitä harvoja vastoinkäymisiä joita ovat joutuneet kohtaamaan ja heti murrutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
Tästä liikunta-aiheesta on keskustellut useampikin, ja se on aika keskeinen ketjun aiheeseen liittyen, joten ihan turhaan kiukuttelet vain yhdelle kirjoittajalle siellä.
-eri
Hiihto on mielestäsi siis sosiaalinen harrastus, toimii myös pääkaupunkiseudun lumettomassa talvessa (kevät 2020m syksy 2020) ja sopii myös muualta tulleille runsaslukuisille yliopisto-opiskelijoille jotka joutuu hommaamaan varusteetkin vähistä varoistaan?
Eli lopeta se hölmö vastaanjankuttaminen aihesta jotka on sekä älyttömiä että ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Ja tuskin olet eri.
Kyllä olen eri. Hiihdosta en ole sanonut sanaakaan, enkä itse ole hiihtänyt sitten yläkouluvuosien. Kuitenkin onnistun liikkumaan talvella ulkona.
Mutta uskotaan, kaikki on opiskelijoille aina vaikeaa. Ei siinä sitten oikein muu auta kuin jäädä kotiin selaamaan nettiä ja itkemään, että nuoruus on lopullisesti pilalla.
Sovitaan sitten että sinä olet erityisen lapsellinen vastaaninttäjä jolle on turha tulla väittämään vastaan kun olet aina ja kaikessa oikeassa.
Nyt suksi vaikka sinne metsääsi odottamaan sitä sohjoa siitä lässyttämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekin opiskelin pääasiassa etänä ja se oli paljon ennen koronaa se. Enkä missään kännäysbileissä hillunut. Ihan hyvin meni silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.
Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.
Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.
Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa? Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?
Tätä ihmettelen myös. Myöskin sitä uusavuttomuutta, että nyt ei voi sitten "harrastaa", kun ohjatut harrastukset suurissa ryhmissä oli kielletty. Eikö oikeasti ihmisillä ollut sen verran omatoimisuutta, että olisivat järjestäneet toimintaa pienissä ryhmissä edes itselleen ja kavereilleen?
Jos et huomannut sinne tynnyriisi niin esim. koko kevään riideltiin siitä ettei yksityisiäkään harrastusryhmiä saa perustaa ja kokoontua. Opiskelijat ei siis voineet kokoontua laillisesti ainakaan. Lisäksi hallitus sulki puoliväkisin likimain joka ainoan sisätilan jossa olisi voinut harrastaa liikuntaa, oli siellä tilaa neliö tai sata neliötä per osallistuja.
Niin, pienillä ryhmillä tarkoitin tosiaan pieniä ryhmiä. Minulta meni ohi, ettei alle 10 hengen kaveriporukka olisi saanut kokoontua yhteen. Nimittäin täällä kokoontui, nuoret etenkin.
Raja oli 6 henkeä joten selvästikin sinulla meni jotain ohi.
No anteeksi, pääsi tarkka luku unohtumaan kun en itse kokoontunut missään ryhmissä.
Kaipa se 6 hengen ryhmässä toiminta olisi ollut ihan ylivoimaista sitten.
Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni. Sinä varmaan olet viettänyt suuren osan viimevuotta lumihangessa harrastelemassa?
Oletko koskaan kuullut esim. hiihtämisestä?
sisälläkö teillä hiihdetään vai miten tää liittyy mitenkään mihinkään?
Lue uudestaan lainausketju, johon osallistut.
Lue itse ja koita tällä kertaa ymmärtää mistä siinä puhutaan. Vinkki: Ei pyydetä luettelemaan talviurheilulajeja.
Okei, kokeillaan uudestaan:
K: "Ja missä nää sitten olisi harrastaneet? sohjossa ja lumihangessa ilmeisesti kun kaikki sisätilat oli kiinni."
V: Kyllä, myös sohjossa ja lumihangessa voi harrastaa liikuntaa.
Mitä jos sitten suksisit sinne sohjoosi harrastamaan sitä liikuntaa ja jättäisit aikuiset keskustelemaan ilman loputonta pas**postausvyöryäsi.
No sieltäpä tuli aikuisen ihmisen asiallinen kommentti :D
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on paljon ikäviä ihmisiä taas tässäkin ketjussa.
Minusta nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet kaikkein raskaimmalle tässä kaikessa millä mittarilla tahansa mitattuna. Yleistäen. Aina joukossa on joku, jota ei ole mikään haitannut ja etäopiskelu on ollut vain hyvä asia mutta häneltäkin vietiin mahdollisuus halutessaan sosialisoitua ja verkostoitua livenä kun niitä tapahtumia ei ollut.
Ja vaikka etätyökin voi olla myös hyvä asia, niin kyllä se voi muuttua raskaaksi ja vastenmieliseksi kun se on ainoa vaihtoehto eikä työkavereista ole enää samalla tavalla tukea kuin ennen.
Kaikenkaikkiaan tämä kulunut 1,5 vuotta on ollut äärettömän raskasta ja stressaavaa ja ikävintä on se, ettei helpotusta ole vieläkään näköpiirissä.
Ja minusta taas yksinäiset vanhukset ovat kärsineet ihan kohtuuttomasti. Mainitsinkin tästä jo muutama sivu sitten, mutta tekee pahaa, kun itselleni rakas vanha ihminen on muuttunut niin paljon, kun ei ole enää uskaltanut säännöllisesti viettää aikaa nuorempien lähimmäisten kanssa. On vanhentunut silmissä ainakin 10 vuotta - ennen oli virkeä ja nuorekas, nyt mökkihöperö ja apea.
Onhan se tietysti ikävää, kun asiasta on monenlaisia mielipiteitä.
Meillä toinen mummon on mökkiytynyt ja eristäytynyt. Toinen elänyt normaalisti ,toki käyttäen maskia ,pesten käsiä ja välttäen pahimpia tungoksia. Itsestähän tämä on niin vanhoilla kuin nuorillakin kiinni.
Osittain myös riskitekijöistä. Kaikilla mummoilla ja papoillahan ei ole ihan yhtäläiset riskit koronatartunnassa, vaikka ikä itsessään riskitekijä onkin.
Kyllä paljon riippuu luonteestakin. Äitini, eristyjä , on 72 v ja anoppi 87 on elänyt suht vapaasti. Ensimmäinen on pessimisti, joka oli varma alusta asti että kuolee, jos taudin saa. Toinen taas ajattelee, että tauti tulee jos tulee mutta kuitenki n noudattaa ohjeita esim maskista , mutta on perhettään ja ystäviään tavannut normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Poikani aloitti korkeakouluopinnnot viime syksynä. Hyvin nopeasti perustivat Whatsapp-ryhmän. Uusia kavereita löytyi muutamassa viikossa. Nyt on viiden nuoren kaveriporukka, joka on myös tavannut säännöllisesti. Keväällä lähtivät monena viikonloppuna meidän mökillekin, jos eivät kaupungissa keksineet mitään tekemistä.
Ukko38 kirjoitti:
On se nykynuorilla rankkaa.
Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.
kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.
Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.
Minäkin opiskelin työn ohessa korkeakoulututkinnon. Samaan aikaan äitini sairastui ja kuoli, jouduin jatkuvasti ramppaamaan hänen luonaan 150 kilometrin päässä auttelemassa. Raskasta asiasta teki se, kun opintomuodosto (monimuoto) johtuen tunteja ei ollut juuri lainkaan, ja kaikki järjestelyt oli hoidettu miten sattuu. Opettajia tuli ja meni, ja jos joku opettaja ei ollut ehtinyt arvostella kaikkien oppilaidensa töitä, piti itse selvittää kuka ne nyt sitten arvostelisi ja koska. Kun sitten tämäkin opettaja lähti, taas koko rumba alusta. Osalla porukkaa meni vuosi ennen kuin he saivat arvosanan.
Kurssien aineistot ja ohjeistukset oli tietty moodlessa, samoin usein kokeet. Ne toimi jos toimi, opettajasta riippui miten toimimattomuuteen suhtautui. Joku sanoi että voivoi, ei ole mun ongelma, hylsy kuitenkin tulee jos ette saa toimimaan. Osan tehtäväohjeistukset oli sellaisia että kukaan ei tiennyt mitä tässä oikeastaan haetaan. Etäopiskelu on aivan järkyttävää kakkaa, enkä yhtään ihmettele että opiskelijat on pulassa. Kyllä meilläkin monella hymy hyytyi ja jaksaminen loppui, noin 1/3 jaksoi loppuun saakka kaiken sen säätämisen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
No eihän tämä asia valittamalla parane. Tilanne on mikä on ja se vaan on pitänyt hyväksyä. Itsestään se on kiinni miten saa ystäviä ja ihan vapaasti saa opiskelut lopettaa, mikäli ne tuntuu jotenkin yö voimaisen vaikeilta. Suurin osa myös opiskelijoista on aivan ok. Peruuntuneet tilaisuudet toki harmittaa, mutta sitä on kkaammin suunnataan ajatukset tulevaan ja toivotaan ettei potkupallofanien kaltaiset idiootit taas pilaa kaikkea.
No joo tiedän että moni täällä ei ymmärrä tilannetta. Sain toisen asteen jälkeen välivuoden aikana helpotettua mielenterveysongelmia jokseenkin, sitten aloitin korkeakoulussa ja tulevaisuus vaikutti valoisalta, sitten korona iski ja nyt olen pahemmassa tilanteessa kuin välivuoden aloittaessani. Ei jo valmiiksi mielenterveysongelmista kärsineet selviydy tämmöisestä, sitten siihen lisätään vielä kaikki uudet. Kyllä on nuoret aikuiset kovilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti opiskelija, joka yleensä käy noissa riennoissa vain kerran parissa kuukaudessa ja muuten viihdyn parhaiten ihan omassa seurassani. Minustakin tämä korona-aika on ollut todella rankkaa kun oikeasti kaikki isommat kokoontumiset on peruttu. Voin vaan kuvitella miltä niistä menevimmistä ihmisistä tuntuu...
Niistä tuntuu varmaan samalta kuin monista yksinäisistä tuntuu aina. Oli koronaa tai ei.
Luulen kyllä, että nämä eniten uhriutuvat ovat juuri niitä, jotka eivät normaalioloissaksan löydä kavereita ja verkostoidu. Muille opiskelu joille nämä poikkeusolot ovat olleet enemmänkin yhdistävä tekijä. Toimittu omissa pienryhmissä tiiviimmin ja pidetty etäisyyttä muihin.
Tää on tää vakioargumentti jolla joka asiassa koitetaan kuitata valittajat harvinaisiksi poikkeustapauksiksi jotta asioille ei tarvitse koittaa tehdä mitään.
Onneksi kaikilla ei ole mielenterveys yhtä heikoissa kantimissa kuin tästä asiasta valittajilla. Jotain suhteellisuuden tajua kyllä kaivattaisiin.
Osa opiskelijoista jaksaa ja voi erittäin hyvin korona-aikanakin. Nämä opiskelijat ovat myös erittäin tyytyväisiä etäopiskeluun ja verkkokursseihin. Valitettavasti he saavat vain harvoin ääntään kuuluviin. Miksi vain vastakkaista mielipidettä edustavia haastatellaan joka mediaan?
Etäopiskelu onnistuu elämäntilanteesta ja asuinpaikasta huolimatta. Etäopiskelu sopii myös perheellisille ja työssäkäyville opiskelijoille. Etäopiskelu on kustannustehokasta. Turha matkustaminen kodin ja koulun välillä loppuu. Koulupäivinä säästyy matka-ajat ja matkakulut kotoa kouluun ja koulusta kotiin. Tämä hyödyttää etenkin kaukana asuvia ja perheellisiä opiskelijoita. Opiskelija säästää omaa aikaa ja rahaa.
En todellakaan kaipaa ammattikorkeakoulun kehnoa ja heikkolaatuista lähiopetusta, turhia joukkoluentoja ja ryhmätöitä. En kaipaa pakollista läsnäoloa ja aikuisten opiskelijoiden läsnäolon kyttäämistä luennoilla kiertävillä nimilistoilla. Korona on tuonut oppilaitokset nykyaikaan, koska koulujen on ollut pakko järjestää etäopetusta. Eläköön verkkokurssit ja etäopetus! En kaipaa uusien opiskelijoiden nöyryyttämistä ammattikorkeakoulun täysin turhilla tutustumispäivillä ja monta päivää jatkuvilla piirileikeillä. Nämä pitäisi kieltää lailla!