Onko Stephen King edes nähnyt nelikymppistä naista kun kuvailee kirjossaan nämä kalkkunanleukaisiksi ja viehätysvoimaltaan hiipuviksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Olisiko ollut ok, jos asetelma olisi ollut toisinpäin? Eli läski mies vangitsisi naiskirjailijan?

No ainakin parempi, koska lihaviin miehiin ei kohdisteta samaa säälinsekaista inhoa kuin lihaviin naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stephen King on koulukiusattu ja entinen alkoholisti. On varmasti aina tuntenut olevansa kelpaamaton naisten silmissä. Projisoi tätä suruaan kirjoissaan näkyviin asenteisiin. Toinen puoli asiaa on oma vanheneminen.

Vanhenevat mieskirjailijat vihaavat kirjoissaan erityisesti rupsahtavia naisia. Tämä on pelkoa niiden omasta vanhenemisesta.

Klassisten psykologisten lainalaisuukisen mukaisesti oman itsen vajeet projisoidaan itsen ulkopuoliseen kohteeseen ja mikäs sen psykologisesti helpompaa kuin sijoittaa kaikki paha vastakkaiseen sukupuoleen.

Monien miesten kirjoittamien kirjojen naisviha on itse asiassa vanhenemisen pelkoa ja surua siitä, mitä siellä omassa peilissä on. Sitä vain ei voi ilmaista. Koska viimeksi olette lukeneet miehen kirjoittaman kirjan, jossa miespäähenkilö suree tai listaa omia vajeitaan muutenkaan?

Yksi ihan täsmäesimerkki tästä ilmiöstä oli yksi ranskalaiskirjailija, joka haukkui vanhemmiten rupsahtavia naisia julkisesti niin, että siitä tuli oikein kohu. Äijän nimeä en muista, ei tunnettu tekijä Suomessa mutta toi juttu kyllä oli Hesarissakin. Änysväy, kun katsoi sen ukon kuvaa, niin ei hitto: se oli niin järkyn rupsahtanut itse, että se oli jo huomiota herättävää. Aivan tyhjät posket ja kaikki liha roikkui naamasta. Tyypistä näki, että on kyllä ollut komeat piirteet nuorena mutta nyt, kaikki mennyttä. Ja sen tappion hän sitten projisoi naisiin, joiden rupsahtamista hän kovasti inhosi ja kammoksui.

Oliko se sama ranskalaismies joka sanoi kelpuuttavansa vain aasialaisia naisia, kun he hänen mukaansa osaavat vielä arvostaa miehiä?

Eipä sen ukkelin jutut paljoa eronnut palstan ülimiehistä tai in*eleistä.

Hassua miten globaalia noi miesten mielenmaisemat on.

Tuohan on kuin tälläkin palstalla tunnettu trolli jonka nimeä en viitsi mainita. Sillähän on ainakin omien sanojensa mukaan ollut valtava määrä naisia, mutta vain aasialainen kelpaa nykyään. Suomalaiset hänestä pahimpia, mutta esim. itänaapurikaan ei kelpaisi koska muistuttaa liikaa suomalaista.

Tämä näyttää tosiaan olevan globaali ilmiö.

Reiluuden nimissä on myönnettävä, että Kingillä tuntuu olevan jotain lihavia miehiäkin vastaan, ainakin Unensieppaajassa oli aika vastenmielisesti kuvattu erittäin lihava mies. 

Vähän outoa, kun ottaa huomioon että Stephen on ollut naimisissa vuodesta 1971 saman naisen kanssa, joka on vain pari vuotta nuorempi. 

Eli ilmeisesti keski-ikäinen kuitenkin tosielämässä kelpaa? Monestihan nuoremmista tykkäävät ovat milloin minkäkin teinimallin kanssa ja vaihtavat puolisoa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esim. Julma Leikki, päähenkilö on 39vuotias ja käy mantrana läpi ulkonäköään mainiten "pakenevan leukansa"  "kanamaisen kaulansa" ja " viisi vuotta sitten harmaantuneet hiuksensa". Kuulostaa enemmän kuusikymppiseltä kuin nelikymppiseltä!

Tai Langoleerit, päähenkilö kuvailee koneessa olevaa naismatkustajaa " arkiseksi keski-ikäiseksi naiseksi jonka viehätysvoima alkaa kovaa vauhtia lakastua"

Nuorena tähän ei kiinn'ttänyt huomiota, mutta nyt alkaa ärsyttää :D

Ap

Ne kirjat on jostain 80-luvulta. 

Ihmiset vanhenivat ennen nopeammin kuin nykyään. 40-vuotiaat olivat jo tosi tädin/sedän näköisiä. 

Toisaalta Stephen Kingillä saattaa olla "nuorempi" maku, eli keski-ikäiset ei itseä kiinnosta. Kingin tapa kirjoittaa naisista on erittäin ärsyttävä, ja siitä on paljon keskustelu netissäkin esim. menwritingwomen-ryhmässä. 

Siis feministit femspleinaa mieskirjailijoiden teoksia? Voi jeesus 

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa, kun ottaa huomioon että Stephen on ollut naimisissa vuodesta 1971 saman naisen kanssa, joka on vain pari vuotta nuorempi. 

Eli ilmeisesti keski-ikäinen kuitenkin tosielämässä kelpaa? Monestihan nuoremmista tykkäävät ovat milloin minkäkin teinimallin kanssa ja vaihtavat puolisoa jatkuvasti.

Eihän kukaan täällä tiedä, millainen liitto parilla on. Nuo on vielä sitä sukupolvea, että pysytään yhdessä vaikka mikä olisi.

Kyllä minä ihmettelisin, jos oma keski-ikäinen mies kirjoittaisi julkisesti todella rumia kuvauksia keski-ikäisistä naisista. Oli sitten fiktiota tai ei. Jostainhan se kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Muista ne lääkkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne just on, paitsi shopatuissa valokuvissa.

No yks ihan kotimainen esimerkki tässä tulee mieleeni, niin Vesala. Nelikymppinen tänä vuonna ja upea! Toinen ihan kohta 40v. on Jenni Vartiainen. Aika kaukana on kalkkunan leuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Ja totta kai kyseessä oli nimenomaan lihava, pelottava mutta myös jotenkin säälittävä yksinäinen nainen, jolla oli sokeriaddiktio. 

Onko Kingin kirjoissa yhtään lihavaa naista, joka olisi kuvattu positiivisesti? 

On, useammassakin. Samantien mieleen tuli Naisen raivo ja siellä parikin tärkeää sivuhenkilöä. Toinen näistä myös lesbo. On siis ihan suoraan kuvattu lihavaksi, mutta muutoin henkilöistä pelkkää positiivista.

Muistan myös muita hahmoja, mutta en heti saa keksittyä, mihin kirjaan kuuluvat. Olen lukenut koko tuotannon ja monet kirjat useampaan kertaan.

Ja en ole lainkaan samaa mieltä AP:n kanssa.

Ihan yhtä raakasti King kuvailee monenlaisia henkilöitä, kuten alkoholisoituneita miehiä (ovat joko töissä tai työelämän ulkopuolella), koulukiusaavia poikia jne.

Voimakkaista naisista parhaiten kertoo Liseyn tarina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa, kun ottaa huomioon että Stephen on ollut naimisissa vuodesta 1971 saman naisen kanssa, joka on vain pari vuotta nuorempi. 

Eli ilmeisesti keski-ikäinen kuitenkin tosielämässä kelpaa? Monestihan nuoremmista tykkäävät ovat milloin minkäkin teinimallin kanssa ja vaihtavat puolisoa jatkuvasti.

Eihän kukaan täällä tiedä, millainen liitto parilla on. Nuo on vielä sitä sukupolvea, että pysytään yhdessä vaikka mikä olisi.

Kyllä minä ihmettelisin, jos oma keski-ikäinen mies kirjoittaisi julkisesti todella rumia kuvauksia keski-ikäisistä naisista. Oli sitten fiktiota tai ei. Jostainhan se kertoo.

Ja te ette erota fiktiota todellisuudesta. Surullista 

Vierailija kirjoitti:

Reiluuden nimissä on myönnettävä, että Kingillä tuntuu olevan jotain lihavia miehiäkin vastaan, ainakin Unensieppaajassa oli aika vastenmielisesti kuvattu erittäin lihava mies. 

Olen samaa mieltä siitä, että kirjoissa tosiaan esiintyy ihan tasapuolisen vastenmielisesti kuvattuja miehiä sekä naisia.

En kuitenkaan usko, että Kingillä olisi jotakin henkilökohtaisesti juurikin nyt esim. lihavia miehiä vastaan. Oli itsekin joskus 80-luvulla aika tuhdissa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uutinen että Stephen King on sovinisti ja elää kirjoissaan ällöttäviä fantasioitaan.

Minä en enää yläkouluiässä pystynyt lukemaan hänen kirjojaan, koska asenteet olivat niissä niin keskiaikaiset. Jos nainen petti, Kingin mielestä se oli oikeutus tap paa hänet kirjoissaan. Sukupuolimoraali oli kuin suoraan jostain Qatarista, joten jäi ne kirjat lukematta. Onneksi olin alakoulussa lukenut Lemmikkieläinten hautausmaan, koska muistan sen vieläkin hyytävänä lukukokemuksena, siis lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa, kun ottaa huomioon että Stephen on ollut naimisissa vuodesta 1971 saman naisen kanssa, joka on vain pari vuotta nuorempi. 

Eli ilmeisesti keski-ikäinen kuitenkin tosielämässä kelpaa? Monestihan nuoremmista tykkäävät ovat milloin minkäkin teinimallin kanssa ja vaihtavat puolisoa jatkuvasti.

Eihän kukaan täällä tiedä, millainen liitto parilla on. Nuo on vielä sitä sukupolvea, että pysytään yhdessä vaikka mikä olisi.

Kyllä minä ihmettelisin, jos oma keski-ikäinen mies kirjoittaisi julkisesti todella rumia kuvauksia keski-ikäisistä naisista. Oli sitten fiktiota tai ei. Jostainhan se kertoo.

Ja te ette erota fiktiota todellisuudesta. Surullista 

Eihän tuossa siitä ole kyse, vaan ajatusmaailmasta ja asenteista fiktion taustalla. Ei mikään kirjailija osaa kirjoittaa ilman, että samalla tulisi paljastaneeksi itsestään jotain. Varsinkin jos samat hahmot toistuvasti kuvataan samalla tavoin.

Jos itse kirjoittaisin 15 kirjaa, joissa kaikissa nuoret miehet on komeita avaruuskirurgeja, joilla on isot penikset ja ne aina rakastuisi keski-ikäiseen av mamman ihan palvovan sokeasti, niin kyllähän se olisi vähän narsistista ja kyseenalaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Olisiko ollut ok, jos asetelma olisi ollut toisinpäin? Eli läski mies vangitsisi naiskirjailijan?

Ei! Tuota en missään tapauksessa tarkoita. Ja tämä kysymyksesi on erinomainen, koska se tuo esiin sen, että kirjailijan on valittava yleisönsä. Sen on hyväksyttävä se, että tehdäkseen tarinan sen täytyy pyllistää jonnekin ja kumartaa toisaalle.

Minulla lukijana on oikeus tunnistaa, että minä kuulun siihen tämän tarinan "vihollisleiriin" ja sillä hyvä. Jossain toisessa kirjassa, toivottavasti, saan kuulua niihin, joille se tarina on kirjoitettu ja jotka saavat kuulua "voittajiin".

Ei ole kirjoja, jotka olisi kirjoitettu kaikille. Näin meille kuitenkin opetaan. Samalla opetetaan sitä, että kirjoja ei saa kritisoida tai sitten, että jos niitä saa kritisoida, kirjojen pitää muuttua sellaisiki, että ne ovat kaikille mieluisia. Tämä tap paa kuitenkin kirjoista kaiken elämän.

Tää on ihan hyvä näin. King saa kirjoittaa sellaista settiä kuin haluaa. Mä saan kritisoida ja analysoida sitä. Ja sä saat tykätä Kingistä. Mahtavaa vai mitä :). Kaikki voittavat... kunhan vielä joku päivä joku kirjoittaisi mullekin kirjan, jossa mä saan kuulua kerrankin niihin voittajiin. Ettei olisi aina siinä inhottujen ja halveksittujen leirissä.

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Miten niin ”meidän”? Varmaan jokainen saa ihan itse muodostaa omat näkemyksensä ja ajatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Olisiko ollut ok, jos asetelma olisi ollut toisinpäin? Eli läski mies vangitsisi naiskirjailijan?

Ei! Tuota en missään tapauksessa tarkoita. Ja tämä kysymyksesi on erinomainen, koska se tuo esiin sen, että kirjailijan on valittava yleisönsä. Sen on hyväksyttävä se, että tehdäkseen tarinan sen täytyy pyllistää jonnekin ja kumartaa toisaalle.

Minulla lukijana on oikeus tunnistaa, että minä kuulun siihen tämän tarinan "vihollisleiriin" ja sillä hyvä. Jossain toisessa kirjassa, toivottavasti, saan kuulua niihin, joille se tarina on kirjoitettu ja jotka saavat kuulua "voittajiin".

Ei ole kirjoja, jotka olisi kirjoitettu kaikille. Näin meille kuitenkin opetaan. Samalla opetetaan sitä, että kirjoja ei saa kritisoida tai sitten, että jos niitä saa kritisoida, kirjojen pitää muuttua sellaisiki, että ne ovat kaikille mieluisia. Tämä tap paa kuitenkin kirjoista kaiken elämän.

Tää on ihan hyvä näin. King saa kirjoittaa sellaista settiä kuin haluaa. Mä saan kritisoida ja analysoida sitä. Ja sä saat tykätä Kingistä. Mahtavaa vai mitä :). Kaikki voittavat... kunhan vielä joku päivä joku kirjoittaisi mullekin kirjan, jossa mä saan kuulua kerrankin niihin voittajiin. Ettei olisi aina siinä inhottujen ja halveksittujen leirissä.

Mitä kaikkea vaadit kirjalta/kirjailijalta, jotta voisit kuulua "voittajiin".

Esim. "Se" kertoo todella hyvin pienen kylän ei-lainkaan-täydellisestä elämästä, kiusaamisesta, väkivallasta ja päähenkilöinä ovat "häviäjät". Toki siinä porukassa on myös poikia (eikä yhtään triggeröitynyttä lesboa), joten se ei varmaankaan ole sinulle riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Muista ne lääkkeet. 

Etkö parempaan pystynyt? Kirjoitus oli itse asiassa aika tarkkanäköinen analyysi Piinasta. Jotain samantyyppistä olen ajatellut itsekin mutta en ole osannut pukea sitä sanoiksi.

Ylipäänsä miespuolisilla kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä on suuria vaikeuksia määritellä aikuista naista. Yksin elävä keski-ikäinen nainen on säälittävä ja naurettava reppana, vaarallinen sekopää tai näiden kahden tyypin yhdistelmä. Toisaalta keski-ikäiset vaimotkin ovat joko kilttejä ja näkymättömiä tai kamalia akkoja joista kärsivät sekä mies että lapset. Eipä tosin tyttöjen ja nuorten naistenkaan kuvailu ole sen syvempää, heidät nähdään miehen katseen kautta eikä heidän sielunelämänsä kiinnosta mieskatsojaa.

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

King on menestyneempi ja tunnetumpi kuin te mielensäpahoittajat ikinä yhteensäkään.

On varmaan raskasta elää etsien naisvihaa ja naisten sortoa aina ja kaikkialta