Onko Stephen King edes nähnyt nelikymppistä naista kun kuvailee kirjossaan nämä kalkkunanleukaisiksi ja viehätysvoimaltaan hiipuviksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Olisiko ollut ok, jos asetelma olisi ollut toisinpäin? Eli läski mies vangitsisi naiskirjailijan?

Ei! Tuota en missään tapauksessa tarkoita. Ja tämä kysymyksesi on erinomainen, koska se tuo esiin sen, että kirjailijan on valittava yleisönsä. Sen on hyväksyttävä se, että tehdäkseen tarinan sen täytyy pyllistää jonnekin ja kumartaa toisaalle.

Minulla lukijana on oikeus tunnistaa, että minä kuulun siihen tämän tarinan "vihollisleiriin" ja sillä hyvä. Jossain toisessa kirjassa, toivottavasti, saan kuulua niihin, joille se tarina on kirjoitettu ja jotka saavat kuulua "voittajiin".

Ei ole kirjoja, jotka olisi kirjoitettu kaikille. Näin meille kuitenkin opetaan. Samalla opetetaan sitä, että kirjoja ei saa kritisoida tai sitten, että jos niitä saa kritisoida, kirjojen pitää muuttua sellaisiki, että ne ovat kaikille mieluisia. Tämä tap paa kuitenkin kirjoista kaiken elämän.

Tää on ihan hyvä näin. King saa kirjoittaa sellaista settiä kuin haluaa. Mä saan kritisoida ja analysoida sitä. Ja sä saat tykätä Kingistä. Mahtavaa vai mitä :). Kaikki voittavat... kunhan vielä joku päivä joku kirjoittaisi mullekin kirjan, jossa mä saan kuulua kerrankin niihin voittajiin. Ettei olisi aina siinä inhottujen ja halveksittujen leirissä.

Mitä kaikkea vaadit kirjalta/kirjailijalta, jotta voisit kuulua "voittajiin".

Esim. "Se" kertoo todella hyvin pienen kylän ei-lainkaan-täydellisestä elämästä, kiusaamisesta, väkivallasta ja päähenkilöinä ovat "häviäjät". Toki siinä porukassa on myös poikia (eikä yhtään triggeröitynyttä lesboa), joten se ei varmaankaan ole sinulle riittävästi.

:(. Onpa vihamielinen vastaus omaan viestiini, joka minun viestikseni oli kerrankin tosi rakentava ja kaikkia kunnioittava. En ymmärrä, miksi saan tällaisen vastauksen. Joten en käy keskustelua kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Erikoinen johtopäätös. Kirjailijoiden välittämää arvomaailmaa on kritisoitu ennenkin, mutta nyt kun kritiikin kohteena on kirjailijan naiskuva, tulee kritiikistä tietylle porukalle pelottava Ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Stephen King on koulukiusattu ja entinen alkoholisti. On varmasti aina tuntenut olevansa kelpaamaton naisten silmissä. Projisoi tätä suruaan kirjoissaan näkyviin asenteisiin. Toinen puoli asiaa on oma vanheneminen.

Vanhenevat mieskirjailijat vihaavat kirjoissaan erityisesti rupsahtavia naisia. Tämä on pelkoa niiden omasta vanhenemisesta.

Klassisten psykologisten lainalaisuukisen mukaisesti oman itsen vajeet projisoidaan itsen ulkopuoliseen kohteeseen ja mikäs sen psykologisesti helpompaa kuin sijoittaa kaikki paha vastakkaiseen sukupuoleen.

Monien miesten kirjoittamien kirjojen naisviha on itse asiassa vanhenemisen pelkoa ja surua siitä, mitä siellä omassa peilissä on. Sitä vain ei voi ilmaista. Koska viimeksi olette lukeneet miehen kirjoittaman kirjan, jossa miespäähenkilö suree tai listaa omia vajeitaan muutenkaan?

Yksi ihan täsmäesimerkki tästä ilmiöstä oli yksi ranskalaiskirjailija, joka haukkui vanhemmiten rupsahtavia naisia julkisesti niin, että siitä tuli oikein kohu. Äijän nimeä en muista, ei tunnettu tekijä Suomessa mutta toi juttu kyllä oli Hesarissakin. Änysväy, kun katsoi sen ukon kuvaa, niin ei hitto: se oli niin järkyn rupsahtanut itse, että se oli jo huomiota herättävää. Aivan tyhjät posket ja kaikki liha roikkui naamasta. Tyypistä näki, että on kyllä ollut komeat piirteet nuorena mutta nyt, kaikki mennyttä. Ja sen tappion hän sitten projisoi naisiin, joiden rupsahtamista hän kovasti inhosi ja kammoksui.

Jos tunttee kingin tuotantoa yhtään enempää niin huomaa ettei pidä paikkaansa tuo keittiöpsykologisointi. Mm. 1922 jne.

No Stephen on vieraillut varmaan Kouvolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

King on menestyneempi ja tunnetumpi kuin te mielensäpahoittajat ikinä yhteensäkään.

On varmaan raskasta elää etsien naisvihaa ja naisten sortoa aina ja kaikkialta 

Minua ainakin harmitti silloin yläkouluiässä kun tajusin, etten enää yhtään nauti Kingin kirjoista, koska niistä välittyvä maailmankuva oli niin tunkkainen ja tuomitseva. Hänen hahmonsa ovat hyvin yksiulotteisia eikä King ole mikään kirjailija siinä mielessä, että pystyisi mitenkään antamaan ajattelemisen aihetta tai ahaa-elämyksiä lukijoilleen. Hän kirjoittaa halpaa viihdettä, jota ilmeisesti kuluttaa lapset ja se puoli aikuista ihmiskuntaa, joiden ÄO on alle 100. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta ei älykkäämpi ja oikeatakin kirjallisuutta lukenut yleisö saa mitään hänen kirjoistaan enää aikuisiässä. Eikä tarvitse saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Muista ne lääkkeet. 

Etkö parempaan pystynyt? Kirjoitus oli itse asiassa aika tarkkanäköinen analyysi Piinasta. Jotain samantyyppistä olen ajatellut itsekin mutta en ole osannut pukea sitä sanoiksi.

Ylipäänsä miespuolisilla kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä on suuria vaikeuksia määritellä aikuista naista. Yksin elävä keski-ikäinen nainen on säälittävä ja naurettava reppana, vaarallinen sekopää tai näiden kahden tyypin yhdistelmä. Toisaalta keski-ikäiset vaimotkin ovat joko kilttejä ja näkymättömiä tai kamalia akkoja joista kärsivät sekä mies että lapset. Eipä tosin tyttöjen ja nuorten naistenkaan kuvailu ole sen syvempää, heidät nähdään miehen katseen kautta eikä heidän sielunelämänsä kiinnosta mieskatsojaa.

Yllätkö yhtä tarkkanäköiseen analyysiin kun katselet miten miehiä käsitellään kirjoissa ? :D

Kiitos infosta. Ketjusta valaistuneena poltin kaikki Kingini roviolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

King on menestyneempi ja tunnetumpi kuin te mielensäpahoittajat ikinä yhteensäkään.

On varmaan raskasta elää etsien naisvihaa ja naisten sortoa aina ja kaikkialta 

Samalla perusteella 50 Shades of Greyn kirjailija ansaitsisi Nobelin. :) Ja entä Twilight-trilogia. Se on varmaan laadukas, kun sen on lukenut niin moni.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos infosta. Ketjusta valaistuneena poltin kaikki Kingini roviolla.

Vihdoinkin jotain käyttöä niille sademetsän tuhoajille.

Luin juuri kirjan ”Se” ja aloitun kirjan ”ruususen uni”. Olin järkyttynyt se-kirjan naisten ja pikkutytön fetisoinnista. Ja kyllä molemmissa kirjoissa aina kun nainen käy kuvassa se täytyy lähmäisesti rääpiä läpi haluttavuuden kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Erikoinen johtopäätös. Kirjailijoiden välittämää arvomaailmaa on kritisoitu ennenkin, mutta nyt kun kritiikin kohteena on kirjailijan naiskuva, tulee kritiikistä tietylle porukalle pelottava Ongelma.

Niinpä. Absurdia loukkaantuminen on silloin, kun ketään ei edes ole loukattu. Esim. Tolkienin örkkien puolesta loukkaantuminen.

Mutta ei fiktionkaan varjolla voi ihan mitä tahansa sanoa. On eri asia kertoa tarina kuin toistaa samaa tarinaa monta kertaa. Silloin siitä tulee agenda.

Vierailija kirjoitti:

King on mielestäni erinomainen naisten kuvaaja. Hän on yh-äidin kasvattama ja on aina kertonut arvostavansa naisia ja pitävänsä heitä voimakkaina ja herkkinä.

Mielestäni tuollaista kuvausta on myös muiden kirjailijoiden teksteissä ja se on aivan osuvaa. Se on nykyaikaa, että nelikymppisen orastavasta kalkkunasta ja kauhuista peilin edessä ei saisi puhua. Pitää joko olla sinut rupsahtamisen kanssa tai kiristää rupsut pois ja olla puhumatta niistä tai sitten olla voimaantunut rupsu, jonka rupsuista ei kuitenkaan saa puhua.

Tosiasia on, että 40+ sitä vanhenemista alkaa tapahtua, niin miehillä kuin naisillakin. Ei Kingin kirjoissa mitenkään erityisesti naisia kuvata rehellisesti, vaan ihan kaikenlaisia ihmisiä.

Luin juuri Sue Graftonin aakkosdekkarit, joissa Kinsey seikkailee 80-luvulla ja sieltä vasta löytyy huvittavia lyhyitä kuvauksia ihmisistä, jotka pursuilevat vaatteistaan, joiden tyvikasvu vaikuttaa itäblokkimaiselta tai joiden parasta ennen -päiväys on mennyt. Huumorilla ja rehellisesti.

Tämä. Vanhenemisen pelko on aivan hirvittävä nykypäivänä, sama pelko kätkeytyy instan virheettömiin photoshopattuihin kuviin. Instassa kaikki ovat ikinuoria ja rypyttömiä, tosielämässä vanheneminen ja ilmerypyt alkavat näkyä jo kolmenkympin jälkeen. Ja mitä sitten, se on elämää ja jokaisen pakko hyväksyä. Toinen vaihtoehto on toki elää valheellisessa somemaailmassa filttereiden takana, mutta ei se silti totuutta pois vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Miten niin ”meidän”? Varmaan jokainen saa ihan itse muodostaa omat näkemyksensä ja ajatuksensa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, mihin ryhmään "te" haluatte kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

King on menestyneempi ja tunnetumpi kuin te mielensäpahoittajat ikinä yhteensäkään.

On varmaan raskasta elää etsien naisvihaa ja naisten sortoa aina ja kaikkialta 

Minua ainakin harmitti silloin yläkouluiässä kun tajusin, etten enää yhtään nauti Kingin kirjoista, koska niistä välittyvä maailmankuva oli niin tunkkainen ja tuomitseva. Hänen hahmonsa ovat hyvin yksiulotteisia eikä King ole mikään kirjailija siinä mielessä, että pystyisi mitenkään antamaan ajattelemisen aihetta tai ahaa-elämyksiä lukijoilleen. Hän kirjoittaa halpaa viihdettä, jota ilmeisesti kuluttaa lapset ja se puoli aikuista ihmiskuntaa, joiden ÄO on alle 100. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta ei älykkäämpi ja oikeatakin kirjallisuutta lukenut yleisö saa mitään hänen kirjoistaan enää aikuisiässä. Eikä tarvitse saada.

Aaah! Meillä on täällä älykkö! Suuri Älykkö! Katsokaa kaikki!

...Sota ja Rauhakin on varmaan neidille liian yksiuloitteinen ja "tyhmä", koska maaimankuva on niin tunkkainen ja tuomitseva. Pinkkejä poneja ja lesborakkautta, niin johan kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

King on mielestäni erinomainen naisten kuvaaja. Hän on yh-äidin kasvattama ja on aina kertonut arvostavansa naisia ja pitävänsä heitä voimakkaina ja herkkinä.

Mielestäni tuollaista kuvausta on myös muiden kirjailijoiden teksteissä ja se on aivan osuvaa. Se on nykyaikaa, että nelikymppisen orastavasta kalkkunasta ja kauhuista peilin edessä ei saisi puhua. Pitää joko olla sinut rupsahtamisen kanssa tai kiristää rupsut pois ja olla puhumatta niistä tai sitten olla voimaantunut rupsu, jonka rupsuista ei kuitenkaan saa puhua.

Tosiasia on, että 40+ sitä vanhenemista alkaa tapahtua, niin miehillä kuin naisillakin. Ei Kingin kirjoissa mitenkään erityisesti naisia kuvata rehellisesti, vaan ihan kaikenlaisia ihmisiä.

Luin juuri Sue Graftonin aakkosdekkarit, joissa Kinsey seikkailee 80-luvulla ja sieltä vasta löytyy huvittavia lyhyitä kuvauksia ihmisistä, jotka pursuilevat vaatteistaan, joiden tyvikasvu vaikuttaa itäblokkimaiselta tai joiden parasta ennen -päiväys on mennyt. Huumorilla ja rehellisesti.

Tämä. Vanhenemisen pelko on aivan hirvittävä nykypäivänä, sama pelko kätkeytyy instan virheettömiin photoshopattuihin kuviin. Instassa kaikki ovat ikinuoria ja rypyttömiä, tosielämässä vanheneminen ja ilmerypyt alkavat näkyä jo kolmenkympin jälkeen. Ja mitä sitten, se on elämää ja jokaisen pakko hyväksyä. Toinen vaihtoehto on toki elää valheellisessa somemaailmassa filttereiden takana, mutta ei se silti totuutta pois vie.

Ehkä joku pelkää vanhenemista, mutta eiköhän se kuitenkin ole melko marginaalinen ongelma. Itse olen kohta 50-vuotias, eikä vielä ole oikeassa elämässä tullut vastaan ketään, jota vanheneminen pelottaisi. Tai ainakaan se pelko ei ole kovin vahva. Tässä iässä monia ei pelota enää kuolemakaan, ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän loppu pelottaa. Siksi tietenkin kauhu suunnitellaan lapsille ja nuorille, koska heitä on vielä helppo säikytellä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä siihen King-leffaan, jossa kirjailija joutuu yli nelikymppisen, ei niin kovin hehkeän ja ylipainoisen naisen vangitsemaksi ja melkein silpomaksi ja vähän salvomaksikin, on niin selkeä allegoria siitä, mitä King on mieltä vanhemmista naisista, etenkin, jos ne ovat hänen fanejaan: näiden naisten fanitus on kuin kidutusta ja moinen kuristusote puristaa genitaalitkin kasaan.

King  ei haluaisi, että hänen yleisönsä on vääränlaista eli keski-ikäisiä naislukijoita, uskollisia ja innokkaita ehkä mutta Kingin mielestä ei hänen arvolleen sopivia. Yleisön pitäisi olla  kaunokirjallisia kriitikkoauktoriteetteja eli statukseltaan korkeita miehiä tai sitten niitä ihania nuoria lukijoita tai ainakin nyt miehiä, eikä jotain ihme kotiäitejä.  Voin kuvitella, miten hirveän ahdistavaksi hän on kokenut lukutilaisuuksissa kimppuunsa rynnistävät vanhenevat naiset. Mielikuvitus on sitten loihtinut ilmoille tarinan, jossa kirjailija joutuu faninsa kaappaamaksi. Tää viesti on niin selvästi sen leffan pinnan alla, että ei se ole edes pinnan alla. Ei se tee leffasta huonoa (leffa on huono jo muista syistä) ja senkun kirjoittaa mitä kirjoittaa.

Toi tarina oli kuitenkin selvääkin selvemmin Kingin tapa purkaa inhoa tiettyä ihmistyyppiä kohtaan. Ja jotta viesti olisi mahdollisimman selvä, taas kerran Kingin päähenkilö on mieskirjailija. Ja toki leffan loppukin alleviivaa viestiä. Toivottavasti Kingillä inho helpotti sitten kun se oli purettu allegoriaksi. Omien fanien halveksunta ei kyllä musta osoita hyvää makua. Itsellä oli epämukava olo leffaa katsoessa.

Tämä analyysi kertoo sen kirjoittajasta enemmän kuin analysoidusta kirjoittajasta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Miten niin ”meidän”? Varmaan jokainen saa ihan itse muodostaa omat näkemyksensä ja ajatuksensa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, mihin ryhmään "te" haluatte kaikki muut.

Aha. Tämä selvä. Jotkut ihmiset ajattelee itse ja tykkää mistä tykkää, tai on tykkäämättä. Mutta jos haluaa säntäillä sinne tänne sopulina, niin miksipä ei. Mulle on henk koht ihan sama, mikä kollektiivinen mielipide on. Itse esim fanitin ennen Margaret Atwoodia melkein 20v sitten. Nyt kuin luin joitain teoksiaan uudelleen, niin en enää tykännyt samalla lailla, vaikka Handmaids Tale on ollut supersuosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsen tasolle jäänyt kirjailija. Tai sitten tuollainen vähäjärkinen löpinä myy hyvin, eikä kirjailija ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa kirjoja aikuisille. Ei ne Harry Potteritkaan välttämättä aikuisesta lukijasta kovin hyviä ole.

King on menestyneempi ja tunnetumpi kuin te mielensäpahoittajat ikinä yhteensäkään.

On varmaan raskasta elää etsien naisvihaa ja naisten sortoa aina ja kaikkialta 

Minua ainakin harmitti silloin yläkouluiässä kun tajusin, etten enää yhtään nauti Kingin kirjoista, koska niistä välittyvä maailmankuva oli niin tunkkainen ja tuomitseva. Hänen hahmonsa ovat hyvin yksiulotteisia eikä King ole mikään kirjailija siinä mielessä, että pystyisi mitenkään antamaan ajattelemisen aihetta tai ahaa-elämyksiä lukijoilleen. Hän kirjoittaa halpaa viihdettä, jota ilmeisesti kuluttaa lapset ja se puoli aikuista ihmiskuntaa, joiden ÄO on alle 100. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta ei älykkäämpi ja oikeatakin kirjallisuutta lukenut yleisö saa mitään hänen kirjoistaan enää aikuisiässä. Eikä tarvitse saada.

Aaah! Meillä on täällä älykkö! Suuri Älykkö! Katsokaa kaikki!

...Sota ja Rauhakin on varmaan neidille liian yksiuloitteinen ja "tyhmä", koska maaimankuva on niin tunkkainen ja tuomitseva. Pinkkejä poneja ja lesborakkautta, niin johan kelpaa!

Osui siinä mielessä, että Sota ja rauha ei ole todellakaan suosikkiteokseni. Toisaalta pinkit ponit tai lesborakkaus kiinnostaa lähtökohtaisesti ihan yhtä vähän. Hyvä kirjailija tosin voi kirjoittaa kiinnostavan kirjan vaikka aidanseipäästä, jos hänellä on tuoreita ajatuksia ja virkistävä kirjoitustyyli. Kinginkin teokset voisivat olla aivan kiinnostavia, jos hahmot olisivat moniulotteisempia, juonet yllätyksellisempiä, teksti kiinnostavampaa. Mutta kun eivät ole, niin eivät ole. Kivaa, jos niistä joku pystyy nauttimaan. Minusta vaikuttaa, että kyseinen kirjailija toistaa jo alunperin hyvin ennalta-arvattavaa itseään vuosikymmenestä toiseen, eli rahastuksen makuhan siitä jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Nytkö meidän täytyy alkaa vihata Stephen Kingiäkin?

Mitä seuraavaksi? Nelson Mandelaa?

Tämä maailma on niin sekaisin jatkuvine "tunteineen".

Miten niin ”meidän”? Varmaan jokainen saa ihan itse muodostaa omat näkemyksensä ja ajatuksensa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, mihin ryhmään "te" haluatte kaikki muut.

Aha. Tämä selvä. Jotkut ihmiset ajattelee itse ja tykkää mistä tykkää, tai on tykkäämättä. Mutta jos haluaa säntäillä sinne tänne sopulina, niin miksipä ei. Mulle on henk koht ihan sama, mikä kollektiivinen mielipide on. Itse esim fanitin ennen Margaret Atwoodia melkein 20v sitten. Nyt kuin luin joitain teoksiaan uudelleen, niin en enää tykännyt samalla lailla, vaikka Handmaids Tale on ollut supersuosittu.

*kun

Tämä maailma on aivan sekaisin. Ei jumalauta.

Te naiset(?) olette ihan hulluja.

Kannattaisi varmaan dropata jenkkimedian seuraaminen vähäksi aikaa. Te teette Suomeen ongelmia, joita meillä ei ole ollut vuosikymmeniin. Kiitosta vaan.

Kaikki siksi, että joku somemirri saa narskupisteitä.