Onko Stephen King edes nähnyt nelikymppistä naista kun kuvailee kirjossaan nämä kalkkunanleukaisiksi ja viehätysvoimaltaan hiipuviksi?

Kingin kirjoissa on vahvoja ja voimakkaita naisia, mikä ihmeen mustamaalaus täällä on menossa? Se, että kuvailee nelikymppisen päähenkilön tuskailevan kalkkunaa leuan alla ei ole väheksymistä. Sen sijaan jos kuvailisi naisen persoonaa sukupuolensa takia vaikka heikoksi ja hysteeriseksi olisi sellaista.

Luojan kiitos kirjoissa ihmiset saavat vielä olla sellaisia, joilla on HUOKOSET ihossa stana, eikä mitään muovikuorifiltterillä peitettyjä animehahmon näköisiä friikkejä.

se on kingin kirjojen kauhukuva nelikymppisestä naisesta

Tais kuvaus osua ja upota kun noin harmittaa. Ikääntyminen tapahtuu kaikille ja kauneutta ei oo jokaiselle suotu.

Miten teillä on edes energiaa pahoittaa jonkun mielikuvituksesta mielenne?

Anteeksi nyt kamalasti, mutta moni nainen tuntee itsekin viehätysvoimansa siinä iässä laskevan. Olisitko tyytyväisempi jos kirjailija kuvaisi kaikki hahmonsa pelkästään upeiksi ja säteileviksi?

Pitäisikö nyt kenties boikotoida Kingia? Vai riittääkö itsetuntoa lukea kirja loppun tästä huolimatta? Ehkä hän ei kuitenkaan puhu sinusta? Älä ota henk.kohtaisesti.

Ja taas on feministeillä kirjaroviot tulilla.

Jumalauta että te osaatte olla herkkähipiäisiä mimosanhiutaleita. 

Tapani Kuningas

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt kamalasti, mutta moni nainen tuntee itsekin viehätysvoimansa siinä iässä laskevan. Olisitko tyytyväisempi jos kirjailija kuvaisi kaikki hahmonsa pelkästään upeiksi ja säteileviksi?

Pitäisikö nyt kenties boikotoida Kingia? Vai riittääkö itsetuntoa lukea kirja loppun tästä huolimatta? Ehkä hän ei kuitenkaan puhu sinusta? Älä ota henk.kohtaisesti.

Tässäkin tapauksessa feministit repisivät anaaliaan, koska silloin naisesta luotaisiin epärealistinen kuva =D 

Vierailija kirjoitti:

Tarkastelet tuotantoa nyt vääristyneiden lasien läpi. Entäs esim. Naisen raivo? Tai Carrie (vahva naishahmo, vaikka onkin teini.) Tai Kolme tornia-sarjan naishahmo, jolta amputoitu jalat?King myös kirjoittaa naishahmoistaan viisaita ja vahvoja naisia. Sellainen on myös hänen vaimonsa Tabitha.

Carrie on Kingin omakuva koulukiusatun tytön vaatteissa. Siksi se on aika aidon oloinen hahmo, koska King pystyi sijoittamaan hahmon sisään omat tuntemuksensa. Noita muita en oo lukenut, mutta Carriessa kyllä tunnistaa Kingin Carrien nahoissa. Ei tämä moite ole. Toi Kingin vanhojen naisten haukkuminen ja heidän ulkonäkönsä inhoaminen on vähän toinen juttu. Ja sehän on tyypillistä, että 65-vuotias mieskirjailija palvoo kirjansa tyttö- tai nuori nais -hahmoa mutta kuvottuu kaikista yli 31-vuotiaista naisista, kun ne on niin rupsahtaneita.

Vierailija kirjoitti:

Stephen King on koulukiusattu ja entinen alkoholisti. On varmasti aina tuntenut olevansa kelpaamaton naisten silmissä. Projisoi tätä suruaan kirjoissaan näkyviin asenteisiin. Toinen puoli asiaa on oma vanheneminen.

Vanhenevat mieskirjailijat vihaavat kirjoissaan erityisesti rupsahtavia naisia. Tämä on pelkoa niiden omasta vanhenemisesta.

Klassisten psykologisten lainalaisuukisen mukaisesti oman itsen vajeet projisoidaan itsen ulkopuoliseen kohteeseen ja mikäs sen psykologisesti helpompaa kuin sijoittaa kaikki paha vastakkaiseen sukupuoleen.

Monien miesten kirjoittamien kirjojen naisviha on itse asiassa vanhenemisen pelkoa ja surua siitä, mitä siellä omassa peilissä on. Sitä vain ei voi ilmaista. Koska viimeksi olette lukeneet miehen kirjoittaman kirjan, jossa miespäähenkilö suree tai listaa omia vajeitaan muutenkaan?

Yksi ihan täsmäesimerkki tästä ilmiöstä oli yksi ranskalaiskirjailija, joka haukkui vanhemmiten rupsahtavia naisia julkisesti niin, että siitä tuli oikein kohu. Äijän nimeä en muista, ei tunnettu tekijä Suomessa mutta toi juttu kyllä oli Hesarissakin. Änysväy, kun katsoi sen ukon kuvaa, niin ei hitto: se oli niin järkyn rupsahtanut itse, että se oli jo huomiota herättävää. Aivan tyhjät posket ja kaikki liha roikkui naamasta. Tyypistä näki, että on kyllä ollut komeat piirteet nuorena mutta nyt, kaikki mennyttä. Ja sen tappion hän sitten projisoi naisiin, joiden rupsahtamista hän kovasti inhosi ja kammoksui.

Oliko se sama ranskalaismies joka sanoi kelpuuttavansa vain aasialaisia naisia, kun he hänen mukaansa osaavat vielä arvostaa miehiä?

Eipä sen ukkelin jutut paljoa eronnut palstan ülimiehistä tai in*eleistä.

Hassua miten globaalia noi miesten mielenmaisemat on.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on feministeillä kirjaroviot tulilla.

Jumalauta että te osaatte olla herkkähipiäisiä mimosanhiutaleita. 

:D No, miten tonkin nyt ottaa... siis ton, että vaan naiset on.

Muistanpa täältäkin ketjun, jossa irvailtiin oikein naisissa sille, miten etovan näköiseksi Russel Crowe pöhöttyi.  Kyllä lähti kuin tykin suusta se ketju, kun joku narsistisen haavan sieluunsa saanut mies ilmoitti sen asiattomaksi. Ja vastaavia on lukuisia.

Miehillä toi kelpaamattomuuden nuoli osuukin kipeästi sitten kun osuakseen.

Vierailija kirjoitti:

King on mielestäni erinomainen naisten kuvaaja. Hän on yh-äidin kasvattama ja on aina kertonut arvostavansa naisia ja pitävänsä heitä voimakkaina ja herkkinä.

Mielestäni tuollaista kuvausta on myös muiden kirjailijoiden teksteissä ja se on aivan osuvaa. Se on nykyaikaa, että nelikymppisen orastavasta kalkkunasta ja kauhuista peilin edessä ei saisi puhua. Pitää joko olla sinut rupsahtamisen kanssa tai kiristää rupsut pois ja olla puhumatta niistä tai sitten olla voimaantunut rupsu, jonka rupsuista ei kuitenkaan saa puhua.

Tosiasia on, että 40+ sitä vanhenemista alkaa tapahtua, niin miehillä kuin naisillakin. Ei Kingin kirjoissa mitenkään erityisesti naisia kuvata rehellisesti, vaan ihan kaikenlaisia ihmisiä.

Luin juuri Sue Graftonin aakkosdekkarit, joissa Kinsey seikkailee 80-luvulla ja sieltä vasta löytyy huvittavia lyhyitä kuvauksia ihmisistä, jotka pursuilevat vaatteistaan, joiden tyvikasvu vaikuttaa itäblokkimaiselta tai joiden parasta ennen -päiväys on mennyt. Huumorilla ja rehellisesti.

Ei voi kauhea naisten puolten pitäjä olla, kannataa transseja.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun tosiasia on että me nelikymppiset ja vanhemmat naiset ollaan kalkkunaleukaisia, kyynisiä, kyllästyneitä, vihamielisiä, elämään pettyneitä, saatananvittuuntuneita ja sytytettäisiin maailma palamaan jos ei pitäisi olla kiva ja olisi mies ja lapset huollettavana. Ja älä tule sanomaan että et ole mitään näistä. Olet sitten umpityhmä ja sokea jos luulet olevasi muuta. Siunattu tila tietysti sekin ja kerro ihmeessä millä lääkityksellä tila on saavutettu.

Eli samanlaisia kuin nelikymppiset miehet.

Tosin miehet ovat vielä täynnä naisvihaa.

Hyvinpä sopivat yhteen.

King on 74 vuotias, ja nähnyt elämässään monenlaisia naisia. 

Niin aikoinaan yliopistossa, kuin niissa monissa hommissa joissa työskenteli, ennenkuin pystyi alkamaan kirjoittamalla elättämään itsensä.

Hänhän työskenteli niin huoltoasemilla kuin pesuloissa ja aina sieltä mistä duunia sai.

Sai kait sitten lopulta niitä oman alankin töitä, siis opettajan hommia.

Hänellä on myös vaimo joka on hänen paras tukijansa ja tsempparinsa.

On nähnyt myös vaimonsa vanhenevan, jotain varmasti hällä on fyysisiä, todellisiakin malleja noille kuvaamilleen naisille.

Mikä pösilö toi ap oikein on, kun tuollaisia tyhmiä viitsii esittää?

Mieskirjailijoilla on muutenkin tapana kuvailla naisten vartalo hyvin tarkkaan.

Se on se miesten suurin pelko.

Että on naisia jotka eivät heidän silmään miellytä. Eivätkä imartele ja jaksa teeskennellä nauravansa sovunistisikle ”vitseilleen”.

Vierailija kirjoitti:

Mieskirjailijoilla on muutenkin tapana kuvailla naisten vartalo hyvin tarkkaan.

Ja luonne unohtui.

Naiskirjailijat taas kirjoittaa miehille paremman/mielenkiintoisemman persoonallisuuden kuin kellään miehellä on oikeassa elämässä.

Ei ole reilua.

Kirjoittaisi miehet todellisemmin, tosin tästä miesten perseet repeäsi, mutta so what?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieskirjailijoilla on muutenkin tapana kuvailla naisten vartalo hyvin tarkkaan.

Ja luonne unohtui.

Naiskirjailijat taas kirjoittaa miehille paremman/mielenkiintoisemman persoonallisuuden kuin kellään miehellä on oikeassa elämässä.

Ei ole reilua.

Kirjoittaisi miehet todellisemmin, tosin tästä miesten perseet repeäsi, mutta so what?

Tämä on niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt kamalasti, mutta moni nainen tuntee itsekin viehätysvoimansa siinä iässä laskevan. Olisitko tyytyväisempi jos kirjailija kuvaisi kaikki hahmonsa pelkästään upeiksi ja säteileviksi?

Pitäisikö nyt kenties boikotoida Kingia? Vai riittääkö itsetuntoa lukea kirja loppun tästä huolimatta? Ehkä hän ei kuitenkaan puhu sinusta? Älä ota henk.kohtaisesti.

Tässäkin tapauksessa feministit repisivät anaaliaan, koska silloin naisesta luotaisiin epärealistinen kuva =D 

Erinomaista, että asia tuli esiin! Juuri niin: mitä sitten tapahtuu, kun kukaan ei saa enää haukkua kirjoissa ketään? Tähänhän olemme tulossa jo poliittisen korrektismin kautta: tiettyjä kansanosia, sukupuolisuuntauksia jne. ei saa esittää huonossa valossa. Loputon suo, joka johtaa kirjallisuuden köyhtymiseen. Näistä ongelmista on puhunut mm. Poikani Kevin -romaanin kirjoittaja, ja sai siitä hyvästä muistaakseni isot moitteet niskaansa. Asiasta ei saa edes puhua.

Vastakkainen suunta olisi hedelmällisempi: kun kaikki, ihan kaikki, saavat luoda kirjoihinsa epämiellyttäviä hahmoja muista sukupuolista ja ryhmittymistä ja vaikka vähän ilkeästi haukkuakin, kirjat pysyvät muhevina ja elämänmakuisina. Oma nautintonsa lukijana on tietty sekin, kun aina välillä voi yhtyä mielipiteeseen :D

Mutta, nyt on yksi ongelma: ainakin itse olen huomannut, että naisilla ei ole esimerkiksi tätä samaa miesten ulkonäölle ilkeily -oikeutta kirjoissa kuin miehillä (aihe vapaa on eri asia). Ja se oikeus puuttuu muiltakin ryhmiltä. Se pitäisi sitten olla kaikilla, ei vain  miehillä, joille se on tupsahtanut niin kaukana historian hämärissä, että oikeus on ikään kuin luonnollistunut.

Ei kukaan voi haluta aneemista, joka suuntaan umpikorrektia kirjallisuutta, jossa kaikki hahmot ovat iki-ihania tai jäävät kokonaan kuvaamatta. Parempi olisi, että kaikki saavat välillä haukkuja niskaansa ja saavat välillä olla myös haukkumassa. En itse ainakaan keksi muuta oikeasti reilua ja samalla kirjallisuuden laadun säilyttävää ratkaisua.

Ainakin on oman vaimonsa nähnyt, joka on ilahduttavasti lähes samanikäinen.

Olen lukenut Kingiä aika paljon 30 vuoden aikana, eikä ensimmäisenä lukemastani tule mieleen naisten dissaaminen! Hyvin se on kuvaillut miehiäkin, erilaisia ihmisiä ja tyyppejä. Kysehän on fiktiosta, tarinan hahmon näkökulmasta ja mielipiteestä. On se nyt perkele, jos ei kirjoittaja saa kirjoittaa!

Taustatiedoksi: olen päälle 40-vuotias N ja huomattavasti epäviehättävämpi kuin 10 saati 20 vuotta sitten. Koen asian luonnolliseksi muuttumiseksi. Ikätovereissani on paljon hyvännäköisiä.

Inhoan sovinisteja, mutta King ei sellaiselta vaikuta vähääkään.

Kyllä Kingin olisi tullut kirjoittaa naisista kauniisti ja kauniista naisista.

Rovioon vaan mokomat opukset.