Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Työharjoittelu yhden tuolloin ihailemani suomalaisen suunnittelijan luona. Koiran hommaa säestettynä jatkuvalla sättimisellä. Olin liian nuori pitääkseni puoliani. Purin vaan hammasta ja kestin harjoittelun loppuun. En edes oppinut mitään.

Olen tehnyt kaikenlaisia töitä, myös epämiellyttäviä. Hulluinta kaikista oli myymäläetsivän työ. Parissa viikossa sain tarpeekseni ja otin lopputilin.

Lähihoitajana vanhainkodissa harjoittelu mm. kaivoihin vessanpöntöstä vaippoja roskasäkin kanssa. Lastenhoitajana ollut kamalaa, etenkin erityisryhmät. En enää ikinä aio niihin töihin mennä!

Taksinajo 12 tuntia päivässä, 200 tuntia kuussa Helsingissä on pitkän päälle tappoa.

Pääasiassa fyysisesti. Se jatkuva istuminen ja ruuhkat.

Yksityisen lääkäriaseman siivoaminen ilta- ja yötyönä kl 20:00-24:00. Tyhjä rakennus, vain minä siellä yksin. Laboratorion lattialla rikki menneitä kopeputkia verinäytteineen ja sirpaleet kuivuneet päivän aikana kiinni vereen.

Mansikanpoiminta 12-vuotiaana. Sinne piti herätä klo 4 aamulla, meinasin pyörtyä pellolle väsymyksestä. Aamun kosteus toi paikalle koko läänin itikat, joille olen allerginen. Niitä oli ihossa kiinni 20 samaan aikaan. Ja koko hommasta sain muutamia kymppejä. 

Lihavilta verenpaineen mittaus, vieläki yököttää.Asetella mansettia käteen mikä on  paksu, mutta se on sellaista kuin vesi-ilmapallot, liikkuu joka suuntaan .

Kesätyö pitopalvelufirman tarjoilijana. Suurin osa työpäivästä lähinnä paikallaan seisomista ja juomatarjottimien pitelyä. Paikallaan piti seistä kuin suolapatsas hyvässä ryhdissä ja puhua sai vain, jos joku kysyi jotain. Välillä työkaveri toi uuden tarjottimen ja vei vanhan pois. Oli kuolettavan tylsää hommaa. Varmaan maalin kuivumisen seuraaminenkin olisi jännittävämpää.

Koulunkäyntiavustaja. Lapset olivat kyllä pääosin mukavia mutta koulun henkilökunta oli ylikuormittunut ja työympäristö oli siksi ikävä. Työkavereilla oli usein pinna kireällä ja he saattoivat huutaa kurkku suorana lapsille ja myös kollegat saivat välillä osansa huonosta tuulesta. Koska itse olin vain avustaja niin arvostusta ei kyllä paljon herunut. Resurssipulan takia jouduin kuitenkin usein toimimaan open ominaisuudessa (esim. iso hankala luokka jaettiin kahteen ja minä hoidin koko tunnin yhden puoliskon opetusta ja luokan virallinen ope toisen) saamatta tietenkään yhtään enempää palkkaa.

Vuoden olin koska sopparini oli sen pituinen mutta sen jälkeen en olisi kyllä jatkanut. Muistelen lämmöllä lapsia mutta työpaikan myrkyllistä ilmapiiriä ja palkkaan nähden liian suurta vastuuta en.

Näitä on oikeastaan kaksi.

Toinen oli ilmaislehtien jakelua. Yhteen jakokertaan meni yli 20 tuntia, lehdet ja mainokset piti ensin laittaa sisäkkäin, palkkaa sai noin 100 mk (23.45€ nykyrahassa). Jaion ensimmäisen kerran, ja otin lopputilin. Toki piti vielä se 2 viikon irtisanomisaika työskennellä.

Toinen oli lounaskahvila, joka oli auki klo 06.30-18. Erityisesti aamuvuoroa inhosin. Töihin olisi pitänyt mennä klo 06 ja tehdä hirveällä kiireellä noin miljoona täytettyä sämpylää, keittää litrakaupalla kahvia ja näin. Vieressä oli työmaa ja aamun ensimmäiset asiakkaat oli työmiehiä, jotka tulivat aamupalalle. Heitä tulikin ihan hirveä määrä, jono oli aina ulos asti. Leivät ja kahvi loppuivat aina kesken niitä olisi pitänyt tehdä lisää samalla kun olisi pitänyt olla kassalla rahastamassa. Aloinkin siis tulla töihin jo klo 05.30, joka oli aikaisin aika, että ovista pääsi sisään. Tein siis puoli tuntia ilmaista työtä joka kerta, kun olin aamuvuorossa. Tuon tunnin aikana sain juuri ja juuri tehtyä niin paljon leipiä ja kahvia, että ne riittivät sille ensimmäiselle asiakastulvalle. Kun nuo ekat asiakkaat oli saaneet haluamansa, jatkoin juoksemista kassakoneen, kahvinkeittimen ja keittiön sämpyläntekopisteen välillä vielä ainakin 1-1.5 tunnin verran ennen kuin tilanne rauhottui.

En enää ikinä menisi kumpaankaan paikkaan töihin, enkä myöskään tekisi vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella opettajana 2v. Työkaverit oikein todella mukavia, paitsi rehtori ja hänen lakeijansa vararehtori.

Kaikkein eniten hermoon ottivat 8-9 luokan oppilaat, jotka kiehuivat hormonihuuruisina ja näkivät viitteitä seksiin aivan kaikessa.

Pojat ajattelivat pääasiassa mopojaan (ja ehkä hitusen olematonta sukupuolielämäänsä), tytöt ajattelivat lähinnä potentiaalisia poikaystäviään.

Kiitos, minulle riitti.

Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta nauran silti. Itselläni on 7-luokkalainen poika ja nyt jo höyryää mopoista. Voin vain kuvitella mitä se on vuoden-parin päästä, kun on oikeasti mopoiässä ja sitten kun niitä on vielä puoli luokallista😅

Vikailmoitusten vastaanottaja sairaalan "koneosastolla".

Ihmiset siis purkivat minuun kiukkunsa joka arkipäivä, kun esim. hana tippui tai loisteputki vilkkui tai käytävässä haisi ruoka sairaalan keittiöstä tai vessa oli tukossa.

Konttorihommat olivat kyllä mukavia, sain tietokoneenkin (1987).

Työkaverit olivat niitä korjausmiehiä ja "insinöörejä", puheet olivat sen mukaisia (olin ainut naisihminen). Jotkut alkkiksia, jotkut kleptomaaneja ym. Ei mitään mieltä ylentävää seuraa.

Mutta nuori kun oli, niin otti sen työn minkä sai (huonolla palkalla).

Lähdinkin sieltä toisaalle heti kun vain pääsin.

Kävi on ammattikoulussa suurkeittiölinjan ja valmistuin keittiöapulaiseksi. Koulu kesti kaksi vuotta. Ensimmäisenä vuonna oli 2 viikon työharjoittelu jonka tein päiväkodin keittiössä ja toisena vuonna oli 6 viikon työharjoittelu jonka tein jonkinlaisessa vanhusten palvelutalossa jossa kävi syömässä talon asukkaisen lisäksi ihmisiä talon ulkopuolelta ja sen lisäksi sieltä kuljetettiin aterioita talon talon ulkopuolelle ihmisille. 

Työharjoittelu päiväkodissa oli jo melko raskas koska suurin osa työtäni oli tiskata astioita. Tietysti oli tiskikone, mutta minun piti esipestä astioita, laittaa niitä koreihin joissa ne menivät tiskikoneeseen ja viedä puhtaita astioita paikoilleen. Sitä oli jo päiväkodissa melko paljon ja työtä olisi pitänyt tehdä nopeammin kuin mihin minä pystyin. Päiväkodissa sen pystyin kohtalaisen hyvin suorittamaan ja tekemään muutkin minulle määrätyt työt.

Kuitenkaan se työharjoittelu päiväkodissa ei ollut mitään verrattuna työharjoitteluun siellä hoitokodissa. Siellä tiskiä oli oikeasti ihan hirveästi ja minun piti pestä se kaikki yksin. Se oli minulle melkein liikaa. Minä tein parhaani ja yritin niin nopeasti esipestä astioita, laittaa niitä koreihin, pestä niitä tiskikoneessa ja viedä paikoilleen mutta en voinut mitään sille, että en pystynyt olemaan kyllin nopea ja yhtä taitava siinä tiskaamisessa kuin siellä vakituisesti töissä olevat sitä työtä pitkään tehneet ammattilaiset. Siitä sain kuulla valituksia kun en kyennyt yhtä tehokkaaseen työhön kuin he vaikka tein parhaani. Sen lisäksi jouduin pesemään käsin isoja ruoanvalmistusastioita joissa kypsennettiin esim. erilaisia laatikkoruokia uunissa. En tiedä että miten siellä aina se ruoka paloi siihen astiaan kiinni niin että niitä joutui ensin liottamaan ennen kuin ne pystyi pesemään. Minä joka olen melko lyhytkasvuinen parhaani mukaan pesin niitä isoja astioita jotka olivat tiskialtaassa eikä se kiinni palanut ruoka meinannut millään lähteä niistä irti. Minä yritin parhaani pestä ne mahdollisimman nopeasti puhtaaksi mutta se oli lähes mahdotonta. Samaan aikaan kun minä tiskasin astioita niin nopeasti ja hyvin kuin suinkin pystyin niin siinä oli usein joku hoputtamassa vieressä käskien tekemään työt nopeammin tai muuten ne eivät tule tehtyä kyllin nopeasti ja joudun jäämään ylitöihin. 

Minä siis tiskasin ja pesin astioita niin nopeasti ja hyvin kuin suinkin vain pystyin hirveällä kiireellä lähes itkuun purskahtamaisillani ja aina työpäivän lopuksi olin todella väsynyt ja hikinen päivän työurasta. Työharjoittelun lopuksi sain arvostelut työstäni ja minut arvioitiin olevan hidas, laiska ja kokematon työntekijä. Sain todella huonot arvostelut työstä. Vaikka minä koko työpäivän tein niin ahkerasti töitä kuin jaksoin että olin lopulta aivan väsynyt ja hikinen, niin opettaja sanoi minulle myöhemmin, että kyseisestä työpaikasta oli otettu yhteyttä kouluun ja arvosteltu sitä, että olin laiska ja saamaton työntekijä joka ei tehnyt juuri mitään töitä ja teki työnsä huonosti. Näin jälkeenpäin ajateltuna minä olen ihmetellyt, että mikä niillä sen paikan vakituisilla työntekijöillä oli minua vastaan kun he näkivät taatusti, että minä tein niin paljon töitä kuin vain suinkin kykenin, tein parhaani saadakseni työt mahdollisimman hyvin ja nopeasti tehtyä ja että olin työpäivän jälkeen hikinen, väsynyt ja stressin vuoksi lähes itkun partaalla niin silti he arvostelivat minua että olin laiska ja työstäni välinpitämätön. Hitaanlainen minä kyllä olin ja kokematon mutta en todellakaan laiska sillä minä tein koko työpäivän niin ahkerasti ja hyvin töitä kuin suinkin pystyin. Ainakin tuo kokemus osoitti minulle, että keittiöala ei ole minun alani. 

Valtiolla asiakaspalvelutehtävät puhelimessa lähinnä. Pahinta ei edes ollut inhottavat asiakkaat vaan meininki tuolla lafkassa on sen luokan kyttäämistä, että joudut selittämään jos puhelusi kestävät jossain kuussa minuutinkin tavallista pidempään tai jäät jälkeen puhelujen, chattien tai viestien määrässä muutamia kappaleita. Tiedän siellä olleen lukuisia pitkiä sairauslomia ja suurin syy näihin on nuo kyttäävät pikkupomot. Olin niin onnellinen kun pääsin tuolta pois.

Työ kehitysvammaisten parissa. Joskus oli ihan hirveitä päiviä esim 2 hoitajaa 13 asiakkaalle. Hirveää työtä.

Eräässä kiinteistönhoito ja maansiirtoalan monialaperheyrityskonsernissa kesätyöskentely oli ikävintä. Periaatteessa työ oli ihan ok (puhelinpäivystys, nurmikonleikkuu ja ym. kiinteistöhoitoalan hommat, kuten ovien aukaisu, pannuhuoneeseen yleistarkistus ), mutta kun töitä olikin ennakkotiedoista poiketen vain silloin, kun tarvittiin eikä siitäkään aina soitettu aamulla, kuten sovittiin, niin aikaa meni turhan paljon kotona puhelimen päivystämiseen. Eli parin kuukauden varallaolosta tuli ehkä reilun kahden viikon palkka.

Heitin sitten yhden keikan ko. firmalle elokuun lopulla. Aikaa nurmikon leikkuuseen meni 3,5 tuntia ja palkka oli tästä yhteensä 52,50 mk ( tämä siis tapahtui 1980-luvun alkupuolella). Pomon piti käydä huoltoasemalla vaihtamassa rahaa, että sai antaa tasarahan eikä esimerkiksi 55 markkaa, josta olisi jäänyt parempi mieli. Joulun alla olisi ollut puhelinpäivystystä, että perhe olisi voinut tehdä jouluvalmistelujaan ja hieman närkästyivät, kun en ollut kiinnostunut enkä mennyt vedoten koulukiireisiin.

Täällä jo aiemmin mainittu puhelimyynti. Olin 15 v niin ei oikeen ollu muuta työtä tarjolla (Mll hoitajaksi halusin jo tuolloin mutta ikäraja 16v). Olin ihan surkea myyjä ja palkka sen mukaista 😅 Päivät kuluivat niin hitaaaasti ja oli inhottavaa pakkomyydä niitä lehtiä (tai siis yrittää pakkomyydä). Jaksoin peräti kuukauden (!) ja sitten lopetin. Palkka kuukaudesta oli 140€ korvauksineen kaikkineen.. Tein 15h/vko ja muutama 10-12h ennätyspäiväkin tuli tehtyä tuon kuukauden aikana. Nykyään olen ollu jo 8 v Mll hoitaja ja ensi vuonna valmistun unelma-ammattiini. Toi oli ensimmäinen työpaikkani niin tulipahan ainakin opittua, että raha pitää ansaita kovalla työllä 🤷🏼‍♀️

Hei, onko tuo nyt sopivaa, Suomessa on vaikka miten monta ihmistä vailla työtä ja

joka vuosi tulee muualta kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä, joille kelpaisi myös

tuo teidän työnne. Tuo nariseminen on aivan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei, onko tuo nyt sopivaa, Suomessa on vaikka miten monta ihmistä vailla työtä ja

joka vuosi tulee muualta kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä, joille kelpaisi myös

tuo teidän työnne. Tuo nariseminen on aivan kamalaa.

Kun porukkaa lopettaa näissä ikävissä töissä, löytyy työhaluiselle työttömille ja maahan pyytämättä tulleille näitä töitä. Mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Tässä triidissä huomaa kuinka helppoa Suomessa on elää kun täällä sankarit eroaa ensimmäisenä päivänä jos työ vähän rasittaa herkkää mieltä tai heikkoa ruumista. Muualla maailmassa siitä olis jotain seuraamuksiakin.

Mene perse sees. Se on vähän niin kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion idea ettei tää ole vielä orjuusvaltio. Vaikka aika lähellä ollaan jo nyt.