Lue keskustelun säännöt.
Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?
03.08.2014 |
Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?
Kommentit (601)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärinä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Olin nuori, valmistumisesta vain muutama vuosi. Vuodeosastolla 36 potilasta, todella huonokuntoisia, siirrettiin sairaalasta jatkohoitoon heti kun mahdollista. Kaikkea mahdollista: infektiot, sydänpotilaat, yleiset huonoudet ja heikkoudet, syöpäpotilaat, leikkauksista toipuvat... Seniori piti olla, mutta oli niin pitkällä raskaana ettei näköjään kyennyt enää edes pientä apua antamaan. Koko potilasmäärä siis minun vastuulla, ihan karseaa oli. Joka päivä pelkäsin virheitä ja mitä olen missannut/unohtanut yms. Kestin 4 kk, sitten lähdin.
Vierailija kirjoitti:
En ole varma, oliko jollain sama, mutta liikuntakeskuksen palveluneuvoja. Työnkuvasta annettiin haku- ja haastatteluvaiheess todella erilainen kuva, kuin mitä se todellisuudessa oli. Päivittäinen työ oli käytännössä puhelinmyyntiä (pitkä lista nimiä, jotka olivat osallistuneet johonkin kilpailuun/muita yhteystietoja), mainosten jakamista postilaatikoihin, ihmisten ahdistelua kauppakeskuksessa ja kuntosalin p*skaduuneja (tuurailua siellä täällä, ilmapallojen täyttämistä ym.). Liikuntakeskuksen johtaja oli todella ahdistava, kyttäsi joka liikettä, koko ajan kuumotti myynnistä ja siitä, montako tapaamista on sovittuna päivittäin. Pohjapalkka oli todella pieni, ja oli vakuutettu, että sen saa helposti moninkertaistettua bonuksilla - todellisuus oli se, että jos edes lähestyi huiman korkeita myyntitavoitteita, nostettiin niitä entisestään, jolloin jäi tämä tavoitteisiin perustuva lisä saamatta kokonaan. Jaksoin tuota vajaat 3 viikkoa, onnekseni löysin uuden työn ja pääsin irtisanoutumaan!
Tätä ennen olen tehnyt kaikenlaista opiskelun ohella ym, siivouksesta puhelinmyyntiin ja kaupan kassasta puutarhatöihin, mutta en muista, että mikään olisi ollut noin kokonaisvaltaisen kamalaa.
Onkohan tuo liikuntakeskus Jyväskylässä? Jos on, niin olen itse kokenut siellä saman helvetin.. Onneksi lähdin kuukauden jälkeen!!
Puhelinmyynti, ihan kamalaa! Toiseksi kamalinta oli asiakaspalvelu puhelimitse.
Olen opiskeluaikoina myos siivonnut, ollut kaupassa kassalla ja erikoisliikkeessä myyjänä, pubissa, ravintolassa niin keittiossä kuin salissakin, ollut meikkikonsulttina tavaratloissa, tehnyt mallintoitä ja ollut ekstana elokuvissa ja tv-sarjoissa. Kaikki ihan jees hommia noihin kahteen ensiksi mainittuun verrattuna.
Nykyään minulla on oma yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle hirveintä on ollut 4 päivän myyntityöputket messuilla, introverttinä: ensin tunti laatikoiden kantamista ja esillepanoa, sitten 8-10 tuntia myyntitöitä sietämättömän melun keskellä vähillä tauoilla ilman mahdollisuutta istua missään vaiheessa selkäjumeista huolimatta, mukana asiakaspalvelupaine. Seuraavaksi taas tunti kamojen kantamista ja myyntitelttojen sulkemista. Päälle surkeat yöunet firman yhteismajoituksessa homeisissa leirintäaluemökeissä. Maailman skaalalla toki vähäpätöisiä ongelmia mutta kovin kuluttavalta tuntui silti.
Yläasteella opettajana 2v. Työkaverit oikein todella mukavia, paitsi rehtori ja hänen lakeijansa vararehtori.
Kaikkein eniten hermoon ottivat 8-9 luokan oppilaat, jotka kiehuivat hormonihuuruisina ja näkivät viitteitä seksiin aivan kaikessa.
Pojat ajattelivat pääasiassa mopojaan (ja ehkä hitusen olematonta sukupuolielämäänsä), tytöt ajattelivat lähinnä potentiaalisia poikaystäviään.
Kiitos, minulle riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työllistämispakkotyössä Turussa mikä lie pe-rsekeskus ollut, ekotori joku helevetti, idioottien kanssa siellä istumassa 4 t päivässä, ja katsoa vielä niitä turkulaisia pöljiä
Vierailija kirjoitti:
introvertti sos.alalla kirjoitti:
Olen sosiaalialalla. Toissapäivänä olin ihan valmis irtisanoutumaan koko alalta. Introvertille, herkälle ihmiselle tämä on välillä kuin pahin painajainen.
Tv:t ja radiot pauhaavat päällekkäin. Koko ajan jossakin piippaa känny tai hälytys. Työntekijät juoruavat ja kälättävät. Taukotilat ovat pienet ja ahtaat. Siellä sitten 10 ihmistä pitää keskenään raporttia/ruokataukoa, osa tekee kirjauksia ja tietysti jonkun omaisia laukkaa myös paikalle. Joku asiakkaista pitää jatkuvaa huutoa ja toinen paukuttaa jatkuvalla syötöllä ovea.
Osa työntekijöistä on nurjia ihmisiä. Antavat tylyjä vastauksia, käyttävät valtaa asiakkaisiin ja työntekijöihin, ovat epäempaattisia ja kylmiä.
Jatkuva ärsykekuorma, tyly ilmapiiri, vuorotyö, jatkuvasti muuttuvat sos.tilanteet ja vaatimukset ovat tehdä hulluksi.
Sosiaalialalla on niin monenlaista työpaikkaa. Minulla oli jokaisen työpäivän jälkeen samanlainen olo kuin sinulla, kunnes sattumalta päädyin keikalle kotihoitoon. Sopii introvertille minulle täydellisesti.
Voisin tehdäkin sitä, jos ei olisi niin kiireistä mitä nyt. Kokeiltu on. Kroppa ei kestä sitä tahtia. Jotain tässä täytyy kehitellä, muuten tulen hulluksi. Itse työ vielä jotenkin menee ja onneksi on myös mukavia ihmisiä alalla, mutta ne nurjat pilaavat ilmapiirin kieroilullaan ja juoruillaan. Lisäksi toimimattomat tietokone-ohjelmat, aina vain uusien työtä vaikeuttavien vaatimusten keksiminen, uhkailevia viestejä laittava esimies ym ym eivät ole enää tästä maailmasta. Olen aivan loppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin päiväkodissa kokkina.
Miinukset.
-ruoka piti valmistaa pilkulleen ohjeen mukaan ja myös mausteet mitata tarkkaan.
Oma luovuus oli kielletty.
Eikä saanut soveltaa ohjeita.
-kauhea työ laittaa joka päivä ruokakärryt yksin aamupalalle,lounaalle ja välipalalle.
(Ja myös tiskata astiat /tyhjentää kärryt sitä mukaan kun ne tulivat takaisin)
-lasten ruokaaine allergiat ja sialihattomat näitä oli paljon.
Saattoi jopa joutua tekemään 5eri ruokaa.
Joskus lastentarhanhenkilökunta valitti ruuasta se tuntui pahalta.
Kunnon taukoja ei ehtinyt pitämään.
Ruokaa meni jokapäivä biojätteeseen suuret määrät
Mutta sitä ei saanut silti syödä ilmaiseksi .
Eräs suurlähetystö Suomessa, siellä olen vieläkin. Sekopäiset asiakkaat (ei siis suomalaisia) ja vielä sekopäisemmät diplomaatit. Palaverissä lähettiläs kirkuu ja heittelee papereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko antaa karenssi juuri lapsensa menettäneelle isälle. Järkytyin ja itkin itsekin. Edelleen teen samaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Mallin työt opiskelun ohella. Oli kauheat paineet, ja mut laitettiin sellasiin olosuhteisiin kuvauksiin etten uudelleen menisi.
Millaiset olosuhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vikailmoitusten vastaanottajana. Siis voi hirvitys miten ilkeitä ihmiset voivatkaan olla. Niskaani vieritettiin kaikki mahdollinen, vaikka minä olin siinä välissä vain ottamassa vikailmoitukset vastaan ja kirjoittamassa laput korjaajille.
Kestin sitä jotain neljä vuotta peräti. Onneksi ei enää tarvitse edes miettiä sitä aikaa!
Oli mulla siis muitakin työtehtäviä - onneksi. Muuten sitä ei olisi kestänyt vuottakaan!
Kyllä varmaankin järjestötyö, missä suurin osa työajasta juoruttiin, yritettiin kampittaa muita tai vähintään vahdata tai ilkeillä suoraankin. Missä esimiestä ei käytännössä ollut ja olit kuin yksityisyrittäjä toisten samanlaisten joukossa, paitsi että et ollut. Hommat olisi tullut tehtyä helposti puolella työajasta. Mitään tukea ei mistään ja lopulta alkoi miettiä onko lintu vai kala.
Vierailija kirjoitti:
Vikailmoitusten vastaanottajana. Siis voi hirvitys miten ilkeitä ihmiset voivatkaan olla. Niskaani vieritettiin kaikki mahdollinen, vaikka minä olin siinä välissä vain ottamassa vikailmoitukset vastaan ja kirjoittamassa laput korjaajille.
Kestin sitä jotain neljä vuotta peräti. Onneksi ei enää tarvitse edes miettiä sitä aikaa!
Mä kestin vaan joitain kuukausia. Tosin asiakkaiden puolesta täytyy sanoa se, että olivat vihaisia ihan syystä: firma, jossa olin töissä oli todellakin ihan hanurista!
Palveluneuvojan työ. Työskentely eräässä Helsinkiläisessä jäätelötehtaassa pakkaajan oli aivan kamala kokemus.
PakkaajanA siis työskentelin myös.
Erään lopetetun sairaalan keittiö. Duuni oli ihan mukavaa, mutta rasittavia työntekijöitä! Eräiltä kokeilta ei oikein voinut kysyä mitään saamatta äyskintää ja tiuskintaa vastaukseksi, yksi ruokapalvelutyöntekijä oli aina meno päällä, kaikki piti hoitaa hetihetiheti hyvä jos kerkesi kysymyksen esittää kun alkoi touhotus. Kaksi esimiestä käskivät aina mennä kysymään siltä toiselta jos kysyit jotain "siiiis P lähetti mut just äsken sun luokse" P ei muutenkaan antanut ilman silmien pyörittelyä vastauksia, näppärää toimintaa kesätyöntekijää kohtaan :D Sitten joku päivä kun ei ollut oikein mitään tekemistä, laittoi päällikkö siivoamaan varastoa missä oli tyhjät rullakot ja minkä kautta ruokavaunut lähtivät. Oikeasti piti ikkunankarmit ja tiivisteetkin jynssätä ::D Ja niitä rullakoita oli joku miljoona + maitolaatikoita ja muuta sälää. Rullakot piti koota ja nostella sisäkkäin että mahtui liikkumaan huoneessa. En muuten saanut edes omaa pukukaappia ja keittiöllä olevaa kaappia esim kukkarolle ja muulle pikkusälälle. Pukukaapit oli jonkun kesälomalaisen ja kun palasi takaisin, vaatteeni sain vaihtaa muualla ja pikkulokerikoksi annettiin käytöstä poistettu avaimeton loksu. Reilua :D