Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut se ihminen, joka satamassa koputtaa viikkarin hytin oveen ja kehottaa lähtemään/ heräämään/ lopettamaan ryyppämisen/ tai sänkyyn oksentamisen /pukemaan edes alusvaatteet / valitse vapaasti.

Ei varmaan tarvi kertoa miksi ei ollut unelmien duuni. Sillä kuitenkin kustansin lukio-opintoni.

Ja jep, olin siis alaikäinen nätti tyttö vielä silloin. Nyt kun kuvitteleekin niitä tilanteita . Huh.

Miksi on pakko tulla koputtamaan kun ovessa roikkuu lappu no cleaning?

Vierailija kirjoitti:

Numerotiedustelu!

Vastaat puheluun, kerrot numeron. Vastaat puheluun kerrot numeron. Vastaat puheluun, kerrot numeron. Katsot kelloa, minuutti työpäivästä mennyt. Vastaat puheluun, kerrot numeron....

Puhelun kestot olivat sellaiset 30 sekuntia keskimäärin (mukaanlukien alkutervehdys). Yhtenä 8 tunnin päivänä oli normaali saldo sellaiset 200-250 puhelua vähintään. Tästä on jäänyt itselleni pienet "traumat" tuon tyyppiseen asiakaspalveluun, jossa asiakkaat soittavat minulle. Nykyään olen vaihtanut alaa ja olen aivan erilaisessa työssä, ja työhön kuuluu sekä ulossoittoa että puhelimen päivystystä jos joku soittaa. Huomaan, että jonkinlainen stressireaktio siinä tulee, joten mieluummin soitan itse ulospäin asiakkaalle.

t. ex-numeropalvelutyöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Yksi pikkubyrokraatin homma. Tein hallinnollisia päätöksiä, jotka perustuivat byrokratian omaan logiikkaan ja jotka koin usein oman arvomaailmani vastaisiksi. Ja työkavereina oli hirveitä byrokratianatseja, jotka tuntuivat saavan mielihyvää tuosta samasta. Ainoa lohtuni tuli siitä, kun ajattelin, että asiakkaille minä olin ehkä pienempi paha kuin he... aina kun pystyin venyttämään pykäliä asiakkaan edun suuntaan, tein sen. Mutta useinkaan en voinut, kun lakia en kuitenkaan voinut rikkoa tai jättää noudattamatta niiden soveltamisohjeita.

Olitko kenties toimeentulotuesta päättämässä?

Hampurilaisravintolassa töissä. Enimmäkseen työ oli ihan ok silloin, sen ikäisenä ja illoista ja öistä sai hyvät vuorolisät. Kielitaitoisena sain myös enimmäkseen olla kassalla (kaksikielinen kaupunki) enkä yleensä joutunut keittiöön rasvankäryyn. Mutta se siivoaminen... Etenkin vessojen, viikonlopun yövuorojen aikana.

Se on kiva avata miestenvessan tukkeutunutta pisuaaria, käsi kyynärpäätä myöten virtsassa, onneksi oli kumihanskat. Ja siivota naistenvessa, kun jollain on ollut se aika kuusta ja jättänyt wc-pöntön vetämättä, ympäri wc-kopin lattiaa ver ta ja käytetty tam po ni. Mukavaa, ai että.

Mutta toisaalta lattioiden luuttuaminen noiden yövuorojen päätteeksi oli ihan meditatiivista puuhaa. Tuolit ylös pöydille, pomo laittoi taustamusiikin soimaan ja sitten vaan luututtiin. Vähän neurootikko kun olen, niin oli tavallaan kiva, kun lattiassa näkee selvän rajan likaisen ja puhtaan välillä ja lopulta se koko lattia oli puhdas.

En todellakaan tekisi enää, mutta uskokaa tai älkää, tuostakin työstä opin paljon ja sain hyvää asiakaspalvelukokemusta. Olin töissä vuoden ajan 2000-luvun puolivälissä, parikymppisenä kun työskentelin opintojen ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pikkubyrokraatin homma. Tein hallinnollisia päätöksiä, jotka perustuivat byrokratian omaan logiikkaan ja jotka koin usein oman arvomaailmani vastaisiksi. Ja työkavereina oli hirveitä byrokratianatseja, jotka tuntuivat saavan mielihyvää tuosta samasta. Ainoa lohtuni tuli siitä, kun ajattelin, että asiakkaille minä olin ehkä pienempi paha kuin he... aina kun pystyin venyttämään pykäliä asiakkaan edun suuntaan, tein sen. Mutta useinkaan en voinut, kun lakia en kuitenkaan voinut rikkoa tai jättää noudattamatta niiden soveltamisohjeita.

Olitko kenties toimeentulotuesta päättämässä?

Oikein arvattu.

Matkapuhelinliittymien myynti puhelimessa. Pomo oli hirveä. Pakotti tekemään töitä kuutena päivänä viikossa. Ahdisteli seksuaalisesti, kosketteli ja heitti asiatonta ”vitsiä”. Asiakkaille piti valehdella ja pomo muutenkin harrasti rikollista toimintaa työtään edistääkseen. Vieläkin inhottaa jos kadulla törmään tähän pomoon, vaikka puhelinmyyntiajoistani on 10 vuotta aikaa. Kolme kuukautta kestin tuota, sen jälkeen otin koeajalla loparit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruumiskuljetus sairaalassa. Osastolta kaappiin.

Voi mä tykkäisin. Paras asiakas on kuollut asiakas,

Onpa kerrankin asiakkaita, jotka eivät valita.

Vierailija kirjoitti:

Matkapuhelinliittymien myynti puhelimessa. Pomo oli hirveä. Pakotti tekemään töitä kuutena päivänä viikossa. Ahdisteli seksuaalisesti, kosketteli ja heitti asiatonta ”vitsiä”. Asiakkaille piti valehdella ja pomo muutenkin harrasti rikollista toimintaa työtään edistääkseen. Vieläkin inhottaa jos kadulla törmään tähän pomoon, vaikka puhelinmyyntiajoistani on 10 vuotta aikaa. Kolme kuukautta kestin tuota, sen jälkeen otin koeajalla loparit.

Ja jatkan vielä, että palkka oli olematon. Mitään pohjapalkkaa ei ollut vaan provisiolla mentiin. Jos en olisi saanut pientä ennakkoperintöä, en olisi todellakaan selvinnyt tuota kesää nuilla puhelinmyyntirahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kelalla asiakaspalvelija. Siinä ei voi voittaa, ja en tajua miten kukaan pystyy tekemään sitä niin ettei sitä ota itteesä niitä haukkuja ja toisaalta työnantajapuolelta kauheaa painetta. Sääliksi käy entisiä työkavereita, niitä jotka sitä tekee kun muutakaan ei ole.

Voin kuvitella. Itse olen yhteispäivystyksen luukulla istuja lääkäreiden+hoitajien ja vihaisten potilaiden välissä. Mihinkään asioihin en voi itse vaikuttaa enkä mitään voi sanoa, kun se ei ole minun tehtäväni. Uuden työn etsiminen on niin sanoakseni työn alla😏

Olen nuorempana tehnyt yksitoikkoista pakkaus- ja istutustyötä ja se oli minusta oikein jees. Siinä sai ajatella omia ajatuksia (tuotteiden laskeminen kyllä vähän häiritsi silloin, kun sellaista oli) ja palkka oli ihan kohtuullinen.

Numeropalvelu. Ikinä ei ole aika kulunut niin hitaasti, juuri kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti. Vuoden verran kestin sitä hommaa.

Kaupan kassa, aika monta vuotta opintojen ohella. Kuka helkkari sitä jaksaa vakituiseen. Hei, ranteet vääränä tavarat kassan läpi piip piip piip piip, summa, kiitos, noin ole hyvä. Sama kellon katsominen kuin numeropalvelussa.

Mansikanpoiminta joskus 90-luvulla, onneksi kesti vain kaksi viikkoa. Kukonlaulun aikaan piti polkea sinne pelloille kyykkimään. Ei tullut kai kovin monta markkaa palkaksi siitä raatamisesta, olin kyllä varmaan pellon hitain poimija.

Kaikki kunnia heille, jotka jaksavat näitä yksitoikkoisia ammatteja.

Vierailija kirjoitti:

Soneran (nyk. Telian) puhelinasiakaspalvelu (ei myynti, vaan aspa). Hajos pää totaalisesti ihmisiin. Vuoden sitä jaksoin, kunnes eräänä päivänä vaan kamelin selkä katkesi ja ilmoitin esimiehelle, että irtisanoudun ja voin olla sen 14 päivän irtisanomisajan, mutta linjaan en mene enää. Noh, ei tarvinnut olla irtisanomisaikaa, vaan sai lähteä kotiin. Ihan kamalaa hommaa. Asiakkaat oli ihan kamalia hirviöitä.

Meinaisin tulla kirjoittamaan samasta työpaikasta ja ihan samoilla sanoilla. Minun aikana oli kyllä jo kovat myyntipaineet aspassa. Eniten rassasi se tyrkyttäminen ja lisäpalveluiden myyminen, vaikka asiakas ei ollut tippaakaan kiinnostunut tai sellaisen tarpeessa. Myynti on parasta asiakaspalvelua - vitut on. Myös minulla meni usko ihmisiin tuolla, vaikka joukkoon mahtuikin myös mukavia ja asiallisesti käyttäytyviä asiakkaita.

Arvostan niitä, jotka tuolla viihtyy ja jotka tuossa hommassa menestyy. Minulle se ei vaan millään tavalla sopinut. Ennemmin olen työttömänä kuin enää koskaan menen linjaan.

Viheralueiden ylläpitoa tittelinä puutarhuri. Käytännössä tehtiin myös roskarundeja ja mm. rikkakasvintorjuntaa. Roskarundeilla mukava oli tyhjentää roskista koirapuistosta jossa kakat olivat seisseet yli viikon hellesäillä ja kaiken lisäksi säkki on vetävyydeltään yli 70 l ja painoi tajuttomasti joten sitä joutui kanniskelemaan kroppaan tukien. Roskien siivoaminen myös eräästä "ostarin" pihalta oli mielenkiinnosta kun narkkaritkin aukoo sinulle päätä ja maa tulvii roskia ja kivetyksiltä löytyy verijälkiä (näytti niinkuin jotain oltaisiin puukootettu.) Torjuntoja tehdessä ihmiset tuijottivat niinkuin olisimme maailman tuhoajia ja monesti tulivatkin asiasta vaahtoamaan ja välillä jopa kuvaamaan. (Kaupunkilaiset kun eivät tiedä että kyseistä tököttiä käytetään myös ihan suomalaisen ruuan tuotannossa.) 

Hyviä puolia oli kuitenkin työn itsenäisyys ja vapaus joita nyt asiakaspalvelutyössä kaipaan. Lisäksi välillä asiakkaat ovat kyllä hyvin häiriintyneitä etten oikein osaa sanoa kumpi näistä kahdesta on oikein henkisesti kuluttavampi. 

Tahkovuoren aamiais-tarjoilija/siivooja. 1980-luvulla.  Huh. Never again.

Täällä kans yks henkkarina työskennellyt, jonka ns. työnantaja ei meinannut millään kirjoittaa lainmukaista työtodistusta. Kiukutteli vaan kuin joku 3 - vuotias. Se oli mielettömän stressaavaa monta kuukautta, kun ei tiennyt, tuleeko karenssi vai ei. Eli voitte kuvitella miten ihana työpaikka oli muutenkin. Mutta siis varoituksena, jos olette kirjoilla työkkärissä, kannattaa vältellä tuollaisia työpaikkoja, joissa ei ole ketään oikeaa esimiestä tekemässä noita virallisia papereita. Henkkarin hommat sopii ehkä parhaiten eläkeläisille, joilla on jo taattu perustulo, eikä karenssiuhkaa. 

Toimistosiivous sellaisessa paikassa, missä työntekijät jököttää kokoajan työpisteillään. Ahdistava paikka. En tykännyt häiritä työntekijöitä työssään, joten toimitot sai siivottua kunnolla ainoastaan silloin harvoin kun kaikki työntekijät oli toimistosta pois.

Ja tässä työpaikassa oli neljä toimistoa, missä jokaisessa 6-9 työntekijää. Juosta sai tukka putkella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pikkubyrokraatin homma. Tein hallinnollisia päätöksiä, jotka perustuivat byrokratian omaan logiikkaan ja jotka koin usein oman arvomaailmani vastaisiksi. Ja työkavereina oli hirveitä byrokratianatseja, jotka tuntuivat saavan mielihyvää tuosta samasta. Ainoa lohtuni tuli siitä, kun ajattelin, että asiakkaille minä olin ehkä pienempi paha kuin he... aina kun pystyin venyttämään pykäliä asiakkaan edun suuntaan, tein sen. Mutta useinkaan en voinut, kun lakia en kuitenkaan voinut rikkoa tai jättää noudattamatta niiden soveltamisohjeita.

Olitko kenties toimeentulotuesta päättämässä?

 

Oikein arvattu.

Minä myös seitsemän vuotta ja niitä asiakkaiden kyykyttäjiä oli työkavereissa joitakin. Lukivat ohjeita kuin piru raamattua, lisäselvityksiä seisottivat laatikossa viimeiseen asti, vaikka suullinen ohje oli, että heti käsitellään. Lisäksi sen lisäselvityksen laittoivat aivan mitättömistä asioista, vaikka olisivat asian voineet puhelimessakin kysyä. Mitään eivät viitsineet itse selvittää, vaikka olisi ollut nopeampaa. Esimiehet eivät asiaan puuttuneet, kun pääsääntöisesti ohjeiden mukaan menivät, mutta itseä kyllä v***t*I rankasti. Asiasta kun huomautti, niin haistattelua ja pilkun nu*****n leimaa oli tarjolla. Onneksi meni Kelalle (liekö siellä parempi valvonta), niin noistakin paskiaisista moni putosi pienemmälle palkalle, kun vaatimustaso laski. Meni vähän ohi, mutta vieläkin näköjään nostaa verenpainetta heidän touhuilu. Onneksi sain ihanan työn toiselta alalta eikä tarvitse niitä k.päitä enää nähdä.

Terveydenhuoltoalalla. Ensin mukavia ja normaaleja työpaikkoja. Sitten tuli työpaikka, jonka jälkeen en vieläkään ole täysin työkykyinen. Kolme vuotta olen pystynyt tekemään vain puolikasta virkaa, nukun masennuslääkkeillä, aamulla herään masennuslääkkeillä. Jos töissä piti kysyä neuvoa kokeneemmalta kollegalta oli vastauksen sisältö melkolailla ”oletko oikeasti noin tyhmä vai esitätkö vaan?” Työ oli hirveän rankkaa pienillä resursseilla. Minulle laitettiin potilaita 30 min välein, päivällä teoriassa 15 min ruokatauko. En todellakaan ehtinyt pitämään taukoja. Työpäivät venyivät helposti 10–12 tuntisiksi. Työtä oli vain hirveän paljon vaikka yritin tehdä vain pakollisen. Sitten minulle yritettiin koko ajan laittaa asioita, jotka eivät kuulu minun työnkuvaan lainkaan. Miksi? No siksi, että kun meillä on tämä ylimääräinen resurssi niin kyllä sitä pitää hyödyntää. Niin, saivat vihdoin rekrytoitua uuden työntekijän. Silti edelleen oli 3,5 lääkärin vaje.

Työntekijöiden kesken juoruilua, ilkeilyä ja sen päivittelyä miten tämmöinen nuori tyttönen ei mitään osaa ja pitää näyttää kaapin paikka kun luulee osaavansa. Eli jatkuvaa lyttäämistä, ammattitaidon kyseenalaistamista jopa potilaiden ja omaisten edessä. Saatoin tehdä hoitolinjauksen, mutta sitten kysyttiin toiselta työntekijältä ja sitä muutettiin. Sitten sanotaan potilaiden edessä miten nyt jouduttiin toiselta työntekijältä kysymään. Kun sanoin, että jokin todella, todella rankka tapaus jäi vaivaamaan, käskettiin kasvaa aikuiseksi. Kun jäin sairauslomalle yhden tämmöisen tapauksen jälkeen, joka oli ihan liikaa työilmapiiriin yhdistettynä, minun sairausloman syistä juoruttiin ja ilmeisesti keskusteltiin myös potilaiden kuullen.

Olin tuolla noin vuoden, kunnes en kestänyt enää. Mietin itsemurhaa ja itkin yöt, koska ahdisti niin paljon se että pitää mennä töihin. En jaksanut tehdä mitään työpaikan vaihtamisen suhteen, kotona jaksoin lähinnä itkeä ja tuijottaa seinää. Tiesin, että tilanteen piti muuuttua mutten jaksanut muuttaa sitä. Työ vei kaiken jaksamisen ja ilon elämästä. Se oli synkkä, painava riippakivi joka kahlitsi minut pimeään kuoppaan. Ensimmäiseä päivänä kun itkin potilaiden välissä, tuntui etten jaksa enää hetkeäkään ja halusin vain juosta mahdollisimman kauas, irtisanouduin. Sen jälkeen vuoden sairausloma, vuosien ajan puolikasta virkaa, psykoterapia, lääkitys ja alan vihdoin olemaan taas elossa. Tykkään taas työstäni ja jaksan vapaa-ajalla mm. laittaa ruokaa ja käydä lenkillä. Tähän mennessä taidan olla tuolla pisimpään kestänyt uusi työntekijä, seuraajani oli viikon ja sitten riitti. Olisi itsekin pitänyt lopettaa ajoissa.

Nyt kauhulla luen, kuinka hallitus on linjannut että juuri tältä erikoisalalta aiotaan säästää reilusti. Miten ihmeessä kun työntekijät ovat jo nyt ihan loppu, ei ole tarpeeksi hoitopaikkoja, jonot kasvaa ja pahoinvointi sen kuin lisääntyy? Suututtaa. Juuri ne, keistä pitäisi pitää huolta ja jotka ovat ihan heikoimmassa asemassa, ovat heitä joilta viedään pois. Kun säästöt toteutuvat, olen varma että näitä minun tarinan kaltaisia tulee entistä enemmän. Mihin se vaikuttaa? No ihan siihen kuinka paljon veronmaksajia meillä tulevaisuudessa on.

Pikaruokaravintolassa juuri täysi-ikäistyneenä. Todella kiireinen ravintola, joten työ oli raskasta ja hektistä. Kesäisin varsinkin keittiössä oli tuskaisen kuumaa eikä taukoja ehtinyt pitää niin usein kun laki määrää. Töitä saattoi olla mihin vuorokauden aikaan vain. Asiakkaat olivat varsinkin viikonloppuöisin todella humalassa ja usein oli väkivallan uhkaa. Työyhteisössä oli ongelmaa joka lähtöön kun puolet porukasta oli aikuisia muslimimiehiä ja puolet nuoria suomalaisia tyttöjä. Voitte varmaan kuvitella. Paskinta oli se kun muutenkin raskaan yövuoron jälkeen piti siivota koko ravintola joka oli humalaisten jäljiltä törkyinen. En oikein keksi tuosta työstä muuta positiivista kuin että sen jälkeen muut työpaikat ovat tuntuneet leppoisilta ja paineensietokykyni kehittyi siellä huomattavasti.

Mainoslehtien jakaminen. Koko kämppä tuli täyteen painomusteelta haisevia lehtiä, ne piti niputtaa ja jakaa. Palkkaa jäi alle 2e tunnilta, koska niputtamiseenkin meni aikaa. Itse jakaminen oli ihan kivaa. Jaksoin kuukauden.

Kesätyö kaupungin puutarhalla. Yksinkertaista ja tylsää duunia. Sai tietysti olla ulkona mutta joku rikkaruohojen kitkeminen oli jotain sanoinkuvaamattoman tylsää. Ei ollut onneksi kuin kuukauden pätkä.